keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Apt. 2:36: Tehtiinkö Jeesus Herraksi vasta ylösnousemuksessa?

Johdanto

Kristinuskon alkutaipaleilla kirkon sisällä käytiin keskusteluja monesta teemasta, mutta toisen ja viidennen vuosisadan välissä leijonanosan ajattelijoiden aivokapasiteetista vei inkarnaatio- ja kolminaisuuskeskustelu: miten meidän tulisi ymmärtää Jeesus suhteessa Isä Jumalaan? Oikeaoppinen kristillisyys on tietenkin niistä ajoista saakka opettanut, että Jeesus on kolminaisuuden toinen persoona, Jumala isolla J-kirjaimella. 

Muutamat jakeet uudessa testamentissa näyttävät kuitenkin vievän kelkkaa hieman eri suuntaan. Niitä lukemalla saa helposti sellaisen käsityksen, että Jeesus itse asiassa tehtiin Herraksi vasta ylösnousemuksessa. Jumala siis teki Jeesuksesta jotain sellaista, mitä hän ei aiemmin ollut. Tämä kirjoitus on pikusukellus yhteen näistä jakeista ja se löytyy Apostolien tekojen luvusta 2. Kyse on Pietarin ensimmäisestä julkisesta puheesta suurelle kansanpaljoudelle Jerusalemissa. Olen alleviivannut lauseen hankalan kohdan:

2:36: Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. 

Samma på svenska: ἀσφαλῶς οὖν γινωσκέτω πᾶς οἶκος Ἰσραὴλ ὅτι καὶ κύριον αὐτὸν καὶ Χριστὸν ἐποίησεν ὁ θεός τοῦτον τὸν Ἰησοῦν ὃν ὑμεῖς ἐσταυρώσατε.

Seuraavaksi tiivistän mitä Duke Universityn nuori yliviisaaksi kutsuttu Uuden testamentin tutkija Kavin Rowe sanoo tästä vuoden 2007 artikkelissaan. Mainittakoon, että Rowe on viettänyt jonkin verran aikaa Luukkaan teoksien parissa. Hän on julkaissut vuonna 2006 kirjan "Early Narrative Christology: The Lord in the Gospel of Luke" ja Apostolien teoista vuonna 2009 "World Upside Down: Reading
 Acts in the Graeco-Roman Age", joka on meillä juuri pakollisena luettavana Apostolien tekojen kurssilla Regentissä. Kaveria on kutsuttu melko laajasti yhdeksi olennaisimmista nuorista teologeista, joista tullaan vielä kuulemaan lisää: ja ollaan jo kuultu.

Ongelma

Ongelma on Rowen mukaan yksinkertaisesti siinä, että Luukkaan evankeliumin alusta saamme selkeästi käsityksen, että Jeesus on Herra ja Kristus alusta alkaen. Elisabet kutsuu Jeesusta Herraksi hänen vielä ollessaan Marian kohdussa:

Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani [τοῦ κυρίου] äiti tulee minun tyköni? (1:43). 

Sama asia vahvistetaan enkelin sanomana jakeessa 2:11:

...teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, [Χριστὸς κύριος] Daavidin kaupungissa.
Eikö Luukas siis osaa päättää oliko Jeesus Herra vai tehtiinkö hänet Herraksi, vai mitä meidän tulisi ajatella? Tässä katsaus jakeen tulkintahistoriaan.

Tulkintahistoria

Kirkkohistorian aikana jae on ollut kuuman debatin kohteena aika lailla alusta saakka. Areiolaiset suosivat sitä yhdessä Snl. 8:22 kanssa osoittaakseen, että Jeesus on luoto olento. (Jehovan todistajat tietenkin seuraavat edelleen näitä tuttuja väitteitä.) Monet harhaoppiset ajattelivat sanan ἐποίησεν (teki) tarkoittavan kuitenkin sitä, että Jumala "luo" Jeesuksen. Näin ollen varhaisen kristillisen historian alkutaipaleilla ongelma ei ollut niinkään Jeesuksen status hänen julistustoimintansa ja ylösnousemuksensa välillä, vaan siinä, oliko hän luotu vai Luoja. Toisin sanoen sana ἐποίησεν ei liittynyt Jeesuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen, vaan Jumalan toimintaan ennen maailman luomista. Harhaoppisten mukaan Jeesus ei ollut aina ollut olemassa Isän rinnalla. 

Oikeaoppiset taas painottivat jakeen loppuosaa: painopiste jakeessa oli heidän mukaansa Jeesuksen fyysisessä ruumiissa ja hänen elämässään. Koska olisi ollut käsittämätöntä puhua jumallisen luonnon ristiinnaulitsemisesta — sanoivat Athanasius, Epifanios, Ambrosius ja Grogorius Nyssalainen — Pietari tarkoitti Jeesuksen fyysistä ruumista, hänen ihmisyyttään. Gregoriukselle Jeesus oli aina ollut Herra ja Kristus, joten jae kosketti hänen ruumiillisuuttaan. Athanasius taas käsitteli jaetta hieman eri tavalla. Hän otti mukaan jakeen 22 kontekstin ja selitti jakeen 36 siten, että Jumala ei tehnyt Jeesusta Herraksi ylipäätään, ontologisesti, vaan suhteessa ihmiskuntaan: Jeesuksen herruus osoitettiin ihmiskunnalle tässä hetkessä.

Modernissa tutkimuksessa eli viimeisen parin vuosisadan aikana painopiste on ollut hieman muualla. William Wrede oli yksi niistä, jotka nostivat jakeen uudelleen tapetille. Hänelle jae oli yksi osoitus Markuksen messiaanisesta salaisuudesta, jonka mukaan Jeesusta ei pidetty Herrana ja Kristuksena hänen toimintansa aikana, vaan tämä tuli teologiaan mukaan vasta myöhemmin. Kuten hän aihetta käsittelevässä kirjassaan kirjoittaa, hänelle jae oli todiste siitä, että kristinuskon alkutaipaleella kristillisen opin mukaan Jeesus ei vielä ollut Herra ja kansansa Messias. Jeesus tehtiin Herraksi ja Messiaaksi vasta ylösnousemuksen jälkeen. Rudolf Bultmann ja Oscar Culmann soutivat myöhemmin samalla veneellä. Olemme siis adoptinistisen kristologian ytimessä: Jumala otti/teki Jeesuksen messiaaksi ylösnousemuksen perusteella. Jeesuksen statuksessa siis tapahtui selvä muutos.


Tutkijat ovat edelleen jakautuneet siinä kysymyksessä, kirjoittiko Luukas tämän ajatuksen ”omasta päästään” vai oliko hänellä käytössään varhaisempi traditio. Joka tapauksessa iso osa tutkijoista ajattelee, että jae todella on ristiriidassa muiden Luukkaan jakeiden kanssa koskien Jeesuksen Herruutta.


Luukkaan teoksien kokonaiskonteksti

Rowen mukaan sekä varhaisimmat että nykyiset tutkijat tekevät saman virheen: he irrottavat jakeen laajemmasta Luukkaan teoksien kontekstista. Tämä johdattaa Rowen artikkelin kolmanteen pääosaan. Rowe keskittyy tutkimaan miten Luukas käyttää Herra-sanaa teoksissaan. Pointti: Luukkaalle ei ollut sellaista hetkeä, jossa Jeesus ei olisi ollut Herra (s. 51).

Kuten jo todettu, Jeesus on Luukkaalle (the) Herra jo ennen syntymäänsä (Luuk. 1:43). Jeesuksen identiteettiä ei voida erottaa hänen herruudestaan läpi evankeliumin ja Apostolien tekojen: Jeesuksen elämä ja hänen herruutensa ovat yksi ja sama asia. Juuri tämän asian enkeli siis vahvistaa jakeessa 2:11: Jeesus on Χριστὸς κύριος. 

Rowen mukaan monet tutkijat aliarvioivat κύριος sanan vokatiivista käyttöä, mm. jakeissa 5:8, 12; 7:6. Luukkaalle kertomuksen henkilöt nimittäin sanovat usein enemmän kuin he ymmärtävät sanovansa. Jeesusta kutsutaan Herraksi, mutta sitä hän sanan todellisessa merkityksessä onkin! Luukkaan kertomuksessa Jeesuksen herruus on keskiössä.

Rowe huomauttaa mielenkiintoisesta ja tärkeästä yksityiskohdasta asiaan liittyen. Jakeissa 22:61-62 Pietari kieltää Jeesuksen:

Ja Herra kääntyi ja katsoi Pietariin; ja Pietari muisti Herran sanat, kuinka hän oli hänelle sanonut: "Ennenkuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.

Lukija huomatkoon tämän: tähän päättyy toistaiseksi Herra-sanan käyttäminen Jeesuksesta. Hetkenä, kun Jeesus joutuu syntisten käsiin, sana Herra katoaa näyttämöltä. Se tulee uudelleen käyttöön vasta ylösnousemuksen jälkeen (24:3, 34). Luukas yrittää painottaa sitä, että Jumala kääntää ihmisten ”ei” Jeesukselle ylösalaisin: Herra on todella noussut kuolleista (24:34)! Apostolien tekojen alku painottaa samalla tavalla Jeesusta Herrana. Apostolien teot alkaa siitä mihin evankeliumi päättyy: Jeesuksen opetuslapset puhuttelevat häntä Herraksi (Luuk. 24:34; Apt. 1:21).

Siirrymme nyt itse Pietarin saarnaan luvussa 2. Pietari  painottaa 
kahdesti, että Jeesus on luvattu Israelin Messias (2:25 = Ps. 15:8 LXX; 2:34 = Ps. 109:1 LXX). Tämän jälkeen Luukas jälleen käyttää jatkuvasti Herra-sanaa Jeesusta kuvatessaan (45-70x riippuen miten eri ongelmat eri jakeissa kohdataan). Voimmekin sanoa, että evankeliumissaan Luukas kuvaa Herraa maan päällä, Apostolien teoissa hän kuvaa Herraa taivaassa (joka kuitenkin vaikuttaa edelleen maan päällä). Molemmissa osissa tätä kaksoisteosta kyse on samasta asiasta: hänestä, joka on kaiken Herra (πάντων κύριος), Apt. 10:36. Olemme nyt valmiita palaamaan jakeeseen 2:36. 

Rowe huomauttaa mielestäni aivan perustellusti, että on erittäin epätodennäköistä, että Luukas tieten tahtoen (tai edes vahingossa) esittäisi jakeessa 2:36 väitteen, joka on selvässä ristiriidassa hänen kokonaisteologiansa kanssa — ja vieläpä merkittävän hahmon suulla! Pietarilla on nimittäin selvästi iso rooli Apostolien tekojen luvuissa 1-12 ja hän on ensimmäinen Jeesuksen opetuslapsi, joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi evankeliumissa (5:8). 

Rowe ehdottaakin, että kontekstissa luettuna jae ei ole ristiriidassa Luukkaan kokonaisteologian kanssa. Jeesus ei tule Herraksi vasta ylösnousemuksessa / taivaaseenastumisessa. Pikemminkin väite vahvistaa jo ennaltaolleen faktan ristinkuoleman ja ylösnousemuksen valossa. Jeesus, joka on Herra alusta alkaen, ja jonka Herruus kyseeanalaistetaan häpeällisessä kuolemassa, osoitetaan jälleen Jumalan toimesta oikeaksi ylösnousemuksessa. 

Tämä lukutapa ottaa myös vakavasti Jumalan maininnan jakeessa 2:36. Painopiste on Rowen mukaan Jumalan jatkuvassa toiminnassa Jeesuksen elämässä, riippumatta hänen häpeällisestä hylkäämisestään ja kuolemastaan. Kyse ei siis ole hienosti sanottuna ontologisesta muutoksesta, vaan epistemologisesta muutoksesta liittyen ihmisten näkökykyyn (eng. epistemological shift in the perception of the human community). Koko Israelin huoneen tulee tietää totisesti/varmuudella (ἀσφαλῶς), että Jeesus on Herra ja Messias (huomaa sama sanajuuri myös jakeessa Luuk. 1:4). 

Kuten Athanasius näki, ylösnousemus vahvisti sen, jonka Jeesuksen kuolema näytti asettavan kyseenalaiseksi: hän todella on Herra. Siksi Israelin tulee todella tietää kuka Jeesus on, ja kuka hän alusta saakka oli.

Kuten Rowe kirjoittaa muualla: 

According to Acts, however, in his resurrection God rejects the rejection of Jesus’ lordship, authenticates his life—and death—as part of what it means to be the Lord of all, and extends this life into a mission of salvation in his name. (2010, 153.)
Loppukommenttina huomautan vain, että tutkimuksessa on minun käsittääkseni pitkään ollut ajatus, jonka mukaan Luukkaan evankeliumi ei sisällä kovin korkeaa kristologiaa - ainakaan Johannekseen verrattuna. Richard Haysin uudesta kirjasta Luukas-osan läpikäytyäni tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tämä näkemys on täydellisen väärä. Suosittelen lukemaan siis myös Haysia!

Kirjallisuutta

Hays, Richard. B. 2016. Echoes of Scripture in the Gospels. Waco, Texas: Baylor University Press.

Rowe, Kavin. C.

  • 2007. "Acts 2.36 and the Continuity of Lukan Christology." NTS 53. Sivut 37-56. 
  • 2010. World Upside Down: Reading Acts in the Graeco-Roman Age. Oxford: Oxford University Press.


1 kommentti:

Valtter Saarikalle kirjoitti...

Kirjoitin aikoinaan Jeesuksen pre-eksistenssistä ja korotuskristologiasta pienen tutkielman, jota en jostain syystä nyt löydä mistään. Siinä käsiteltiin mm. tämän kohdan merkitystä.

Apt 2:36 on luonnollista nähdä Fil 2:6-11 rinnalla. Filippiläiskirjeen paikassa Paavali sanoo, että Jeesukselle annettiin ylösnousemuksessa "nimi, joka on kaikia muita nimiä korkeampi" (Herra / JHWH). Fil hymnin kontekstissa Jeesus riisutui jumallisesta asemasta tullessaan ihmiseksi. Ylösnousemuksessa Jeesus omaksui jälleen jumalallisen muodon ja aseman, josta oli kenosiksessa luopunut.

Rowella on mielestäni hyviä huomioita Luukkaan evankeliumista, mutta hänen kokonaistulkintansa mielestäni hieman laimentaa sitä ajatusta, että Jeesus korotettiin ylösnousemuksessa. Apt. 2:36 tulee nähdä kuvauksena Messias-kuninkaan virkaanastumisesta.