Dan Wallace - totuus ja Raamatun erehtymättömyys

Dan Wallace, Dallas Theological Seminaryn Uuden testamentin professori (erittäin konservatiinen seminaari), muotoili suhdettaan Raamattuun täällä. Hänen lähestymistapansa totuus-kysymykseen ei ole perinteisesti bibliologia ja erityisesti opit Raamatun verbaalisesta inspiraatiosta ja erehtymättömyydestä, vaikka hän tunnustaa näiden oppien tarpeellisuuden. Seuraava lainaus on paikallaan: The driving force in my pursuit of truth is the Incarnation. Unfortunately, too many evangelicals make Christology the handmaiden of bibliology, rather than the other way around. But the Incarnation requests us and even requires us to investigate the data. And sometimes that pursuit seems to be in conflict with bibliology. My own views on inerrancy and inspiration have changed over the years. I still embrace those doctrines, but I don’t define them the way I used to. The evidence has shaped my viewpoint; and I must listen to the evidence because of the Incarnation. Tällä hän tahtoo sanoa, että jos totuuden arvioinnin kriteerit ovat erehtymättömyyden varassa, pienikin poikkeama Raamatun tekstitraditiossa voi aiheuttaa dominoefektin. Jos osoittautuu, että oppi erehtymättömyydestä ei ole vesitiivis, koko opillinen saavi voi vuotaa tyhjäksi. Evidenssin täytyy määrittää meidän näkemyksemme Raamatusta, eikä ennakko-olettamukset. Amerikkalaisena esimerkkinä evankeelista agnostikoksi hän käyttää tunnettua tekstikriitikkoa Bart Ehrmania. Raamatun erehtymättömyysoppi on esitetty ensimmäistä kertaa Westminsterin uskontunnustuksessa vuonna 1646. Tämä uskontunnustus on syntynyt kalvinistisen perinteen pohjalta. Erityisesti tämä uskontunnustus tuli käyttöön 1800-luvun Princentonin teologien joukossa, jotka valjastivat erehtymättömyys opin vastaiskuksi liberaaleja vastaan. Koska amerikkalainen evankelisuus on paljolti kalvinistista, erehtymättömyysoppi määrää tätä liikettä. Wallacen kirjoitus sisälsi monia oivia oivalluksia. Ensimmäiseksi hänen esimerkkinsä Bart Ehrmanista on puhutteleva. Suomalaisen viidesläisyyden (amerikkalaisia Raamattu-vaikutteita saanut luterilainen erehtymättömyys herätysliike) tuntee samankaltaisen tarinan. Tarinan tunnettu nimi on Heikki Räisänen. Toinen oivallus on Wallacen paluu Lutherin käsitykseen Raamatusta. Totuuden perimmäinen muoto on kristologia - Kristus. Raamattu puhuu ennalta Kristuksen tulosta ja inkarnaatiosta ja todistaa hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Jos näitä asioita ei voida osoittaa todeksi, olkoon Raamattu kuinka erehtymätön tahansa, ei kristinusko ole mielekäs. Kolmanneksi jos Raamatusta tulee Jumalan tavoin jumalallisen erehtymätön on vaarana, että palvomme tekstiä jumalana Jumalan sijasta. Tämä on raamattuteologian mukaan epäjumalan palvontaa ns. bibliolotriaa. Raamattua hahmottaessa evidenssi tulee määrätä käsityksiämme. Vastoin kuin Räisänen tai Ehrman pidän Raamattua luotettavana aina kunnes voidaan todistaa toisin. Eli hiljaisuuden argumentti tai jonkin evidenssin puuttuminen ei puolla epäluotettavuutta. Kaikki se, mikä Raamatusta on voitu osoittaa luotettavana ja historiallisesti mahdollisena kuten Kristuksen ylösnousemus tai Jeesuksen ihmeet, puoltavat luotettavan Raamatun puolesta. Aiheeton kriittisyys on siis myrkyllistä, mutta kritiikki, joka kirkastaa Kristusta on aiheellista. Heh. Mitä mieltä olette Wallacen ajattelusta?

Jakeessa 1. Kor. 12:13a esiintyvän kreikan εν-preposition lokatiivisen ja instrumentaalisen merkityksen vertailua

Laitanpa tähän vielä yhden Pyhä Henki aiheeseen liittyvän projektini vuodelta -01. Harmi, etten ymmärrä noiden kreikan tekstien asentamisen päälle, joten tässä tekstissä kreikan sanat on tavallisilla kirjaimilla esitettyinä. Loppuviitteet on merkitty tekstiin hakasulkeiden sisään, koska en saanut niitä muuten näkyviin. Jos joku ymmärtää kirjoitustani, niin haluaisin kuulla kommentointia. Kun kirjoitin projektini aikanaa Isoon Kirjaan minua käskettiin muuttamaan alaviitteitäni. En olisi saanut sanoa, että "Carson tekee saman huomion", kun löysin hänen kirjoistaan saman huomion minkä itse olin jo tehnyt omassa tutkimuksessani, vaan minun olisi pitänyt esittää Carson huomioni auktoriteettina. En hyväksynyt sitä silloin enkä hyväksy vieläkään, vaan tunnustan edelleen olevani itsenäinen teologi joka on omasta mielestään aina oikeassa riippumatta mistään sitä heikentävistä asianhaaroista. Mutta tässä siis otsikon mukainen essee. 1 Johdanto "Sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä." 1. Kor. 12:13 Tarkoituksenani on tutkia kohdassa 1. Kor. 12:13a olevan ilmauksen "een pneumati baptistheemen"[1] kahta käännösvaihtoehtoa, "Hengessä kastetut" tai "Hengen välityksellä…kastettu", jotka Stanley M. Horton esittää kirjassaan "Mitä Raamattu sanoo Pyhästä Hengestä". Tuon esille kummankin käännösvaihtoehdon tueksi esitettyjä perusteluja sekä joitakin vasta-argumentteja. Lisäksi analysoin Apostolien tekojen luvuissa 8 ja 19 esitettyjä kääntymiskokemuksia, sekä sitä, mitä voidaan päätellä niissä kerrotuista Pyhän Hengen esiintymisistä. Lopuksi esitän yhteenvedon siitä, mitä vaihtoehtoisia tulkintoja jakeelle voidaan esittää, sekä oman tulkintani siitä, mistä tapahtumasta 1. Kor. 12:13:ssa on kysymys. 2 Lokatiivisen ja instrumentaalisen merkityksen perustelut Tässä tutkielmassa lokatiivinen merkitys tarkoittaa käännösvaihtoehtoa Hengessä, jossa en -prepositio ilmaisee elementin, johon on kastettu. Instrumentaalinen merkitys tarkoittaa käännösvaihtoehtoa Hengen välityksellä (engl. by), jossa en -prepositio ilmaisee agentin, jonka välityksellä kaste on tapahtunut. 2.1 en –prepositio lokatiivisessa merkityksessä "Hengessä kastetut" En-preposition lokatiivisen "-ssa, -ssä" merkityksen puolesta kohdassa 1. Kor. 12:13a esitän kaksi Hanno Heinon antamaa perustelua.[2] 1. Kreikan en-prepositiolla on aina lokatiivinen merkitys "-ssa, -ssä", kun se esiintyy Uudessa testamentissa baptizoo-verbin kanssa. Kuudessa kohdassa, jossa puhutaan kasteesta Hengessä (Mat. 3:11; Mark. 1:8; Luuk. 3:16; Joh. 1:33; Ap. t.1:5; 11:16) Henki on elementti, johon kastettava kastetaan. 2. Jakeen välittömässä kontekstissa (1. Kor. 12:13c) Henki esiintyy elementtinä, jota juodaan. 2.2 en –prepositio instrumentaalisessa merkityksessä "Hengen välityksellä…kastettu" En-preposition instrumentaalisen "-lla, -llä" merkityksen puolesta kohdassa 1. Kor. 12:13a esitän kolme Hanno Heinon huomioimaa Stanley M. Hortonin perustelua.[3] 1. en- preposiotiolla on usein merkitys kautta (engl. by). Kohdissa Luuk. 4:1 (Mark. 1:12:n tuella), Luuk. 2:27 sekä Ef. 3:5 Henki ilmaistaan tekijäksi. [4] 2. Jaksossa 1. Kor. 12:4-11 Henki esiintyy subjektina jakaessaan armolahjoja. Jakeissa 8 ja 9 en-prepositiota on käytetty vaihtovuoroisesti dia-preposition kanssa, joka merkitsee "kautta, läpi, välityksellä". Tämä antaa tukea sille, että en ilmaisisi subjektia myös jakeessa 13. 3. Hortonin mukaan 1.Kor.12:13 puhuu Hengen kautta/välityksellä tapahtuvasta kastamisesta Kristuksen ruumiiseen. Tämä sopii hyvin yhteen sen eron kanssa, minkä Horton ymmärtää olevan kääntymyksen ja Pyhän Hengen kasteen välillä Apostolien teoissa. 3 Lokatiivisen ja instrumentaalisen merkityksen vertailua Seuraavassa olen pyrkinyt tuomaan esille joitakin tulkinnallisia eroja, mitä 1. Kor. 12:13a saa riippuen siitä, käännetäänkö kohta lokatiivisen vaiko instrumentaalisen merkityksen mukaisesti. 3.1 Lokatiivinen merkitys Lokatiivisen merkityksen mukaan Henki on se elementti, jossa korinttolaiset on kastettu. [5]Yhdeksi ruumiiksi tuleminen on tapahtunut kasteen elementissä, Hengessä. Tämä sopii yhteen sen näkemyksen kanssa, että 12. luvussa juuri Henki on uskovia yhdistävä tekijä. [6] Tässä tulkinnassa jää uupumaan subjekti eli se, kuka on kasteen suorittaja. Uusi testamentti kertoo kuitenkin muualla, että kasteen Pyhässä Hengessä suorittaa Jeesus (Mat. 3:11; Mark. 1:8; Luuk. 3:16; Joh. 1:33; Luuk. 24:49 tukenaan Ap. t.1:5, 8). 3.2 Instrumentaalinen merkitys Instrumentaalisen merkityksen mukaan Henki on agentin asemassa, jonka välityksellä korinttolaiset on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Tässä tulkinnassa paino yhdeksi ruumiiksi tulemisen vaikuttajana on itse kastetapahtumassa, ei niinkään siinä elementissä, jossa kaste on tapahtunut. Henki ei siis ole yhtä voimakkaalla tavalla yhdistävä tekijä kuin lokatiivisessa merkityksessä. Toisaalta Hengen ollessa agentin asemassa jae 13 ilmaisee Hengen aseman samansuuntaisesti jakeiden 8, 9 ja 11 kanssa, joissa Henki ei yhdistä uskovia elementtinä, vaan subjektina jakamalla lahjoja yhteiseksi hyödyksi (j. 7). Jos Henki on jakeessa agentin asemassa, jää jakeesta uupumaan elementti, johon korinttolaiset on kastettu. Tällöin ei voida enää sanoa, että kyseessä on kaste Hengessä, vaan ainoastaan, että kyseessä on Hengen välityksellä suoritettu kaste. Jos tämä on oikea tulkinta, on kyseessä ainoa kohta Uudessa testamentissa, missä kaste kerrotaan suoritettavan Hengen kautta. [7] Siksi jää arvailujen varaan, missä elementissä tällainen kaste tapahtuisi. Mutta jos Henki on vain agentin asemassa,[8] on olemassa mahdollisuus, että Jeesus on jakeen todellinen subjekti. Tällöin kyseessä voisi olla Hengen kautta suoritettu kaste Pyhässä Hengessä. Muista subjektin puuttumisen luomista mahdollisuuksista lisää kohdassa "4.2 Vesikasteen puolesta ja vastaan". 3.3 Jakson 1. Kor. 12:4-11 merkitys jakeen 13 tulkinnassa Jakeen 1. Kor. 12:13 lähikontekstista on vaikea tehdä mitään varmoja johtopäätöksiä. Itse jakeen loppuosassa Henki on elementin asemassa, missä korinttolaisista sanotaan, että he ovat "saaneet juoda samaa Henkeä". Läheisessä jakeessa 11 Henki on kuitenkin subjektin asemassa, "jakaen kullekin erikseen (armolahjoja), niin kuin tahtoo". Jakso 1. Kor. 12:4-11 ei yksiselitteisesti anna tukea kummallekaan merkitysvaihtoehdolle, koska siinä ei puhuta kasteesta Hengessä vaan armolahjojen jakamisesta. Jos ajatellaan, että armolahjojen jakaminen liittyy erottamattomasti Hengessä kastamiseen, voidaan jakeiden 4-11 katsoa puolustavan lokatiivista merkitystä, eli että jae 13a puhuu kasteesta Hengessä. Toisaalta sen, että Henki toimii subjektina jakeissa 8, 9 ja 11, voidaan katsoa tukevan instrumentaalista merkitystä, eli sitä, että Henki toimisi agenttina jakeessa 13. Tällöin agenttius voi viitata kasteen suorittamisen sijaan samanlaiseen Hengen toimintaan kuin mitä jaksossa 4-11 on esitetty. Jakeita 4-11 voidaan siis käyttää tukemaan sekä lokatiivista että instrumentaalista merkitystä, mikäli armolahjojen jakaminen liittyy erottamattomasti kasteeseen Hengessä. Tällöin kumpikin käännös on tulkittavissa Pyhän Hengen kastetta koskevaksi. Jos kuitenkin pidetään kiinni käsityksestä, että jakeessa 13 on kysymys vain Pyhän Hengen saamisesta ilman armolahjoja, ei Hengen esiintymistä agenttina jakeessa 13 voida perustella jakeilla 8 ja 9. Tällöin jakeet 4-11 nimittäin käsittelevät eri tapahtumaa kuin mistä on kyse jakeessa 13. [9] 4 Neljän kastekohdan tarkastelua 4.1 Kastaja ja elementti Kohta 1: Mat. 3:11a Kastaja: Johannes Kastaja Elementti: Vesi Kohta 2: Mat. 3:11b Kastaja: Jeesus Elementti: Pyhä Henki Kohta 3: Mat. 28:19 Kastaja: Apostolit / Jeesuksen seuraajat Elementti: Vesi Kohta 4: 1. Kor. 12:13 joko Kastaja: Jeesus Elementti: Pyhä Henki tai Kastaja: ei tiedossa Elementti: ei tiedossa Agentti: Pyhä Henki Yllä esitetyt kohdat antavat ymmärtää, että vesikasteen suorittavat aina ihmiset, kun taas vain Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä. Ihminen ei siis voi kastaa sen enempää itseään kuin ketään muutakaan Pyhällä Hengellä. Jeesus on aina Pyhän Hengen kasteen suorittaja. Kumpaakin kastetta yhdistää se, että ihminen voi olla vain joko kastetoimituksen välikappale tai kohde. Kasteita erottaa se, että vain vesikasteessa ihminen hallitsee elementin käyttöä. 4.2 Vesikasteen puolesta ja vastaan Ei ole varmaa missä elementissä tapahtuvasta kasteesta on kysymys kohdassa 1. Kor. 12:13. Jos kohta käännetään Hengessä, sen voidaan katsoa argumentoivan vesikastetta vastaan, ei kuitenkaan vastaansanomattomasti.[10] Jos kohta käännetään Hengen välityksellä, niin että Henki on agentin asemassa (jolloin elementtiä ei siis tunneta), kohta voidaan selkeämmin tulkita vesikasteeksi.[11] Vesikastetta voidaan myös puolustaa vetoamalla sisällöllisiin yhtäläisyyksiin jakeissa Room. 6:3-4, Gal. 3:27-28 sekä Kol. 3:9-10. Mutta ollaanpa sitten vesikasteen taikka henkikasteen kannalla, epäselväksi jää, mitä käytännössä pitää sisällään ilmaus Hengen välityksellä suoritettu kaste? 5 Hengen saaminen ja Hengellä täyttyminen Apostolien tekojen luvuissa 8 ja 19. Analysoidessani kyseisiä Apostolien tekojen kohtia, olen päätynyt ehkä siitä helluntailaisesta tulkinnasta poikkeavaan lopputulokseen, jota Horton edustaa.[12] 5.1 Apostolien teot 8:9-25 Apostolien tekojen 8:14-17 ei selkeästi puhu Pyhällä Hengellä täyttymisestä, vaan ainoastaan Pyhän Hengen saamisesta Apostolien kätten päällepanemisen kautta. Täyttä varmuutta ei nimittäin ole siitä, oliko henkilöillä, jotka saivat Pyhän Hengen jakeessa 17, Pyhä Henki jo jakeessa 12 ilmaistun "kääntymyksen" perusteella. Jae 16 tuntuu argumentoivan tätä käsitystä vastaan. Vaikka saman luvun jakeessa 12 kerrotaan, että kyseiset henkilöt olivat uskoneet ja ottaneet kasteen kun Filippus oli saarnannut "Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen nimestä", täytyy huomioida, että samoin oli tehnyt Simon noitakin (j.13). Jakeiden 18-24 perusteella on kuitenkin vaikea ajatella Simonissa olleen Pyhän Hengen, varsinkin jos analysoidaan Pietarin sanoja Simonille. Jos perustellaan Simonilla olleen Pyhän Hengen koska tämä katui jakeessa 24 (sillä ennakko-olettamuksella siis, että ihminen ei voi katua ilman Pyhää Henkeä), voidaan tätä vastaan esittää se mahdollisuus, että Pyhä Henki tuli vain ja ainoastaan silloin Simoniin vaikuttamaan katumusta. Jos siis ei voida olla varmoja siitä, että Simonissa oli Pyhä Henki, sama mahdollisuus täytyy jättää koskemaan myös jakeessa 12 uskovina kastettuja. 5.2 Apostolien teot 19:1-7 Apostolien tekojen kohdassa 19:1-7 henkilöt, jotka lopuksi tulivat täytetyiksi Pyhällä Hengellä, olivat Paavalin kohdatessa heidät kastettu vasta Johanneksen kasteella, eivätkä he olleet "edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan". Vaikka jakeessa 1 heidän mainitaan olleen opetuslapsia, voi se jakeiden 2 ja 3 perusteella tarkoittaa, että he olivat Johanneksen opetuslapsia. He eivät siis välttämättä olleet kristittyjä opetuslapsia alkuunkaan,[13] ennen kuin Paavali oli kertonut Jeesuksen olevan se, kehen tulee uskoa (j. 4). Kun he kuulivat julistuksen Jeesuksesta, ottivat he kasteen Jeesuksen nimeen (j. 5). Seuraavassa jakeessa kerrotaan, että Paavali pani kätensä heidän päälleen, jolloin Pyhä Henki tuli heidän päälleen, "ja he puhuivat kielillä ja ennustivat". Jakeen 6 kättenpäällepaneminen ei kuitenkaan välttämättä tapahtunut jakeessa 5 ilmaistun kasteen jälkeen, vaan mahdollisesti kasteen yhteydessä. Jos näin on, ei voida taaskaan olla varmoja siitä, että henkilöillä todella oli Pyhä Henki kääntymyksen seurauksena ennen Hengellä täyttymistä, varsinkaan kun jakeessa 5 ei ole mainintaa henkilöiden uskosta saati sen sisällöstä tai laadusta. 5.3 Yksityiskohtien puutteellisuuden merkitys Apostolien tekojen tulkinnassa On toki selvää, että luvussa 19 henkilöt olivat uskossa siinä vaiheessa, kun Pyhä Henki tuli heihin, samoin kuin luvussa 8 (ks. Ap. t. 5:32). Nyt kuitenkin tavoitteena on selvittää, viittaavatko kyseiset Apostolien tekojen kohdat siihen, että kääntymys on eri asia kuin Pyhällä Hengellä täyttyminen. Mielestäni kyseisissä jaksoissa on yksinkertaisesti liian vähän selkeää aineistoa, jotta sen pohjalta voidaan esittää normatiivinen oppi kääntymyksen ja Pyhällä Hengellä täyttymisen suhteesta toisiinsa. 6 Loppupäätelmät Edellä olen esittänyt "en pneumati ebaptistheemen" ilmaukselle kaksi eri käännösvaihtoehtoa perusteluineen. Kumpikin käännös on kieliopillisesti mahdollinen, ja valitaanpa käännöksistä kumpi tahansa, voidaan ilmaus tulkita a) kasteeksi Pyhässä Hengessä (Luuk.3:15, 16; Ap.t. 1:5, 8) , b) Pyhän Hengen saamiseksi kääntymisen yhteydessä (Ap.t. 5:32; Room.8:9; Gal.4:6; Ef. 1:13), tai c) vesikasteeksi (Ap.t. 2:38; Room. 6:3, 4; Gal. 3:27, 28). Ilmaus "heemeis pantes"" antaa kuitenkin ymmärtää, että kyseisen kasteen ovat kokeneet kaikki uskovat.[14] Jos pidetään kiinni käsityksestä, että kielilläpuhuminen on merkki henkikasteesta, ei kyse voi olla henkikasteesta ainakaan Korinton seurakunnan kohdalla.[15] Jos kuitenkaan erityistä kokemusta tai kielilläpuhumista ei edellytetä tapahtuvan henkikasteessa, ei henkikasteen mahdollisuutta voida yksiselitteisesti sulkea pois. Tällöin kuitenkin ero kääntymyksessä tapahtuvan Pyhän Hengen saamisen ja henkikasteen välillä tulee niin pieneksi, että näitä kahta on vaikea erottaa toisistaan. Jos hemeis pantes tulkitaan hyperbolaksi,[16] ovat kaikki vaihtoehdot kastetta koskien mahdollisia, henkikastekin kaikkine merkkeineen ja kokemuksineen. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että joko jae 13 puhuu kokonaisuudessaan yhdestä ja samasta kokemuksesta (kääntymykseen liittyvästä Pyhän Hengen saamisesta), tai sitten jakeen alku puhuu vesikasteesta (ilman selvyyttä Pyhän Hengen merkityksestä tässä yhteydessä) jakeen lopun (jota ei valitettavasti ole ollut mahdollista käsitellä tässä yhteydessä) puhuessa kääntymykseen liittyvästä Pyhän Hengen saamisesta. Sen, että kyseessä olisi kaste Pyhässä Hengessä, hylkään epätodennäköisenä vaihtoehtona. Perustan kantani Paavalin opetukseen armolahjojen ilmenemisestä 1. Korinttolaiskirjeen luvuissa 12-14, omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni uskossa olemisesta ilman Pyhän Hengen kasteen kokemusta ja armolahjoja, sekä useiden uskovien antamaan todistukseen elämisestä ilman Pyhän Hengen kasteen kokemusta ja armolahjoja. Näiden perusteella uskon, että kaikki Korinton seurakuntalaiset eivät olleet kokeneet Pyhän Hengen kastetta ja saaneet armolahjoja, vaikka olivatkin kastetut yhdeksi ruumiiksi Hengessä taikka Hengen välityksellä. Pekka O. M. Leivo Viitteet: 1 Nestle-Aland, Novum Testamentum Graece, 27. uudistettu painos. (Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft, 1995). 2 Hanno Heino, Iso Kirja –opiston pneumatologian kurssin opettaja syksyllä 2001. Pekka Leivon luentomuistiinpanot. Iso Kirja: Keuruu, syksy 2001. 3 Stanley M. Horton, Mitä Raamattu sanoo Pyhästä Hengestä. (Juva: Aika oy, 1996), 229. 4 Kohdassa Ef. 3:5 Henki ei ole selkeästi tekijä, vaan on esim. suomenkielisessä (KR-33/38) käännöksessä muodossa "Hengessä". 5 Erwin tosin huomioi, ettei ole varmuutta käyttääkö Paavali ilmausta ejn pneuvmati samassa merkityksessä kuin Luukas, koska tämä on ainoa kohta Paavalin kirjeissä, missä kaste ja Henki esiintyvät näin yhdistettyinä. Howard M. Erwin, Conversion-Initiation and The Baptism in The Holy Spirit. (Peabody, Massachusetts: Hendrickson Publishers, 1984), 99, 101. 6 Gordon D. Fee, The First Epistle to the Corinthians. (The New International Commentary on the New Testament: Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishing Company, 1987), 606. 7 Carson tekee saman huomion. D. A. Carson, Showing the Spirit: a theological exposition of 1 Corinthians 12-14. (Grand Rapids, Michigan: Baker Books, 2000) 47. 8 Erwinin mukaan kreikan kielioppi antaa mahdollisuuden sille, että Henki toimii kasteessa, mutta ei sille, että Henki suorittaa kasteen. Siksi istrumentaalisessa merkityksessä jakeesta puuttuu itseasiassa sekä elementti että subjekti. Howard M. Erwin, Spirit Baptism: A Biblical Investigation. (Peabody, Massachusetts: Hendrickson Publishers, 1995), 30. 9 Hanno Heino, Iso Kirja –opiston pneumatologian kurssin opettaja syksyllä 2001. Pekka Leivon luentomuistiinpanot. Iso Kirja: Keuruu, syksy 2001. 10 Fee argumentoi vesikasteen mahdollisuutta vastaan, jos kohta käännetään "Hengessä kastetut" (KR -33/38). Jos baptivzw -sana olisi jakeessa yksinään, ilman määrettä ejn pneuvmati, sen voitaisiin Feen mukaan katsoa tarkoittavan vesikastetta. Nyt sillä kuitenkin on määre, joka määrittää mistä kasteesta on kysymys. (Fee, 604.) Erwin kuitenkin esittää, ettei ole mitään todistetta siitä, että Paavali ja Luukas puhuvat Hengessä kastamisesta samassa merkityksessä, joten vesikasteen mahdollisuus on olemassa lokatiivisessakin merkityksessä. Howard M. Erwin, Conversion-Initiation and The Baptism in The Holy Spirit. (Peabody, Massachusetts: Hendrickson Publishers, 1984), 99, 101. 11 Howard M. Erwin, Spirit Baptism: A Biblical Investigation. (Peabody, Massachusetts: Hendrickson Publishers, 1995), 30. 12 Horton, 143, 164-166, 169-172. 13 Myös Horton pohtii termin "opetuslapsi" merkitystä. (Horton, 170). 14 Carson, 45. 15 Carson on voimakkaasti sitä vastaan, että kaikki Korinton uskovat (jotka hänen mukaansa kyllä olivat kastetut Hengessä) olisivat puhuneet kielillä. (Carson, 47-50). 16 Vertaa "pasa hee judaia" Matt.3:5. 7 Lähdeluettelo Carson, D. A., Showing the Spirit: a theological exposition of 1 Corinthians 12-14. (Grand Rapids, Michigan: Baker Books, 2000) Erwin, Howard M., Conversion-Initiation and The Baptism in The Holy Spirit. (Peabody, Massachusetts: Hendrickson Publishers, 1984). Erwin, Howard M., Spirit Baptism: A Biblical Investigation. (Peabody, Massachusetts: Hendrickson Publishers, 1995). Fee, Gordon D., The First Epistle to the Corinthians: The New International Commentary on the New Testament. (Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishing Company, 1987). Heino, Hanno, Iso Kirja –opiston pneumatologian kurssin opettaja syksyllä 2001. Pekka Leivon luentomuistiinpanot. Iso Kirja: Keuruu, syksy 2001. Horton, Stanley M., Mitä Raamattu sanoo Pyhästä Hengestä. (Juva: Aika oy, 1996). Nestle-Aland, Novum Testamentum Graece, 27. uudistettu painos. (Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft, 1995). Pyhä Raamattu: Evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1938 käyttöönottama painos. (Saarijärvi: Kristillinen Kirjakauppa Karkkila, 1996).