maanantai 14. heinäkuuta 2008
Eksegeettisen safarin anti
Olen huomannut, että tämän sivuston kirjoitukset menevät lähes jatkuvasti eksegeettiseksi "viittausralliksi". Tarkoitan sitä, että keskustelut harvoin käsittelevät konkreettisia tulkintaongelmia tai tekevät konkreettista eksegeesiä. Sen sijaan keskustelu lipuu yleisluontoiseen jutusteluun jota kukaan akateemisen jargonin ulkopuolinen ei ymmärrä. Ilmestyskirjaa käsittelevä keskustelu taisi olla esimerkki tästä.
Näkisin, että keskimääräinen valistunut maallikko tai kiinnostunut saarnaaja saisi sivustolta enemmän, jos täällä esitettäisiin enemmän konkreettisia huomioita Raamatusta. Nykytilanteessa monelle maallikolle sivusto näyttäytynee hieman outona ja käsittämättömänä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Valden huomio on ihan oikea. Haluaisiko safarin isä eli Matti kommentoida tarkemmin sitä, millainen on blogin ideal reader? :-)
Yhdyn viitteistäni huolimatta ositttain Valden näkemyksiin.
Itse toivoisin, että pitkälle opiskelleet ihmiset pystyisivät itsenäiseen ajatuksen/tulkinnan kommentointiin, eivätkä vain muiden jo kirjoittamien siteeramiseen tai pohtimiseen. Siten syntyy uusia kirkkohistorian hahmoja(, joiden näkemyksiä ja vaikutusta tutkitaan).
Kaikki on kyllä tietyssä mielessä jo joskus esitetyn referointia, varmaankin joskus aiemmin kirjoitettua. Aiemmin kirjoitetusta tehdyt synteesit ja uuteen tilanteeseen tehdyt sovellutkset voivat sitten tuoda jotain uutta, ei vanhojen siteeraminen uudessa tilanteessa.
Akateemisuuteen liittyy tietty viitteiden tarkkuus, ja toisaalta viitteettömän tekstin epäuskottavuus, mutta kyllä esim. tämän foorumin kirjoittajat pystyvät helposti kertomaan oman näkemyksensä asiasta kuin asiasta ilman jonkun "auktoriteetin" viitettä - sen verran kaikilla on jo takaraivoon jäänyttä synteettistä tekstimassaa...
Itsenäistä ajattelua/teologiaa!
Eksegeettisen safarin perusideana ei alun perin ollut "suuren yleisön tavoittaminen" vaan pikemminkin spesialistien turvavyöhyke, jossa vaikeita sanoja, "merkityksettömiä tulkintoja" ja muuta vastaavaa voi vapaasti kirjoittaa. Jargonin tarkoitus on ollut myös suojata keskustelua trolleilta, jotka kiertävät nettiä etsien kenet saisivat niellä.
Itse olen ollut tyytyväinen blogin toimintaan. Kirjoitukset ovat edustaneet varsin kirjavaa genreä mutta mahtuneet alkuperäisidean raameihin.
Jotta kirjoitusaktiivisuus säilyy riittävänä, kovin ylhäisiä journalistisia vaatimuksia ei kannattane asettaa. Tietysti kunkin kirjoittajan kannattaa etukäteen miettiä, kuinka suuren lukijajoukon haluaa houkutella tekstinsä matkaan alfasta omegaan.
Ehkä meidän kannattaisi perustaa blogienperhe, josta Eksegeettinen safari edustaa tätä Matin alkuperäistä ajatusta. Sen lisäksi voitaisiin perustaa Valden huomioiden mukainen "Saarnojen safari", joka olisi hyytävä ääni erämaassa ja jättäisi teknisen jargonin taakseen.
Perusteet edellä kerrotulle löytyy siitä, että useat eksegeettisen safarin kirjoittajista joutuvat viikoittaan ylittämään teknisen sanaston rantapenkereeltä Jordanin virran yli siltaa pitkin Hallelujah-huutojen luvattuun maahan. Toisin sanoen olemme alituisessa hermeneuttisessa liikkeessä menneen ja nykyhetken välillä. Tämä liike hyödyttäisi suurempaakin yleisöä.
En tarkoittanut, että safari palvelisi tarkoitustaan muuttumalla saarnafoorumiksi. Pointti oli lähinnä siinä, että kirjavinkkikarkelot eivät ole välttämättä mielenkiintoisinta luettavaa, ellei kirjojen pääpointteja jotenkin selosteta pähkinänkuoressa.
Hyvänä malliesimerkkinä voisi toimia vaikka Heikki Räisäsen kirjoitukset eri yhteyksissä. Räisäsellä on lähes aina esittää jokin napakka huomio. Suoraan polttavimpiin kysymyksiin ilman koreografioita.
Mahtavatko nuo maininnat "kirjavinkkikarkeloista" ja "viittausrallista" viitata edellisen blogauksen kommenttiketjuun eli siihen, missä Esa kyseli kirjavinkkejä ja sitten sai niitä? En kyllä nähnyt tuota ongelmalliseksi, varsinkaan jos kirjoja oli luonnehdittu muutamalla sanalla (ja varustettu linkillä sivustoon, josta selviää lisää).
Vai mahtoiko kyseessä olla puhtaasti pitemmällä aikavälillä syntynyt turhautuma ("menevät lähes jatkuvasti"...)?
Ei-virallisen-kirjoittajan silmin tämä blogi on mielenkiintoinen ja toimiva foorumi. Omasta mielestäni (oikaista sopii) on kohtalaisen helppo erottaa ne keskustelut, joihin voi jotain sanoa ja ne, joita on parempi vaan lukea. Jälkimmäinen kategoria viittaa juurikin eksegeesiin. Mutta minusta on ollut rakentavaa, että toisenlaisillekin keskusteluille on avattu peli. Mutta jos se homma muuttuu, voisitteko jollain tavalla tehdä sen meille taviksille selväksi?
Jos nyt jotain voi tähän tuikata kun blogianne pohditte niin heitän sellaisen ajatuksen, että täällä käy varmaan "etsijöitäkin", eikä läheskään jokainen ymmärrä mitä eroa on kristillisellä perus-keskustelu-foorumilla ja tällaisella blogilla, jossa asiantuntijat "ulvovat eetteriin". Joku saattaa saada sisäisen shokin - pahimmassa tapauksessa menee etsinnässään takapakkia. Heh, tietysti se kirjoitus, josta joku etsijä voi mennä takapakkia joku toinen tulee sitten uskoon, joten...
Ikävä pointti on se, etteivät kaikki suomenniemen helluntaiopettajat osaa tulla tänne foorumille "puolustamaan" omaa näkemystään (jos vaikka olette nostaneet teeman jostain lehtikirjoituksesta), eikä siten pääse syntymään oikeaa dialogia. Netti on haastava paikka kun sanat leviävät mutta äänensävyt (=alkuperäiset tarkoitukset)eivät aina välity. Esimerkiksi, vaikka itse sainkin täällä blogissa kuningasoivalluksen dispensationalismin vaaroista, en ikinä haluaisi sanojani ymmärrettävän JK:n persoonaa tai ministryä loukkaaviksi!!
Kiitos kirjavinkeistä ja linkeistä!! Lukisin mielelläni enemmän eksegeesiännekin.
Lähetä kommentti