
Jesus and the Eyewitnesses: The Gospels as Eyewiness Testimony
(Grand Rapids: Eerdmans, 2006), xiii + 538 sivua.
Maailmassa on paljon turhia kirjoja. Tämä ei ole sellainen. Kirja haastaa muotokritiikin päälle rakennetun Uuden testamentin tutkimuksen ja erityisesti suhteessa historialliseen Jeesukseen. Konstruktio historiallinen Jeesus on itsessään ristiriita tätä seminaaliteosta lukiessa. Teoksen saamat arviot teologisista koulukunnista riippumatta (esim. Tuckett, Witherington, Patterson) ennustavat paradigman muutosta seurauksena Bauckhamin viitoittamalle keskustelulle.
Kantavana työhypoteesinä kirjassa on, että neljä, kanonista evankeliumia perustuvat silminnäkijäkertomuksiin. Seurauksena muotokritiikistä kumpuavat johtopäätökset, kuten evankeliumeja muokanneet anonyymit kommuunitraditiot ja Jeesus-tutkimuksen aitouskriteerit, osoittautuvat harhaanjohtavaksi tai puutteellisiksi. Näiden sijaan Bauckhamin kontroversiaalinen argumentaatio suhteessa kauan jatkuneeseen tutkimussuuntaan rakentuu evankeliumien sisäiseen todistukseen, ensimmäisen vuosisadan Palestiinalaisten erisnimien tutkimiseen, uusimpiin akateemisiin löydöksiin tradition kehittymisestä, modernin kognitiivisen psykologian löytöihin muistin kehittymisestä sekä patristikkojen todisteiden arviointiin ulkoisena todistuksena. Esimerkkejä tästä argumenttien verkosta otan esiin hiukan myöhemmin.