1. Pietarin kirjeen 3:21 on yksi Uuden testamentin vaikeista kastekohdista. Siinä kun äkkiseltään näyttäisi lukevan, että kaste pelastaa. Jaetta pohdiskelin tämän tiimoilta jokin aika sitten ja huomioni kiinnittyikin sitten toiseen jakeessa olevaan seikkaan. Kirjoittaja selittää kastetta kahdella kuvauksella. Mitä se ei ole ja mitä se on. Jälkimmäiseen kuuluu selitys, että kaste on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.
Vaan rupesinkin pohtimaan, että kuka tässä jakeessa on se, joka sitä hyvää omaatuntoa pyytää. Omasta mielestäni mielenkiintoiseksi asian tekee se, että jakeen ainoa verbi on kasteeseen liitetty pelastaa (yksikön kolmas aktiivin preesens).
Pyytäminen ja poistaminen ovat nomineja. Hyvän omantunnon pyytäminen on dia-rakenteella selitetty, että se tapahtuu Jeesuksen ylösnousemuksen kautta.
Mutta voisiko tämä viitata siihen, että hyvän omantunnon pyytäjä on Jeesus, joka kuoli ristillä ja nousi kuolleista? Näin kaste, joka etenkin paavalilaisessa teologiassa näyttää olevan ainakin yhdeltä merkitykseltä samaistumista Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, olisi tuon hyvän omantunnon vastaanottamista.
6 kommenttia:
Karl Barthin mukaan vesikaste on ihmisen vastaus Jumalan Sanaan ja sylivauvan kasteesta puuttuu tämä aspekti. Mutta kannattaa tarkemmin itse tutkia Barthin sylivauvakasteen kritiikkiä.
Lueskelen koulua varten johdatusta luterilaisiin tunnustuskirjoihin ja mielenkiintoista on se, ettei ne näytä sisältävän sellaisia luterilaisia lapsikasteselityksiä ("ap.t. kastetaan perhekuntia", "lapsikin luottaa eli uskoo koska luottaa äitiinsäkin" jne) mitä olen joskus kuullut. Keskeinen Lutherin lapsikaste argumentti on perin pragmaattinen: Koska meidät kaikki on kastettu lapsina, ja epäilemättä olemme uskovia ja meillä on Pyhä Henki, lapsikaste on ok. Tottakai siellä on myös perisynnin syyllisyyden poispesu ja ajatus siitä, että lapsetkin kuuluvat Jumalan perheeseen, mutta tämän ed. main. korostus oli yllättävän pragmaattinen, eikä sitä yritetä perustella Raamatulla.
joku tökkii ja ei mennyt viesti perille...
kolmikosta Hubmaier, Zwingli ja Luther, _mielestäni_ eniten oikeassa oli kaste-asiassa se roviolla poltettu.
Mutta Welzun aloitusviestissä oleva pointti on mielenkiintoinen eikä ole ristiriidassa Room. 8:34 kanssa.
Pohdintani ei tosiaan sellaisenaan vaadi taustalle sen enempää lapsikastetta kuin uskovien kastettakaan. Kummassakin tapauksessa esittämäni ajatus on melko helppo sovittaa kasteen sisältöön. En edes halunnut ottaa kantaa erilaisiin kastekäsityksiin sinänsä, vaan lähdin puhtaasti siitä, mitä ajatuksia tuohon jakeeseen paneutuminen herätti.
Nyt kun luin vähän laajemmin tuota kontekstia, niin ihan nopsaan katsoen vielä näyttäisi tuossa olevan jonkinmoinen paralleeli rakenne. Jae 18 alkaa Kristuksen kärsimyksellä, joka johdattaa meidät Jumalan luo. Jae 22 päättyy Kristukseen, joka on Jumalan luona ja jonka ylösnousemus on pohjana pelastukselle. Hyvän omantunnon pyytäminen olisi siis rinnasteinen jakeen 18 maininnalle syyttömän kuolemisesta syyllisen puolesta.
Tähän tulkintaan saattaisi tuoda tukea myös omatunto-käsite muualla Uudessa testamentissa. Etenkin Pastoraalikirjeissä omatunto näytetään miellettävän asiaksi, joka likaantuu ja joka voidaan puhdistaa. Sama löytyy Heprealaiskirjeesta ja ajatukseeni hyvin sopiva jae on 9:9 ja 9:14, joissa puhutaan vanhan liiton uhrien ja Jeesuksen uhrin puhdistavasta vaikutuksesta omassatunnossa.
1Piet 3:21 "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus," (RK92)
“Baptism: A Pledge To God From A Good Conscience
---
If you have the New International Version (NIV) you will have the correct translation and a very good one. The NIV translates that baptism is "the pledge of a good conscience toward God." This is an accurate translation and I will briefly explain why.”
http://www.christiandiscipleschurch.org/oasis/baptism/texts/baptism06.htm
Valtter Luoto kertoo kirjassaan Pyhien yhteys, Aikamedia 2006, ss. 94-95 raamatunkäännöskomiteassa käydystä keskustelusta eperotema –sanan ymmärtämisen suhteen. Sen seurauksena vanhan käännöksen ”hyvän omantunnon pyytäminen” muutettiin uuteen käännökseen kuuluvaksi ”hyvän omantunnon liitto”. Kannattaa katsoa edellinen linkkini pledge-sanan käytön perusteista sekä Luodon raportti nykykäännöksen taustakeskustelusta.
Kun liittoon astutaan, annetaan lupaus vastauksena kysymykseen tahdotko, lupaatko?
Kreikan kielen sana tässä kohdassa on eperotema, joka merkitsee kysymys-vastaus, ja se merkitsi siten lupausta astua liittoon. Ja se tuli tehdä vilpittömällä sydämellä, ilmaisten siten sydämen ja tahdon vakaumus kuulua Kristukselle ja elää Hänen herruudessaan.
Ja Jumala osoitti hyväksyvänsä tämän hyvästä omastatunnosta (vilpittömästi) annetun lupauksen, ja vuodatti Henkeään, niin että liitto tuli molemmilta puolilta havaittavalla ja konkreettisella tavalla vahvistetuksi.
Ihminen tunnusti kasteessa uskonsa ja ilmaisi sen konkreettisena kasteen ottamisena ja huutaen avuksi Herran nimeä.
Ja Jumala osoitti pitävänsä oman osuutensa liitossa, antamalla Henkensä, ja siten voiman pysyä liitossa.
Summa summarum: kukaan ei pyydä hyvää omaatuntoa keltään, vaan Jumala kysyy uskovalta tahtooko hän vastata myönteisesti Jumalan pyyntöön astua liittoon Kristuksen kanssa.
Ja Jumala edellyttää että vastaus annetaan vilpittömällä mielellä eli hyvästä omastatunnosta.
T. SAMUEL
1Piet 3:21 "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus," (RK92)
“Baptism: A Pledge To God From A Good Conscience
---
If you have the New International Version (NIV) you will have the correct translation and a very good one. The NIV translates that baptism is "the pledge of a good conscience toward God." This is an accurate translation and I will briefly explain why.”
http://www.christiandiscipleschurch.org/oasis/baptism/texts/baptism06.htm
Valtter Luoto kertoo kirjassaan Pyhien yhteys, Aikamedia 2006, ss. 94-95 raamatunkäännöskomiteassa käydystä keskustelusta eperotema –sanan ymmärtämisen suhteen. Sen seurauksena vanhan käännöksen ”hyvän omantunnon pyytäminen” muutettiin uuteen käännökseen kuuluvaksi ”hyvän omantunnon liitto”. Kannattaa katsoa edellinen linkkini pledge-sanan käytön perusteista sekä Luodon raportti nykykäännöksen taustakeskustelusta.
Kun liittoon astutaan, annetaan lupaus vastauksena kysymykseen tahdotko, lupaatko?
Kreikan kielen sana tässä kohdassa on eperotema, joka merkitsee kysymys-vastaus, ja se merkitsi siten lupausta astua liittoon. Ja se tuli tehdä vilpittömällä sydämellä, ilmaisten siten sydämen ja tahdon vakaumus kuulua Kristukselle ja elää Hänen herruudessaan.
Ja Jumala osoitti hyväksyvänsä tämän hyvästä omastatunnosta (vilpittömästi) annetun lupauksen, ja vuodatti Henkeään, niin että liitto tuli molemmilta puolilta havaittavalla ja konkreettisella tavalla vahvistetuksi.
Ihminen tunnusti kasteessa uskonsa ja ilmaisi sen konkreettisena kasteen ottamisena ja huutaen avuksi Herran nimeä.
Ja Jumala osoitti pitävänsä oman osuutensa liitossa, antamalla Henkensä, ja siten voiman pysyä liitossa.
Summa summarum: kukaan ei pyydä hyvää omaatuntoa keltään, vaan Jumala kysyy uskovalta tahtooko hän vastata myönteisesti Jumalan pyyntöön astua liittoon Kristuksen kanssa.
Ja Jumala edellyttää että vastaus annetaan vilpittömällä mielellä eli hyvästä omastatunnosta.
T. SAMUEL
Lähetä kommentti