sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Kuukauden kirja: Meet the Rabbis

Young, Brad F.,
Meet the Rabbis: Rabbinic Thought and the Teachings of Jesus
(Peabody: Hendrickson, 2007), 270 sivua.


Brad H. Young tunnetaan Gospel Research Foundationin ja Jerusalem Perspective of Synoptic Research -koulukunnan (JPSR) perustajana. Hän väitteli tohtoriksi ehkä kuuluisimman juutalaisen Uuden testamentin professorin David Flusserin alaisuudessa Jerusalemin Heprealaisesta yliopistosta. JPSR-koulukunnan metodi lähestyä historiallista Jeesusta lepää kolmen olettamuksen varassa:

1. Heprea oli elävä kieli Jeesuksen aikaan ja erityisesti sitä käytettiin uskonnollisessa opetuksessa. JPSR painottaa kuitenkin, että toisen temppeli kauden Israel oli monikielitaitosta (heprea, aramea, kreikka).

2. Juutalainen kulttuuri on avain synoptisten evankeliumien ymmärtämiseen. Tämä on ”must” nykyisessä evankeliumien tutkimuksessa muutenkin, mutta JPSR painottaa erityisesti rabbiinisten lähteiden merkitystä Jeesusta tulkittaessa. Perusväite on, että 200 luvulla jKr. viimeiseen muotoon laadittu rabbiinisen kirjallisuuden lähdemateriaali ajoittuu lähelle Jeesuksen elämää ja on hyödyllistä Jeesusta tulkittaessa.

3. Lingvististen ja kulttuurillisten aspektien tutkiminen johtaa synoptisten evankeliumin välisten suhteiden ratkaisemiseen. Kaksilähdeteorian sijaan he uskovat Luukkaan evankeliumin selittävän parhaiten synoptista teoriaa.

Tämä teoreettinen viitekehys tarjoaa johdannon ymmärtää professori Youngin julkaisua. Käsillä oleva teos johdattaa historiallisen Jeesuksen tulkitsijan perehtymään kohdan kaksi teoreettiseen perustukseen. Niinpä se esittelee kehittyvän rabbiinisen juutalaisuuden niin kuin se esittäytyy Mišnassa, Toseftassa ja Talmudeissa. Kirjoitus jakautuu kolmeen osioon: 1) johdanto rabbiinien ajatteluun, 2) johdanto rabbiinien kirjoituksiin ja 3) johdanto rabbiinien henkilöhahmoihin. Kirja lähtee liikkeelle ajatuksesta, että kristityt eivät tunnista rabbiinisen liikkeen rinnakkaisuuksia kristinuskoon.

Kirjan sisältö on taatusti mielenkiintoinen ja palvelee parhaiten oppimatkana kristittynä vieraalla maaperällä. Young väitteistä ehkä parhaimman palveluksen tekee hänen matkansa osoittaa, kuinka Uutta testamenttia lukiessamme omistamme liian yksipuolisen kuvan kirjanoppineista. Teos nimittäin osoittaa kristillisyyden kiitollisuudenvelan juutalaisuudelle kuinka riippuvainen Uuden testamentin tulkitsija on juutalaisista lähteistä.

Vaikka itse en ole ammattilainen arvioidessani rabbiinisen juutalaisen tarpeellisuutta Ut:n tulkintaan kirjasta jäi minulle hieman vaivautunut maku. Esimerkiksi Matt 6:16 saattoi tuoda Jeesuksen yleisölle mieleen paaston ja Suuren sovituspäivän välisen yhteyden. Mutta Young sanoo, että tässä kohden Jeesuksen mielessä saattoivat olla muutkin vaaditut paastopäivät kuten 17. Tammuz-kuuta, päivä jolloin roomalaiset rikkoivat Jerusalemin muurin. Historiallinen virhe on ilmeinen. Jeesus palveli 30-luvulla ja roomalaiset rikkoivat Jerusalemin muurin vuonna 70 jKr.

Tähän esimerkkiin nivoutuu monta ongelmaa. Miten on mahdollista lukea rabbiininen juutalaisuus takaisin Jeesuksen päiviin? Ensiksi Jeesuksen ja rabbiinisen juutalaisuuden kirjallisen mudon välissä on yli 170-vuotta. Toiseksi rabbiinisen juutalaisuuden positiivinen suhtautuminen suulliseen Tooraan on mielestäni erilainen kuin Jeesuksen suhtautuminen. Youngin väite, että Jeesus noudatti suullista Tooraa, joka juutalaisen legendan mukaan on Mooseksen välittämää sen jälkeen kun Mooses vastaanotti kirjallisen Tooran Siinain vuorella. Ja tämän Young hyväksyy ilman kritiikkiä mikä hämmentää entisestään. Tähän saakka olen ollut vakuuttunut siitä ja tästä edes vieläkin enemmän, että Jeesus nimenomaan oli tuon tradition kriitikko, koska monet historialliset vaikeat asiat eivät Youngin työssä minua vakuuttaneet. Päinvastoin Youngin historialliset virheet syövät kirjan painoarvoa.

Toinen ongelmallinen asia on läpitunkeva argumentointi heprean kielestä Jeesuksen opetuksissa. Erityisesti edellä mainitut historialliset ongelmat syventävän tämän metodologisen lähtökohdan uskottavuutta. Kirjassaan Young hyödyntää mišnaistista hepreaa 150-luvulta lähtien päästäkseen synoptisten evankeliumien hepreankieliseen Vorlageen. Teesi, että Jeesus puhui arameaa, on helpommin todistettavissa johtuen suuresta joukosta uskonnollisia, juutalaisia tekstejä, joita välitettiin aramean kielellä Jeesuksen aikana.

Tämän teoksen paras puoli on toimia johdantona rabbiiniseen juutalaisuuten, mutta en ole vakuuttunut muusta työskentelystä historiallisen Jeesuksen paremman tuntemisen näkökulmasta.

Ei kommentteja: