maanantai 7. helmikuuta 2022

Oliko Justinos Marttyyri korvausteologi?

”Korvausteologiaa”

Alkuvuodesta vuonna 2021 Ristin Voitossa ilmestyi kolme tekstiä korvausteologiasta kristikunnan historiassa. [1] Kirjoittajana oli Niilo Närhi, joka on pitänyt aihetta esillä myös UskoTv:llä. Aihe on tietysti toiminut jo pitkään legendaarisena taistelukenttänä myös vapaissa suunnissa. Päätin tarttua yhteen henkilöön, jota Närhi syyttää tekstissään korvausteologiksi. Kyseessä on varhaiskirkon merkittävä teologi Justinos Marttyyri (k. 165 jKr.) Ensimmäisessä tekstissään (Ristin Voitto 14.1.2021, s. 10) Närhi tiivistää Justinoksen näkemyksen seuraavasti:

Jumalan liitto Israelin kanssa ei ole enää voimassa, ja seurakunta on korvannut juutalaiset.

Justinos oli siis korvausteologi.

Kirjoitin tämän tekstin kahdesta syystä. Ensinnäkin halusin katsoa miten apostoli Paavali määritteli ”korvausteologian”. Tällä hetkellä (ja olen valmis kuulemaan kritiikkiä) olen sitä mieltä, että määritelmä on melko rajustikin erilainen kuin se määritelmä, jota me yleensä kuulemme seurakunnissa ja hengellisten lehtien palstoilla. Toiseksi luin läpi Justinoksen teoksen Dialogi Tryfonin kanssa, jossa kuvataan kaksipäiväinen keskustelu Justinoksen ja juutalaisen Tryfonin ja hänen seuralaistensa välillä (vaikka todellisuudessa dialogissa on pikemminkin kyse Justinoksen yksinpuhelusta…) On totta, että Justinos kirjoitti myös 1. ja 2. Apologian, mutta antamani argumentin logiikan kannalta ei ole olennaista lukea kuin yksi Justinoksen teos. Lyhyesti sanottuna tarkoitukseni on osoittaa, että Paavalin logiikan mukaan Justinos Marttyyri ei ollut korvausteologi. Nyt seuraa selitys.

Paavali & ”korvausteologia”

Käsittääkseni paras (ja ainoa?) Paavalin kirjeistä löytyvä määritelmä ”korvausteologialle” on Roomalaiskirjeen luku 11:

Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. (Room. 11:1-2a, 1938-käännös)

Paavali siis kysyy, onko Jumala hylännyt Israelin kansan. Vastaus on Paavalille tyypillinen μὴ γένοιτο, ”älä ny hyvä miäs hulluja puhu!” Mielenkiintoista tässä on kuitenkin se, että kokemukseni mukaan ihmiset eivät juurikaan lue sen tarkemmin millä tavalla Paavali perustelee näkemyksensä. Hänen välitön vastauksensa on nimittäin sanoa ”olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjamin sukukuntaa”. Paavali siis ajattelee, että jos Jumala olisi hylännyt Israelin, yksikään israelilainen ei olisi kääntynyt seuraamaan Jeesusta. Mutta koska Paavali on israelilainen ja Jumala on avannut hänen silmänsä ymmärtämään Jeesuksen ristin&ylösnousemuksen sanoman, tämä osoittaa, että Jumala ei ole heittänyt kansaansa roskikseen ja korvannut sitä jollain muulla. Tätä huomiota seuraa sitten tietenkin lainaus 1. Kuningasten kirjasta, jossa profeetta Elian aikanakin oli olemassa vain pieni uskollinen jäännös (7000 henkilöä), kun taas suuri osa kansaa oli hylännyt Jumalan liiton. Paavali toteaa, että sama jäännös-logiikka on voimassa edelleen hänen aikanaan 50-luvulla (11:5).

William Lane Craigin hengessä voisimme esittää Paavalin pointin deduktiivisessa muodossa seuraavalla tavalla:

  1.  Jos Jumala olisi hylännyt Israelin kansan, yksikään israelilainen ei lähtisi seuraamaan Jeesusta ja siten pelastuisi. 
  2. Ainakin jotkut israelilaiset ovat lähteneet seuraamaan Jeesusta ja saaneet pelastuksen.
  3. Johtopäätös: Jumala ei ole hylännyt Israelia. 

Nyt kun meillä on paavalimainen määritelmä ”korvausteologialle”, olemme valmiita katsomaan mitä Justinos Marttyyri asiasta sanoo. Voidaanko häntä Paavalin mukaan kutsua korvausteologiksi?

Justinos Marttyyri & ”korvausteologia”

Ennen kuin hyppäämme syvään päähän, on mainittava, että Justinoksen teoksia täytyy osata lukea oman aikansa kontekstissa. Monesti Justinos nimittäin käyttää kohtuullisen rajua kieltä, mutta meidän on syytä ymmärtää, että hän ja muut kristityt elivät melko hankalassa ajassa (hän ei saanut turhaan itselleen nimeä ”marttyyri”). Virallinen juutalaisuus suhtautui tiukan kielteisesti Jeesuksen seuraajiin. Itse asiassa 2. vuosisadalla juutalaisten synagoga-kokoontumisissa luettiin virallinen kirous kristittyjä vastaan ja tämä näkyy hyvin monella sivulla Justinoksen teoksessa:

…Ne eivät pelastu, jotka synagogissa ovat kironneet ja yhä kiroavat Kristukseen uskovia… (Dial. 1.47.3)

Tehän kiroatte synagogissanne kaikkia, joita hänen mukaansa kutsutaan kristityiksi, ja muut kansat panevat kirouksen käytäntöön tappamalla heitä ainoastaan sen vuoksi, että he tunnustavat olevansa kristittyjä. (Dial. 2.96.2)

Sen sijaan te vihaatte ja surmaatte meitä aina kun vain voitte — meitä, jotka olemme hänen kauttaan panneet uskomme Jumalaan ja kaikkeuden Isään. Te kiroatte lakkaamatta häntä sekä niitä, jotka ovat hänestä lähtöisin — meitä, jotka rukoilemme teidän ja ylipäänsä kaikkien ihmisten puolesta. Näin meidän Kristuksemme ja Herramme on opettanut meitä tekemään, kun hän käski meitä rukoilemaan myös vihollisten puolesta sekä rakastamaan niitä, jotka vihaavat, ja siunaamaan niitä, jotka kiroavat. (Dial. 2.133.6.)

Älkää antautuko opettajienne fariseusten taivuttamina pilkkaamaan Israelin kuningasta, kuten teidän synagogienne esimiehet opettavat teitä tekemään rukouksen jälkeen. (Dial. 2.137.2. Ks. myös 2.93.4 ja 2.108.3)

Kohdissa viitataan Birkat ha-minimiksi kutsuttuun kiroukseen, joka lausuttiin synagogissa harhaoppisia vastaan eli niitä, jotka pitivät Jeesusta Messiaana. Kyseinen rukous/kirous kuului näin:
Luopioille [selooteille] älköön olko toivoa, ja hävitä röyhkeyden valtakunta [Rooma] nopeasti meidän aikanamme. Nasaretilaiset ja harhaoppiset tuhoutukoot hetkessä, ja otettakoot heidät pois elävien kirjoista älköönkä heidän nimeään kirjoitettako yhdessä vanhurskaiden kanssa. Siunattu olet sinä, Herra, joka nujerrat röyhkeät. [2]

Jos Justinos käytti joskus kovaa kieltä, on muistettava, että myös juutalaiset osasivat saman asian suhteessa messiaanisiin juutalaisiin! Harhaoppiset nasaretilaiset eli Jeesuksen seuraajat eivät ole Jumalan kansaa eli heitä ei saa lukea vanhurskaiden joukkoon. 

Mansikkana kakun päällä taustalla kummitteli myös vuosien 132-135 toinen Juutalaissota, jossa Messiaaksi julistetun Bar Kokhban aikana vainottiin niitä Jeesuksen seuraajia, jotka eivät suostuneet tunnustamaan Simonia Messiaaksi (1. Apol. 31.6). Kaiken tämän valossa on hyvä huomata juuri lainattu kohta 2.133.6, jossa Justinos toteaa kaikesta huolimatta rakkaudellisesti rukoilevansa juutalaisten puolesta Jeesuksen esimerkin mukaisesti.

Nyt kun ymmärrämme, että kumpikaan osapuoli (juutalaiset vs. Jeesukseen uskovat juutalaiset) ei pidä toista osapuolta todellisena Jumalan kansana, voimme katsoa tarkemmin sitä miten Justinos luonnehtii niitä juutalaisia, jotka eivät seuraa Kristusta. Olen päättänyt ottaa useita suoria lainauksia, joita kommentoin vain minimaalisesti, koska tekstit itsessään ovat melko selkeitä.

Hän ottaa vastaan ja siunaa myös ne ympärileikatut, jotka lähestyvät häntä, toisin sanoen uskovat häneen ja pyytävät hänen siunaustaan. (Dial. 1.33.2)

Ei-uskovilla juutalaisilla on siis toivoa, mutta vain jos he kääntyvät Jeesuksen puoleen — ja he voivat todella tehdä näin! Justinos on myös nähnyt/kuullut näin tapahtuvan:

Hän tietää, että päivittäin teidän joukostanne tulee Kristuksen nimen oppilaita, jotka jättävät eksytyksen tien ja saavat tämän saman Kristuksen nimen valaisemina lahjoja, jokainen ansionsa mukaan. (Dial. 1.39.2)

…häneen uskovia tulee niin synagogasta kuin pakanakansojen keskuudestakin. (Dial. 1.53.4)

Pieni määrä juutalaisia siis lähtee seuraamaan Jeesusta jatkuvasti. Justinos epäilee yhdeksi varovaisuuden syyksi sen, että juutalaiset pelkäävät joutuvansa vainottaviksi (1.39.6). Äärimmäisen tärkeää on myös huomata se, miten Justinos käyttää samaa teologista termiä kuin Vanhan testamentin profeetat ja Paavali: jäännös:

…lukuunottamatta niitä, jotka Hän pitkämielisessä armossaan on jättänyt pelastuksen jäännökseksi, kuten Jesaja sanoo, jotta teidän kansanne ei täysin tuhoutuisi niin kuin Sodoman ja Gomorran asukkaat. (Dial. 1.55.3)

Justinos ei ainoastaan käytä hyvin raamatullista jäännös-termiä, vaan hän jopa viittaa siihen samaan Jesajan kirjan kohtaan, jota Paavali itse käyttää Roomalaiskirjeen luvussa 9 selittäessään vähäistä juutalaisten uskovien joukkoa:

Niinkuin Jesaja myös on ennustanut: "Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt meille siementä, niin meidän olisi käynyt niinkuin Sodoman, ja me olisimme tulleet Gomorran kaltaisiksi". (Room. 9:29 = Jes. 1:9; LXX vaihtaa hepreankielen jäännös-sanan siemen-sanaan.)

Justinos jatkaa myöhemminkin sen toistamista, että jotkut juutalaiset pelastuvat Jumalan armosta, Kristuksen kautta ja osallisuudesta häneen (Dial. 1.64.2, 3, 5). Hän ei kuitenkaan seuraa tätä kaikkea passiivisena sivustakatsojana, vaan

…me rukoilemme puolestanne, että Kristus armahtaisi teitä. Hän opetti meitä rukoilemaan myös vihollisten puolesta, kun hän sanoi ”olkaa lempeät ja valmiit armahtamaan kuten teidän taivaallinen Isänne”. (Dial. 2.96.3)

Vaikka Jeesuksen seuraajat joutuvat kokemaan kovia myös juutalaisten käsissä,

…me emme vihaa teitä emmekä niitä, jotka teidän välityksellänne ovat omaksuneet nämä meitä vastaan suunnatut ennakkoluulot. Sen sijaan me rukoilemme, että te kaikki edes nyt kääntyisitte ja saisitte osaksenne armon Jumalalta, kaikkeuden Isältä, joka on hyväsydäminen ja ylen määrin armollinen. (Dial. 2.108.3)

Kaikki tämä on päivänselvää: Justinos uskoo, että juutalainen voi pelastua kääntymällä Jeesuksen puoleen ja hän jopa rukoilee näin tapahtuvan ja pyrkii osoittamaan heille rakkautta, vaikka he kollektiivisesti vihaavatkin Jeesuksen seuraajia.

Myöhemmin Justinos jatkaa asian teologista selvittelyä ja hän jakaa Israelin kansan uskottomiin ja uskollisiin eli siihen suureen porukkaan, joka ei seuraa Jeesus-Messiasta ja siihen pienempään porukkaan, joka seuraa. Se mikä tekstissä on kuitenkin taas mielenkiintoista on se, miten Justinoksen esimerkit seuraavat mielestäni täysin Paavalin esimerkkejä. Vertaa esimerkiksi seuraavia Justinoksen tekstejä esiinnostamiini Paavalin teksteihin.

Justinos:

”Sinun [Iisakin] siemenessäsi tulevat siunatuksi kaikki maanpiirin heimot.” Tätä hän [Jumala] ei sano enää Eesaulle eikä Ruubenille eikä kenellekään muulle, vaan niille, joista Kristus oli suunnitelman mukaan polveutuva neitsyt Marian kautta. Jos pohdit Juudan siunausta, ymmärrät mitä tarkoitan. Jaakobista alkaen siemen jakautuu ja kulkee Juudan, Fareksen, Iisain ja Daavidin kautta. Tämä on vertauskuva sille, että jotkut teidän kansastanne havaitaan Aabrahamin lapsiksi ja osallisiksi Kristuksesta, kun taas toiset, kuin hiekanjyvät meren rannalla, havaitaan Aabrahamin lapsiksi myös, mutta he ovat mahoja [=lisääntymiskyvyttömiä] ja hedelmättömiä. (Dial. 2.120.1-2)

…olette Jaakobin lapsia lihallisen siemenen mukaan ja odotatte joka tapauksessa pelastuvanne. (Dial. 2.125.5)

Lea on teidän kansanne ja synagoganne, Rakel taas meidän kirkkomme. (Dial. 2.134.3)

Paavali:

Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset”; se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. (Room. 9:6-8)
Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. …"Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi". Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa. Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia. …Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: "Ja siemenille", ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: "Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus. …Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan. (Gal. 3:7, 8b-10a, 16, 29)
Onhan kirjoitettu, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa, toinen orjattaresta, toinen vapaasta. Mutta orjattaren poika oli syntynyt lihan mukaan, vapaan taas lupauksen voimasta. …Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan. (Gal. 4:22-23, 31)
Katsokaa luonnollista Israelia. (1. Kor. 10:18, Paavali siis olettaa, että on olemassa myös ”hengellinen Israel”.)

En tiedä muista lukijoista, mutta itse näen selvän vastaavuuden Justinoksen ja Paavalin teksteissä. He kuvaavat hyvin samantapaisesti sitä miten Jumalan kansan jäseniä eivät ole automaattisesti kaikki ”lihan mukaan juutalaiset”, vaan lupauksen lapset, Messiaan seuraajat. Justinoksen pääpointti on tiivistettävissä hyvin lyhyesti näin:

Näin ollen kaikki, jotka haluavat, voivat saada osakseen Jumalan armon, jos vain tekevät parannuksen. (Dial. 2.141.2)

Johtopäätös

Tekstini kärki on ollut hyvin kapea-alainen. Olen esittänyt oman näkemykseni siitä millä tavalla Paavalin voidaan ajatella määritelleen ”korvausteologian” ja olen sitten lukenut Justinoksen tekstiä tämän määritelmän kautta. Lopputulema on kirkkaampaakin kirkkaampi: Justinos Marttyyri ei ollut korvausteologi, ei ainakaan siinä merkityksessä miten Paavali olisi asian ilmaissut. 

Näin yhden pitkän päivän Justinoksen tekstien kanssa viettäneenä koen jopa pientä pahaa oloa siitä, millaisen kuvan jotkut ovat hänen ajatuksistaan antaneet. Justinoksen teologiassa armon ovi on auki kaikille, jotka tekevät parannuksen ja kääntyvät Jeesuksen, Israelin kauan odotetun Messiaan puoleen.

Jos Justinos oli korvausteologi, hän on hyvässä seurassa: Paavalin kainalossa.


Viitteet

1) Aihe itsessään on esillä laajasti tällä sivustolla.
2) Matti Myllykoski & Outi Lehtipuu. Justinos Marttyyri: Apologiat & Dialogi Tryfonin kanssa (Helsinki: Gaudeamus, 2008), 307-08. Kaikki Justinos-lainaukset on otettu tästä teoksesta. 

Ei kommentteja: