Kyrios Tetragrammatonin vastineena juutalaisuudessa
Kristittyjen kautta säilyneissä Septuaginta-versioissa Jumalan nimi YHWH on säännöllisesti korvattu nimityksellä κύριος. Lukuisissa tutkimuksissa ja kommentaareissa κύριος-nimityksen katsotaan olevan tyypillinen kreikankielinen vastine Tetragrammatonille.[1] Menettelyn perustaksi mainitaan toisinaan se, että Septuagintassa κύριος korvaa Tetragrammatonin.[2] Tästä poiketen erityisemmin uudemmassa tutkimuksessa YHWH = κύριος –identifikaation perustaksi nähdään synagogien/seurakuntien lukutraditio, jossa Tetragrammaton äännetään kyrioksena.[3] Conzelman vastustaa Tetragrammatonin ja κύριος-nimen yhteyttä kahdesta syystä: (1) κύριος esiintyy harvoin Jumalan nimityksenä juutalaisuudessa; (2) Septuaginta alunperin säilytti Tetragrammatonin Jumalan nimenä ja κύριος esiintyy vain kristillisissä LXX-versioissa. Conzelmanin johtopäätös on selvä: ”Täten kristillistä κύριος –sanan käyttöä ei voi johtaa Septuagintasta”.[4] Moni tutkija yhtyy tähän käsitykseen.[5]
Esikristillisissä Septuaginta-fragmenteissa ja Qumranin yhteisön kirjoituksissa Tetragrammatonista käytetään seuraavia kirjoitustapoja:[6]
1. Normaali aramealainen neliökirjoitus P. Fouad inv. 266 n. (50 eKr.)
2. Muinaisheprealainen kirjoitusmuoto 8Hev XIIgr (50 eKr – 50 jKr.)
3. Kreikkalainen Ιαω 4QLXXLev b (0-70 jKr.)
Käsikirjoitusaineisto osoittaa, että juutalaisissa Septuaginta-fragmenteissa usein säilytetään heprealainen Jumalan nimi (Tetragrammaton) tai käytetään jotakin vastaavaa arkaaista merkintätapaa. Qumranin teksteissä Tetragrammaton korvataan toisinaan heprean sanalla adon ja aramean sanalla mare (molemmat merkitsevä ”herra”).[7] Löydetyt tekstifragmentit antavat melko vakuuttavan näytön siitä, että Tetragrammatonin (tai läheisen vastineen) käyttö oli ainakin hyvin yleinen tapa ajanlaskun alun juutalaisuudessa.[8]
Heprealaisen Raamatun ulkopuoliset lähteet antavat tärkeää lisätietoa kyrioksen ja Jumalan nimen suhteesta. Segalin ja Dahlin mukaan Filon säännönmukaisesti käyttää kyriosta Tetragrammatonin vastineena.[9] Hyvä esimerkki tästä käytännöstä on esimerkiksi Filonin 1 Moos 21:33:n selitys, jossa Mooses kutsuu Jumalaa nimellä ”Herra [YHWH] Jumala [Elohim]”: ”Edellämainitut nimitykset paljastavat Elävässä Jumalassa olevat voimat. Yksi nimi on ”Herra”, jonka mukaan Hän hallitsee. Toinen nimi on ”Jumala”, jonka mukaisesti Hän tekee hyvää (Plant. 85). Filon selittää “Herra” ja ”Jumala” nimet etymologisesti saman tyylisesti myös muissa kohdissa.[10] Filonin κύριος sanalle antama etymologinen selitys kertoo sen, että sana κύριος ei ollut myöhemmin kristittyjen kopioitsijoiden lisäämä. Joko Filon näki Raamatussaan sanan κύριος Tetragrammatonin sijasta tai sitten hän ymmärsi ja luki Tetragrammatonin kyrioksena.[11]
Uusi testamentti on tärkein todiste kyrioksesta Tetragrammatonin vastineena. Kaikissa UT:n kirjoissa Vanhan testamentin YHWH-tekstit säännöllisesti käännetään κύριος –sanalla. Mutta mistä kaikki Uuden testamentin kirjoittajat saivat idean Tetragrammatonin korvaamisesta kyrioksella? Näyttää siltä, että joko kristityt olivat tottuneet (jo ennen kääntymistään kristityiksi) ääntämään Tetragrammatonin kyriokseksi tai kristittyjen Septuaginta-versioissa luki κύριος Tetragrammatonin sijasta. Olisi hankala käsittää kaikkien eri lähtökohdista tulevien kristillisten kirjoittajien johdonmukaista käännöstyöskentelyä, jos κύριος ei olisi ollut yleisin kreikankielinen vastine Jumalan nimelle YHWH.
Josefus käyttää Jumalasta sanaa κύριος vain kaksi kertaa koko tuotannossaan.[12] Normaalisti hän käyttää sanaa δεσπότης Tetragrammatonin käännöksenä. Josefuksen ainutlaatuinen käytäntö mahdollisesti liittyi hänen läheiseen suhteeseen Rooman hallinnon kanssa. Koska keisaria kutsuttiin termillä κύριος, oli Josefuksen asemassa viisainta käyttää toisenlaista ilmaisua Jumalasta.
[2] Fuller 1965, s. 68
[3] Bauckham 2003, s. 7; Royse 1991, s.
[4] Conzelman 1969, s. 83-84
[6] Pietersma 1984 s. 8.
[7] Ks. Fitzmyer 1979, s. 117, 124-125. Rudolf Bultmannin ( 1900, s. 108) mukaan on mahdotonta, että Jahveen viitattaisiin absoluuttisella ja modifioimattomalla ”Herra” –nimellä juutalaisessa kontekstissa. Fitzmyer viittaa Qumranin teksteihin, jotka osoittavat Bultmannin näkemyksen vääräksi (?1 4Qenb; Psalmi 151 6Q Ps. 151?).
[8] Tutkijoiden keskuudessa ei ole yksimielisyyttä siitä edustavatko löydetyt tekstifragmentit ainoaa olemassaolevaa käytäntöä. Pietersma 1984 ja Rösel 2007 kannattavat teoriaa, jonka mukaan alunperin Septuagintaan kirjoitettiin κύριος. Pietersman ja Röselin perustelut eivät perustu niin paljon empiiriseen käsikirjoitusainekseen kuin Septuagintan sisäiseen evidenssiin. Tämän työn puitteissa on hankala arvioida Pietersman ja Röselin argumentteja.
[9] Dahl ja Segal 1978, s 1
[10] Migr. 182; De Abr. 121, 124; De Mos II. 99; Quis Het. 23
[11] Pietersma 1984, s. 36. Segalin ja Dahlin (s 1.) mielestä Filon Raamatussa täytyi lukea κύριος. Roysen (s. 135-137) mukaan Filonin menettelyn syyksi riittää yleinen tapa lukea κύριος Tetrgrammatonin tilalla. Voisi kuitenkin kysyä, että olisiko Filonin tapa tehdä teologiaa ”Herra” –sanan etymologiasta mahdollista, jos taustalla oleva raamattuaines ei sisältäisi kuin Tetragrammatonin? Mikäli Royse on oikeassa, on seurakunnan suullisen κύριος-lukutradition täytynyt yhteensulautua raamattuainekseen kanssa.
2 kommenttia:
No niin, siinä olisi keskeneräinen tekstikappale, johon olisi suotavaa antaa KAIKENLAISIA ohjeita, parannusehdotuksia ja vinkkejä. Esimerkiksi adon ja mare sanojen kirjoittamisen ohjeet kelpaisivat. ;-)
Varsinkin tarvitsisin artikkeleita/kirjoja, joissa käsitellään kieltoa lausua Jahven nimi (itselle ei tule mieleen muuta kuin 1QS vi, 27-vii,1-2: “Whoever enunciates the Name (which is) honoured above all … […] whether blaspheming, or suddenly overtaken by misfortune or for any reason, {…} or reading a book, or blessing, will be excluded and shall not go back ever to the Community council. " On varsin selvää, että Filon ja kristityt lausuivat kyrioksen. Filonillakin ilmeisesti oli jokin kohta, jossa hän kieltää Jumalan nimen lausumisen?
Kyrios-nimen käytön tutkimustilanne Septuagintan kohdalla näyttää aika jännältä. Kaikki juutalaiset raamatunkäännökset, jotka on löydetty, säilyttävät Tetragrammatonin tai kääntävät sen IAO. Toisaalta vieläkin jotkut tutkijat arvioivat, että alunperin kyrios korvasi Jahven kreikankielisissä käännöksissä (Rösel ja Pietersma, joiden Septuagintan sisäisiin tekijöihin argumentteja en osaa arvioida). No, oman työni kannalta ainoa merkitsevä asia on se, minkälaisia kreikankielisiä VT:n käännöksiä Paavalin aikana liikkui. Lukiko Paavalin tekstissä Tetragrammaton vai kyrios. Saattoi hyvinkin olla Teragrammaton (Bauckham). Kyrios oli sitten se, mitä lausuttiin, kun tekstiä luettiin. Bauckham mainitsee, että Raamatun ajan ihmiset lukivat kirjoituksia aina ääneen. Suurin osa ihmisistä ei edes osannut lukea, joten suullinen käytäntö oli erittäin tärkeä. Bauckham ei anna mitään lähdeviitteitä, joten jos jollain olisi antaa hyviä artikkeleita/kirjoja, niin olisin tyytyväinen.
Jossain bultmannilaisissa piireissä ainakin on usein vastustettu Jeesus=kyrios=Jahve yhteyttä nimenomaan sillä, että kyriosta ei käytetä Septuagintassa Jahven vastineena. Mitään ei tietysti merkkaa se, että UT:n Vanhan testamentin sitaateissa Jahve käännetään aina kyrioksena tai että Filon käyttää kyriosta Jahven asemasta. Ylipäätään bulttmannilaisten tutkijoitten sisäänpäinlämpiävä ja dogmaattinen kielipeli on lievästi sanottuna raivostuttavaa. Mulla ainakin menee ihan täysin hermot jonkun Werner Kramerin kanssa (Christ, Lord, Son of God). Erottelu funktionaalisen ja ontologisen kristologian välillä hyväksytään itsestäänselvyytenä ihan kunnon hyvävelihengessä. Puhumattakaan siitä, miten uskomattoman yksioikoisesti pelataan hellenistinen juutalaisuus vs. Palestiinan juutalaisuus käsitteillä. Yksi tämän käsiteparin ällistyttävimmistä sovelluksista, on Kramerin huomio, että "Jeesus Kristus" on Paavalin kirjeissä tuplanimi sen takia, että hellenistinen yhteisö ei enää tiennyt Kristus-sanan alkuperäistä merkitystä! Ei kovin sofistikoitunut tapa ilmaista Kristuksen tittelimerkityksen heikentymistä Paavalin kielenkäytössä.
Toinen sovellus hellenismi vs. Palestiinan juutalaisuudesta: Palestiinan lintukodossa korkeakristologia on täysin mahdotonta, kun taas Paavalin "yksi Herra" ilmaisun selittää hellenistinen uskontunnustus "yksi Zeus". Kramerin mukaan Paavali aloittaa 1 Kor 8:6:n Jumala-osan selityksen Shemalla, mutta katsoo, että Jeesuksen kohdalla monoteistinen "yksi" -ilmaisu pitää selittää esimerkiksi Zeus-kultin nojalla ja Jeesuksen Herra-nimi taas selittyy Kyria-Isiksen nojalla. (Kramer siteeraa "heis Zeus Serapis megalee Isis Kyria"). Kieltämättä kohdassa on jotain samankaltaisuutta 1 Kor 8:6:n kanssa. Lukija kuitenkin odottaisi selitystä sille, miten moiset vaikutteet suhteutuivat Paavalin monoteistiseen asennoitumiseen; oliko Paavali diteisti? Ajatteliko Paavali, että jos pakanat nyt ylijumalaansa kutsuvat "yhdeksi", niin "totta vie kyllähän minäkin Jeesusta voin kutsua ylimmän jumalan nimellä, vaikka meillä juutalaisuudessa sellainen on aiemmin omistettu vain Jahvelle; nyt on sitten kaksi uskon kohdetta, joita kuvailen ylhäisen Jumalan sanoilla".
Nyt unohduin purkamaan paineita Krameriin, joten palaan asiaan. Conzelmannin ja kumppanien ajatus siitä, että kyrios ei korvaa Tetragrammatonia on viety loogiseen lopputulokseen tietääkseni vain yhden tutkijan töissä. G. Howard niminen henkilö on kirjoittanut mm. Journal of Biblical Literatureen artikkelin, jossa hän esittää ajatuksen, että UT alunperin käytti Tetragrammatonia Vanhan testamentin Jahve-sitaateissa. Samoin Filonilta ja kaikilta juutalaisilta kirjoittajilta on hävinnyt Tetragrammaton VT:n sitaateista, koska kristilliset kopoitsijat eivät sitä enää käyttäneet. Idea ei ole täysin naurettava, jos hyväksytään se teesi, että kristilliset kopioitsijat ovat vastuussa siitä, miksi Tetragrammaton hävisi Septuagintasta. En usko, että Howardin teesi on lainkaan mielekäs, mutta en äkkiseltään keksi yhtään kiistatonta argumenttia, joka ehdottomasti todistaisi teorian vääräksi. Ajatuksia?
Olet onnistunut poimimaan tärkeimmät ja olennaisimmat asiat tutkimusaineistostasi. Se on hyvä.
Kirjoittamaasi oli kuitenkin vaikea seurata. Jouduin lukemaan sen useaan otteeseen. Ehdotan, että problematisoi perinteisen näkemyksen ja Conzelmanin välinen jännite heti ensimmäisessä lauseessa ensimmäistä kappaletta.
Esim. Kyrios-nimityksen käytöstä Tetragrammatonin vastineena kristittyjen kautta säilyneessä Septuginta-versioissa väitellään. Toisaalta lukuisat kommentaarit....
Toisaalta Conzelman...
Tämän jälkeen esittäisin evidenssin.
Sen jälkeen arvioisin esitetyt näkemykset ja tekisin oman johtopäätöksen (joka voi tukea jo esitettyjä näkemyksiä). Mutta minkä lisäarvon voisit antaa jo esitetylle näkemykselle?
Lähetä kommentti