Teologiset termit, Pyhän Hengen kaste ja käytännön työ seurakunnassa

DrMark käytti edellisessä artikkelissa kahta teologien käyttämää abstraktiota "initial evidence" ja "confirming evidence", jotka ovat vieraita sekä Apostolien tekojen tekstille että teologi Luukkaalle. Jos hänet voitaisiin tuoda aikakoneella nykyaikaan hän ihmettelisi, että mistä nämä kaverit oikein juttelevat. Siksi "ensitodiste oppi" tai "voimallinen kokemus todiste oppi" ovat vain apuvälineitä nykykristitylle selittämään Pyhän Hengen työn suhdetta raamatullisen tekstin ja nykyhetkessä odotetun kokemuksen välillä. Tämänkaltaisten abstraktioiden ongelmana on, että ne eivät koskaan pysty selittämään koko todellisuutta, vaan ne jättävät kysymysmerkkejä eri raamatullisten tekstien tai nykyaikaisten kokemusten äärellä kuten tulevassa tulen osoittamaan. Jotkin raamatulliset tekstit (Apostolien teoissa) täyttävät "initial evidence" käsitteen määritelmän - kun Pyhä Henki tuli, sen jälkeen ihmiset puhuivat uusin kielin (kuten Ap.t. 2). Jotkin eivät, kuten apostolien vierailu Samariassa (Ap.t. 8). Jälkimmäisen tekstin asiayhteydessä puhutaan Hengen työn näkyvyydestä termeillä "ihmeet ja merkit", joita noita Simon hämmästeli. Jälkimmäinen tapaus ei täytä "ensitodiste opin" määritelmää. Oma kokemuksen Pyhällä Hengellä täyttymisestä oli Ap.t. 2 kaltainen kokemus. Puhuin kielillä saadessani Hengen. Erään kerran rukoilin erään naisen puolesta ja hän alkoi profetoimaan puhumatta kielillä. Hän sanoi, ettei koskaan ole puhunut kielillä ja silti hän profetoi. Jälkimmäinen tapaus ei täytä "initial evidence" opin määritelmää. DrMarkin tavoin sanoisin, että olisi viisainta puhua "confirming evidence" sananparrella Pyhän Hengen karismaattisesta työstä. Pyhä Henki tulee näkyvällä tavalla, joista tilastollinen enemmistö sekä Apostolien teoissa että kirkkohistoriassa näyttäisi olevan kielillä puhumisen puolesta. Siksi käytännön työssä seurakunnassa opetan ihmisiä etsimään Pyhää Henkeä ja kielillä puhumista. Mutta "initial evidence" oppi ei selitä kaikkea sitä, mitä sekä raamatullinen teksti ja käytännön kokemus osoittavat.

Kielilläpuhuminen henkikasteen merkkinä

RV-lehden numerossa 3 (16.1.2008) on aukeaman pituinen muokattu katkelma ("Kielilläpuhuminen henkikasteen merkkinä") helluntaiteologi David Pettsin pian ilmestyvästä kirjasta Pyhän Hengen olemus (Aikamedia). Aihe selvästi kiinnostaa ihmisiä, joten ajattelin tehdä ko. artikkelin pohjalta pienen avauksen aiheesta. Huomioni artikkelissa kiinnittyi eritoten seuraaviin viiteen teesiin (joista osa oli muita selkeämmin ja eksplisiittisemmin artikuloitu):

1. Apostolien teoissa voidaan nähdä, että "Hengellä täyttyminen" = "Pyhän Hengen kasteen saaminen" = "Pyhän Hengen saaminen" = "Pyhän Hengen tuleminen 'päälle'".
2. Kristittyjen odotettiin tietävän, olivatko he saaneet Pyhän Hengen vai ei.
3. Apt. 2 perusteella voidaan nähdä, että "kielillä puhuminen on todiste, jota on syytä odottaa välittömänä osoituksena ihmisen täyttymisestä Hengellä".
4. Apt. 19:6 mainitaan kielillä puhuminen ennen profetointia, joten "luonnollisin tulkinta on, että se tapahtui ensin" (ja näinollen kielilläpuhuminen on ensitodiste).
5. 1 Kor. 12:30 kommentti ("Eiväthän kaikki puhu kielillä?") viittaa julkiseen kielilläpuhumiseen eikä tarkoita sitä, etteikö jokainen pystyisi yksityisesti puhumaan kielillä.

Tässä omia reaktioitani ylläoleviin teeseihin ja Pettsin kirjoitukseen yleensä:

1. Vaikka olisikin niin, että Apostolien teoissa nuo tietyt fraasit voidaan ymmärtää synonyymeiksi, on syytä kysyä, (a) missä määrin esim. Paavalin kirjeissään käyttämät ilmaisut vastaavat Luukkaan ilmaisuja, tai (b) missä määrin meidän käyttämämme ilmaisut vastaavat Luukkaan ja/tai Paavalin ilmaisuja. Oma kokemukseni on, että yhtäläisyysmerkkejä vedellään tiettyjen fraasien ja tiettyjen tapahtumien välille joskus turhankin kevyesti. Samasta asiasta voidaan puhua eri sanoin, tai eri asioista samoilla sanoilla. Olisi kiva löytää tarkkoja ilmaisuja, jotka vastaavat sekä todellisuutta että niiden käyttöä Raamatun teksteissä. (Itse esim. vierastan yhtäsuuruusmerkkejä ilmaisujen "Pyhän Hengen kaste" - jossa "kaste" viittaa kerran tapahtuvaan initiaation - ja "Pyhällä Hengellä täyttyminen" - joka tuntuisi olevan mahdollista useammin kuin kerran - välillä.)
2. Olen samaa mieltä Pettsin kanssa siitä, että Apostolien tekojen perusteella näyttäisi olevan niin, että Pyhän Hengen voidaan odottaa kohtaavan uskovaa henkilöä tavalla, jonka hän - muista puhumattakaan - itsekin huomaa. Jos tällaista kohtaamista ei ole tapahtunut, siihen tulisi nähdäkseni pyrkiä (riippumatta siitä, mitä termiä ko. tapahtumasta käytetään).
3. Olen eri mieltä Pettsin kanssa siitä, että Apt. 2 osoittaa, että kielillä puhumista tulisi odottaa välittömästi Hengellä täyttymisen seurauksena. Kielillä puhuminen voi toki olla seurauksena - mahdollisesti jopa useimmilla Hengellä täyttyneillä - mutta Apt. 2 ei oikein riitä todisteeksi siitä, että kielilläpuhuminen on välttämätön ensitodiste Hengellä täyttymisestä. Kappaleen pointti lienee lähinnä se, että Joelin profetoima (ja Jeesuksenkin lupaama) Hengen vuodatus on tapahtunut. Lisäksi on Pettsin tulkinnan kannalta harmillista, että Joel mainitsee merkkeinä tästä vuodatuksesta kaikkia muita profeetallisia ilmiöitä paitsi kielilläpuhumisen. (Minusta voidaan myös kysyä, johtuuko epäilys opetuslasten humalassa olosta siitä, että eri alueilta tulleet juutalaiset kuulevat Jumalaa ylistettävän omalla kielellään, vaiko jostain muusta.)
4. Pettsin tulkinta siitä, että Apt. 19:6 osoittaa kielilläpuhumisen tulevan Hengellä täyttymisen jälkeen ajallisesti ennen profetointia on kestämätön. Minusta aivan yhtä "luonnollinen" tulkinta ko. tekstistä on se, että molempia esiintyi Pyhän Hengen tullessa efesolaisten päälle eikä Luukas halua asettaa niitä minkäänlaiseen aikajärjestykseen vaan korkeintaan luoda temaattisen linkin Apt. 2 tapahtumiin.
5. On totta, että Paavali vertaa julkista ja yksityistä Jumalan palvontaa toisiinsa 1. Korinttilaiskirjeen luvussa 14, mutta hänen selityksensä siitä, että 1 Kor. 12:30 retorinen kysymys liittyy samaan asiaan, ei vakuuta. Luvussa 12 Paavalin pointti on nimenomaan se, että lahjat ovat erilaisia ja eri ihmisillä on eri lahjoja - eikä ketään tule syjiä tai halveksia sen mukaan, mitä Henki on (tai ei ole) antanut. Pettsin logiikalla voisi todeta, että kaikki muutkin 1 Kor. 12:29-30 esitetyt kysymykset koskevat samaa tilannetta, eli jokainen on voi olla apostoli, profeetta, opettaja, ihmeidentekijä, sairaidenparantaja ja kieltenselittäjä "yksityisesti", mutta ei "julkisessa" kokoontumisessa.

Näiden lyhyiden kommenttien lisäksi vielä muutamia ajatuksia tähän lopuksi: 

Minusta olisi parempi Raamatun perusteella sanoa, että kielilläpuhuminen [1] on ennemmin "confirming evidence" kuin "initial evidence". Kelpuuttaisin muiksi "todisteiksi" esim. profetoinnin [2] ja (sydämestä lähtevän) Jumalan ylistämisen [3], jotka myös Apostolien teoissa tulevat esiin. 

Olen aikoinani tehnyt laajahkon (epävirallisen) gallupin tästä asiasta ja haastattelemani henkilöt olivat kaikki kokeneet vähintään yhden noista kolmesta edellä mainitusta asiasta Hengellä täyttymisen yhteydessä, ja monet olivat kokeneet joko 2:n, 3:n tai 2+3:n, mutta ei 1:stä eli kielilläpuhumista. Hengellä täyttyneiden ihmisten omat kokemukset siis tuntuisivat puhuvan sitä vastaan, että kielilläpuhuminen on sekä ajallisesti ensimmäinen että muutenkin välttämätön todiste Hengellä täyttymisestä. 

Tällaisen keskustelun yhteydessä olisi syytä kysyä, millä tavalla ja kuinka normatiivinen esim. Apostolien tekojen kertomus kristinuskon leviämisestä on. Tuntuu usein siltä, että me poimimme vain rusinat pullasta, eli osaa jutuista pidetään sitovina ja/tai meille oikean suunnan ja toiminnan näyttävinä, ja toisia juttuja ei. 

En voi myöskään välttyä pohtimasta, että mitä oikeasti mahtaisi tapahtua, jos kaikki kirkkojen penkkejä sunnuntaisin lämmittävät seurakuntalaiset oikeasti alkaisivat puhua kielillä ja profetoimaan (joka siis oli se toivottavampi vaihtoehto) ja yleensäkin virittäisivät palavaksi kaikki ne lahjansa, joita Jumala on heille antanut. Paavalin mukaan "kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa", mutta 99.9% tämän maan seurakunnista on organisoitu siten, että yhteisessä kokoontumisessa vain muutama voi antaa mitään. Tämä on ok niin kauan kuin suurin osa seurakuntalaisista tyytyy passiivisena osaansa, mutta voi sitä frustraatiota, jos esim. 1000 hengen seurakunnassa yhtäkkiä kaikki täyttyisivät Hengellä ja kaikilla olisi jotakin annettavaa... ja vain muutamalla on musta puku tai muuten vain lupa olla "antamassa". Tämä huolestuttaa minua paljon enemmän kuin se, että "Hengen täyteyden etsijöiden" määrä on vähenemässä, tai että kaikki eivät usko kielilläpuhumiseen ensitodisteena. 

Ugh.

Suomen helluntaiherätyksen talvipäivät 2008 II

Talvipäivien puheenaiheena on ollut Pyhän Hengen työ. Puheenaiheita mielenkiintoisempia asia minulle on ollut kaksi profetiaa, jotka minulle välitettiin - kahden naisen kautta. Sama sisältö ja viitekohdat omiin rukouksiini olivat näissä profetiossa niin selkeät. Näiden innoittamana toivoisin, jos Eksegeettisessä safarissa nostaisimme karismaattiset asiat esille eksegeettisestä näkökulmasta. Mielenkiintoista on, että kirjoittajamme tulevat eri taustoista, jossa vääntöäkin voisi tulla. Tulevina päivinä esitän jokin aiheen alalta aloituksen. Herra on Henki!

Suomen helluntaiherätyksen talvipäivät 2008 I

Owe Lindeskär, Ruotsista, aloitti Suomen Helluntaiherätyksen talvipäivät 2008 kysymällä: Näemmekö ihmiset seurakunnassa työvoimana vai heidän itsensä tähden? Hän käsitteli aihetta kansanläheisesti ja lämpimästi. Mitä teologi ja eksegeetikko kuuli hänen puheessaan? 1. Yleisesti pastorien kokonaisteologinen taju on HYVÄ! Hänen puheensa nousi siitä, kuinka Jeesus kohtasi ihmisen - ihmisen omien tarpeiden tasolla. Tämän jälkeen Lindeskär perusteli näkemystänsä luomisteologialla - Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja sen tähden Jumala lähestyy ihmistä niiden tarpeiden kautta, jotka hän ihmiselle loi. Tämä näkökulma on usein unohdettu, mutta niin raamatullinen. Jumala lähestyy ihmisiä ihmisten omien tarpeiden kautta. Erityisesti iloitsin siitä, kuinka Lindeskär käsitteli sapatin ongelmaa Jeesuksen opetuksessa. Jeesus nosti ihmisen sapattikäskyn yläpuolelle. Teologia ja perinteet eivät saa olla tärkeämpiä kuin ihminen. 2. Jos Owe Lindeskärin puheessa ei olisi ollut niin paljon käytännönläheisiä näkökulmia, puhe olisi ollut uuvuttavaa seurata. Tästä voisin minäkin oppia omiin puheisiini. 3. Kevyt huumori. Ei näitä uskonasioita tarvitse aina niin vakavasti ottaa - ei edes eksegeettisellä safarilla. 4. Pieni miinus luterilaisten arvostelemisesta. Riittää arvosteltavaa omassa liikkeessämmekin. Hoitakoon kukin kirkkokunta omat ongelmansa. Jatkan blogittamista täältä silloin kun jaksan...