Q-lähde: Hypoteeseja, faktaa ja fiktiota

Johdanto

Kun ihminen kuulee kirjaimen Q, hän ajattelee ensimmäisenä joko suomenkielen aakkosta, jota juuri kukaan ei koskaan käytä tai sitten hän ajautuu välittömästi James Bondin kanssa seikkailumaailmaan, jossa herra Q tarjoaa pahiksien voittamiseksi alan parhaimmat työkalut. Tässä tekstissä olen kuitenkin kiinnostunut Q:sta hypoteesina, joka liittyy Uuden testamentin tutkimuksessa synoptisten evankeliumeiden välisen yhteyden ratkaisemiseen. Tarkemmin sanottuna painospisteeni on oikoa jotain liikkeellä olevia ajatuksia dokumenttiin liittyen ja esittää, että historiallinen aineisto ei anna lupaa olettaa moniakaan Q-dokumenttiin liitettyjä väitteitä. Se mitä nämä ovat, selviää itse tekstistä.

Tässä kohden on sanottava, että jos lukija on omaksunut aikamme villityksen, jossa monikaan ei jaksa lukea netissä informatiivista tekstiä yli viittä minuuttia, suosittelen häntä lukemaan pelkän johtopäätöksen, joka tiivistää sen mitä yritän kirjoituksessani argumentoida. (Samalla tietysti kehotan kyseenalaistamaan tällaisen näkemyksen, koska olemme tottuneet pikaruokaan myös itsemme sivistämisessä.) Johtopäätöksen lukeminen ensin saattaa toki auttaa kaikkia saamaan paremmin kiinni itse tekstin kulusta, koska pidemmissä teksteissä punainen lanka voi helposti hukkua yksityiskohtien keskelle.

Neljän evankeliumin kanonisuus

By Richard Bauckham

1 Johdanto

Miksi Uusi testamentti sisältää neljä evankeliumia? Miksi ei enempää, eikä vähempää? Kysymys on sitäkin tärkeämpi, kun tiedostamme monien muidenkin evankeliumeiden olemassaolon varhaisilla vuosisadoilla. Kiinnostus tähän alueeseen syttyi itse asiassa 1890-luvulla, kun tutkijat saivat Egyptistä käsiinsä papyruksen, jonka oletettiin olevan osa Pietarin evankeliumia. Aihe on tullut tunnetuksi erityisesti Dan Brownin Da Vinci -Koodin kautta, jossa aihetta käsitellään hyvin virheellisesti. Meidän ei ole vaikea ymmärtää miksi tämä alue kiinnostaa ihmisiä, koska näissä teoksissa on salamyhkäisyyden tuntua ja niiden ympärille on helppo kehittää kokonaisia salaliittoteorioita. Ehkä nämä muut teokset kertovatkin vaietun totuuden todellisesta Jeesuksesta, josta kanoniset evankeliumit ovat vuosisatojen ajan vaienneet? Ja ehkä niiden Jeesus onkin paljon lähestyttävämpi kuin se Jeesus, joka välittyy meille Uuden testamentin evankeliumeista? Da Vinci -Koodi on hyvä esimerkki ainakin siitä miten asiat esitetään mahdollisimman väärin. Kirja nimittäin väittää, että gnostilaiset evankeliumit esittävät Jeesuksen ainoastaan ihmisenä, ilman mitään jumalallisia ominaisuuksia. Mikään ei voisi olla kauempana todellisuudesta! Gnostilainen Jeesus oli läpikotaisin yliluonnollinen ja jumalallinen hahmo, eikä siis juurikaan tavallinen ihminen.

Kirjaesittely: World Upside Down

Rowe, C. Kavin. 
World Upside Down: Reading Acts in the Graeco-Roman Age. Oxford: Oxford University Press. viii + 300 sivua.


Johdanto

Ajattelin tiedottaa hieman tarkemmin tällä sivustolla jo aiemminkin esillä olleen C. Kavin Rowen teosta koskien Apostolien tekojen tulkintaa. Ainakin omien sanojensa mukaan Rowe tarjoaa näkemyksen, joka haastaa viimeisen 300 vuoden aikana hallinneen tulkintaperinteen, joka on painottanut näkemystä Apostolien teoista apologiana (=puolustuksena). Tämän tulkinnan mukaan Luukas halusi ensisijaisesti osoittaa miten kristityt ja Rooman valtakunta voivat elää rinnakkain ilman ongelmia, eikä kristinusko siten ole haaste Roomalle, eikä Rooman siten tarvitse pelätä asemansa puolesta. Tähän päivään saakka kukaan ei ole Rowen mukaan haastanut vakavastiotettavasti tätä näkemystä. Rowe päätti tehdä sen sitten itse. 

Kirja-arvio: Kreikanopiskelijan Uusi testamentti – Osa 1

Sivonen, Mikko, ja Tassia, Mikko (toim.),
Kreikanopiskelijan Uusi testamentti – Osa 1
(Espoo: Agricola teologinen instituutti & The Word for the World -raamatunkäännöskonsultit, 2017), 148 sivua.

Raamatun alkukieliin pätee sama vanha viisaus kuin muihinkin vieraisiin kieliin: Use it or lose it. Jos kieltä ei käytä, se katoaa pikkuhiljaa. Muinaiskreikan ja -heprean osalta kielen käyttäminen edellyttää sen lukemista, mutta (yli)opiston kursseilla opittu sanavarasto ei kuitenkaan riitä tekstin sujuvaan lukemiseen. Sanakirjaa siis tarvittaisiin, mutta sen kanssa tekstin lukeminen on tuskallisen hidasta. Niille, jotka osaavat riittävän hyvin englantia, on tähän tarjolla erinomaisia apuvälineitä kuten Brownin ja Smithin toimittama A Reader's Hebrew Bible sekä Goodrichin ja Lukaszewskin A Reader's Greek New Testament. Vastaavanlaista työkalua on kaivattu pitkään myös suomeksi - ja nyt sellainen on tulossa.

Apt. 2:36: Tehtiinkö Jeesus Herraksi vasta ylösnousemuksessa?

Johdanto

Kristinuskon alkutaipaleilla kirkon sisällä käytiin keskusteluja monesta teemasta, mutta toisen ja viidennen vuosisadan välissä leijonanosan ajattelijoiden aivokapasiteetista vei inkarnaatio- ja kolminaisuuskeskustelu: miten meidän tulisi ymmärtää Jeesus suhteessa Isä Jumalaan? Oikeaoppinen kristillisyys on tietenkin niistä ajoista saakka opettanut, että Jeesus on kolminaisuuden toinen persoona, Jumala isolla J-kirjaimella. 

Muutamat jakeet uudessa testamentissa näyttävät kuitenkin vievän kelkkaa hieman eri suuntaan. Niitä lukemalla saa helposti sellaisen käsityksen, että Jeesus itse asiassa tehtiin Herraksi vasta ylösnousemuksessa. Jumala siis teki Jeesuksesta jotain sellaista, mitä hän ei aiemmin ollut. Tämä kirjoitus on pikasukellus yhteen näistä jakeista ja se löytyy Apostolien tekojen luvusta 2. Kyse on Pietarin ensimmäisestä julkisesta puheesta suurelle kansanpaljoudelle Jerusalemissa. Olen alleviivannut lauseen hankalan kohdan:

2:36: Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. 

Samma på svenska: ἀσφαλῶς οὖν γινωσκέτω πᾶς οἶκος Ἰσραὴλ ὅτι καὶ κύριον αὐτὸν καὶ Χριστὸν ἐποίησεν ὁ θεός τοῦτον τὸν Ἰησοῦν ὃν ὑμεῖς ἐσταυρώσατε.