Lueskelin tuossa Ben Witheringtonin teesiä siitä, miten Johanneksen evankeliumi on syntynyt ja kuka on "the Beloved Disciple". Hänen mukaansa opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, on Lasarus, joka on vastuussa suurimmasta osasta evankeliumin sisältöä. Evankeliumin viimeinen toimittaja puolestaan on Patmokselta palannut "John the Elder", mistä johtuen evankeliumikin on pistetty Johanneksen nimiin. (Johannes Sebedeuksen poika oli kuulemma jo kuollut aikaisemmin marttyyrina.)
Sinänsä ihan mielenkiintoinen ehdotus (niin kuin useimmat teoriat Johanneksen nimiin pistettyjen dokumenttien synnystä). Onko kellään asiasta vahvaa näkemystä tai muuten vain halua kommentoida?
22 kommenttia:
Isossa Kirjassa Johannesta viimeksi muistaakseni 2005 opettaneena olen kurkkinut kaikki sen kirjastosta löytyvät kommentaarit yms. vastaavat läpi. Siellähän on myös uskon näkökulmasta "kerettiläistä" matskua, kirjastoa ja hankintoja vuonna 2001-2002 hoitaneena tiedän ;). Itsellänikin on muutama kotona.
Apostoli Johannekseen evankeliumin kirjoittajana kielteisesti suhtautuvat tai eri vaihtoehtoja esittävät perustelut alkavat usein "oletettavasti" tai "on todennäköistä"-termeillä: samoin kuin monet häneen kirjoittajana myönteisestikin suhtautuvat.
Gyllenberg ei usko rakastetun olleen Johannes, mutta hänen toteutamuksensa asiasta on kuitenkin minusta hieno:
"Henkilöllisyyden toteaminen kuuluu johdanto-opin piirin, eikä näin ollen vaikuta ev:n ymmärtämiseen" ;)
Schulz toteaa, että Lasarus tai Mattias -ratkaisut vakuuttavat heikosti, mutta Johanneskaan rakastettu ei voi olla. Sen sijaan hän olisi symbolinen hahmo, joka kuvaa "pakanakristillisyyttä"
Huh huh, onpa mielenkiintoista, mutta kustannettua tekstiä!
Henkilökohtainen kokemus Benistä: luettuani kaverin kirjan apologetiikkaprojektina IK:ssa, päädyin kirjan inspiroimana pitämään Jeesusta hetken ajan antikristuksena.
Lopputulos: en enää lue Benin apologeettisiä enkä muitakaan teoksia. Ne sisälsivät liian korkeaa matematiikkaa.
Julle:
Minusta mielenkiintoista tuossa Lasarus-teoriassa on se, että se nimenomaan vaikuttaa joltain osin evankeliumin ymmärtämiseen (ainakin jos Witheringronia on uskominen).
Pekka:
Aika yllättävä kommentti Benin kirjoista. Itse en ole lukenut kuin ehkä kolmea, mutta en kyllä mennyt ihan noin sekaisin. Mahdoimmeko lukea samaa järjestysnumeroa (minun oli III)?
Dr. Mark:
Mielenkiinnosta: Mitähän epäselvää kohtaa ne selventävät tai miten kokonaisuutta ymmärtämään auttavat Witskun mielestä?
En ole kyseistä tekstiä lukenut... Liittyy ymmärtämisapu evankeliumin lopun "väärään" väitteeseen, ettei rakastettu opetuslapsi kuole? Vai opetuslasten ja sisarten huoleen siitä, onko Jesse välinpitämätön uutisen Lasaruksen sairaudesta ja kuolemasta saadessaan? Vai onko sillä suurempaa teologista antia?
Lista kohdista, jotka Lasarus-hypoteesi ratkaisee, on Witheringtonilla pitkä. Mukana on mm. mainitsemasi väite kirjan lopussa, mutta Jeesuksen välinpitämättömyyttä hän ei mainitse. Täytyypä katsoa, josko koko juttu löytyisi netistä jostain... Se on ilmeisesti esitetty ainakin vuoden 2006 SBL:ssä.
Kirjassaan John's Wisdom (1995) Witherington pyörittää aika pitkään authorship kysymystä (sivut 11-18) päätymättä mihinkään erityiseen ehdotukseen. Valaistus on ilmeisesti tullut tämän jälkeen. Ainakin Ben tietää pelinappuloiden paikat, joten vakavasti ehdotus täytyy ottaa.
Lasarus-hypoteesi sopisi ehkä selittämään synoptikoista eroavaa näkökulmaa, jos ajattelemme, että kirjoittaja ei seurannut Jeesusta Galileassa, vaan lähinnä tähyili Jerusalemin tapahtumia.
Pekalle:
Kirjarapottisi antikristusidentifikaatioineen on yksi opettajahistoriani mieleenpainuneimpia tapahtumia. Muutenkin isä Leivon seikkailut vievät toptenistä ainakin 5 paikkaa:-)...mainittakoon "harrastuneisuudesta", että Pekka järkkäsi koko luokalle yhden lisälukemistoksi päätetyn (varsin hyvän) teoksen eli Luttisen "Voiko Raamattukritiikkiin luottaa?". Omasta puolestani kloonaisin yhden Pekan joka kurssille.
Olen juuri lukemassa Richard Bauckhamin editoimaa teosta The Gospels for All Christians, josta olikin puhe Safarilla jo aikaisemmin, sieltä löysin mielenkiintoisen olettamuksen. Bauckhamin ajatus on, että Johanneksen evankeliumi on riippuvainen Markuksen evankeliumista ja toimiin näin eräänlaisena kommentaarina Markuksen evankeliumista. Kun saan artikkelista jotain selvää niin kerron lisää.
Onko poissuljettu ne varhaiskristittyjen esitykset siitä, että Johannesta oli pyydetty vähän paikkailemaan muiden evankelistojen unohtamia osioita Jeesuksen opetuksista?
Itse tein ennen gradua noin 1,5 vuotta harmonista esitystä evankeliumeista, joka jäi katkolle gradun takia. Huomasin kuitenkin miten herkullisesti Johanneksen evankeliumista löytyvät Jeesuksen selitykset sopivat niihin kohtiin, kun muissa evankeliumeissa mainitaan vain tyyliin "ja Jeesus puhui heille kärsimyksestään" tai "ja sitten Jeesus selitti heille vähän tarkemmin". Uskon, että kun tuon evankeliumiharmonian rakentaa oikein, niin se antaa yksinkertaisimman mallin joka selittää Johanneksen evankeliumin suhteen toisiin evankeliumeihin.
Olen saanut harmonisoitua synoptikoista noin 2/3, ja odotan innolla sitä, että pääsen säveltämään Johanneksen sinne sekaan. Olen tosin myös kelaillut liittää hässäkkään mukaan myös TUomaan evankeliumin tietystä syystä: 1) sillä on merkitystä tietyissä piireissä, joissa dissataan kirkon kristus, 2) noin 1/3 evankeliumista on yhdenmukaista kerrontaa synoptikoiden kanssa, ja 3) noin 1/3 on ortodoksista opetusta joka osittain selventää joitakin JEesuksen opetuksia tai antaa perustan Paavalin opetuksille (esim. Tuomaksen kun mies tulee naiseksi ja nainen mieheksi etc. vrt. Paavalin Kristuksessa ei ole miestä eikä naista).
1/3 onkin sitten aika far out meininkiä, joten kyseisen lähteen auktoriteetista on pakko tuoda esille, että kirjoitus kulkee samoissa piireissä joissa luetaan Aadamin ja aabrahamin ja metusalemin yms. nimiin pistettyjä kirjoituksia.
Olen kyllä aikeissa palata tuon evankeliumiharmonian pariin, koska pidän sitä ehkä tärkeimpänä työnä mitä olen tehnyt. Ainakin henkilökohtaiselle elämälleni mutta myös muille. Olen niin täysin kyllästynyt siihen, että aina on epäselvänä mitä kaikkea Jeesus oikein sanoi, kun ne on siroteltuna eri evankeliumeihin.
Päätin juuri olla uskomatta Lasarukseen Joh. ev:n kirjoittajana, vaikka itse enkeli taivaasta asian argumentoisi minulle.
Uskomattomuuttani perustelen kahdella saman suuntaisella seikalla:
1) Jos Lasse olis hengannu niin tiiviisti Jessen kaa, muutkin evankeliumit tai UT:n tekstit antaisivat viitteitä siitä, että kovan ytimen (12 op.l.) lisäksi oli tällainen spesumies.
2) Jos Lasse olisi kiehnänny niin tiiviisti Jessen kainalos, niin kristillisessä perimätiedossa olis jotain säilyneitä mainintoja siitä.
Julle:
Tilanne on siis enää n. 12-2 (tai 12-1, riippuen lasketaanko argumenttisi yhdeksi vai kahdeksi) BW:n hyväksi. Ei muuta kuin lisää kehiin, niin saadaan hyvä matsi :-)
BW varmaan sanoisi jotenkin näin:
a) L. hengailee J:n kanssa erityisesti Jerusalemin tienoilla (kuten Mattikin jo totesi).
b) Kuinka monesta opetuslapsesta Johanneksen evankeliumissa (tai muualla evankeliumeissa) sanotaan, että Jeesus rakasti heitä tai itki heidän takiaan (Joh. 11:35-36)?
c) Ei varmaan voi argumentoida, että "Jeesuksen rakastama opetuslapsi" ei ole L. koska sitä ei mainita missään, sillä BW:n teesi nimenomaan on, että Johanneksen evankeliumi antaa ymmärtää, että se on L.
Siis on toki mahdollista, että L != Beloved Disciple, mutta olisi kiva kuulla hyvät perustelut, miksi ei. Katselin vähän raskassarjalaistenkin argumentteja eri blogeissa, mutta ei sielläkään osunut silmiin yhtään oikeata BW:n teesin refutaatiota.
Minusta on jo aika mielenkiintoista sekin, että luvussa 11. useampaan kertaan mainitaan Jeesuksen rakastaneen Lasarusta, ja sitten luvussa 13 tulee ensimmäisen kerran esiin mystinen henkilö, "jota Jeesus rakasti" ikään kuin lukija tietäisi, kenestä on kysymys. Johtaako kirjoittaja tässä lukijaa harhaan vai onko kyseessä vain yhteensattuma?
Arvelen, oletan, luulisin, että Joh.ev. on kuitenkin omannut kohtuullisen suuren roolin ensimmäisen ja toisen vuosisadan kristittyjen elämässä, joten heitä on kiinnostanut pyörittää infoa sen taustoistakin suullisesti ympäriinsä.
Tuota infoa ei ole säilynyt meidän päiviimme Lasaruksen nimestä, vaan Johanneksesta.
Kyllä mä uskon, että Linna kirjoitti Tuntemattoman, koska nyt 60 vuoden kuluessa kukaan ei ole väittänyt muuta. Tuhannen vuoden päästä voi spekuloida palstatilaa saadakseen ja väittää, että se oli kommunistinen puolue ja Hertta Kuusinen.
Luulisin, olettaisin, uskoisin ja arvelisin, että Joh. ev. oli ensimmäisen ja toisen vuosisadan kristityille sen verran merkittävä teos, että heitä kiinnosti myös taustainfo kirjoittajastakin. Tällaista Lasarus-infoa ei ole säilynyt, Johannes-infoa sen sijaan on.
Mä uskon nyt 60 vuodenkin päästä, että Linna kirjoitti Tuntemattoman, mutta tuhannen tai kahdentuhannen vuoden päästä joku voi argumentoida ja perustellusti väittää kirjoittajan olleen esim. SKP:n haamukirjoittaja tai Hertta Kuusinen.
Tässä tulee painavin argumentti, jonka keksi Lasaruksen kirjoittajuutta vastaan.
Luku 11, jossa kerrotaan Lasaruksen kuolleista herättämisestä näyttää olevan koottu kahdesta eri lähteestä melko kömpelösti yhdeksi kertomuseksi. Tämän kaksilähteisyyden puolesta on argumentoinut yksityiskohtaisesti mm. John P. Meier A Marginal Jew II:ssa. Mikäli tämä redaktiokriittinen tulos hyväksytään, joudutaan kysymään, miksi Lasarus olisi kertonut tapahtumasta kahden eri lähteen avulla. En väitä, että tämä olisi ylipääsemätön vasta-argumentti, mutta olisi mielenkiintoista tietää, mitä BW tähän toteaa. Voisimme tietysti kysyä aktiivibloggari Ben W kolmoselta, mutta täytyisi ensin lukea tuo BW:n teksti, jotta ei kysy jo kerran vastattua.
Ehkäpä osa kertomusta oli silminnäkijätodistusta, kun taas osan L. oli kuullut (ymmärrettävistä syistä) muilta? Tai mahtoiko Johanneksella olla sormensa pelissä?
No, turha lähteä arvailemaan, kun voi mennä lähteellekin: Was Lazarus the Beloved Disciple? by BW3.
Lukaisin tuon blogitekstin läpi ja kuinka ollakaan, Matin argumentti on jo nostettu esiin. Vastausta siihen en kyllä nähnyt, mutta saatoin lukea kommentit huolimattomasti.
Lukaisin nopsaan läpi, hyvää logiikkaa!
Lasarus kirjoittajana ei lisää mitään Johanneksen evankeliumin teologiaan tai oppiin, mitä arvelinkin, selittää vain tietyllä tavalla jo muulla tavoin selitettyjä ns. käytännön kysymyksiä.
Benkun selitys siitä, miten Lasaruksen evankeliumi sai Johanneksen evankeliumin nimen, hyödyntää kristillistä perimätietoa, eikä sinänsä ole pätevämpi kuin perimätieto, jonka mukaan Johannes on kirjoittaja.
Witheringtonin kirjoitus jättää ratkaisematta koko joukon evankeliumin sisäistä evidenssiä, vaikka hän tähtää juuri sisäisten vihjeiden ratkaisemiseen BD hypoteesissään. Ongelma hänen argumentissaan on yksipuolinen keskittyminen lukuihin 11-12 ja Jerusalemiin sijoittuvien tapahtumien yksipuolinen painottaminen.
Ensiksi luku 21 ja jae 24 sisältää viestin editointiprosessista "hän kirjoitti" "me todistamme". Witherington ei ota kantaa, miksi monikollinen toimituskunta oli kyseessä ja mitä tämä vaikuttaa hänen hypoteesiinsä.
Toiseksi mieleeni nousee argumentti, joka mielestäni tekee Lasarus-hypoteesistä mahdottoman, on rakkaimman opetuslapsen identifoiminen kalastajaksi Tiberiaan/Galilean järvellä, Pohjois-Galileassa (Joh 21:1-8). Jerusalemilaista/betanialaista Lasarusta on yhtä paha kuvitella kalastajaksi kuin paljasjalkaista helsinkiläistä maajussiksi. Valitettavasti Witheringtonin painavimmat argumentit liittyvät Jerusalemin topografiaan tai Jerusalem keskeisyyteen, jota hän yrittää selittää Lasaruksen läsnäololla verrattuna synoptisiin evankeliumeihin. Jerusalem keskeisyyden selittämiseen ei tarvita Lasarusta, koska Jeesus juutalaisena saattoi osallistua opetuslasten kanssa pyhille juhlille Jerusalemiin kuten hyvän juutalaisen kuuluikin.
Hyvä hyvä :) Heittäkääpä pojat noita argumentteja Benskun blogille, niin saavat ihmiset nähdä, että Suomestakin löytyy UT:n eksegeettejä... :-)
Poistin edellisen viestin, koska tällä kertaa kommenttini Benkun blogissa julkaistiin. Katsotaan kommentoiko hän sitä.
Huh huh… Osaako kukaan vahvistaa, oliko Lasarus välttämättä aikuinen? Miettikääpä sitä, jos hän olikin lapsi ja tämä BD:
– mies talossa, kuitenkaan olematta selvästi talon pää
– on läsnä monissa tilanteissa, mutta ikäänkuin vähäisempänä, ei lasketa lukuun
– erityisen rakkauden kohde
– ristillä osoitetaan Marian lapseksi (voidaanko joh.19:27 kääntää: opetuslapsi otti hänet omakseen?)
Hmm… Lasarus voisi todella olla rakastettu opetuslapsi ja tämä evankeliumi hänen omansa… kiinnostava teoria, ja on oikeastaan vapauttavaa, ettei tästä tarvitse olla varma suuntaan taikka pelastuakseen ;)
Lähetä kommentti