tiistai 29. huhtikuuta 2008
Vanhan testamentin professori Peter Enns'n virasta pidätys Westminster Theological Seminaryssä
Christianity Today'n blogissa raportoidaan Vanhan testamentin professori Peter Enns'n virasta pidättämisestä. Syynä on hänen kirjansa Inspiration and Incarnation: Evangelicals and the Problem of the Old Testament. Kirjan sisällöstä pääsee kiinni Susan Wise Bauerin artikkelissa täällä. Mielenkiintoista luettavaa. Enns'n kirja kohdistuu moniin kysymyksiin, joita itse olen Raamatun äärellä pohtinut. Hänen vastauksistaan en tietysti voi olla varma vain "review" artikkelin perusteella, mutta evangelicaltextualcriticism -blogissa arvellaan, että syy Enns'n virasta pidättämiseen on systemaatikot vs. eksegeetit. Se on varmaan totta, koska Enns'iä syytetään Westminster Confessionin rikkomisesta - ja luulen, että sen kuuluisassa väittämässä Raamatun erehtymättömyydestä.
Mitä mieltä olette tapauksesta?
PÄIVITYS: Erittäin pitkä "review" artikkeli löytyy Journal of Evangelical Theological Societyn sivulta täältä.
Westminster Board of Trustees'n lausunto löytyy täältä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
19 kommenttia:
Laitoksilla, kirkkokunnilla ja rekisteröidyillä yhdistyksillä on mun mielestä "moraalinen" oikeus irrottaa yhteydestään jäsenet/henkilökunta, joka ei sitoudu yhteisiin pelisääntöihin (vrt. luterilainen kirkko) oli kansa tai toisen tulkintalinjan edustajat mitä mieltä tahansa.
Hämmästyttävää, että tähän blogiin kirjoittajia ei ole vielä erotettu mistään. Johtuu ehkä siitä, että mitään kirjallista koostetta opeista (tulkinnoista ei ole). Vain tradiotio, joka muokkautuu ajan ja pieneltä osaltaan tämän blogin mukaan ;)
Kiva lukea, että CT:n mielestä VT:n käyttö UT:ssa on niitä kovimpia juttua evankelikaalien keskuudessa tällä hetkellä... Ennsin kirjaa en ole lukenut, mutta jos vastineita ovat antaneet sellaiset evankelisen eksegeettisen totuuden vartijat kuin D.A. Carson ja G. Beale, niin voin hyvin arvata, mihin pesään Enns on sohaissut.
Katselin Bauerin artikkelia ja sen perusteella Ennsin kirja pitää sisällään aika standardijuttuja. Samoja kysymyksiä ja esimerkkejä olen omillakin luennoillani käsitellyt. Tulkintavaihtoehtoja ja lähestymistapoja on tosin erilaisia eikä tuo Ennsin edustama ole välttämättä se ainoa. Bealen kanta tullee hyvin esille esim. hänen toimittamastaan kirjasta The Right Doctrine from the Wrongs Texts?
Minulle oli aikoinaan aika shokki, kun evankelinen VT:n tutkija pienen prässäyksen jälkeen myönsi, että ei usko Aadamin ja Eevan olleen historiallisia henkilöitä. Tuota samaa kysymystä olen sittemmin itsekin käyttänyt eräänlaisena litmus-testinä ja tulokset ovat olleet yllättäviä.
Taidankin päivittää kuukauden kysymystä, niin voitte vastata tähän kysymykseen anonyymisti. Tämän blogin lukijoiden näkemys Jumalan kansan koostumuksesta lienee jo käynyt selväksi :-)
drmark:
Mitä sinulle tämä litmus-testi kertoo, jos vastauksena on a) kyllä, b) ei, tai c) en osaa sanoa?
Lähinnä se kertoo siitä, onko vastaajalla ko. kysymyksessä mahdollisesti näkemys, josta saatettaisiin joissain paikoissa erottaa. Saattaisin kuvitella, että esim. Bealen ja Carsonin hengenheimolaisille on jonkinasteinen ongelma, jos Aadamia ja Eevaa ei ollutkaan olemassa, jne.
Toki on tietysti mahdollista, että esim. Jeesus ja Paavali eivät uskoneet heidän olemassaoloonsa, mutta käyttivät puheessaan silti kaikkien tuntemaa myyttiä. Tai ehkä he olivat osittain kyvyttömiä VT:n lukijoita, kuten ilmeisesti Enns antaa ymmärtää.
Niin, vaikka sain tuosta toisesta testistä konservatiivin leiman, niin täytyy sanoa, että uskoni Raamattuun tai Kistukseen ei ole kiinni Aadamin tai Eevan historiallisuudesta.
Itse en tulkitse Raamatun ensimmäisiä lukuja (luomiskertomusta) juuri kirjaimellisemmin kuin Raamatun viimeisiäkään lukuja. Uskon, että monista käytännön syistä ne ovat enemmän tai vähemmän pelkistettyjä, runsaasti oikovia kuvauksia alusta. Kuvaava kertomus on mielestäni se avainsana.
Historian alun kuvaukset ovat aika lyhyitä, ja kertomusten mitat ja yksityiskohdat lisääntyvät rapsakasti sitä mukaa kun historia eli kirjoitustaito ja tallennusvälineet kehittyivät.
Eli jos esim. luominen 7:ssä päivässä tai "alussa maa oli (vai tuli) tyhjäksi" on monien mielestä tulkintakysymys, niin samalla tavalla se, että ekat immeiset olisivat olleet juuri adama ja havva, on tulkintakysymys.
Kaikki em. voivat mielestäni olla yksinkertaistavia, selventäviä, sitä mukailevia, lukijalle (kuulijalle) ymmärrettäviä ja muistettavia selityksiä todellisuudesta. Eikä sinänsä vaikuta todellisuuden jumalallisuuteen, johon ensisijaisesti uskon.
Alku oli hyvä, eikä ole sattuma, että lopun voimakkaan symbolinen (ilm.kirjan morsioseurakunnan eli uuden Jerusalemin) kuvaus muistuttaa jopa yksityiskohdiltaan Raamatun kertoman alun kuvausta.
Enns'n puhe alusta lukemieni artikkeleiden perusteella on sitä, että Jumala "transformed the myth of ANE for his own purposes". Tällä tavoin hän käsittelee näitä Ilmestyskirjan ohella Raamatun vaikeimpia lukuja Gen 1-11, joita on vaikea sijoittaa mihinkään hetkeen tunnettua historiaa. Ainoat rinnakkaisuudet löytyvät Mesopotamian myyttisissä alkukertomuksissa.
Itse en ole kehittänyt tarvittavaa hermeneutiikkaa Gen 1-11 lukemiseen, mutta olen työskennellyt paljon Gen 1 parissa. Se on apolegeettisesti latautunut teksti.
1) Antiikin ajan ihmiselle antiikkisuuden periaate "mitä vanhempi sen parempi" oli perustu totuudelle. Näin Gen 1 toimii sekä perusteena sabatin pitämiselle että agrikulttuurisen vuoden seuraamiselle. Juutalainen kulttikalenteri perustui siis seitsenpäiväiselle jaolle.
2) Sen sisältämä jumalakäsitys on tiukan monoteistinen vastoin muita antiikin Lähi-idän (AII) luomistekstejä.
3) Kosmos ei ole saanut alkunsa mystisestä taistelusta tai jatkunut ikuisesti kuten AII-tekstit tai kreikkalainen mytologia väittävät, vaan se on ollut hallittu creatio-ex-nihilo. Aika sai alkunsa joltakin ja joskus.
4) Luomistapahtumiin ei liitetä mystisiä hahmoja tai tarustoja, vaan Jumala itse suoraan loi kaiken.
Tässä on muutama huomioni.
Raamattu on täynnä mielenkiintoisia tapahtumia, alkaen Aadamista ja Eevasta ja jatkuen Jeesuksen ylösnousemukseen ja siitä eteenpäin. Jos tämän janan toista ääripäätä (Aadam ja Eeva) pidetään vain hyvänä tarinana tai myyttinä mutta toista ääripäätä (Jeesuksen ylösnousemus) historiallisena faktana, niin on mielenkiintoista kysyä, missä kohdassa janaa tapahtumat muuttuvat tosiksi.
Oliko vedenpaisumusta? Nooan arkkia? Meren jakautumista kahtia? Valtaisan ihmismassan eksodusta läpi erämaan? Joonaa kalan vatsassa? Auringon pysähtymistä? Esteriä? Danielia ja hänen tulisessa pätsissä olleita kumppaneitaan? Jne.
Onkin mielenkiintoinen kysymys, millä perusteella toiset uskomattomalta kuulostavat tarinat ovat tosia ja toiset eivät. Vai onko uskomme Raamatun Jumalaan on totta ja perusteltua ilman muuta "faktaa" kuin ylösnousemus? Tai ehkä Bultmann oli kuin olikin oikeassa. Mutta nämä aiheet varmaankin jo ansaitsisivat ihan oman postauksensa :-)
Narratiiviteologian varauksellisena kannattajana (höystettynä toivon teologialla) ajattelen joskus, että tietyissä helluntaikarismaattisissa piireissä (henkisen) jäsenyyden ehto on tulkita tietyt jaksot kirjaimellisesti, vaikka kirjallisuuslaji antaisi myötä vapaammallekin tulkinnalle.
Allekirjoitan esim. kaikki kohdat 1-4 Esan kommentista.
Janan toinen pää Raamatun "kertomuksessa" ei mielestäni ole ylösnousemus, vaan aikojen alun vastakohtana aikojen loppu, joka Ilmestyskirjassa on kuvattu kohtuullisen varmasti vahvalla symboliikalla. Ylösnousemus on tärkeä historian käännekertomuksen, sovituksen inkarnaation, huippukohta.
Voi olla, että perillä Jahve Masiach naureskelee joidenkin kohtien tulkinnoillemme, että "voi raasuja, eihän sitä nyt olisi noin tosissaan tarvinnut ottaa, mut menipähän varman päälle, toivottavasti moni ei tulkinnasta asiani ydintä hävittänyt" - tai sitten päinvastoin.
Yliluonnolliseenhan me kaikki uskomme, vaikka sen eri mittakaavassa jokainen koemme/näemme/selitämme. Mutta välillä se voi olla asioille yhtä laiska selitys kuin menneiden aikakausien ihmisille tuulen ja auringonnousun jumalallisuus - ihan kiva nyt jälkeenpäin, että joku uskalsi tutkia aikansa "yliluonnollisina" totuuksina palvomia asioita.
drmark:
Suuri haaste koko Pentateukin kohdalla on se, että sen historialliset kuvaukset ovat erittäin laajoja ja laveita. Esimerkiksi olemme hyvien arvailujen varassa Mooseksen suhteen, että keiden faaraoiden aikaan hän eli.
Petateukissa ei ole muiden Vt:n historiankirjojen tai Ut:n evankeliumien ja Apostolien tekojen tavoin selkeitä yhtymäkohtia tai rinnastuksia ympäröivään ja tunnettuun historiaan. Koko Pentateukista emme löydä esimerkiksi tunnettujen kuninkaiden nimiä tai sotilaallisten konfliktien kuvauksia. Tämä ongelma kertautuu Gen 1-11 kohdalla entistä suuremmaksi.
Toisaalta Pentateukki on rinnastettavissa antiikin Lähi-Idän kulttuuriin ja Egyptin tapoihin monin eri tavoin. Siksi myöhäiset ajoitukset esimerkiksi Deuteronomin kohdalla ovat kyseenalaisia.
Tässä mielessä Aadamin ja Eevan laittaminen samalle janalle Jeesuksen ylösnousemuksen kanssa on ongelmallinen rinnastus. Jeesuksen ylösnousemus miten tahansa tulkittuna voidaan sijoittaa historiassa tiettyyn aikaan ja paikkaan.
Oma mielipiteeni Aadamista ja Eevasta on positiivisesti avoin. Otan tämän uskon asiana ja uskon heidän historiallisuuteen, koska en pysty todistamaan heidän historiallisuuden puolesta mutta en myöskään heidän myyttisyyttä vastaan.
Itselleni oli aika avaava kokemus, kun kaverini heitti minulle keskustellessamme genesiksen 1-12 luvuista, että nehän sisältävät lähinnä historiallisia välttämättömyyksiä.
Maailman synty.
Ensimmäisten eläinten ilmestyminen.
Ensimmäisten ihmisten ilmestyminen.
Ensimmäinen väär teko.
Ensimmäinen murha.
Ensimmäisen kaupungin rakentaminen.
Tulva (yli 300 tulvakertomusta ympäri maailmaa, joissa samoja piirteitä --> yksinkertaisin selitys on, että kyse samasta tapauksesta, joka levisi maailmalle ihmisten myötä).
Ihmiskunnan hajaantuminen.
Kaikki nuo ovat historiallisia välttämättömyyksiä. Itselleni tuo kansojen hajottamisen kuvaus on todella merkittävä pointti kirjoituksen historiallista kerrontaa ajatellen. Oli genesiksestä mitä mieltä tahansa, niin oleelliset ja välttämättömät alut se ainakin sisältää.
Ruohojuuritasolta (opiskelija…), tutustuttuani Ennsin kirjasta tehtyihin artikkeleihin:
a) Enns haastaa "aivot narikkaan"-uskottelun ja avaa ovea todelliselle uskolle. Jes!
b) Pitkän review'n lopulla on kolme "ohjenuoraa", joita Enns toivoo keskusteluun: nöyryys, rakkaus ja kärsivällisyys. Ja heti perään mies itse antaa kylmää kyytiä tietyille ryhmille. Ja heti perään mies itse lentää pihalle. Mitä seuraavaksi, ihan innolla odotan? (sarkasmi.) Tällaiselle opiskelijanplantulle syntyy mielikuva, että vaikka herrat osaavat problematisoida ja muita hienoja sanoja Raamattuun liittyen, he kohtelevat toisiaan kuin varpaille astutut keskenkasvuiset. Eihän meillä Suomessa tällaista, eihän?... Ottaa päähän!
Aadamin ja Eevan historiallisuudesta ja sivun nettikyselystä:
Napakka kysymys on aina hyvä, mutta mitä tarkoitetaan "historiallisuudella"? Mitkä olisivat muut vaihtoehdot? a) Darwin? b) Ei voi tietää, sillä ei ole väliä, se ei ole älyllistä pohdintaa ollenkaan? c) Olemme tulleet avaruudesta ufo-kyydillä (mistä ufojen alku tuli?). d) Raamatullinen luominen, mutta eri tavalla? Kuinka? e) Jumala otti jonkun ihmisille tutun myytin ja muokkasi sen kuvaamaan sitä, kuinka Hän toimi (kuten otti liitto-käsitteen runkoineen heettiläisiltä)? Poistavatko viimeiset kaksi vaihtoehtoa A&E:n historiallisuuden? Käytättekö A&E:aa synekdokeena koko Raamatun luomisnäkemyksestä?
Eivätkö ainoat vaihtoehdot meidän olemassaolomme synnylle ole jonkunlainen historiallinen luomistyö tai sitten evoluutio: joko ihminen on kehityksen tulos (mistä evoluution alku alkoi? alkuräjähdyksestä? jos kaikki alkoi räjähdyksestä, mikä räjähti?) tai sitten ihmisen oli pakko vaan joskus putkahtaa jostain, right? Tai sitten me vaan kuvitellaan olevamme olemassa.
Jos me nyt uskomme Raamatun Jumalan luomistyöhön, tarkennetaan kysymystä. Lienee itsestään selvää, että Jumala on hiukan oikonut mutkia kuvatessaan asiaa. Tarkoittaako silloin uskomattomuus A&E:n historiallisuuteen sitä, ettei tyydy Jumalan editoituun luomishistoriikkiin ja sulkee sen kokonaan ulos vai sitä, että on tajunnut luomishistoriikin referaatiksi ja pitää olemassa olevana mahdollisuutta, etteivät A&E henkilöinä todellisuudessa olleet ihan sellaisia kuin Gen 1 (niin ”yksityiskohtaisesti”) kertoo?
Eli mitä nettikysely oikeastaan kysyy? No, ettepä te ole siihen vastausvelvollisia. Napakka kysymys on aina hyvä. :)
Itse ajattelin sen historiallisuuden tarkoittavat sitä, että on ollut joku ensimmäinen ihmispari, jonka Jumala loi, ja että nuo ihmiset tekivät valinnat, jotka johtivat heidät ja heidän jälkeläisensä eroon Eedenistä ja Jumalan yhteydestä.
Itse käsitin historiallisuuden liittyvän siihen, että olisi ollut ensimmäinen ihmispari nimeltään Aatami ja Eetami. Tähän en välttämättä usko, "pakolliseen" ensimmäiseen ihmispariin kyllä.
Nimet ovat aika kuvaannollisia (, tai ainakin niiden selitykset nykyisin). Jos ne oikeasti olisivat olleet vaikka Saddam ja Hussein, tai Adam ja Havva ei paljon paina mun vaaassa.
Niin, kyllä ajattelin tuota Ur-pariskunnan historiallisuutta lähinnä Pekan tavoin, eli oliko olemassa ensimmäinen ihmispari jolle kävi köpelösti suunnilleen siten kuin Raamattu kertoo. Se, pitävätkö ko. henkilöiden todelliset nimet yhtä perimätiedon kanssa, ei ole kaikkein oleellisin asia.
Kiitos kun kommentoitte pohdintaani. Ehkäpä kyselyn nimittäminen litmus-testiksi sai minut varovaiseksi. Että menenkö suoraan kategoriaan "ajattelematon ja perinteistä tulkintaa totteleva" jos vastaan kyllä. Tai jotain muuta yhtä mustavalkoista.
Mutta kysymyksen laajentaminen koskemaan paitsi Ur-pariskunnan olemassoloa (joka on siis mielestäni ainoa vaihtoehto koska evoluutio ei yksinkertaisesti voi toimia) MYÖS kertomusta syntiinlankeemuksesta jne. tekee kyselystä välittömästi ymmärrettävän. Jopa minulle! :D
Ja eivätkö nuo "Adam" ja "Eeva/Hawwa/Miehetär/yms." olleet alunperin jotain muuta kuin tietyt erisnimet? Eivätkö ne olleetkin hiukan symbolisemmat vihjeet tai jotain sellaista? Että saattaisi Moosesta hymyilyttää se, että me olemme tituleeranneet alkuihmiset olemaan mr.Adam ja ms.Eeva käsitellen heitä aika irrallaan kirjhoitusajankohdan kerronnallisista tavoista ja tavoitteista.
M.Kankaanniemi (hienossa kirjoituksessaan) viime RV:ssä: "Siirryttäessä keskustelemaan luonnontieteellisistä todisteista ja teorioista on jokaisen, niin amatöörin kuin ammattilaisenkin, syytä ottaa nöyrä lähestymistapa".
Jos olisin maailman napa, saattaisin kuvitella katalysoineeni tuon näpäytyksen ohimennen heittämälläni kommentilla evoluution mahdottomuudesta...
Evoluutiota opetetaan lapsillemme koulussa - melko vähäisellä kriittisyydellä. Missä menee nöyryyden ja väärän nöyryyden raja tuota opetusta ääneen pohtiessa? Olen kuunnellut Pekka Reinikaista (piiloudun siis lähteeni selän taa)ja hänellä tuntuu olevan akateemisia perusteluja sen verran, että uskaltaa sanoa evoluutiota mahdottomuudeksi.
Tilannetaju kenen kanssa keskustelee ja missä foorumissa on luonnollisesti tärkeää - ja jos pääsi käymään niin, että nettikyselyänne tarkentaessani hukkasin omani, olen pahoillani.
Kannatan MK:n mainitsemaa tekniikkaa "kysellä 4-vuotiaan sitkeydellä 'miksi'-kysymyksiä".
Mutta kiitos kaikille blogin kirjoittajille viime RV:n hienoista kirjoituksista. Iloitsen niistä. Kenties voimme Jumalan armolla vielä välttää herätysliikkeemme polarisoitumisen "akateemisiin älykköihin" ja "perinteisten tulkintojen kannattajiin". Tällaisen rintamalinja-uhan purkaminen on kaiken vaivan arvoista, ja sitä kirjoituksenne auttoivat.
Keltanokalle:
Kiitos hienosta palautteesta. Kommentti "tarvittavasta nöyryydestä" ei noussut tältä foorumilta missään suhteessa.
Taustalla on vain se vuosikymmenen aikana havaisemani seikka, että hyvin suuri osa kiihkeästi argumentoivista nisäkkäistä titteliin katsomatta ampuvat välillä rajusti ohi faktojen.
Toisaalta väite "evoluutio tuntuu mahdottomalta" on ihan OK, kun se perustuu intuitiiviseen fiilikseen siitä voiko esim. koneisto syntyä evoluutioperiaatteen mukaisesti. Jos taas todetaan "tiede on osoittanut" tai "ei ole/on tieteellistä näyttöä, että..." siirrytään yleensä heikoille jäille.
Pikku (tosi)tapaus tieteestä:
Vuonna 1961 Birger Gerhardsson julkaisi väitöskirjan, jossa hän vertasi varhaiskristillistä suullisen tradition välittämistä rabbiinisiin tekniikoihin ja argumetoi konservatiivisen välitystekniikan puolesta. Gerhardssonin väitöskirja oli voimakas vastaveto Bultmannin ja muiden muotokriitikoiden oletukselle vapaasta "luo-kun-tarve-vaatii" välityksestä.
No, Morton Smith, jota fanitettiin suurena juutalaisuuden tuntijana, haukkui Gerhardssonin väitöskirjan syvimpään aukkoon. Seurauksena oli, että kritiikki löysi suunnakseen tämän irvistelyn. Ilmeisestikään (tähän tulokseen olen tullut) moni tutkija ei edes lukenut koko kirjaa, vaan tyytyi toteamaan, että prof. Smith on teilannut teoksen. Myös Smithin oppilas Jacob Neusner kirjoitti ivallisen ja kielteisen arvion Gerhardssonin kirjasta. Neusnerista tuli myöhemmin doktorvateriaan Smithia huomattavasti merkittävämpi auktoriteetti rabbiinisen juutalaisuuden tutkimisessa.
Och sedan... Smithin ja Neusnerin välit tulehtuivat ja heistä tuli toisilleen murisevia tutkijoita, jotka kävivät all but avointa sotaa. Eräänä päivänä Neusner oli Lundin yliopistossa vierailemassa (vietti muuten vuottaan Åbo Akademin vieraana tuolloin!) kun hänen haukkumansa Gerhardsson tarjosi prof. Neusnerille lounaan. Ystävällisesti Gerhardsson johdatti keskustelun näkemyseroihin traditionvälityksestä. Neusneria alkoi hävettämään ja hän kertoi fanittaneensa prof. Smithiä niin paljon, ettei ollut edes kunnolla arvioinut Gerhardssonin teesejä. Seurauksena Neusner tarkisti kantansa, pyysi G:tä yhdistämään kaksi kirjaansa ja ottamaan siitä uusintapainoksen. Tähän painokseen (1998, Grand Rapids: Eerdamans) Neusner kirjoitti ylistävät (ja pitkät) alkusanat. Siinä Neusner myös haukkui Morton Smithin ja totesi, ettei tuo ilkeä ja pahansuopa mies pystynyt ikinä tekemään rakentavaa tutkimusta vaan ainoastaan naljailemaan toisille.
Yli neljäkymmentä vuotta tutkijat ovat lytänneet Gerhardssonin, usein tutustumatta hänen varsinaiseen teoriaansa, mutta nyt yhtäkkiä rabbiinisen juutalaisuuden tutkijaguru antaa tukensa teorialle. Lisäksi bultmannilainen traditiokritiikki on tullut tiensä päähän ja Gerhardssonin teesit ovat saaneet tuulta purjeisiinsa...viimeksi Richard Bauckhamilta, jonka teoksia täälläkin on puitu.
Ja pointti oli: Yksi merkittävä tutkimusta eteenpäin vievä paradigma oli jumissa, koska kusipäinen ilkiö purki omaa pahaaoloaan siihen ja sopulitutkijat kipittivät kuuliaisesti laumana perässä.
Minulle tästä kaikesta on jäänyt piinttynyt tapa arvioida jokaisen Gerhardsson-viittauksen kohdalla, että onko kyseinen kirjoittaja oikeasti lukenut teoksen Memory and Manuscript, joka on kirjahyllyssäni kunniapaikalla. Aamen.
Liityn tahan keskusteluun hieman myohassa. Vaikka kannanottoni on hieman myohainen, varsinainen asia ei viela ole passe. Olen taalla Philadelphiassa syksyn mittaisella "tyomatkalla", jonka ohella olen vieraillut useasti WTS:ssa ja New Life seurakunnassa, jossa useat WTS:n proffat ja opiskelijat kayvat. Tanaan istahdin "sattumalta" professori Ennsin laheisen ystavan viereen. Keskustelumme ajautui Ennsin hyllytykseen ja kuulin monia juttuja, jotka liittyvat hyllytyksen epavirallisiin syihin. Kyseessa ei siis niinkaan olisi eksegeettiset nakokulmat, vaan politiikka ja henkilokemiat. Koko WTS on edelleen "sekaisin". Toverini kertoi saman kohtalon uhkaavan myos muutamia muita proffia, mutta ei halunnut kertoa nimia (ja vaikka olisi kertonutkin, en niita nyt taalla julistaisi). Anyway, Ennsin tapaus on edelleen taalla kuuminta hottia ja todellisen surullista kuultavaa. Nyt board haluaa kuulla asiassa viela oppilaita. Muutamia on jo kutsuttu haastatteluihin. Haastattelut alkavat huomenna. WTS:lla on raskas syksy edessa, joten tarvitaan paljon rukouksia heidan puolestaan!
Jenni
Tässä saattaa tosiaan olla defining moment menossa, mitä tulee evankelikaaliseen teologiaan: ei pelkästään Ennsin kohdalla, vaan yleisestikin kun kysytään teologien suhtautumista siihen, mitä raamatun auktoriteetti todella tarkoittaa.
Lähetä kommentti