Filippiläiskirjettä lukiessani huomioni kiinnittyi jakeen 3:17 alussa olevaan kehotukseen: συμμιμηται μου γινεσθε, joka on suomennettu "olkaa minun seuraajiani" (-38) tai "noudattakaa minun antamaani esimerkkiä" (-92). Suomennos olisi luonteva, mikäli Paavali olisi sanonut μιμηται μου γινεσθε (ks. 1 Kor. 4:16, 11:1; vrt. Ef. 5:1; 1 Tess. 1:6, 2:14), mutta kaikki leksikot tuntuvat antavan sanalle συμμιμητης merkityksen "fellow imitator; one who joins others as an imitator". Tässä nimenomaisessa kohdassa Paavali siis näyttäisi kehottavan lukijoitaan liittymään hänen rinnalleen (yhdessä muiden kanssa) Messiasta seuraamaan/imitoimaan.
Vai keksiikö joku jonkun selityksen, miksi tuo συμ-alku olisi tässä tapauksessa käännöksen kannalta merkityksetön?
5 kommenttia:
Mainio havainto! Tällainen tuli pikaisesti vastaan συν-preposoion käytöstä.
George Papanastassiou
Aristotle University of Thessaloniki
...The basic meanings of the preverb συν- are:
1. in compound verbs,
a. ‘with, along with,
together, at the same time’,
b. ‘completely’,
c. no meaning,
2. in compound nouns, analysed
as συν- + noun:
a. ‘together’,
b. ‘fellow-’,
c. ‘also’,
d. ‘completely’,
e. ‘the same’;
analysed as
συν- + noun + suffix,
a. ‘with, together with’,
b. ‘that join, joining’,
c. bahuvrihi,
d. ‘the same’,
e. ‘like’.
Käännöksissä on ilmeisesti ajateltu kehotettavien osallistuvan (etäisemmin) matkimisen toimintoon sillä että he matkivat Paavalia,
eikä siten että matkiminen voisi olla (läheisesti) jaettu ja yhteinen toiminto kehottajan ja kehoitettavien suhteen.
Olisiko todellakin mahdollista kääntää lausetta siten, että Paavali EI suoraan kehota "kanssamatkijoitaan" imitoimaan itseään,
vaan pyytää enemmin heitä olemaan hänen (Paavalin) kanssamatkijoitansa, joita Paavali kehottaa katsomaan niitä malliksi, jotka vaeltavat kuten Paavali+co. (koska he matkivat Kristusta, toisin kuin seuraavan jakeen surulliset esimerkit.)
Jotain tällaista oletin Dr.Markin esittävän ja se vaikuttaisi oikein järkeenkäyvältä ja huonolla kreikan ymmärrykselläni paljon paremmalta kuin ilmeisesti tässä kohden ulkomaalaisiin käännöksiin jumiutuneet -38/-92.
1. Kor 11:1: "μιμηταί μου γίνεσθε καθὼς κἀγὼ Χριστοῦ" saattaisi tukea tuota ajatusta, jonka mukaan Paavali tässä (Fil 3:17)painottaisi tuota "καθὼς κἀγὼ Χριστοῦ" ideaa "symmillä".
Ilmeisesti koko mimesis-kristologia assosioitui laajempaan paradosikseen, jonka Paavali oli välittänyt esim. filippiläisille jo "perusopetusvaiheessa". Tätä tuntuu puoltavan 1. Kor 11:2, jossa Paavali heti mimetes-kehotuksen jälkeen kiittelee korinttolaisia "ὅτι πάντα μου μέμνησθε" ja "καθὼς παρέδωκα ὑμῖν, τὰς παραδόσεις κατέχετε".
Filippiläiskirjeen kohdassa Paavali saattoi siis pyrkiä viittaamaan koko paradosis-settiin yhdiställä prefiksin mimetai-verbin eteen?
Omaa mieltäni askarruttaa käännöksen käytännön merkityksellisyys, koskapa olen törmännyt muutamiin vilpittömiin uskoviin, jotka ovat mm. tämän tekstikohdan perusteella asettaneet uskonelämänsä päämäärän saavuttaa "apostolienkaltaisuus" ja erityisesti Paavalia ihannoidaan mallina (joka ei siis sinänsä huono asia ole). Koska kuitenkaan useinkaan tällaiseen paavalimaiseen julistusvoimaan ja ihmeiden ja merkkien määrään ei ylletä, ei omaa uskonelämää koeta kovinkaan arvokkaana. Tällaiseen uskonesikuvan seuraamiseen kaikin voimin pyrkiessä myös se oman paikan löytyminen Kristuksen ruumiin jäsenenä ja omien jo saatujen lahjojen havaitseminen, käyttö ja muu palveleminen voivat jäädä sivuseikaksi, kun uskonelämän standardit on asetettu tyyliin "Paavalin meiningillä tai sitten ei ollenkaan". Voisiko tämä mahdollinen oikeampi käännös, eli olla Paavalin kanssamatkija Kristuksen seuraajana korjata kyseistä ongelmaa joltakin osin ?
Tämä kysymys liittyy melko olennaisesti vanhaan taisteluun siitä, perustiko Paavali kristinuskon vai jatkoiko hän Jeesuksen halakhaa ilman olennaista eroa. Esim. Bultmann nimittäin erotti Paavalin ajattelussa historian Jeesuksen, joka tunnettiin "lihan mukaan" ja uskon Kristuksen, joka tunnettiin Hengessä. Bultmannin (ja monien muiden) mielestä Paavali ei ollut kiinnostunut Jeesus-traditioista eikä juuri niitä tuntenut.
On kuitenkin melko vaikea ymmärtää, miten filippiläiset voisivat olla "kanssaimitaattoreita", jos imitaation kohteesta ei olisi lopulta oikein mitään tietoa. 1.Kor11:1-2:ssa saatettaisiin (tosin hyvin vaikeasti) ajatella, että Paavali käskee vain matkimaan itseään. Tässä kohtaa näyttäisi yksiselitteisemmältä, että filippiläisten on tunnettava "traditioiden Jeesus", jota imitoida.
Monet tutkijat (mm. D. Wenham, J. Dunn, S. Kim, L. Johnson, R. Riesner ja D. Allison) ovatkin kirjoittaneet aika vakuuttavasti sen näkemyksen puolesta, että Paavali tunsi Jeesus-traditioita paljonkin.
smallrock: mainitsin alkuperäisessä postauksessani muutamia kohtia, joissa tuo συμ-etuliite puuttuu ja joissa Paavali pyytää matkimaan itseään. Mutta näissäkin kohdissa kehotus on nimenomaan matkia Paavalia Kristuksessa, eli Paavalin käytöstä ja elämää siinä määrin kuin se heijastaa Messiasta. Ajatus on siis niissäkin sama kuin kopiokoneella kopioita tehdessä: jos kopion tekee aina alkuperäisestä, on kaikkien kopioiden laatu (parhaimmillaan) melko hyvä, mutta jos tekeekin aina kopion edellisestä kopiosta, niin jäljen laatu laskee joka kopion myötä. Kristittyjen on siis tarkoitus pyrkiä olemaan Kristuksen eikä Paavalin "kopioita".
Tämä Kristuksen kaltaisuuteen pyrkiminen ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikkien tulee olla lahjoiltaan tai muutenkaan identtisiä. Paavalikin voi toimia hyvänä mallina ja innoittajana moneen asiaan, mutta hänen roolinsa oli ainutlaatuinen eikä kenenkään kannata tuntea häpeää siksi, että ei ole saanut riittävästi ruoskaniskuja juutalaisilta. Toisaalta henkilökohtainen näkemykseni ja kokemukseni on, että suomalaisten kristittyjen enemmistön ongelma ei ole se, että he pyrkivät liian tiukasti seuraamaan Paavalin viitoittamaa tietä - vaikka varmaan sellaisiakin yksilöitä on.
Lähetä kommentti