Ristin Kansa -lehden pääkirjoitus numerossa 10/2007 otti kantaa mitä ilmeisemmin ainakin minun teksteihini. En tosin ole tarkastanut noita lähdeviitteitä RV:hen, jotka Lehmuskoski on ansiokkaasti mukaan liittänyt mutta muistaakseni noihin aikoihin kirjoittelin joitain aiheeseen liittyviä sepustuksia.
Juhana Lehmuskoski on teologian maisteri Helsingin yliopistosta ja mm. kirjoittanut kirjan Yksi Kaste, joka pitkään on ollut käytetyimpiä baptistisia kirjoja Suomessa. Nykyisin Lehmuskoski käsitykseni mukaan on ns. Helluntaikansa -liikkeen pääjulkaisun Ristin Kansa -lehden päätoimittaja. Ottakaapa kantaa ja esittäkää näkemyksiä.
PÄÄKIRJOITUS
On kyselty, voivatko sellaiset teologit olla liberaaliteologeja, jotka kumminkin hyväksyvät kristinuskon perustotuudet, esimerkiksi Jeesuksen neitseestäsyntymisen, ristinkuoleman, ylösnousemisen (esim. RV 18.7. 2007, nro 29, s. 6) Liberaaliteologia on kehittyvää lajia. Professori Heikki Räisänen, joka oli opettajani Helsiengin Yliopiston teologisessa tiedekunnassa, on edennyt siihen vaiheeseen, että hän kielsi Hengellisen Kuukauslehdnen haastattelussa Jumalan olemassaolon.
Kotoiset helluntaiteologimme eivät ole näin pitkällä. He ovat kuitenkin jo kannattaneet lluopumista kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta (RV 6.6. 2007 s. 5) Samassa yhteydessä on tullut esiin hälyttävä tieto, että nykyinen raamattukoulutuksemme tähtää samaan päämäärään. Liberaaliteologeja eivät ole vain ne, jotka kieltävät suuria perustotuuksia, vaan myös ne, jotka kieltävät Raamatun täyden erehtymättömyyden - Nyt on jo esitetty näkemys, että Raamatun kirjoittajat eivät ole edes pyrkineet historialliseen tarkkuuteen (RV 30.5. 2007, s. 11) On ollut rohkeutta kirjoitta, että Raamattu ei ole kaikessa erehtymätön (RV 4.7.2007 s. 4). Ihminen on pienen järkensä avulla löytävinään Raamatusta ristiriitaisuuksia. Paavalin selitetään erehtyneen kirjeissään. Monissa keskusteluissa on esimerkiksi esitetty, että Paavali oli vain aikansa lapsi ja hänen kelpoisuusvaatimuksensa vanhimmiston jäsenille eivät kaikilta osin ole enää voimassa. Mitä tämä kaikki on, jos ei liberaaliteologiaa? Raamattu itse esittää, että ”Sana on kokonansa totuus” (Ps. 119:160). Paavali ja jopa Jeesus uskoivat Raamatun sanainspiraatioon. Antakoon taivaan Herra meille nöyryyttä alistua Jumalan Sanan alle, että meidän ei tarvitse sanoa: "Minä käännän sinun todistuksesi minun akselteni puoleen.” Voimme sanoa psalmistan sanoi.: ”Minä kääännän askeleeni sinun todistustesi puoleen.” (Ps. 119:59)
Juhana Lehmuskoski Ristin Kansa 10/2007
25 kommenttia:
Surullista luettavaa vaikutusvaltaisessa asemassa olevalta henkilöltä, jonka koulutustausta huomioiden pitäisi kyetä arvioimaan paremmin mielipiteitä joihin hän viittaa. Jos tämä pääkirjoitus on hänen ainoa kannanottansa keskusteluun, se vaikuttaa minusta häikäilemättömältä populistiselta vallankäytöltä joka perustuu "vastustajan" luotettavuuden kyseenalaistamiseen mustamaalaamisella.
Valitettavaa on, että se ilmentää helluntailiikkessä olemassa olevan juopaa yleisen mielipiteen ja IsonKirjankin edustaman linjauksen kanssa, perustavaa laatua olevissa teologisissa linjauksissa, kuten mainittu raamatun lukutapa. (josta yksi ajankohtainen käytännön esimerkki on viimeaikainen keskustelu veren syömisestä)
Itse olen huolissani siitä että tämä juopa entisestään kasvaa, Lehmuskosken ja hänen hengenheimolaisten kiihdyttämänä, johtaen lopulta teologisesti kouluttautuneiden uskottavuuden romuttumiseen, ja heidän syrjäytymiseen liikkeen piiristä. Mikä taas tekee liikkeen oman koulun olemassaolon melkolailla turhaksi.
Toivon kuitenkin että Lehmuskosken leimaamat "liberaalit" ovat riittävän pitkämielisiä sekä taitavia perustelemaan kantansa niin, että perusväki ymmärtää mistä todellisuudessa on kysymys.
Henkilökohtaisen kokemuksen perusteella pidän Lehmuskosken edustamaa näkemystä marginaalisena ja kuten Antti toteaa aika populistisena. Helluntaikansa -liike tarvitsee jatkuvasti jotakin protestoitavaa ja vastustettavaa perustellakseen oman olemassaolonsa.
Helluntailiikkeessä (siis varsinaisessa) tuntuu toisaalta olevan melkoinen kysymys "liberaaliteologialle", jonka me Esan kanssa (pääliberaalit) ymmärrämme lähinnä rehelliseksi pohdinnaksi ja metodologisesti kurinalaiseksi argumentoinniksi. Suurin osa helluntailaisista haluaa rehellistä pohdintaa ja asioiden monipuolista käsittelemistä.
Kiinnostaisi tietää, kuinka paljon Lehmuskoski on tehnyt varsinaista pastorin työtä kaikkine sielunhoidollisine haasteineen? Tässä työssä joudutaan käsittelemään hyvinkin syvällisiä filosofisia ja teologisia ongelma-alueita, joihin irrationaalinen psalmikatkelmien tykittäminen ei oikein tuo apua.
Minulla ei ole sinänsä mitään tiukan linjan erehtymättömyysoppia vastaan, vaikka en siihen itse pysty uskomaan. Arvostan yrityksiä harmonisoida ja selittää kaikki väitetyt ongelmakohdat, ristiriidat jne. (Tyyliin Archer, Saarnivaara, jne) Pelkkä retorinen vuodatus kyseenalaisine assosiointeineen (Heikki Räisänen ja allekirjoittanut...hmmm?) on varsin halpamaista. Ehkä Lehmuskoski ottaa kynän käteensä ja ratkaisee meille evankeliumien väliset ristiriidat, joita me omaan järkeemme luottaen olemme olleet sieltä löytävinämme. Esan täällä aiemmin esittämästä Markuksen evankeliumin Vt:n lainausongelmasta voisi aloittaa.
Toisaalta, Helluntaikansa -liike tarvitsee myös meitä helluntailaisia liberaaliteologeja. Pelkkä kirkkokuntautuminen, joka edistyy varsin nihkeästi, ei enää kauaa jaksa sytyttää joukkoja liekkeihin. Uusi uhka on markkinoinnillisesti tehokas. Tämä saattaa tuoda mukanaan myös huomattavia positiivisia vaikutuksia. Liikkeen parissa tehdään paljon hyvää evankeliointi- ja auttamistyötä. Jos tämä työ pysyy käynnissä sillä, että liike pystyy löytämään pari liberaaliteologia pahiksen rooliin, niin olen mielelläni vapaaehtoinen tähän rooliin.
...niin ja eksegetiikkaan tämä keskustelu liittyy sikäli olennaisesti, että se määrittelee sitä Sitz im Lebeniä, jossa me eksegetiikkaa teemme.
Tässä lista pahiksista, joihin pääkirjoitus viitannee:
* Jouko Ruohomäki (#29, s. 6)
* Jouko Ruohomäki, Jorma Saarinen, Valtter Luoto (#23, s. 5)
* Veli-Matti Kärkkäinen (#22, s. 11)
* Matti Kankaanniemi (#27-28, s. 4)
Lehmuskoski ei määrittele "täyttä erehtymättömyyttä", mutta minuakin tosiaan kiinnostaisi kuulla, miten hän vastaa joihinkin kohtiin, jotka ainakin päällepäin näyttävät hankalilta.
Minulla on vähän sellainen pelko, että Lehmuskosken lähestymistapa voi olla ennemminkin synnyttämässä uusia heikkiräisäsiä kuin ehkäisemässä sellaisten nousua. Räisänenhän tuli itse aika konservatiivisista piireistä ja kun muutama väärä tukijalka romahti, samassa meni kaikki muukin. Tällaiset kaverit sitten usein lopun elämäänsä hyökkäävät vanhaa yhteisöään kohtaan, koska kokevat sen pettäneen heidät opettamalla asioita, jotka eivät loppujen lopuksi pitäneetkään paikkaansa.
Vaihtoehtona kovin kapeakatseisissa piireissä on tietysti olla koskaan opiskelematta teologiaa ja pitää kiinni omista uskomuksistaan. Kyllähän Jehovan todistajatkin pärjäävät aika hyvin ilman teologeja - alkukielten tai teologian opiskelu nimittäin äkkiä paljastaa, että liikkeen tärkeimmille opinkohdille ei löydykään Raamatusta tukea.
Minun mielestäni Helluntaikansan pyrkimys on luoda omalle joukolleen jonkilainen identiteetti johon samaistua. Täten kaikki heitä oikealla puolella olevat ovat vihollisia, liberaaleja, uskottomia jne. Näin olen Matin kanssa samaa mieltä. He etsivät itselleen olemassa olon oikeutusta.
Lehmuskosken viite verikeskusteluun (* Jouko Ruohomäki, Jorma Saarinen, Valtter Luoto (RV 23, s. 5)) tekee näköjään Mikkelin surulisen kuuluisasta nuorisopastoristakin liberaalin heidän leiriissään. RV haastatteli Ruohomäkeä, Saarista ja Luotoa vastapainottamaan yleisöosaston teloitusoperaatiota viitaten tuohon nuorisopastoriin ;).
DrMarkin huomio on todella pelättävä ennuste, koska fundamentalistinen evankeelisuus on tuottanut vastavetona raivokkaita liberaaleja. Heikki Räisäsen kasvaminen ahdistavasta viidesläisyydestä teki hänestä teologian monsterin (TM) ja teologian tappokoneen (TT) kuten tiedämme. Mielestäni, siinä missä liberaalisuus tappaa uskon perustotuudet, Helluntaikansan fundamentalisuus tappaa Hengen vapauden ja evankeliumin tuoman ilon syntisen elämään.
Tuo DrMarkin näkökohta on kyllä laudaturin arvoinen. Paras ja rehellisin lääke "väärille" suuntauksille on perusteellinen metodologinen perehtyminen. Näin opiskelijalle, tai kenelle hyvänsä, muodostuu kyky omatoimisesti arvioida erilaisia tutkimuksia.
Suhtaudun toisaalta myös hiukan epäluuloisesti ihmisiin, joiden käsityksiä vuosien eksegetiikan opiskelu ei lainkaan muuta.
Sain tänään Tapio Puolimatkan kirjan Usko, tiede ja Raamattu, jonka käsikirjoituksen olin tosin aiemmin jo lukenut. Vaikka meillä eksegeeteillä epäilemättä on eriäviä näkemyksiä joissakin kohdin, on todettava, että Puolimatka on huomattavasti paremmin ajan tasalla nykytutkimuksesta kuin esim. Piispa Riekkinen vaikuttaa olevan. Kannattaa lukea kirja ja esittää täällä siitä ajatuksia.
DrMark löytää hengen heimolaisen anti-Q-rintamaan;-)
On surullista, jos kaksilähdeteorian kannattajat luetaan liberaaleiksi. Liberaalisuutta ei voi suhteuttaa käytettäviin metodeihin kuten DrMark ja Matti asiasta niin painottavat. Liberaalisuus on Raamatun modernisointi liike, jossa moderni maailmankuva sanelee Raamatun totuuden.
Hyvä esimerkki tästä on seuraava. Professori Räisänen on päätynyt eräässä artikkelissaan siihen, että homoseksuaalisuus kielletään Raamatussa yksiselitteisesti. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Ero meidän välillämme syntyy kuitenkin siinä, että "nykytietämyksen valossa" homoseksuaalisuus ei ole valinta ja näin ollen Paavalin puhe valinnasta luonnovastaisia tekoja kohtaan tulee mitättämäksi. Räisäsen hermeneutiikka on siis tieteellismaailmankuvallista, jossa luonnontieteillä on suurempi asema kuin Raamatulla. Näin Raamatun arvovalta on kysymyksen ytimessä.
Ollessani konservatiivi olen avoin luonnontieteille, kriittiselle raamatuntutkimukselle ja sen kaltaisille ilmiöille. Kuitenkin uskon, että Raamattu on uskon analogia, jonka mukaan jokainen käytäntö tulisi arvioida. Liberaalisuuden ja konservatismin ero on siis hermeneutiikassa ei metodologiassa.
Kuulemani mukaan Ristin kansan -lehdykän kirjoitukset eivät nauti välttämättä Helluntaikansa -liikkeen kaikkien johtajien luottamusta.
Mikä on sikäli kummallista :)
Paitsi että ei niinkään kummallista. Näinhän ääriliikkeille helposti käy, ne jakaantuvat yhä pienemmiksi oikeassaolevien joukoiksi.
Lienee syytä muistaa, että Paavalikin uskoi "tiukan linjan erehtymättömyysoppiin" (ks. Gal. 3:16) ja Jeesus ei tiettävästi myöskään kumonnut ko. oppia.
Ilmeisesti myös H. Räisänen uskoo olevansa "rehellinen pohtija" (Kankaanniemen ilmaisu), kuten myös ihmiskunnan aamunkoitossa asustellut aviopari A & E., joten kovin rehellinen pohdinta on sekä teologisesti että raamatullisesti relevanttia. Mutta joku skeptikko voisi tietenkin lisätä, että Jumalan ilmoituksen vesittäminen ei ole kovinkaan hengellisesti rakentavaa.
Monen tunnetut raamatun arvovallanpuolustajat, esim. CMI:n tohtori Jonathan Sarfati, joka on messiaaninen juutalainen, jaksavat yhä uskoa, että Raamattu on sekä luotettava että uskottava ja että tämä koskee myös verensyöntikieltoa.
PAAVALI, JEESUS JA EREHTYMÄTTÖMYYSOPPI
Erehtymättömyysopin (Inerrancy) ongelmana on määrittelyn epäselvyys. Esimerkiksi Chigaco Statement -julistuksen (tärkein Inerrancy määritelmä) on allekirjoittanut suuri joukko historialliskriittisiä menetelmiä soveltavia eksegeettejä. Mm. Robert Gundry, jonka Matteus-kommentaari on varsin "radikaali".
Jos sanomme, että Paavali ja Jeesus olivat inerrancy-opin edustajia, tämä ei vielä välttämättä tarkoita kovin paljoa. Esim. Paavalin tapa käyttää Vanhaa testamenttia on vastoin nykyään Inerrancyyn sitoutuvissa seminaareissa opettavia hermeneuttisia periaatteita.
Jeesus mm. kumosi Tooran ruokalait (Markus 7:1-24) joten hänkään ei suoranaisesti näyttänyt uskovan näiden säädösten sen hetkiseen relevanssiin. Kattaako Inerrancy-oppi tämän?
Inerrancy-oppi ei suinkaan estä vakavastiotettavaa tieteellistä ja kriittistä tutkimusta. Tuskin kellään on varaa tuhahdella Craig Blombergin, Robert Steinin, Robert Guelichin, Darrell Bockin yms. tutkimukselle. Hankaluutena tietysti on, että Ristin Kansa -luokittelussa nämä kaikki joutuisivat roviolle liberaaleina.
Ns. tiukan linjan erehtymättömyysoppia on Suomessa juuri puolustanut Tapio Puolimatka. Pidän kirjaa varsin hyvänä filosofisena vastaiskuna bultmannilaista ja jälki-bultmannilaista tutkimusparadigmaa vastaan. Professori Eta Linnemannin elämäkertaa voisi pitää Puolimatkan kirjan "telttakokousversiona". Erityisesti arvostan Puolimatkan pyrkimystä esittää harmonisaatiot hankalille paikoille. Nimenomaan tällaisia konkreettisia ehdotuksia tarvitaan uhoavan retoriikan sijaan. Vaikka en ehkä kaikkiin ehdotuksiin pysty samaistumaan, pidän metodia hyvänä ja oikeutettuna.
EREHTYMÄTTÖMYYS JA VEREN SYÖMINEN
Kommentoin muutamalla sanalla Jamogen viittausta Sarfatiin, Raamatun luotettavuuteen, messiaaniseen juutalaisuuteen ja veren syömiseen.
J. Sarfatin on muistaakseni kemisti, joten tarkasti ottaen hänen tohtoriudellaan ei ole ihan suoraa yhteyttä kysymykseen Raamatun arvovallasta. Luonnollisesti luominen-evoluutio keskustelussa Sarfatilla on paljonkin sanottavaa ja hän on varsin hyvin perillä tästä keskustelusta. Vaikka Jamoge (ihan oikein) ei rakenna tohtoriudesta tässä vahvaa argumenttia, en malta olla vuodattamatta hiukan tittelimaniasta skeptisiä kommentteja...
Monet maisterit ja tohtorit ovat auttamattomasti hukassa oman tutkimusalueensa kokonaisuudesta, vaikka ovat sillä allalla omat opinnäytetyönsä tehneet. Oma uskoni oppiarvojen sakramentaalisuuteen on karissut akateemisissa karuselleissa. Luonnollisesti näissä piireissä pyörii myös todella teräviä ja asiansa hallitsevia hahmoja (ja paljonkin). Toisaalta muistan kun safarimme kanssamatkustaja Valde kirjoitti jo alle kaksikymppisenä autonasentajana eksegeettisistä teemoista terävämmin kuin suuri joukko tapaamistani akateemisista seikkailijoista!
Sitten... Messiaaninen juutalaisuus on suomalaisten herätyskristittyjen parissa innokkaasti viljelty lisämeriitti. Se ei kuitenkaan juuri liity Raamatun tulkintaan liittyviin kysymyksiin. Toisaalta messiaanisten juutalaisten pyrkimys säilyttää juutalainen identiteetti voi selittää sen, miksi he haluavat säilyttää verensyömiskiellon.
...ja lopuksi. Verensyöntikiellolla ja Raamatun luotettavuudella ei nähdäkseni ole yhteyttä. Monet verensyönnin vapautusta kannattavat uskovat hyvin tiukasti erehtymättömyysoppiin. Kysymys on toistensa kanssa jännitteisten Raamatun kohtien sovittamisesta mielekkääksi kokonaisuudeksi. Esa Hyvönen on näin pyrkinyt tekemään eikä ainakaan tänne blogille (jonne Esa RV:ssä kommentaattorit kutsui) ole ilmestynyt kriittisiä vastineita.
Aivan, Sarfati on kemisti. Ilmeisestä tämän vuoksi hän tekee eron veren syömisen (jossa aineet muuttuvat toisiksi aineiksi) ja veren luovuttamisen (jossa veri säilyy verenä) välillä. Hän kirjoitti tästä CMI:n www-sivuilla http://www.creationontheweb.com/, jossa vertaisarviointi (peer review) on kynnyksenä juttujen julkaisulle, joten Sarfati ei pelkästään esittänyt omia näkemyksiään, vaan CMI:n johdon (pakanakristittyjen!) on täytynyt hyväksyä hänen kantansa. Juttu on edelleenkin myös AIG:n kotisivulla, joten näyttäisi siltä että kreationistit vastustavat veren syömistä laajemminkin.
Mainitsin Sarfatin sen vuoksi, että hän on perehtynyt juutalaisuuteen, osaa hepreaa (olen kuullut hänen käyttävän sitä sujuvasti englanninkielisessä luennossaan), ja luultavasti tietää teologiasta enemmän kuin keskiverto TM . Hän lähteekin liikkeelle 1. Moos. 9:4:stä, joka on osoitettu kaikille kansoille, ei yksin juutalaisille. Jos toisin sanoen uskomme, että vedenpaisumus oli globaalinen katastrofi ja että sateenkaari on merkki siitä, ettei se toistu, meidän ei tämän jakeen perusteella pitäisi syödä verta niin kauan kuin sateenkaaria voidaan potentiaalisesti nähdä (Tämä ei ole Sarfatin päätelmä, eikä alun perin minunkaan vaan törmäsin siihen eräällä keskustelupalstalla, joita yleensä kartan kuin ruttotautia).
RTB:n Hugh Ross (olen saanut häneltä postia viiden vuoden ajan) taas ei usko vedenpaisumuksen globaalisuuteen, mutta hän uskookin, että esim. neandertalinihmiset olivat sieluttomia apinaihmisiä ja että kuolemaa oli jo ennen syntiinlankeemusta ja väittää silti pitävänsä kiinni kirjaimellisesta Genesiksen tulkinnasta. Mielestäni Ross horjuttaa Raamatun arvovaltaa vaikka väittääkin puolustavansa sitä. Samoin on käynyt verikeskustelussa.
Käsittääkseni veren syömisen sallivat teologit (näin ainakin Jouko Ruohomäki) hyppäävät 1. Kor. 10:26-30 tulkinnassaan päätelmään, jota voidaan pitää hyvin kyseenalaisena loikkana. Vaikka evolutionistit tekevät tällaisia loikkia harva se päivä, kristittyjen teologien pitäisi olla paljon huolellisempia eikä pomppia umpimähkään.
Tuskin kukaan juutalainen olisi kutsunut verta ruoaksi. Paavali, entinen fariseus välitti Jerusalemin kokouksen päätöksen Galatian seurakunnille (Ap. t. 16: 4). Tämä ei suinkaan synnyttänyt surua vaan seurakunnat vahvistuivat (16:5). Ja Antiokissa päätös sai aikaan iloa (15:31).
.
Lisäksi Luukas on nähnyt hyväksi mainita päätöksestä toistuvasti Ap.t:ssa: 15:18-21, 15: 24-29, 15: 31, 16:4, ja 21: 25. Näin jo UT:ssa on neljä selvää kohtaa, jotka puoltavat verensyöntikieltoa. Näiden tulisi painaa vaakakupissa enemmän kuin 1. Kor. 10:n hämärähkö kohta, jossa ei edes puhuta verestä.
Paavali näyttää sitä paitsi ollen varsin johdonmukainen, joten on turhaa lukea postmodernia relativismia hänen opetuksiinsa.
Jamoge nostaa esiin varsin mielekkään lähestymiskulman verensyöntikeskusteluun. Ns. Nooan liitto oli ilmesesti Toisen temppelin ajan juutalaisuudessa eräänlainen paradigma pakanoiden noudatettavaksi. Vielä 170-luvulla Lyonissa (pakana)kristityt ostivat juutalaiskorttelista lihansa saadakseen kosheria. Toisaalta Paavalin "löysääminen" epäjumalille uhratun syömisestä käytännön elämän helpottamiseksi on pointti sekin.
Hugh Rossin Neanderthal-tulkinnat ovat minunkin mielestäni hiukan natisevia. Ylipäätään Old Earth -paradigma on järjestelmänä aika sekava, mikäli teististä evoluutioteoriaa ei hyväksytä. Nuori maa -malli on kompakti paketti, jossa esitetään selkeä perusteoria puolustettavaksi.
Paavalin johdonmukaisuus on tietysti osittain katsojan silmissä. Kirjeiden luonne ja apostolin retoriset käännähdykset tekevät tekstistä kyllä välillä täysin käsittämätöntä. Toisaalta on vaikea sanoa jonkun olevan epäjohdonmukainen, jos ei edes ymmärrä mitä hän sanoo!
Hyvä Jamoge,
Nostamalla esiin Apostolien teoista neljä selkeää kohtaa koskien verensyöntikieltoa viittaa yleisesti tunnettuun historiallisen esikuvan (historical predence) ongelmaan hermeneutiikassa. Lienet perillä Gordon Fee ja Stugglas Stuartin kirjasta Kirjojen kirja, jossa tätä ongelmaa käsitellään.
1) Numeerisesta määrästä historiallisessa narratiivissa ei ole opiksi. Vaikka apostolien kirjelmän sisältö toistuisi sata kertaa Ap.t:ssa, se pysyy numeeriselta painoarvoltaan vain yhtenä kirjelmänä. Tämä sama sääntö soveltuu myös muihin toistoihin kuten Paavalin kääntymykseen. Se kerrotaan kahdesti, mutta tapahtui vain yhden ainoan kerran.
Historiallinen kertomus ei itsessään voi olla opin perusta. Näin 1. Kor 10 erilainen suhtautuminen epäjumallille uhrattuun lihaan kertoo, että apostolien kirjelmä oli ehdollinen. Miksi Paavali kumosi selkeän kiellon epäjumalille uhratusta lihasta?
2) Jos solveltaisimme quantatiivista lähestymistapaa Apostolien tekoihin, meidän tulisi olla tässä loogisia loppuun saakka. Emme suhtaudu samalla tavoin esimerkiksi omaisuuden jakamiseen, kuin verensyöntikieltoon.
Näiden hermeneuttisten pohdintojen suhteen en ymmärrä kuinka Raamatun erehtymättömyysoppi tähän sotketaan, koska siitä ei ole kyse.
Tässä nyt tämän verensyöntiparadoksin ydin eli Apostolien tekojen ja Paavalin välinen "näkemysero".
Apt 15:19-20:
Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta.
1.Kor 10:25
Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden, sillä: "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on".
Paavali näyttää pehmentävän huomattavasti yhtä Jerusalemin konsiilin käskyn kohtaa eli epäjumalille uhrattua. Käytännössähän Korintin lihatorilla ilmeisesti lähes kaikki liha oli epäjumalille uhrattua. Voidaan tietysti ajatella niin, että Paavali kunnioitti Jerusalemin konsiilin päätöksen "henkeä" (tätä puoltaa hänen selityksensä omastatunnosta yms.) ja jousti siitä lähinnä helpottaakseen käytännön elämää.
Kuten Esa totesi ja itsekin aikaisemmin, tämä verensyöntikiellon spekuloiminen ei liity Raamatun virheettömyyskäsityksiin.
Pidän laajemminkin keskustelussa ongemallisena (viittaa Juha Ketolan mielipidekertomukseen viime RV:ssä) virheellisten assosiaatioiden tekemistä tulkintakysymyksistä keskusteltaessa. Kun keskustelua käydään kontekstissa, jossa Raamatun arvovalta on ollut perinteisesti keskeinen aksiooma, on jotenkin halpa kikka luoda astelema, jossa toisin tulkitseva kiistää tämän arvovallan.
Lehmuskoski luo assosiaation Heikki Räisäseen eli jos pohdit kriittisesti aiempia "isien tulkintoja" (joista Zeitgeist ei tietenkään millään tavalla näy?) olet samassa junassa Räisäsen kanssa. Ketolan keskeinen argumentti (kaikessa virheellisyydessään) oli "näin on aina uskottu" ja 33-vuotiaalla kolmannen polven helluntailaisella ei ole oikeutta kutsua mielivaltaiseksi 70-luvun (oman lapsuuskontekstinsa) epäonnistunutta ennustelubingoa.
Lattealta tuntuva kommentti "asiat riitelevät, eivät miehet" ei edelläkuvatun kaltaisessa keskusteluilmapiirissä pääse toteutumaan eikä keskustelu näin ollen oikein etene.
Ristin Kansa lehti on luettavissa ilmaiseksi heidän sivuillaan.
http://www.helluntaikansa.fi/ristin_kansa_lehti2.htm
Lehdessä 9 tyrmätäään verensyönnin salliminen koska silloin pitäisi hyväksyä myös haureus.
Vai pitäisi? Ei kukaan helluntaiherätyksessä ole niin opettanut. Hareus-kielto nousee niinkin selkeistä asiayhteyksistä kuin kymmenen käskyä. Uuden testamentin eettinen sisältö ei kumoa tätä. Päinvastoin siellä nähdään haureus kauhistuksena. Verensyöntikielto taas ehdollistetaan, kuten voit seurata tätäkin keskustelua.
Juhana Lehmuskoski näyttäisi harrastavan tahallista rienaamista ja syyttelyä. On helppo tehdä toisista liberaaleja ilman selkeää perustelua.
En ole aivan samaa mieltä siitä, ettei tapahtuman/asian lukumäärä vaikuttaisi sen tärkeyteen. Miten tärkeä on esim. eksodus? Liki puolet Raamatusta koskettaa tavalla tai toisella Egyptistä vapautumista. Monesti, jos jotain asiaa pidetään tärkeänä Raamatussa, siitä puhutaan/siihen viitataan toistuvasti, eikö vaan?
On totta, että jotkut hyvin vanhat teologit, kuten esim. John Stott ja Gordon Fee, pitävät kiinni siitä, ettei historiallisesta kerronnasta voi tehdä oppia, mutta Room. 15:4 kumonnee tämä. Helluntaiteologeista varsinkin Roger Stronstad on sitä mieltä, että Apostolien teoista voi tehdä Pyhää Henkeä koskevan opin. (No, tietenkin ”initial evidence” opista keskustellaan varsin kiivaastikin, mutta se ei ole oleellista tämän keskustelun kannalta.).
Mielestäni Paavali huomasi, ettei roomalaisessa yhteiskunnassa yksinkertaisesti saanut muuta lihaa kuin pakanoiden teurastamaa ja siunaamaa. Ehkei pidä unohtaa paria tärkeää asiaa: 1) Välimeren kuumuudessa liha pilaantui varsin nopeasti, joten luultavasti silloinkin osattiin poistaa siitä veri, joka edistää pilaantumista, 2) luultavasti suurin osa ihmisistä söi vain kasvisruokaa joka tapauksessa, koska heillä ei yksinkertaisesti ollut varaa ostaa lihaa. Veri, maksa ja munuaiset (ja rasva) ovatkin eläimistä ne osat, joita jo oman verenpaineen vuoksi kannattaa karttaa.
Vihje: syökää enemmän banaaneja! Jos ette tohdi ostaa Chiquitaa, niin ostakaa edes reilun kaupan tuotteita!
Jo puoli banaania päivässä pitää lääkärit loitolla (ja valkosipuli vieläkin tehokkaammin!)
Se, miksi otin esille 1. Moos. 9:n liittyy oleellisesti näkemykseeni Paavalin ajattelusta: Paavalin mukaan epäjumalia ei joko ollut tai ne olivat demoneja eivätkä siis loppujen lopuksi kovinkaan tärkeitä. Veri taas oli selkeästi kielletty jo ko. luvussa. Verensyöntikeskustelussa on päätelty näin:
1. Jerusalemin kokous kielsi veren syönnin
2. Paavali salli epäjumalille uhratun lihan syönnin.
joten:
3. Jerusalemin kokouksen päätös ei ole enää voimassa.
Tässä on päätelty, että lihan syöminen = veren syöminen. Tietenkin, lihasta on mahdotonta poistaa veri 100%:sti, joten päättelyketju ei ole aivan totaalisesti pielessä mutta melkein kylläkin.
Pieni analogia katolisen maailman historiasta. Muistamme kirkkohistoriasta, ettei paaston aikana saanut syödä lihaa, joten jotkut neropatit päättelivät näin:
1. Kalat elävät vedessä.
2. Majava elää vedessä.
joten
3. Majava on kala.
Eli tämän logiikan mukaan majavaa sai syödä paastonaikana, koska kalaa ei pidetty lihana.
Kannattaisi ehkä myös pohtia, miten Teofilus ja co. ymmärsivät Ap.t 15:n päätöksen, kun he lukivat sen ensimmäisellä kerralla. Uskon, että he ymmärsivät sen konkreettisesti. Ahaa, ei saa syödä verta. Hyvä on. Verrataanpa tätä vielä kerran ystävämme Hugh Rossin opetuksiin. Hän on ensimmäisenä kristittynä huomannut (!?), että ulottuvuuksia on niin paljon, että yhden teologin sormet riittävät hädin tuskin niitä laskemaan, mutta ne ratkaisevat monia ennen selvittämättömiä teologisia ongelmia. Tämä saattaa tuntua kaukaa haetulta, mutta Ross uskonee olevansa oikeassa tässäkin asiassa.
Palatkaamme Suomeen. Nyt jos sanomme, että verta saakin syödä – ja vielä Paavalin luvalla – niin miten ko. päätelmä eroaa Rossin 10 ulottuvuuden mallista noin summittaisena analogiana?. Mikä on todennäköisyys, että HR erehtyi? Entä mikä on todennäköisyys, että EH & MK erehtyivät?
a) 0,02
b) 0,35
c) 0,55
d) 0,75
e) 0,95
f) 0,98?
g) ei mikään näistä.
No, toisaalta käsitysten ei pitäisi perustua todennäköisyyksiin vaan ilmoitukseen, sillä, kuten ennen sanottiin, errare humanum est.
Jos väitetään, että 1.Kor 10:25 tarkoittaa Paavali antoi luvan syödä verta, luetaan tekstiin sellaista, mitä siellä ei ole (eisegeesi). Tämän on vähän samaa kuin mitä myös jotkut suuresti arvostetut helluntaiveljet ennen muinoin opettivat eli että 1. Moos. 1: ja 1:2.n välillä on miljoonien vuosien aukko. Jos sitä ei ole, niin tulkinta on auttamatta pielessä ja kyse on Raamatun arvovallan murentamisesta. Näkisin, että jotain samanlaista on tapahtunut verensyöntikeskustelussa. Jos pakanakristittyjen ei tarvitsi noudattaa Jerusalemin kokouksen päätöstä veren syönnistä, siitä pitäisi olla selkeä ilmoitus. (obs. hämärä viittaus a la 1. Kor. 10: 25) ei ole selkeä ilmoitus). Mutta toisin kuin myöhempien aikojen pyhien näkemyksissä, Raamatun Jumala ei yleensä anna uutta ilmoitusta tai muuta näkemystään. Ja 2. Kor. 1:18-20 viitannee siihen, ettei juuri Paavalikaan.
Tarkoitukseni ei ole kehittää tästä huuto-ottelua (kovaäänisin voittaa), vaan muistuttaa, että tarvitsemme lisää huolellisuutta tulkintoihimme.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Matin mielestä apostolinen dekreetti kieltää veren syömisen lisäksi *myös* epäjumalille uhratun lihan syömisen. Paavali puolestaan sallii samaisen epäjumalille uhratun lihan syömisen. Näin apostolinen ohje on ainakin yhdessä kohtaa kiistanalainen Raamatun sisällä.
Jos taas olen Esaa ymmärtänyt oikein, niin hän on alleviivannut, että dekreetti edellyttää kosher-metodein valmistettua lihaa, mitä tavallinen lihatorin liha ei ollut. Tässäkin tapauksessa apostolinen ohje ja Paavalin käytäntö menisivät ristiin.
Jos siis em. tulkinnat Paavalin ja apostolisen säädöksen suhteista ovat totta, niin säädös näyttäytyy jossain määrin ei-paavalilaisena vanhatestamentillisen lakiuskon ilmaisuna. Näin veren syönnin kieltäminen säädökseen nojaten olisi hankalaa.
Valde:
Sinäpä sen sanoit. Näin ajattelen. Kiitos ymmärryksestä, vaikka et viesti oletko samaa mieltä, mutta ymmärrät intentioni oikein.
Puun takaa:
Miten tälläinen ajatus sopisi:
Kun Jeesus uhrattiin ristillä hän lakkautti uhrillaan kaikki VT:n kulttimenot ja pyhitti uhrillaan kaiken mitä suuhumme pistämme, Ei siis veri voi tehdä sitä epäpyhäksi joka on jo Pyhä, Tehty Kaikkeinpyhimmällä Uhrilla Pyhäksi:)
JA Tapio Puolimatkan kirja on hyvä: asiaa pyritetään kun lelupalloa, puolelta toiselle, eikä Nähdä mitä Jeesus sanoo , se mikä tulee ulos suusta tekee ihmisen "epäpyhäksi" sillä sydämestä kaikki pahuus lähtee.....
elikkä Judaistinen hömppä on päättynyt ja uuden luominen alkoi , Ristiinnaulitun, hautaamisen ja ylösnousemisen jälkeen - Pyhä Henki tuli ja muutti Kaiken. Joten arvon Herrat Syökää verimakkaranne rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten:)
#Ja minusta Apostoli Paavali on ihminen ja Jeesus oli/on Jumala ja ihminen kumalla siis on luotettavampaa tietoa, Messiaanisella juutalaiskristityllä vain Kristittijen Kuninkaalla/Jumalalla. Todellinen Luoja Sana ei vo erehtyä, mutta ihmisen luoma sana voi erehtyä:)
Mitä Jeesus siis sanoi?
T:Näkijä
En tiedä mitä Esa on aiheesta kirjoitellut mutta itse olen tehnyt Isossa Kirjassa verensyöntikiellosta analyysin (3. Moos. 17), jonka anti oli suunnilleen seuraava:
1. Verensyöntikiellolla oli syy.
2. Syy oli se, että veri oli sovitukseksi.
3. Koska itsestään kuolleen syöminen (josta verta ei ollut laskettu) teki rituaalisesti epäpuhtaaksi vain iltaan saakka, ei verensyöntikiellossa ollut kyse substanssin sielua saastuttavasta vaikutuksesta vaan ainoastaan kiellosta, jonka oli tarkoitus pitää sydämen asenne oikeana (nöyrä ja uhriin turvautuva) Jumalan edessä.
4. Uudessa testamentissa ainoastaan Jeesuksen vuodattama veri on sovitukseksi.
5. Jeesus ei kieltänyt syömästä verta vaan nimenomaan käski nauttimaan omaa vertaan ja lihaansa iankaikkisen elämän saamiseksi.
Lopputulos: Vanhan testamentin verensyöntikiellon lainomainen noudattaminen pitää ihmistä kiinni vajaassa eläinuhreihin pohjautuvassa sovituksessa joka ei voi syntejä poistaa ja estää häntä omistamasta kokonaisuudessaan Jeesuksen sovitustyön vaikutuksia.
Ehtoolliseen turvautuminen on nyt se, mikä pitää kristityn sydämen oikeassa asenteessa (nöyrä ja uhriin turvaava) Jumalan edessä.
Esa Hyvönen sai aikaan polemiikin muutama vuosi sitten kirjoittaessan rohkeasti aiheesta, jota tässäkin ketjussa on käsitelty.
Uusimmassa RV-lehdessä, numerossa 37/2010, hän on vastuunsa tuntien kirjoittanut täyttä asiaa liittyen Helluntailiikkeen moraalisen maineen ja luottamuksen säilyttämisen puolesta.
Esa Hyvönen sai aikaan pienoisen polemiikin muutama vuosi sitten kirjoituksellaan RV-lehdessä ja asiaa on sivuttu tässäkin ketjussa.
Nyt uusimmassa RV-lehden numerossa 37/2010 hän on rohkeasti kirjoittanut täyttä asiaa helluntailiikkeen moraalisen maineen ja luottamusken säilyttämisen puoleasta.
Liberaaliteologit jotka ovat kirkon viroissa kritisoivat ja vastustavat Raamatun sanan opetusta. Miten on mahdollista, että kirkoissa joissa tulisi uskoa Raamatun sanaa on teologeja, jotka eivät usko Raamatun sanaa? Tähän löytyy useita syitä, joita on mm. Raamatun profetoima lopunajan luopumus monien uskovien keskuudessa; kirkkolaitoksen luonne, jossa ihmisviisaus ja epäraamatulliset pakanalliset uskonnolliset ja filosofiset opetukset vaikuttavat; jumalattomien soluttautuminen seurakuntaan.
Eräs liberaaliteologian tunnetuimmista vääristä opetuksista on se, että Jeesus ei kuollut syntien tähden, eikä synnistä seuraa kadotusta. Hyvin usein valhe takertuu edellä olevaan opetukseen. Tämä johtuu siitä, että pimeyden henkivallat aktivoivat valheita maailmassa, joista kaikkein tärkein on kieltää Jeesuksen sovitustyö ja koko Jeesuksen olemassaolo. Jos ihminen tämän uskoo, niin hän ei etsi synneilleen sovitusta, vaan elää kuolemaansa saakka synnin orjana päätyen kadotukseen.
Jotkut liberaaliteologit opettavat, että Raamatun Jumala on ihmisen luoma kuvitteellinen hahmo. Ihminen joka ei usko Raamatun Jumalaan voi päätyä luulemaan, että Jumala on uskonnollisen ihmisen luomus. He kuitenkin erehtyvät, sillä totuus on että ihminen on Jumalan luomus ja Raamattu on totisesti Jumalan sanaa.
Kun ihminen tulee aidosti ja oikeasti uskoon, niin hän saa täyden varmuuden, että Jumala on ja Raamattu on totta. Raamattu opettaa, että uskon kautta Herraan Jeesukseen ihminen saa lujan luottamuksen, varmuuden ja todistuksen, että Jumalan sana on totta. Aidossa uskossa on siis kyse uskon varmuudesta, jossa Jumala itse vahvistaa ja todistaa Raamatun sanan opetuksen todeksi Pyhän Hengen kautta sekä sen että Jumala on olemassa.
Liberaaliteologia on "kristillistä" ateismia, jossa ihminen uskoo valhetta ja valheesta käsin koittaa tutkia Raamatun opetusta, luullen valhetta Raamatun sanan opetukseksi. Siksi he eksyvät eivätkä löydä totuutta.
Tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/kritiikkikristinuskoavastaan.html
Jumalan sana ei ole kirjaimessa, vaan voimassa.
Luin toisesta Kuningasten Kirjasta, joka on yksi Raamatun vanhan testamentin kirjoista, että pikkupojat pilkkasivat profetta Elisaa kaljupääksi. Eliisa suttui tästä ja kirosi pojat. Kohta metsästä tuli kaksi karhua, jotka raatelivat ja tappoivat pojat.
Liberaalit raamatun tulkitsijat, joko kieltävät tapahtuneen tai selittävät sen sattumaksi. Kyseisen raamatun kohdan mukaan kysymys ei ole kuitenkaan sattumasta, vaan siitä, että Jumala toteutti palvelijansa kirouksen. No, tämä ei sovi nykyajan liberaaliteologien Jumala-kuvaan. Eihän Jumalan mies voi kirota pikkupoikia, eikä hyvä Jumala voi rankaista noin julmasti viettomia lapsiparkoja.
Mutta kyseisen raamatun vanhan testamentin kirjoituksen mukaan Jumalan mies toimi ja voi toimia niin kuin toimi ja Jumalan rangaistus kohtasi poikaparkoja.
Havaitsemme siis, että Jumalan sana ja Jumalan miesten/naisten teot punnitaan niiden "voimavaikutusten" mukaan, olivatpa nämä "voimavaikutukset" meistä sitten hyvä tai pahoja. Jeesuksenkin mukaan Jumalan Sanassa on voima. Samaa Paavali vakuutti. Liberaaliteologit joko inhimillistävät ta yrittävät poistaa tuon Jumalan Sanan=Raamatun "voimavaikutuksen", koska se on aina ns. yliluonnollista. Liberaaliteologit yrittävätkin poistaa Raamatusta kaiken yliluonnollisen sekä ihmiselle asetetut velvoitteet, jotka he kokevat sekä itselleen että muille raskaiksi ja vaikeiksi pitää. Liberaaliteologit ovat siis Raamatun inhimillistäjiä ja heitä on nykyisin hyvin paljon helluntaikirkonkin piirissä eri asteisina tapauksina.
Terv.
Akateemisesti Väitellyt Henkilö
Suomen Helluntaikansasta
Lähetä kommentti