Pallon tulevaisuus

Monelle suomalaiselle pallo tulee olemaan hyvin tärkeä asia tänä kesänä, vaikka Suomi ei jalkapallon EM-lopputurnaukseen selviytynytkään (ja tietysti vähän korkeammalla tasolla olevat penkkiurheilijat seuraavat mielenkiinnolla Suomen joukkueen otteita maailmanliigan otteluissa :-). Jalka- ja lentopalloakin tärkeämpi pallo on kuitenkin tämä meidän maapallomme, jonka hyvinvoinnista on onneksi alettu enenevässä määrin kiinnostua viime vuosina ja vuosikymmeninä.

Nimi yli kaikkien nimien

Olin juuri vastaamassa Leivon Pekan tekstiin koskien Ef 1:21 jaetta. Kyseinen teksti on mystisesti kadonnut jonnekin.. Mielestäni Jeesuksen jumaluuden johtaminen kyseisestä kohdasta loogisen päättelyn avulla on ongelmallinen (päättelyketju voisi olla seuraava: Jeesus on korkein -> vain Jumala on korkein -> Jeesuksen täytyy siis olla Jumala). Paavali saattoi lausua, että Jeesus on kaiken yläpuolella. Kuitenkin 1 Kor 15 luvun perusteella voisi kuitenkin hyvin ajatella, että Jumalaa ei oteta mukaan tähän vertailuun. Paavalin mielessä Jeesus on kaiken yläpuolella - EXCEPT GOD. Pekka esittikin tämän näkökohdan haistellessaan Jehovan todistajien suhtautumista Ef 1:21 jakeeseen. Gradussani käsittelen Fil 2:9 jaetta, joka on läheinen paralleeli Ef 1:21 jakeelle. Mielestäni Fil 2:9 on parempi todiste Jeesuksen Jumaluudesta. Nähdäkseni Jeesuksen nimen jumalallisuutta ei voi johtaa "loogisesti" myöskään Fil 2:9 jakeesta. Argumenttini perustuu siihen, että Paavalin kielenkäyttö on malliesimerkki siitä, miten juutalaiset mainitsivat sakraalin NIMEN, jonka lausuminen oli kiellettyä. Ote gradustani: ”Nimi yli kaikkien nimien” Jae 10: ”Sen tähden Jumala onkin korkeasti korottanut hänet ja antanut hänelle nimen yli kaikkien nimien.” (διὸ καὶ ὁ θεὸς αὐτὸν ὑπερύψωσεν καὶ ἐχαρίσατο αὐτῷ τὸ ὄνομα τὸ ὑπὲρ πᾶν ὄνομα) Verbin ὑπερύψωσεν merkityksestä vallitsee erilaisia käsityksiä. On melko yleisesti esitetty, että ὑπερ- etuliite merkitsee sitä, että Jumala korotti Jeesuksen sen yli, mitä hän koskaan aikaisemmin oli. Komparatiivinen tulkinta sanasta ὑπερύψωσεν on kuitenkin vain yksi mahdollisuus. Etuliite ὑπερ- voi toimia yhtä hyvin kantaverbin merkityksen vahvistajana: Jumala ylenmäärin ”korotti” Jeesuksen. Täten sanan ὑπερύψωσεν varaan ei voi rakentaa ajatusta, jonka mukaan Jeesus korotettiin sen yli, mitä hän pre-eksistenttinä oli. Joka tapauksessa ὑπερύψωσεν -sanan käyttö osoittaa, että normaali korotusta ilmaiseva verbi ύψω ei riittänyt vangitsemaan Jeesuksen korotus-tapahtuman mittasuhteita. Jeesuksen korottaminen ylenmäärin merkitsee, että Jeesukselle annetaan τὸ ὄνομα τὸ ὑπὲρ πᾶν ὄνομα (”nimi yli kaikkien nimien”). Tutkijoiden enemmistö katsoo ilmaisun tarkoittavan Jumalan lausumatonta nimeä, Tetragrammatonia. Mitään yksimielisyyttä fraasin merkityksestä ei kuitenkaan ole. Richardson panee merkille, että heprealaisessa Raamatussa ”nimi” viittaa ”virkaan, asemaan tai arvoon”. Richardson tulkitsee tätä seikkaa siten, että jakeessa Fil 2:9 Jeesukselle annettiin ”virka yli kaikkien virkojen” tai ”asema yli kaikkien asemien”, mutta ei Jumalan nimeä. Edellämainitun analyysin heikkous on siinä, että se ei huomioi sitä, miltä τὸ ὄνομα τὸ ὑπὲρ πᾶν ὄνομα kuulosti idiomaattisena lausumana ensimmäisen vuosisadan juutalaisen korvissa. Jakeen 9 maininta ”nimestä” ilman suoraa viittausta nimen omistajaan, vastaa juutalaista tapaa käsitellä Jumalan lausumatonta nimeä. Koska Jumalan sakraalin nimen lausuminen oli kiellettyä, oli luonnollista puhua Jahve-nimestä kiertoilmauksella, jossa pelkkä ”nimen” maininta riitti viittaukseksi Jumalan Jahve-nimeen. 1QS vi, 27-vii,1-2 on hyvä esimerkki kyseisestä käytännöstä: ”Kuka ikinä lausuu kaikkein kunnioitetuimman nimen joko pilkaten tai yhtäkkiä epäonnekseen tai mistään syystä, tai kirjaa lukien, tai siunaten, joutuu ulos eikä pääse koskaan yhteisön kokoukseen.” Samoin maininta siitä, että jumalallinen ”nimi” on korkein tai kaiken yläpuolella vastaa juutalaista tapaa kuvata Jumalan nimeä. Psalmin 148:13 mukaan Jumalan ”nimi on yksin korkea” (ὑψώθη τὸ ὄνομα αὐτοῦ μόνου). Neh 9:5 kehottaa kiittämään Jumalan nimeä, ”joka on korotettu yli kaiken kiitoksen ja ylistyksen” (καὶ ὑψώσουσιν ἐπὶ πάσῃ εὐλογίᾳ καὶ αἰνέσει). Ilmaisu τὸ ὄνομα τὸ ὑπὲρ πᾶν ὄνομα on muodoltaan malliesimerkki Jumalan nimeä kuvaavasta kielenkäytöstä. Mikäli Paavali ei olisi käsittänyt Jeesuksen nimeä Jumalan nimeksi, olisi hän todennäköisesti karttanut idiomaattista kieltä, joka hänen aikanaan kuvasi ainoastaan Jumalan nimeä. Zellerin mukaan τὸ ὄνομα τὸ ὑπὲρ πᾶν ὄνομα ei välttämättä tarkoita Jumalan nimeä, koska Hepr 1:4 käyttää vastaavanlaista ilmaisutyyliä Jeesuksen nimestä υἱός (”Poika”). Hepr 1:4:n mukaan Jeesus tuli ”enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän.” Seuraavassa jakeessa mainittu υἱός on mitä ilmeisimmin Jeesuksen perimä nimi. Zellerin argumentti rakentuu sen oletuksen varaan, että nimi υἱός ei ole heprealaiskirjeen kirjoittajalle jumalallinen nimi. Oletus ei ole selvä. Heprealaiskirjeen ensimmäinen luku on esimerkki ehkä koko UT:n korkeimmin artikuloidusta kristologiasta. Jeesus kuvataan Jumalana ja Herrana, joka loi maailman (j. 8 ja 10). Kaikki luvun 1. kristologiset ilmaisut (”Poika”, ”Herra”, ”Jumala”) todennäköisesti kuvaavat Jeesuksen Jumaluutta. Nähdäkseni Hepr 1:4:n kuvauksessa ”jalosta nimestä” on tietoisesti käytetty tyyliä, joka on luonteenomaista Jumalan nimen kuvauksissa - kohteena tosin ei nyt ole Tetragrammaton vaan Jeesuksen toinen jumalallinen nimi ”Poika”. Kuvattuaan ylhäistä nimeä (j. 9) hymni välittömästi jatkaa seuraavasti: ”kaikkien polvien on notkistuttava Jeesuksen nimessä… ja kaikkien kielien pitää tunnustaman, että Jeesus Kristus on Herra” (j. 11-12a). Jeesuksen uuden nimen täytyy ensisijaisesti viitata laulun huippukohtaan, jossa Jeesus identifioidaan nimellä κύριος: ”jokaisen kielen on tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra” (καὶ πᾶσα γλῶσσα ἐξομολογήσηται ὅτι κύριος Ἰησοῦς Χριστὸς). Koska synagogan kielenkäytössä κύριος oli yleisin vastine Tetragrammatonille, on luontevaa ajatella, että τὸ ὄνομα τὸ ὑπὲρ πᾶν ὄνομα viittaa Jumalan nimeen ja vielä tarkemmin Tetragrammatoniin. Joh 17:11 on mahdollinen paralleelikohta16 Jumalan nimen siirtymisestä Jeesukselle: ”Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut…” Ilmeisesti tämä on yksi syy sille, miksi Johanneksen evankeliumin kirjoittaja käytti nimeä θεὸς Jeesuksesta. Mahdollisesti samoin Fil 2:6-11 hymnissä Jeesukselle lahjoitettu uusi nimi, antaa perustelun κύριος-tittelin käytölle. Mitä sitten tarkoittaa, että Jeesukselle annettiin nimi κύριος? Caseyn mukaan Jumalan nimen omistaminen ei viittaa mitenkään Jeesuksen Jumaluuteen. Väitteensä tueksi Casey viittaa juutalaiseen paralleeli-ilmiöön Aabrahamin apokalypsissa. Välittäjäenkeli nimeltä Iaoel sanoo, että ”[Jumalan] lausumaton nimi asuu minussa” (Aabrahamin apokalypsi 5.). Mitä ilmeisimmin kysymys Iaoelin ja Jeesuksen kohdalla on ratkaisevasti eri asiasta. Siinä missä jumalallinen Nimi asuu Iaoelissa, Jeesuksen tapauksessa jumalallinen nimi kertoo kuka ja mikä Jeesus on: ”Jeesus Kristus on Herra” (κύριος Ἰησοῦς Χριστὸς). Olisi äärimmäisen vaikea kuvitella, että Aabrahamin apokalypsin tekijä olisi voinut kehottaa lukijoitaan tunnustamaan, että ”Iaoel on Herra/Jahve”. Jumalan nimen asuminen Iaoelissa todennäköisimmin tarkoitti sitä, että Jumalan immanenttinen voima ja läsnäolo vaikutti Iaoelissa. Läheinen paralleeliesimerkki Jumalan nimen asumisesta enkelissä voisi olla Jumalan Hengen asuminen ihmisessä, joka oli yleinen käsite ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudessa. Kummassakaan tapauksessa ei ole syytä olettaa, että Jumalan nimi tai Jumalan Henki olisi manifestoitunut ihmisenä tai enkelinä.

Todd Bentleyn sanoma hämmentää

Floridan Lakelandista on levinnyt maailmalle GodTv:n ja Internetin välityksellä "Healing Outpouring Revival" niin kuin Todd Bentley tätä liikehdintää kutsuu. Ottamatta kantaa siihen, mitä Lakelandissa tapahtuu, Todd Bentleyn sanoma hämmentää. Luettuani useita Bentleyn "opetuksia" ja katsottuani hänen videoitansa törmään alituisesti nimiin Bob Jones, Emma, "Winds of Changes", "Angel of Financies" ja monia muita "yliluonnollisiin olentoihin" liittyviä nimityksiä. Tässä poimintojani siitä, mikä minua Bentleyssä hämmentää. 1) Bentley väittää, että Heprealaiskirjeen kirjoitti Paavali yhdessä patriarkka Aabrahamin kanssa. Tämän tiedon hän väitti saaneensa ilmestyksen välityksellä. (Lähde: "Face to Face Encounter, Todd Bentley, part 2/3). On mielenkiitoista, että Paavali olisi ottanut yhteyden kuolleeseen, jonka hänen uskonsa kielsi. 2) Hän tulkitsee lausekkeen "kirkkautesi aarteet" (Fil. 4:19) seuraavan rukouksen avulla: "Astun esirukoukseen ja tulen enkeleiden työtovereiksi kysyen Isältä enkeleitä, jota ovat asetettu kerämään minulle rahaa: 'Isä, anna minulle juuri nyt taivaallisia enkeleitä, jotka on asettu kerämään minulle rahaa ja vaurautta. Ja anna noiden enkeleiden vapautua minun puolestani. Anna heidän mennä maan neljälle nurkalle ja kerätä minulle rahaa. Anna heidän, minun työtovereideni, kerätä ne." ( "I go into intercession and become a partner with the angels by petitioning the Father for the angels that are assigned to getting me money: "Father, give me the angels in heaven right now that are assigned to get me money and wealth. And let those angels be released on my behalf. Let them go into the four corners of the earth and gather me money. Let them gather my partners." (Lähde: "Angelic Hosts, Todd Bentley, part 3/3). 3) Hän väittää Emma nimisen enkelin ilmestyneen ja lisänneen aktiivisuuttaan parantamisien puolesta Lakelandissa. Minua tässä hämmentää Bentleyn sanomassa muutamat asiat: Ensiksi, Uudessa testamentissa Jeesuksen sovintotyön tähden ihmisillä on mahdollisuus kokea Jumalan läsnäolo suoraan ilman välittäjäolentoja (vrt. 2. Kor 3). Miksi tyytyä Bentleyn tavoin huonompaan vaihtoehtoon eli enkeleihin, kun Pyhän Hengen läsnäolo on itse Jumalan läsnäoloa? Armolahjatkin (Hengen lahjat) on kuvattu Jumalan suoraksi toimminnaksi seurakunnan rakennukseksi ilman enkeleiden tai muiden välittäjäolentojen väliintuloa. Toiseksi, Bentley painottaa enkelioppia niin radikaalisti, etten muista kenenkään tehneen näin tunnetussa kirkkohistoriassa. Lisäksi hänen opetuksilleen on mahdotonta löytää tukea Raamatusta. Kolmanneksi, Bentleyn väite lisäilmestyksestä kuten Heprealaiskirjeen kohdalla on nähtävä jo lähelle harhaoppia. Fresh Fire Ministries uskontunnustuksessa on artikla "Further Revelation", joka on asetettu Sanan rinnalle. (Artikla 12). Bentley opettaa profetaalisuudesta, profetian enkeleistä yms. siihen tapaan, että olen hämmentynyt. Neljänneksi...voit lisätä huomioitasi keskusteluosastolle.

Analogian periaate, Raamatun tutkimus ja ihmeet

Eräs modernin historian tutkimuksen klassisista työkaluista on ns. analogian periaate. Tämän periaatteen perusoletus on, että se mitä voidaan havainnoida tässä ja nyt, on ollut myös mahdollista menneisyydessä. Analogian prinsiippiä on sovellettu muun muassa Raamatun ihmeiden arvioitiin. Useasti kirjallisuudessa törmään siihen ennakko-olettamukseen, että koska ihmeitä ei tapahdu nykyään, niitä ei ole voinut tapahtua menneisyydessäkään. Tämä herättää tietysti kysymyksen: onko analogian periaate subjektiivinen tietyn tutkijan kokemusmaailmaan? Jos tutkija ei ole kokenut ihmettä tai voinut todistaa nykyihmeen tapahtumista, on luonnollista todeta, että Raamatun ihmeet eivät ole mahdollisia. Ihmeiden tutkimus on poikkitieteellistä. Eksegeetti, joka haluaa perehtyä nykyihmeisiin voidakseen todeta menneiden ihmeiden tosiperäisyyden, täytyy pitää itsensä ajantasalla mitä muualla sanotaan ihmeistä. Bongasin tässä erään uutisen, joka liittyy tähän. Norjassa joukko kansainvälisiä lääkäreitä kokoontui aiheen "Spirituality and Healing" ympärille. Yksi lääkäri havainnoillisti kuinka kuollut herätettiin henkiin rukouksen johdosta. Tapahtumasta voi lukea täällä.

Richard Bauckham ja Johanneksen evankeliumi

Olen lukemassa Rickhard Bauckhamin esseetä John for Readers of Mark. Tämä artikkeli on maata mullistava - ainakin siinä mielessä, että jos tämän esseen ja koko hänen toimittamansa kirjan The Gospels for All Christians -teesi pitää paikkansa, evankeliumien ja historiallisen Jeesuksen tutkimus astuu tämän seurauksena uuteen aikakauteen. Erityisesti tässä esseessä pystytään reflektoimaan Johanneksen ja Markuksen evankeliumin kronologioita niin, että Johanneksen evankeliumille syntyy tietynlainen historiallinen tila. Esimerkiksi sivulla 154 pohditaan Jeesuksen julkisen palvelustehtävän alkua, joka tapahtui synoptikkkojen mukaan Galileassa. Bauckham osoittaa vakuuttavasti, että Johannes on samaa mieltä, koska Jeesus astuu julkisuuteen Galileassa vasta 4:45 jälkeen. Sitä aikaisemmat tapahtumat Jerusalemissa, Juudeassa ja Kaanassa edelsivät tätä hetkeä. Näin ollen Johannes seuraa synoptikkojen - lähinnä Markuksen - kronologiaa, mutta hän tuo julki Jerusalem-keskeisiä tapahtumia. Perusajatus on, että Johanneksen omat lisäykset eivät riko Markuksen kronologiaa, vaan kertoo sivupolkuja Jerusalemiin ja muille paikkakunnille. Näin Matteuksen ja Luukkaan lisäksi Johanneksen evankeliumi tukee Markus-prioriteettiä ja antaa Joh. evankeliumille itsenäisen, historiallisen arvon. Mitä mieltä olette Bauckhamin ajatuksista (joita tosin en ole yksityiskohtaisesti tässä avannut, mutta yritin kertoa sen olennaisen)?