Monelle suomalaiselle pallo tulee olemaan hyvin tärkeä asia tänä kesänä, vaikka Suomi ei jalkapallon EM-lopputurnaukseen selviytynytkään (ja tietysti vähän korkeammalla tasolla olevat penkkiurheilijat seuraavat mielenkiinnolla Suomen joukkueen otteita maailmanliigan otteluissa :-). Jalka- ja lentopalloakin tärkeämpi pallo on kuitenkin tämä meidän maapallomme, jonka hyvinvoinnista on onneksi alettu enenevässä määrin kiinnostua viime vuosina ja vuosikymmeninä.
Juutalais-kristillisissä traditioissa on yleensä nähty olevan kaksi päätraditiota sen suhteen, mikä tämän ison pallon kohtalo tulee olemaan. Toisen mukaan nykyinen pallo pyyhkäistään kokonaan pois ja tilalle luodaan ihan uusi. Vastaavasti toinen suuntaus näkee, että nykyinen pallo kokee radikaalin uudistumisen ja että uudistettu pallo on jonkinlaisessa jatkumossa suhteessa vanhaan.
Yksi teksti, jonka perinteisesti on nähty tukevan tuota nykyisen pallon roskakoppaan heittämistä, on 2 Piet. 3, erityisesti jae 10. Vuoden -38 kirkkoraamatun mukaan Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Vuoden -92 käännös sen sijaa toteaa, että Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan.
Jakeen lopun ero selittyy yhdellä UT:n mutkikkaimmista tekstikriittisistä ongelmista. Vanha käännös oli valinnut lukutavan, jota ei pidetä alkuperäisenä, mutta jonka nähtiin muuten sopivan käännökseen. Uudempi käännös puolestaan seuraa todennäköisempää lukutapaa, mutta joutuu kirjallisen käännöksen sijasta turvautumaan jakeen ajatuksen välittämiseen.
Jos ajatellaan, että jakeen retoriikka ei eroa muualta Raamatusta löytyvästä "kaikki mahdollinen taivaankappaleita myöten järkkyy" -kuvastosta, niin uudempi käännös ei enää välttämättä puhukaan niin selvästi vanhan pallon palamisesta - vai puhuuko? Entä mitä yleisö ja studiojoukkue vastaavat kysymykseen siitä, kannattaako tämän pallon perään katsoa, jos sen kohtalona on annihilaatio joka tapauksessa? Eivätkö ympäristökatastrofit ja pari atomisotaa olisi jopa hyvästä, jos ne ehkä jouduttaisivat lopun tuloa?
15 kommenttia:
KR-38 sisältämä käännös seuraa Vansittartin (palaa) tai Olievarin (palaa tuhkaksi) tarjoamaa konjektuurista emendaatiota (l. tekstikriittinen termi, joka tarkoittaa, että muiden lukutapojen ollessa niin korruptuineita tekstikriitikko tarjoaa omaa arviota alkuperäisestä lukutavasta). KR-92 rekonstruktoi ns. vanhimpien käsikirjoitusten korruptoitunutta tekstimateriaalia. Ota tästä nyt selvää, mihinkä tämä teksti oikeasti viittaa.
Eli akateeminen arvaus on se, että huonosti tavalla jos toisellakin
Yleisöstä lentää studiojoukkueelle kysymys aiheesta ja sen vierestä: antaako Raamattu jonkun the vihjeen mitä pitää tapahtua jotta loppu voi tulla (oli se sitten pallon suhteen millainen tahansa)? Mulle on aikoinaan opetettu, että nimenomaan ilmaisu: "evankeliumi julistetaan kaikille kansoille ja SITTEN tulee loppu" (Mark 13:10) olis se oleellinen vihje. Jos se on niin:
a) 6000 kansaa/heimoa on vielä ilman tietoa evankeliumista, kuulemma, joten vielä ei kannata painaa punaista nappia. Muuten joudumme viemään tehtävän loppuun ikävähköissä olosuhteissa.
b) kuinka länsimainen kristikunta k e h t a a odottaa Jeesuksen paluuta/maailmanloppua ja mm. laulaa siitä istuen samalla tumput suorina? Hopi hopi työhön, jos pian pois halutaan. Kummastuttaa myös se, että monet kristityt uumoilevat tulevia vainon- ja maanalaisen seurakunnan aikoja koska "loppu lähestyy", vaikka iso prosentuaalinen osuus maailman kristityistä elää tosi vainottuina juuri tällä hetkellä. (Tää oli siis tää aiheen vierestä -osuus.)
Markuksen (ja evankeliumien) kielenkäytössä tuo "kaikille" on hieman yleistävä, kääntäisin tuon käytännössä "monelle, useille", vert. Mark. 1:32,37,39. Tuskin noissa kohdissa jokikinen yksilö ja neliö on laskettu.
(Muutenkin termistä "kaikki" voi tehdä mielenkiintoista vertailua esim. Mark. 1:34 ja Matt. 8:14).
Eli onpahan taas jotain, mistä yrittää arvailla tulemuksen hetkeä...
Näkökulmia
Pohdiskelin pallo-asiaa työmatkalla ja töiden lomassa. Mikäli Esa Hyvösen tekemät tekstikriittiset huomiot merkitsevät Jullen akateemisen arvauksen mukaisesti pallolle jäähyväisiä tavalla jos toisella, olisi minussa asuvan pienen kyynikon vastattava DrMarkin esittämään loppulauseeseen, että bring it on! Maailmassahan on jo niin paljon kärsimystä muutenkin, ettei ydinsota sitä enää kurjista. Päinvastoin. Mitä nopeammin, sitä nopeammin.
Kyynikko elää varjomaailmassa, pelon ja pettymyksen tahraamana. Hän luovii ongelmiensa ohi suorittamalla hyveellistä elämää. Tällä tarkoitan sitä, että hän hoitaa planeettaa omasta vapaasta tahdostaan itseään varten, mistä muodostuu lopulta paradoksi. Hyvä itseä varten tässä ajassa, kääntyykin planeetan pahaksi, koska ihmisillä on erilaiset käsitykset omasta hyvästä. Pallon varjelussa on annettava tilaa laajemmalle perspektiiville.
Talvella piinasin IK:ssa luokkakaveriani, joka hoitaa koko maailmaa ammatikseen (KYT-henkilö). Tiukkasin häneltä, miten hän kykenee motivoitumaan, kun maailman tarpeet ovat loputtomat, eikä helpotusta ole koskaan luvassa (paitsi kun pallo palaa, palaa tuhkaksi, katoaa, hajoaa tms.). Vastausta en muista. Jossakin lauseessa kuitenkin vilahti Jeesus. Jos toverini olisi osannut ratkaista maailman tarpeisiin liittyvän teodikean ongelman, luulen että muistini pelaisi.
Laajempaa perspektiiviä on hankala määrittää, kun kyseessä on eksistentialistinen ahdistus, jota annihilaatio vahvistaa. Haluan kuitenkin ajatella, että kärsimyksen kestolla ja laadulla on joku suoranainen tai salattu merkitys joko ajassa tai ikuisuudessa. Edelliseen lauseeseen liittynee rakkaus ja Jumalan kaikkivaltiuden hyväksyminen (oikea Jumala-kuva) jollakin tavalla. Jumalan valtakunta-ajattelunkin tunkisin vastaukseksi annihilaatio-provoon, jottei eskatologinen turbulenssi veisi uskoa. (Argumentit typistyvät, kun ajatukset haihtuvat.) Asia kaipaa lisää pohtimista ja vastaus vaatii gradun.
Jenni
P. S. Mitähän ekoteologia sanoo asiasta?
Jenni
Gradusta se vasta alkaa... eikä lopu ilmeisesti väitöksen jälkeenkään.
Päätä yritetään muissa luovissa/pohtivissa piireissä parantaa sekakäytöllä ;) Tänään taas tutustuin ylimalkaisesti pariin kuuluisan ajattelijan elämäkertaan!
Jenni
Näin se on, että maailman tilan, kärsimyksen ja lopunaikojen pohtiminen voi viedä kohti linkolamaista pessimismiä. Ahdistaa ajatella, että minun pitäisi nuorisopastorina riittää kaikille mahdollisille avun pyytäjille. Kuitenkin Jeesus ihannoi yhden pelastamista ensijaisesti.
Palatakseni takaisin mainitsemaani tekstikriittiseen ongelmaan, se ei poista drmarkin aloituksen totuutta. Tämän maailman lopputulemaan liittyy kastrofaalinen stoppi (ihan kummantahansa juutalaisen lopputradition mukaan).
Tässä osallistun kahdella vanhalla kirjoituksella keskusteluun. Ensimmäinen julkaistiin RV:ssa. Se kuitenkin ärsytti itseäni, joten kirjoitin itsekriittisen kirjoituksen, joka kuitenkin jäi postittamatta sinne RV:hen, en tiedä miksi.
Julle voi kelata tämän kommentin sivu, koska se on liian pitkä.
NEW AGE- LIIKE
— Jumalan pakenemista vai elämän kunnioittamisen etsimistä?
New Age -liike on uuspakanuutta levittävä liike, jossa uskotaan, että jumaluus voidaan saavuttaa valaistumisen tai henkisen kehittymisen kautta. Liike ei ole opin puolesta kovinkaan yhtenäinen, paitsi että sen parissa pidetään selvänä, ettei Jeesus ole ainoa pelastaja. Kyseessä on siis selkeästi antikristillinen liike. Mutta New Age –liike ei johda ihmisiä pelkästään harhaan. Monilla, jotka ovat halunneet tulla osaksi tuota liikettä, on ollut siihen hyvä syy, jota kristittyjen ei pitäisi väheksyä: New Age –liike pyrkii viljelemään ja varjelemaan tätä maapalloa.
Kristillinen materialismi vs antikristillinen ekologisuus
Elämme maailmassa, jota ihmisten välinpitämättömyys vie kohti tuhoa. Ihmiset kuluttavat elämää sen sijaan, että pitäisivät siitä huolta. Ei välitetä vaikka elämää helpottava apukeino tuhoaisi tulevien sukupolvien mahdollisuuden elää. Pääasia on, että minä hyödyn tässä ja nyt!
Kristittyjen yleisesti tarjoama ratkaisu niille, joita tällainen itsekäs maapallon tuhoaminen ahdistaa on, että kun nämä taivaat ja maa on pilattu, Jumala tekee uudet! Kristittyjen lupaus ”uusista taivaista ja uudesta maasta” tuo harvoin lohtua maan kohtalosta huolestuneille. Samalla kun uudestisyntyneet kristityt julistavat paremmasta tulevaisuudesta, heidän itsensä nähdään osallistuvan tämän maailman tuhoamiseen elintavoillaan. Jos he pääsevät uuteen maahan, niin eihän siitäkään ole pian mitään jäljellä!
Useat ihmiset ovatkin alkaneet uskoa New Age –liikkeen olevan kristinuskoa parempi vastaus maailman ongelmiin. Liikkeen parissa arvostetaan käsityötä, luonnonsuojelua ja terveitä elämäntapoja. Arvokkaana ei pidetä helppoutta, vaan hyvinvointia. Kun tähän vielä lisätään se, että New Agessa toimitaan aktiivisesti, jotta tämä maailma saataisiin pelastettua tuholta, ei ole ihme, jos joku siihen liittyy piittaamatta sen taustafilosofiasta. Kristittyjen lohduton julistus ”Loppu tulee, oletko valmis?” ei kohtaa sen ihmisen tarpeita, joka tuntee vastuunsa maapallon tulevaisuudesta — eikä halua paeta vastuutaan.
Vaihtoehtoja kristityille miten elää
New Age –liikkeen luoman haasteen edessä vaihtoehtoja ei ole. Osa liikkeen pariin hakeutuneista ihmisistä ei pakene Jumalaa, vaan etsii sitä elämän kunnioittamista, jota he eivät ole modernista kristinuskosta löytäneet. Moni heistä pitää kristinuskoa tekopyhänä järjestelmänä, joka tukee maapallon hyväksikäyttöä. Sitä kristinusko voi ollakin, ellemme me osoita sen olevan jotakin muuta!
Jumala ei ole antanut meille kristityille lupaa elää hengen maailmassa ja välittää vain pelastavan tiedon tuntemisesta pitäen fyysistä maailmaa toisarvoisena. Maapallon viljeleminen ja varjeleminen on jokaisen ihmisen tehtävä. Ranskalainen yhteiskuntakriitikko Jacques Ellul on todennut, että jos kristityt eivät hylkää materialistista maailmankuvaa ja kulutuselämäntapaa, ei evankeliumi tule koskaan vaikuttamaan maailmassa sitä, mitä se voisi vaikuttaa.
Meidän helluntailaisten onneksi Jumala on antanut meille Pyhän Hengen ja sanonut, ettei Hänelle, Jumalalle, ole mikään mahdotonta. Kenenkään ei tarvitse mukautua tämän maailmanajan menoon, vaan jokainen voi pyytää Jumalaa muuttamaan mielen tuntemaan mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä (Room. 12:2). Tutki omaa ajatus- ja arvomaailmaasi. Älä anna itsellesi rauhaa, ennen kuin löydät itsesi pyytämästä Jumalalta vapautta elämää tuhoavista voimista, tavoista ja asenteista. Jumalalla on valta antaa sinulle henki, joka elää kaikessa sen mukaan mikä on totta, hyvää ja oikein.
Minä uskon, että jokaisen on mahdollista elää viljellen ja varjellen tätä maata. Minä toivon, että tämä näky leviää uskovien parissa. Ja olen varma, että kun rakastamme Jumalaa ja lähimmäisiämme koko sydämestämme, niin Jumala johtaa meidät toimimaan tavalla, jonka kautta tässäkin asiassa voitamme pahan. Ja miten emme voittaisi, sillä mehän olemme helluntailaisia, ja helluntailaiset pystyvät ihan mihin tahansa!
Pekka O. M. Leivo
Ja sitten vastine tai korjaus omaan kirjoitukseen:
”New Age –liikkeestä” kirjoituksen itsekriittinen analyysi
Kirjoitin taannoin Ristin Voittoon (RV 42/03) kristittyjen suhtautumisesta ekologiaan varsin ”yksisilmäisen” kirjoituksen. Haluan nyt oikaista joitakin kirjoitukseni epäkohtia ja tuoda samalla esiin niitä ekologisuuteen liittyviä ongelmia, joiden kanssa itse painiskelen..
Epäkohdaksi katson ensinnäkin sen, että edellisen kirjoitukseni kolmannessa kappaleessa kirjoitin turhan yleistävästi siitä, miten kristityt elävät maapalloa tuhoten ja miten kristityt vastaavat maapallon tulevaisuudesta huolestuneille. En huomioinut lainkaan kristillisiä luonnonsuojelujärjestöjä taikka ekologisesti eläviä yksityishenkilöitä ja yhteisöjä. Niitäkin on kuitenkin olemassa ja pyydän anteeksi turhia yleistyksiäni.
Toisena epäkohtana voidaan pitää sitä, että kirjoitukseni kuudennessa kappaleessa perustelin ekologisuutta lauseella ”Maapallon viljeleminen ja varjeleminen on jokaisen ihmisen tehtävä” (kts. 1. Moos. 2:15). Ekologisuutta ei kuitenkaan voi perustella näin yksinkertaisesti vaikka sitä toivoisinkin ja vaikka niin tein. Pyrin nyt valottamaan sitä ongelmallisuutta mikä itselläni liittyy selkeän kannan muodostamiseen suhteessa ekologisuuteen. Pyrin nyt valottamaan sitä, miksi minun on vaikea muodostaa selkeää kantaa ekologisuudesta.
Käsky viljellä ja varjella maata annettiin (noudatettavaksi) ihmiselle, joka eli Paratiisissa täydellisessä Jumalan yhteydessä. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisen ensisijaisena tehtävänä on kuitenkin ollut päästä sovintoon Jumalan kanssa ja johtaa muita ihmisiä samaan sovintoon. Maan viljeleminen ja varjeleminen ovat vasta toisella sijalla. Jumala itse on jo kerran tuhonnut maan vedenpaisumuksella, ja hän on ilmoittanut, että nykyisenkin maan hän tulee kerran tuhoamaan tulella (2. Piet. 3:6, 7). Ekologisuus ei siis vaikuttaisi olevan Jumalalle kovin tärkeää.
Kuitenkin Raamatussa sanotaan myös, että tulee aika ”turmella ne, jotka maan turmelevat” (Ilm. 11:18). Tiedämme, että Jumala tulee tuhoamaan maan, mutta se ei saisi ilmeisesti olla tekosyynä maata turmelevaan elämäntapaan. Emme voi elää maata turmellen ilman, että samalla kylvämme elämällämme kanssaihmistemme sydämiin välinpitämättömyyttä ja ahneutta. Sydämen puhtauden ja sielujen pelastumisen tähden täytyy siis sittenkin elää ekologisesti!
Vielä on kuitenkin eräs asia, joka mutkistaa suhtautumista ekologisuuteen. Saatana on rajallinen henkiolento. Luontoa saastuttavan teknologian avulla hänelle on kuitenkin tullut mahdolliseksi tappaa, tuhota ja varastaa ympäri maapalloa samanaikaisesti. Nykyinen maailmamme ei siis ole enää se sama maailma kuin missä alkuseurakunta taisteli pimeyttä vastaan. Tämän tiedostaminen on johtanut minut seuraavan kysymyksen eteen: Haluaako Jumala kristittyjen käyttävän samoja maata turmelevia apuvälineitä kuin mitä Saatana käyttää, jotta kristityt tavoittaisivat ihmiset yhtä tehokkaasti kuin Saatana heidät tavoittaa? Vai haluaako Jumala kristittyjen luottavan siihen, että koska alkuseurakunnan aikaan evankeliumin levitykseen riitti saasteeton ”apostolinkyyti” ja ihmisten kohtaaminen kasvoista kasvoihin, ne riittävät nytkin? Kysymys ei ole helppo, Jumala kun on siunannut sekä luomakuntaa saastuttavan että saastuttamattoman työn sieluja pelastettaessa.
Toivon, että olen onnistunut käsittelemään aihetta hieman objektiivisemmin kuin edellisellä kerralla. Pidän silti edelleen tärkeänä, että ihmiset eivät ilman syvempää pohdintaa osallistuisi maapallon tuhoamiseen. Pelkään nimittäin, että materialistisen yhteiskunnan keskellä eläminen on oman sydämeni lisäksi paaduttanut myös monien muiden sydämet niin, että on vaikea erottaa oikeaa väärästä. Onneksemme Jumala on yhä elossa ja puhuu kaiken lisäksi suomea, joten vaikka olisimme näiden kysymysten edessä kaikin tavoin ahdingossa, emme ole umpikujassa, ja vaikka olisimme neuvottomat, emme ole toivottomat (2. Kor. 4:8). Tiedämme Jumalan varmasti tahtovan meidän julistavan evankeliumia. Kun olemme hänelle avoimina, hän antaa meille ymmärryksen kaikesta muustakin mikä on tarpeen ymmärtää.
Pekka O. M. Leivo
He heh... ja tuplanopeudella.
Aika on kypsä vaihdattamaan vapaiden suuntien eskatologiset tarkkailupisteet suurvaltapolitiikasta ekokatastrofin aineksiin.
No, metsään mennään nykytapahtumien sijoittelussa Raamatun teksteihin taas komeasti - niin kuin ennenkin
Ekostologia... Ekokalyptiikkaa
En uskalla väittää, mutta kielen päällä pyörii jo ajatus, että esim. Pietarin kirje seuraa/toistaa juutalaisia tradioita ja apokalyptisia kuvia sekä unelmia katastrofisesta, mutta "oikeudenmukaisesta" lopusta tulen kera.
Korvan takana syyhyäisi myös sanoa, että tuskin Jumala/Pyhä Henki on avannut Pietarille sen tarkempaa kuvausta lopusta kuin Vt:n profeetoillekaan. Voisi jopa ajatella, että tuo juutalainen traditio olla "tarkin" kuvaus... eikä samoja elementtejä sisältävät kuvaukset ole vieraita muidenkaan kulttuurien traditioille.
Mikä traditiosta puhdistettu totuus, sen näyttää tulevaisuus, vai menikö tämä jo Bultmaniksi?
No, oikeasti sanon syyhystä huolimatta, että Pyhä Henki ilmoitti Pietarille tosi tarkasti lopun ilmestyksessä, mutta Pietari kuvaili yksityiskohtaisen näkynsä vain parilla virkkeellä - toisin kuin Johannes, joka käytti vielä laajempaan, mutta ei niin yksityiskohtaiseen (siltähän puuttuu tuo Pietarin ilmoitus) realistiseen ja täysin traditiovapaaseen kuvaukseensa useita lukuja ;)
Keskustelu on jo kaukana DrMarkin alkuperäisestä tekstikriittisestä ongelmasta - joskin hän itse tekstinsä lopussa avasi oven tälle tulvalla - ja tuloksena on vähintäänkin mielenkiintoinen sekoitus sekä filosofista että käytännöllisesti haastaavaa pohdintaa. (Noi mun määritelmät ovat tietenkin päin akateemista mäntyä kuten tekstini yleensäkin, mutta idea ehkä selvisi.)
Ehkä kaiken tän keskustelun luettuaan haluaisi vielä ajatella ääneen, kuinka tärkeää kristittyjen olisi SEKÄ pohtia+rukoilla viisautta mitä tehdä ETTÄ sitten kanssa tehdä niin. Pelkkä asioiden pyörittäminen ja teodikeoiden yms. tuijottaminen lamauttaa+kyynistää koska Jumala vaan pitää suvereniudestaan kiinni eikä me saada tyhjentäviä vastauksia. Toisaalta, jos heittäydytään pelastamaan koko maailmaa miettimättä yhtään, tulee lopputulokseksi sama lamaannus+kyynisyys vähintäänkin sairasloman merkeissä.
Olisko salaisuus pyytää Jumalaa osoittamaan se oma sopivankokoinen tontti hoidettavaksi ja Voimaa siihen? Kuten E.Hyvönenkin sanoi, Jeesuksen antama malli keskittyi yksilön kohtaamiseen ja pienen joukon opetuslapseuttamiseen. Jumala miettinee strategiaa k o k o pallolle, me miettikäämme mikä on oma siivumme siitä.
Tietty se, että näkee muiden laiminlyövän omaa vastuutaan, syö motivaatiota, mut hei, tää on mun elämä ja mä voin elää vaan sitä. Ja täysillä sittenkin.
"Koska en voi tehdä kaikkea, en kieltäydy tekemästä sitä, minkä voin." - joku fiksu
Pekalta tuli pari mielenkiintoista kirjoitusta, joissa oli molemmissa hyviä ja asiallisia pointteja. Kaksi pientä reaktiota/kysymystä/heittoa (kaikille):
1) Se, että Jumala näyttää siunaavan jotain henkilöä, toimintaa tai työtä, ei tarkoita sitä, että Jumala siunaisi ko. henkilön teologian, ekologisen elämäntavan, tms. Näennäinen (tai todellinen) "siunaus" henkilön ministryssä ei koskaan ole mikään stamp-of-full-approval kaikelle, mikä kaveriin liittyy.
2) Tulikos se siis jo tässä keskustelussa päätettyä, että pallo tuhoutuu täydellisesti uusiutumisen/uudistumisen sijasta? Jos tätä perustelevat argumentit tulivat jossain vaiheessa esille, taisivat ne mennä minulta ohi...
Ei tullut perusteluja esille, mutta tradioita ja pilaantuneita tekstejä kyllä - joiden perusteella ei voi oikeastaan sanoa, onko tuho totaalinen ja vielä uudistuksen arvoinen
Olen juu miettinyt paljon tuota MArkin kysymystä siitä, tuleeko pallo sittenkin vain uudistumaan, ja tulisiko sen uudistuksen olla meidän tekomme. Entisenä terveydestä ja ekologisuudesta vouhkaajana, jonka sydän kylmettyi ihmisrodulle Linkolan tapaan, minun on vaikea antaa itselleni enää lupaa olla liian hanakka asiassa. Muuten taas sydän sulkeutuu omalta lajilta.
Faktaa kuitenkin on, että VT:n puolella Israelille annettiin käskyjä maan sapattivapaista, jolloin maan pitää saada chillata. Ja koska Israelilaiset eivät chillanneet, Jumala sanoi, että pakkosiirtolaisuus on maalle chillaukseksi, koska Israelilaiset eivät siihen mahdollisuutta antaneet.
Jumala siis on jo VT:ssa antanut ohjeita ekologisesta, maan ekologisuutta ennallistavasta elämäntavasta, joten aihe ei ole vain nykyinen hössötys.
Itselläni on ollut uskonelämän aikana pari hetkeä, jolloin aloin uudelleen kelailemaan äiti maan hyvinvointia. Annoin sille sydämessäni uudestaan paikan, ja voin sanoa, että tunsin hengessäni, että se siunattiin. Tuli sellainen olo, että minä ja tämä pallo olemme taas frendejä, jotka auttavat toisiaan. Siihen sitten liittyykin näitä henkis-mystisiä kokemuksia siitä, miten pääsee osalliseksi pallon omasta elämänenergiasta, ilman normaalia ilmoitusta "access denied".
Olen monta kertaa ajatellut, että onko loppupeleissä ollut hyvä asia ollenkaan, että maaginen maailmankuva on muuttunut rationaalis-luonnontieteelliseksi. Maaginen maailmankuva ylläpiti kunnioitusta elämän olemassaolon ja ihmeellisyyden edessä, ja esti, että elämää saattoi pitää omana omaisuutena, jolle voi tehdä mitä lystää. Virkistävää oli myös lukea Agricolan teoksia. Kaveri hartaana kristittynä kääntää Uuden testamentin, ja silti kirjoitukset vilisee taikauskoista lääkintätietoutta mihin kuun vaiheeseen pitää sijoittaa suoneniskentä mistäkin osasta kehoa yms.
Tajusin, että ei ne semmoiset kelaukset välttämättä mitenkään tee hallaa jumalasuhteellekaan, jos siihen ei sotketa nykyisten NEw Age piirien teesejä ihmisen jumaluudesta ja siitä, että kukaan ei oikeasti tarvitse sovitusta. Pieni taikausko ei siis olisi välttämättä yhtään huonompi vaihtoehto nykyiselle skeptisyydelle.
Lähetä kommentti