Safarilla on viime aikoina käyty keskustelua siitä, olivatko Paavali, Jeesus ja/tai evankelistat oikeassa lopun ajan odotuksissaan. Yhden tulkinnan mukaan he odottivat jotain, joka ei toteutunutkaan - ainakaan ajallaan - joten he olivat tavalla tai toisella väärässä. Toisaalta joidenkin mukaan ongelma on lähinnä meidän (virheellisissä) tulkinnoissamme ja/tai perspektiivissämme. Nämä vaihtoehdot ja niiden implikaatiot herättävät mielenkiintoisia kysymyksiä laajemmaltikin.
Vastaava ja ehkä tunnetuin esimerkki löytyy Ilmestyskirjasta. Johanneksen mukaan Jeesuksen piti tulla "pian", mutta näin ei käynytkään. Missä vika?
Selitysvaihtoehtoja on useampia:
a) Johannes oli väärässä.
b) Ongelma on sana "pian", joka ei tarkoitakaan "pian", vaan "äkisti" (tms.): Jeesuksen paluu ei ole odotettavissa pian, mutta kun se tapahtuu, tapahtuu se nopeasti (mitä se sitten tarkoittaakaan).
c) Ongelma on käsityksemme siitä, mitä Jeesuksen "tuleminen" tarkoittaa: Jeesus tuli kuin tulikin pian Ilmestyskirjan kirjoittamisen jälkeen, mutta ei sillä tavalla kuin kuvittelimme.
d) Ongelma on meidän kyvyssämme ymmärtää profeetallista tekstiä: Johanneksen kommunikaation päämääränä ei ollut antaa kuulijoilleen aikajanaa, vaan motivoida heitä parannukseen. Hän siis toimi VT:n profeettojen tavoin, joille Jumalan tuomio (ja/tai siunaus) oli useimmiten imminentti eli juuri tapahtumaisillaan, vaikka sen mahdolliseen toteutumiseen tosiasiassa saattoi kulua satojakin vuosia.
Vastaavia ongelmia löytyy monen VT:n profetian kanssa (suosittelen luettavaksi D. Brent Sandyn helppolukuista kirjaa Plowshares & Pruning Hooks: Rethinking the Language of Biblical Prophecy and Apocalyptic).
Näihin löytyy usein kolmea erilaista lähestymistapaa, varsinkin jos profetia liittyy jotenkin UT:n tapahtumiin: 1) Tiettyyn ryhmään kuuluvat katsovat tekstiä (ja sen ehdotettua tulkintaa) ja toteavat, että pieleen meni, sillä kirjaimellisesti tulkittuna toteutuminen ei vastaa odotusta ajankohdaltaan ja/tai toteutumistavaltaan. 2) Toiseen ryhmään kuuluvat ovat yhtä kirjaimellisia tulkinnassaan mutta eivät suostu toteamaan, että pieleen meni, vaan jäävät odottamaan tulevaisuudessa tapahtuvaa kirjaimellista toteutumista. 3) Kolmannen ryhmän mielestä muiden ryhmien kaverit ovat asettaneet tulkinnalle niin tiukat ehdot ja rajat, että he eivät näe odotuksen jo toteutuneen, vaikkakin hieman eri tavalla kuin tiukan kirjaimellisen tulkinnan edustajat edellyttävät.
Joku on verrannut tätä ongelmaa tarinaan isästä, joka lupasi pienelle pojalleen 18-vuotislahjaksi oman hevosen, koska täysi-ikäisyyteen astumisen yhteydessä oli tärkeää saada oma menopeli. Kuinka ollakaan, ennen kuin poika kasvoi aikuiseksi, keksittiin auto ja 18-vuotislahjaksi isä antoikin pojalle auton. Pitikö isä sanansa vai ei?
Ryhmän 1 mielestä isä valehteli, koska hevosta ei tullut. Ryhmän 2 mielestä auto on ihan kiva sivujuonne, mutta he jäävät odottamaan myöhemmin tulevaa hevosta, koska muuten isän sana osoittautuu epäluotettavaksi. Ryhmän 3 mielestä auto oli isän lupauksen oivallinen toteutuma, koska hevonen ei ollut itseisarvo, vaan ainoastaan väline päätarkoituksen eli pojan mobiliteetin saavuttamiseksi.
Raamatussa esiintyvät, tulevaisuutta koskevat odotukset (ja niiden toteutuminen) ovat siis hankala kysymys monellakin tavalla, eikä kysymys Jeesuksen paluusta ja sen ajakohdasta ole poikkeus. Tässä vielä kertauksen vuoksi muutamia asiaan liittyviä haasteita:
1) Tuleeko meidän olettaa, että kaikki UT:n kirjoittajat käyttävät samoja termejä samalla tavalla? (Vrt. esim. Jaakobin ja Paavalin käsitykset uskosta ja teoista - joidenkin mielessä kirjoittajien näkemykset ovat räikeästi ristiriidassa keskenään, kun taas toisten mielestä asia on harmonisoitavissa niin, että annetaan molemmille kirjoittajille vapaus käyttää termejä omaan kontekstiinsa sopivalla tavalla.)
2) Olemmeko varmasti ymmärtäneet asiaan liittyvät käsitteet oikein (eli esim. "paruusia" tulee ymmärtää tietyllä tavalla, joka konkretisoituu Jeesuksen leijaillessa pilven päällä Jerusalemiin samalla kuin jokainen ihmiskunnan jäsen näkee tuon tapahtuman livenä)?
3) Onko aivan varma, että Raamatussa eivät tietyt tapahtumat (ja tietyt henkilöt) ole asioita, jotka toistuvat tai esiintyvät monta kertaa ennen lopullista huipentumista (vrt. esim. "Herran päivä", joita on kiistatta useita, tai antikristus, joita jo evankeliumien kirjoittajat odottivat useita ja jotka huipentuvat siihen viimeiseen antikristukseen)? Esim. Beale - kaikkien janoisten konservatiivien sankari - argumentoi massiivisessa Ilmestyskirjan kommentaarissaan, että osan kirjassa esiintyvistä Jeesuksen tulemisista onkin historiassa jo tapahtuneita tulemisia, ts. Jeesuksen "tuleminen" voi myös viitata paikalliseen tuomioon (vrt. Jerusalemin tuho vuonna 70).
4) Onko mahdollista, että profeetallisessa kielessä esitetään jokin mahdollisesti kaukana tulevaisuudessa oleva asia imminenttina, koska profeetallisen sanoman tarkoituksena on useimmiten transformaatio eikä informaatio?
5) Jos tulemme siihen lopputulokseen, että lopunajan näkemyksiään UT:ssa esitelleet henkilöt olivat vähintäinkin osittain väärässä näkemyksiensä sisällön ja/tai teologian kanssa, niin millä perusteella ja mille pohjalle voimme rakentaa omat näkemyksemme lopunajoista?
Tässä on vasta hipaistu aiheeseen - Raamatun odotukset ja niiden toteutuminen - liittyvää problematiikkaa, mutta varmaan kuitenkin riittävästi, jotta keskustelu aiheesta jatkuu. Kertaan kuitenkin vielä kerran varmuudeksi alkuperäisen väitteeni: Jeesuksen paluun odottaminen omana elinaikana (olipa sitten kyseessä UT:n alkuperäiset kirjoittajat tai sen tämän päivän lukijat) ei ole teologisesti väärin, vaan mielestäni nimenomaan oikea asenne - josta tulee tietysti vetää oikeat johtopäätökset toiminnan suhteen.
25 kommenttia:
Tuossa edellisessä keskustelusäikeessä jo kommentoinkin monien Jeesuksen tulemusten mahdollisuutta.
Seuraavassa pieni summary. Jokainen voi verrata seuraavia UT:n rinnakkaiskohtia ja pohtia voisivatko kyseiset tekstit puhua eri asioista:
Mark 13:26-27: "Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen."
1 Tess 4:15: "Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Ilm 1:7: "Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa."
Matt 25:31-32: "Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista."
Matt 16:27: "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan."
Voiko Markuksen jakeiden erottaminen muista edellämainituista paralleeliteksteistä olla mikään muu kuin täydellinen eksegeettinen itsemurha? Bealen tulkinta historian varrella tapahtuneista "Jeesuksen tulemisista" nousee selkeästi siitä, että kirjoituksia yritetään suojella virheiltä (olen käsittänyt, että Beale allekirjoittaa kirjoituksien erehtymättömyyden samaan tapaan kuin Blomberg ja Carson). Yksikään UT:n jae ei edellytä sitä, että Jeesuksen tulemus edeltäisi historian viimeistä tapahtumaa. Sen sijaan kymmenissä UT:n jakeissa Jeesuksen tulemuksen sisältö määritellään selkeästi tämän maailmankauden viimeiseksi tapahtumaksi.
Kiitos tiivistelmästä. Hämmästyttävää kyllä, nämä tekstit ovat niidenkin tiedossa, jotka ovat päättyneet toisenlaisiin tulkintoihin, joten täysin aukottoman yksiselitteisiä nämä eivät sittenkään taida olla. Itsekin näen heti erilaisia tulkintavaihtoehtoja - ja samalla toisenlaisia ongelmia - mutta nyt on paha ottaa kantaa tutustumatta jokaiseen kontekstiin erikseen.
Vielä muutama hajahuomio:
1) Beale lienee varmaan juuri tuossa kategoriassa, johon hänet laitoit. Sikäli siis mielenkiintoista, että kaveri on valmis uhraamaan (mikäli hän on väärässä kuten annoit ymmärtää) Jeesuksen tulemista koskevan perinteisen tulkinnan vain suojellakseen kirjoituksia. Täytyypä jossain kohdassa lukea uudelleen, miten hän ratkaisunsa perustelee.
2) Ilmestyskirjan valossa on nähdäkseni virheellistä nimittää Jeesuksen tulemusta tämän maailmankauden viimeiseksi tapahtumaksi (tosin riippuu siitä, mistä kukin haluaa pistää "tämän maailmankauden" poikki ja miten "tulemuksen sisältö" halutaan määritellä). Itse olen aina ajatellut, että Ilmestyskirja kertoo hieman pitempään ja tarkemmin sellaisista asioista, jotka muissa UT:n teksteissä jäävät joko kovin typistetyiksi tai hyvin lyhyen viittauksen varaan. En siis pidä ongelmallisena sitä, että vaikkapa evankeliumeissa esitetään yhdessä jakeessa kaksi näennäisesti hyvin lähekkäistä asiaa, jotka Ilmestyskirjassa ovat (näennäisesti) hyvinkin kaukana toisistaan.
3) Toivoisin sinulta, Valde, nyt kommenttia noihin esittämiini viiteen haasteeseen. Tämä paruusian ajoittamisen ongelma on mielenkiintoinen case-tutkimus, mutta minua kiinnostavat enemmän nuo metodologiset ratkaisut, koska ne heijastuvat niin moneen muuhunkin kysymykseen. Tämän aiheen puitteissa olen erityisesti kiinnostunut tuosta viidennestä kohdasta, eli jos Raamatun eskatologiset väitteet ovat vääriä, niin mille eskatologiamme perustuu, tai jos vain osa väitteistä on vääriä, niin miten erottelemme jyvät akanoista?
Olen aiemmin viittaillut siihen ongelmallisuuteen, että Jeesuksen takaisintulon kuvailuihin (pilven päällä, ylhäältä alas, srk temmataan yläilmoihin) ja taivaaseenastumiseen (Ap.t. 1:9 Jeesus leijuu pois paikalta) näyttää liittyvän oletus kolmikerroksisesta maailmankuvasta, joka tietysti on esillä muuallakin Raamatussa. Mutta erityisesti tempaus ja muut Jeesuksen takaisintuloon liittyviä kuvailuja tulisi (DrMarkin kohdan 2-pointin tavoin) arvioida uudelleen koska emme oleta taivaan olevan paikallisesti pilvien yläpuolella.
Varmaan itsensäselvä ajatus kaikille muille lukijoille, mutta itse havahduin taas siihen päänsisäiseen epäloogiseen logiikkaani erotella Raamatusta "selvästi" metaforinen kieli (antropomorfismit, eskatologinen taivaallinen juhla-ateria tms.) ja toisaalta ne mitä otan ei-vertauskuvallisina kuvauksina. Lars Aejmelaeus on oikeassa todetessaan "lähes kaikki Raamatun puhe Jumalasta on vertauskuvallista".
Mutta mihin vedetään vertauskuvallisen ja ei-vertauskuvallisen raja? Kysymys on vanha ja aina ajankohtainen: minkä asteista Raamatun tekstin akkommodaatio on? Eli kuinka paljon asiat on selitetty paimentolaisen maailmankuvalle ymmärrettävällä tavalla niin, että tuloksena on kielenkäyttö, jota ei voi ottaa sanatarkasti?
Esimerkiksi voimme ottaa esimerkiksi luomisen. Jo Johannes Krysostomos sanoi luomiskertomuksen olevan "vauvapuhetta" - yksinkertaistettua kielenkäyttöä. Toisaalta moni kreationisti pitää kiinni kuuden päivän luomisesta, sillä "päivä" sanan käyttö tässä yhteydessä ei heidän mukaansa voi olla metaforinen. Joku "liberaalimpi" veli voi pyrkiä "demytologisoimaan" ja redusoimaan kertomuksen istuvaksi teistiseen evoluutioonsa.
Onko alkukristillisen eskatologian jakautuminen futuuriseksi ja realisoiduksi (=presenttiseksi) myös ilmiö, jossa toiset tulkitsivat paruusian "hengellisemmin" ja toiset kirjaimellisemmin? Suurin osa nykymaailman uskovista ilmeisesti odottaa Jeesuksen jollain tavalla palaavan jonakin päivänä (useat epäilemättä hyvin kirjaimellisesti UT:n kuvaamalla tavalla - onhan 1/4 heistä helluntai-karismaattisia kristittyjä).
Minkäasteisen vertauskuvallisuuden tai vauvapuheen olettaminen siis on "Raamatun hengen" ja "uskon analogian" mukaista tulkintaa paruusian tapauksessa? Jos ennusteet pilvien päällä palaavasta Jumalan pojasta löytyisi VT:sta heti sen jakeen perään missä Jahve käyskentelee puutarhassa iltahämärässä tai vaikka UT:ssa vain ilmestyskirjasta, asettaisimme sen mielessämme välittömästi metaforisempaan kategoriaan. Onko oletus, että paruusioita on monia ja yksi niistä oli v.70 tapahtumat, liiallista metaforisointia vai Raamatun profetioiden ja typologioiden linjaan sopivaa tulkintaa? Ei oisi yhtä ja lopullista pilvien päällä tulemista, srk:n tempausta otsonikerroksen kohdalle, ei merkkejä taivahalla ja hevosella valkealla saapuvaa kuningasta? Tai riittäisikö pelkästään "Jeesus on läsnä tässä ja nyt" mielekkääksi paruusiakäsitykseksi?
Alaspäin kaltevaa pintaa luistelevana helluntaivesana päädyn toistaiseksi odottamaan lopullista eskatologista ratkaisevaa tapahtumaa joskus tulevaisuudessa, mikä se sitten ikinä onkaan.
Dr. Mark:
"Hämmästyttävää kyllä, nämä tekstit ovat niidenkin tiedossa, jotka ovat päättyneet toisenlaisiin tulkintoihin, joten täysin aukottoman yksiselitteisiä nämä eivät sittenkään taida olla."
En laittaisi kovin suurta painoarvoa sille, että UT:n lopunajallisia lausumia uudelleentulkitaan apologeettisista syistä. Ideologisten motiivien vaikutuksesta hyvänä rinnakkaisesimerkkinä voidaan pitää Jeesus-seminaarin tulkintoja historiallisesta Jeesuksesta.
Virheelliset paruusian ajoitukset luonnollisesti nostavat esiin perustavanlaatuisia kysymyksiä. myöntävätkin. Vähintäänkin voidaan sanoa - kuten synoptikot myöntävät - että Jeesus ei ollut kaikkitietävä. Lisäksi Paavalin maininta profetoimisen vajavaisuudesta täytyy ulottaa myös Jeesuksen palvelutyöhön (tätä synoptikot eivät olisi tehneet).
Nostat esiin kysymyksen siitä, että eikö ole mahdollista, että UT:n kirjoittajat tulkitsivat pilvien päällä saapuvan Ihmisen Pojan eri tavoin: toiset Jerusalemin tuhon symbolina ja toiset Jeesuksen konkreettisena tulemisena. Ensinnnäkin on huomioitava, että mikäli Jeesus olisi Ihmisen Pojan tulemisella viitannut Jerusalemin hävitykseen, siinä tapauksessa Paavali, Ilmestyskirjan kirjoittaja (tai näyssä puhuva Jeesus!), Matteus ja Luukas olisivat erehtyneet rankasti Jeesuksen sanojen merkityksen suhteen (edellä olen jo osoittanut, että Matteus ja Luukas ymmärtävät paruusian Jeesuksen konkreettisena tulemuksena). Lisäksi "tämä sukupolvi" -odotuksen ongelma jää voimaan Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa.
Kysymys uskon ja tekojen suhteesta Paavalin ja Jaakobin välillä on täysin eri asia, koska Paavalin ja Jaakobin tapauksessa ei ole yhtä välttämätöntä olettaa, että kirjoittajat esittävät parafraasin yhdesta ja samasta traditiosta tai opetuksesta (vaikkakin itse uskon, että Jaakobin poleemista määritelmää tekojen ja uskon suhteesta ei voida eristää Paavalin puheista; puhuessaan uskosta, teoista ja vanhurskauttamisesta Paavaliin nähden antiteettisella terminologialla Jaakob tuskin ajatteli modernilla tavalla, että kullakin on omanlainen terminologiansa).
Valde:
Tarkoititko UT:n eskatologian "uudelleentulkinnalla" Wrightin väitettä siitä, että "paruusian viipyminen" on "modern myth" (eli uudelleentulkitsijan roolissa on liberaali kristinusko), vaiko sitä, että 2000 vuoden ajan vallalla ollut käsitys Jeesuksen & kumpp. erheellisistä eskatologisista odotuksista on yhtäkkiä asetettu konservatiivien toimesta kyseenalaiseksi?
No, olipa kyseessä kumpi tahansa, niin varmaan olemme samaa mieltä siitä, että Jeesuksen erehtyväisyyttä tavoittelevat tutkijat voivat olla tutkimuksessaan aivan yhtä ideologisia kuin ne, joiden mielestä ongelma on pikemminkin meidän tulkinnoissamme. (Ja kuten aikaisemmin totesin, oma ideologinen lähtökohtani on juuri tämä, eli teesi minun kyvyttömyydestäni on minulle mielekkäämpi kuin teesi Jeesuksen ja/tai UT:n kirjoittajien vääristä eskatologisista näkemyksistä.)
Pyysin sinulta edellisessä puheenvuorossani kommenttia varsinaisessa postauksessani olleeseen viiteen haasteeseen. En oikein saanut selvää, vastasitko varsinaisesti yhteenkään. Nämä ovat minusta kuitenkin oleellisia metodologisia kysymyksiä, joilla on laajempaakin merkitystä ja jotka varmasti kiinnostavat tämänkin blogin lukijoita. Olisi siis kiva kuulla, mitä itse näistä asioista ajattelet. (Tähänastiset kommenttisi viittaavat siihen, että oikea rivi alkaa "kyllä", "kyllä", "kyllä", "ei" - viidennen kysymyksen vastausta en pysty keksimään :-)
Dr. Mark: "Tarkoititko UT:n eskatologian "uudelleentulkinnalla" Wrightin väitettä siitä, että "paruusian viipyminen" on "modern myth" (eli uudelleentulkitsijan roolissa on liberaali kristinusko), vaiko sitä, että 2000 vuoden ajan vallalla ollut käsitys Jeesuksen & kumpp. erheellisistä eskatologisista odotuksista on yhtäkkiä asetettu konservatiivien toimesta kyseenalaiseksi?"
Uudelleentulkinnalla viittaan tietenkin Wrightin esitykseen. Käytän sanaa uudelleentulkinta siksi, koska kristinuskon historiassa ilmeisesti kukaan ei ennen modernia aikaa ole tulkinnut Ihmisen Pojan tulemista viittauksena Jeesuksen näkymättömään "tulemiseen" Jerusalemin temppelin tuhon aikana. Lisäksi, vastoin UT:n rinnakkaisesimerkkejä ja evankeliumien omia kuvauksia Ihmisen Pojan tulemista koskien, Wright haluaa tulkita Ihmisen Pojan tulemisen joksikin muuksi kuin Jeesuksen näkyväksi saapumiseksi maan päälle.
Tässä yhteydessä on varmasti hyvä muistuttaa siitä, että evankelikaalisissa tai muissa kristillisissä piireissä Ihmisen Pojan tulemista ei yleensä pyritä relativoimaan Wrightin tapaan. Eksegeettisissä piireissä yleisin tulkintalinja on se, että pyritään erottamaan Ihmisen Pojan tuleminen ja "tämä sukupolvi" -käsite toisistaan. Puolestaan maallikkopiireissä "tämä sukupolvi" surutta siirretään lopunaikaan, vaikka Jeesus kyseisellä fraasilla viittaa aina omaan sukupolveensa. Mark 9:1 ja Matt 10:23 jakeiden kohdalla tulkintojen paljous sen kuin vain lisääntyy. Erilaisten tulkintojen paljous kertoo siitä, että jakeille ei ole löydetty yhtäkään luontevaa tulkintaa, joka säilyttäisi Jeesuksen profetaalisen erehtymättömyyden.
Vihjaat, että modernia käsitystä jonka mukaan Jeesus ajoitti paruusian väärin, pitäisi paremminkin kutsua uudelleentulkinnaksi. Tällainen argumentaatiolinja on kuitenkin äärimmäisen heikko, koska on selvää, että vasta modernina aikana tällainen tulkintamahdollisuus uskallettiin ja voitiin esittää. Itsekään en teini-ikäisenä tohtinut ajatella, että Jeesus olisi ajoittanut oman tulemuksensa virheellisesti, vaikka Mark 13:30 tuntui aina shokeeraavasti merkitsevän sitä, että Jeesus viittaa tuloonsa oman sukupolvensa aikana. Luulen, että kirkkohistoriassa tilanne on ollut jossain määrin samanlainen: Matt 10:23, Matt 16:28 ja Mark 13:30 jakeet on ymmärretty hankaliksi, mutta lähiodotus on selitetty pois, koska Jeesuksen erehtymistä on pidetty herjaavana ja amhdottomana ajatuksena.
Kysymykseen 5: Yhtä hyvin voisi kysyä, että mistä voi tietää ylipäätään, että Raamattuun pitäisi luottaa kokonaisuutena? Jos joku luottaa Raamattuun kokonaisuutena, nin se on hänen uskon valintansa. Samoin moni kristitty eksegeetti uskoo siihen, että Jeesus tulee takaisin, vaikka paluun ajoitus ei onnistunut. Markus Bockmuehl siteerasi juutalaista rabbia, joka totesi seuraavaan tapaan: "Messiaan tulo on viivästynyt, mutta kerran hän on tuleva".
Historia "todistaa", että Messiaan ilmestymisen odottajat ovat aiemminkin tulkinneet profetsuuneja ja merkkejä väärin (vrt. Jeesuksen ajan juutalaiset), eivätkä ole tunnistaneet toteutunutta tapahtumaa ennakkokäsitystensä vuoksi - harvoilla oli oikea käsitys toteutumisesta
Tämä tulemuksen merkkien, luonteen tai toteutumisen väärinymmärrys voi toistua myös ns. toisen tulemuksen yhteydessä
Perinteisellä kansakouluopettajan behaviovistisilla menetelmillä käsityksiään välittävät (helluntai)opettajat joutuvat rabbien tavoin joustamaan varmoista näkemyksistään - tai kiistämään toteutuman.
Ken elää, se näkee. Ken ei elä, se joutuu spekuloimaan?
Valde:
Kiitos tarkennuksista. Ja tosi opettajan tavoin vältit hienosti vastaamasta viidenteen kysymykseen, eli minkä perustalle voi rakentaa eskatologiansa, jos Jeesus, Paavali & co. olivatkin väärässä tulevaisuuden ja/tai lopunaikojen suhteen. Ehkäpä tässä on tosiaan saumaa panmillennialismille: "It will all pan out in the end."
Tässä on siis pöydässä nähdäkseni kolme vaihtoehtoista lähestysmistapaa:
(1) konservatiivinen literalismi, joka johtaa harmonisointiin ja tietynlaisiin eksegeettisiin manöövereihin;
(2) liberaali literalismi, joka ei jaksa nähdä vaivaa vaan tyytyy toteamaan, että pieleen meni; sekä
(3) (liberaalien mielestä konservatiivinen ja konservatiivien mielestä liberaali) lähestysmistapa, joka kyseensalaistaa perinteisen literalismin ja yrittää tulkita tekstejä ensimmäisen vuosisadan juutalaisuuden ja VT:n kirjoitusten kuvastoista ja symboliikasta käsin (kuten jo paljon parjattu, täysin kestämättömään älylliseen epärehellisyyteen ja/tai eksegeettiseen kyvyttömyyteen syyllistyvä N.T. Wright). Pick your poison :-)
Minulla on aivan yhtä vähän luppoaikaa käytettävissä tämän asian penkomiseen kuin sinullakin, mutta ajattelin kuitenkin uhrata muutaman hetken oleellisten tekstien läpikäymiseen. Kertoisitko vaikka ensin, missä ovat ne synoptisten evankeliumien viittaukset "tempaukseen", joista olet jo pariin otteeseen puhunut? Voisin aloittaa vertailemalla niitä Paavalin puheisiin tempauksesta...
Dr. Mark:
"Kertoisitko vaikka ensin, missä ovat ne synoptisten evankeliumien viittaukset "tempaukseen", joista olet jo pariin otteeseen puhunut? Voisin aloittaa vertailemalla niitä Paavalin puheisiin tempauksesta..."
Voit aloittaa vaikkapa kahdesta ensimmäisestä lainauksesta, jotka olen avuliaasti kopioinut tähän keskusteluun. :-) Myös siihen voit ottaa kantaa, että miten esimerkiksi Matt 25 luvussa esitetty ajatus siitä, että Ihmisen Pojan tulemuksen yhteydessä kaikki kansat kootaan Jeesuksen eteen sopisi yhteen sen ajatuksen kanssa, että Ihmisen Poika tuli Jerusalemin hävityksen yhteydessä.
Valde:
Ensimmäinen tähän keskusteluun kopioitu lainaus näyttäisi olevan Mark. 13:26-27 ja toinen 1 Tess. 4:15-17. Koska kyselin nimenomaan synoptisen viittauksen perään, niin haluatko siis sanoa, että tuo ensimmäinen viittaa "tempaukseen"?
Dr Mark:
"Ensimmäinen tähän keskusteluun kopioitu lainaus näyttäisi olevan Mark. 13:26-27 ja toinen 1 Tess. 4:15-17. Koska kyselin nimenomaan synoptisen viittauksen perään, niin haluatko siis sanoa, että tuo ensimmäinen viittaa "tempaukseen"?"
Kyllä.
Näin myös Paavali asian pukee sanoiksi omassa parafraasissaan.
Valde:
Minusta Mark. 13:26-27 ei puhu "tempauksesta" (jota on perinteisesti pidetty paavalilaisena ilmaisuna). Se, että kutsut 1 Tess. 4:15-17 tämän kohdan "parafraasiksi", herättää kysymyksen siitä, miten tähän tulokseen on päädytty. Ensimmäisenä tulee mieleen, että päättely on edennyt jotenkin näin:
1) Synoptisessa evankeliumissa puhutaan "tempauksesta".
2) Paavali puhuu "tempauksesta".
3) Vaikka tekstikohdat ovat melko erilaisia, toisen täytyy olla toisen parafraasi.
==> synoptisessa evankeliumissa puhutaan siis tempauksesta.
En siis ymmärrä, miten enkeleiden/sanomanvälittäjien suorittama, jollain aikajänteellä aikaansaama kokoaminen eri ilmansuunnista pitää tulkita paavalilaiseksi "tempaukseksi", ellei jo etukäteen ole jollain muulla kriteerillä päätetty, että teksti on tulkittava näin. Minusta tuo parafraasi-teesi toimii tässä tapauksessa aika heikosti.
(Ja tietysti metodologisesti lähtisin siitä, että selvitetään ensin kunkin kirjoittajan konteksti ja argumentti, eikä lähdetä määrittämään esim. Markuksen evankeliumin tulkintaa sen mukaan, mitä kuvittelemme Paavalin sanovan. Vasta vaiheessa kaksi voidaan sitten arvioida, miten kunkin kirjoittajan oma teksti suhtautuu muihin teksteihin, tai onko joku erehtynyt ja jos on, niin kuka ja missä.)
Dr. Mark:
"En siis ymmärrä, miten enkeleiden/sanomanvälittäjien suorittama, jollain aikajänteellä aikaansaama kokoaminen eri ilmansuunnista pitää tulkita paavalilaiseksi "tempaukseksi", ellei jo etukäteen ole jollain muulla kriteerillä päätetty, että teksti on tulkittava näin."
Parafraasi teesi todentuu loistavasti. Havainnollistan asiaa:
Mark 13:26-27: "Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen."
1 Tess 4:15: "Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Ensinnäkin molemmissa kohdissa puhutaan Jeesuksen tulemuksesta. Jos emme oleta, kuten ei nähdäkseni ole mitään syytä olettaa, että Jeesuksen tulemisia olisi monta kappaletta, niin olemme jo siinä tapauksessa yhden ja saman tapahtuman parissa. Mutta joka tapauksessa Markus ja Paavali lisäävät, että ihmisiä kerätään yläilmoihin kohtaamaan Jeesusta. Markuksen ja Paavalin kuvauksia yhdistävät ainakin seuraavat piirteet:
(1) Molemmissa jakeissa Jeesus kohtaa uskovaiset ilmakehässä. Myös Markuksen ilmaisu ("neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen") liikkuu samalla taajuudella kuin Paavalin ilmaisu "pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin".
(2) Sekä Paavalin että Markuksen mukaan Jeesuksen tulemiseen liittyy enkeleiden rooli.
(3) Molemmissa kuvauksissa Jeesuksen sanotaan tulevan "pilvissä".
Kun mukaan otetaan Matteuksen versio Mark 13:26-27 jakeista, yhtäläisyyksiä löytyy vielä lisää:
Matt 24:31: "Suuren torven soidessa hän lähettää enkelinsä neljälle ilmansuunnalle."
1 Tess 4:16: "Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa."
Sekä Matteuksen että Paavalin mukaan Jeesuksen tulemukseen liittyy torven/pasuunan ääni.
Siinä olisi nopeasti kasattu ja varmasti puutteellinen läpileikkaus siitä, miksi 1900-luvulle (?!) saakka kaikki kristityt ovat uskoneet, että 1 Tess 4:15-17 käsittelee samaa tapahtumaa kuin Mark 13:26-27. David Wenham on tutkinut 1 Tess 4:15-17 jakeiden suhdetta synoptiseen apokalypsiin. Jos oikein muistan, niin Wenham löytää toistakymmentä yksityiskohtaa, jotka liittävät Paavalin kuvaaman Herran tulemuksen ja synoptikkojen kuvaaman Ihmisen Pojan tulemuksen yhteen. Enpä usko, että kukaan preteristi on vaivautunut kommentoimaan Wenhamin argumentteja.
Toinen huomattava argumentti Wrightia/preterismiä vastaan on Ihmisen Pojan tulemista koskevat luonnehdinnat evankeliumeissa, joissa viimeinen tuomio liitetään Jeesuksen tulemukseen.
Valde:
Kiitos selkeistä perusteluistasi. Tässä muutama ajatus niiden pohjalta:
Kirjoitat, että "ensinnäkin molemmissa kohdissa puhutaan Jeesuksen tulemuksesta". Minusta tämä on argumenttisi kannalta sikäli huono peruslähtökohta, että se on juuri se, mikä on tässä keskustelussa asetettu kyseenalaiseksi. (Tätä siis tarkoitin edellisen kommenttini epäilyksellä siitä, että argumenttisi lopputulos on samalla sen alkupiste.) Oma teesinihän oli tämän osalta siis se, että kaikki "Jeesuksen paluuseen" yhdistämäsi tekstit eivät välttämättä viittaa yhteen, maailman lopussa tapahtumaan Jeesuksen fyysiseen ilmestymiseen pilven päällä tänne maapallolle, jonka yhteydessä uskovat "temmataan" samoihin pilviin häntä vastaan, josta he sitten yhdessä Jeesuksen kanssa leijuvat tänne planeetan pinnalle.
Mitä tulee kolmeen pointtiisi, niin nekään eivät minusta ole täysin vakuuttavia:
1) Markus ei puhu mitään siitä, että Jeesus kohtaa uskovat ilmakehässä. Lisäksi tietänet hyvin, että esim. Wrihtin mielestä "Ihmisen Pojan pilvissä tuleminen" on alluusio Danielin kirjaan (7:13), missä Jumalan kansan edustaja (tai kansa itse, 7:18) tulee Vanhaikäisen luo - ja tämä tulisi tulkita nimenomaan kuvastona, joka puhuu pahisten kokemasta tuomiosta ja siitä, että hyvisten osoitetaan olleen oikeassa. Koska Markuksen evankeliumissa opetuslapset kysyvä nimenomaan temppelin hävityksestä ja koska tämä kuvasto näyttelee muutenkin merkittävää osaa kirjassa (vrt. Mark. 14:62), niin en pidä Wrightin teesiä täysin mahdottomana.
2) Tuo "liittyy enkeleiden rooli" on täysin ylimalkainen, sillä enkeleiden rooli liittyy melkeinpä kaikkeen apokalyptiseen ja/tai jollain tavalla merkittävään toimintaan Raamatussa ja monissa muissa toisen temppelin ajan kirjoituksissa.
3) Yhtäläisyydeksi jää siis sana "pilvissä" (edes verbiä "tulla"/"mennä" ei löydy molemmista teksteistä). Tiesivätkö Paavali ja Jeesus, millainen sää paluupäivänä tulee olemaan, vai onko kyseessä viittaus standardikuvastoon eli siihen Danielin kirjan kieleen, millä ensimmäisen vuosisadan juutalaiset puhuivat monissa teksteissä Jumalansa toiminnasta kansansa puolesta? Minusta tämä näyttää ainakin osittain vähän samanlaiselta tapaukselta kuin esim. Ilm. 6:12-14 (tai vaikkapa Matt. 24:29), jota literalistit pitävät maailmanloppuna, mutta joka on standardikuvastoa suuren ja merkittävän mutta yleensä ajallisen (eikä esim. viimeisen) tuomion kuvaamiseksi.
Torvi/pasuunakaan ei ole ongelmallinen, sillä ne ovat yhtä lailla merkittäviä ja mm. Ilmestyskirjassa niitä on tarjolla enemmänkin. Lukijalla on siis mahdollisuus valita, mikä niistä on tuo Matteuksen pasuuna ja mikä on Paavalin pasuuna, eikä tarvitse olettaa, että on vain yksi pasuuna johon puhalletaan vain kerran loppukahinoissa.
Itse pidän Ilmestyskirjaa tietyssä mielessä UT:n "lopullisena" eskatologisena visiona ja minusta sen kuvaus sopii aika hyvin siihen, mitä evankeliumit ja Paavali puhuvat, varsinkin kun siellä tapahtumat erottuvat toisistaan selkeämmin kuin esim. evankeliumeissa, jossa kaksi toisistaan erillistä ja ajallisesti mahdollisesti kaukaistakin tapahtumaa saattavat vaikuttaa yhdeltä ja samalta jutulta. Ilmestyskirjan kronologiasta olen kirjoittanut mm. NTS:iin yhden artikkelin. En pidä itseäni preteristinä, mutta toisaalta kuulun siihen joukkoon, jonka mielestä liian moni jo ensimmäisellä vuosisadalla toteutunut juttu on suotta lykätty jonnekin hamaan tulevaisuuteen.
Oma pähkinänsä on tietysti vuohisaarna ja vaikka näköjään palat halusta päästä puhumaan siitä niin säästetään se nyt kuitenkin myöhemmäksi :-)
Kiitos Marko linkistä artikkeliisi. Pääpiirteissään samoilla linjoilla mennään. Olisi kiva saada joskus vastaavaa yhtä yksityiskohtaista tekstin pureskelua myös valtaväestön lukemassa muodossa sekä kieleltään että medialtaan.
Näkemyksesi on sopivan ehdottelevaa, eikä tosiaan tätä perinteistä postbehaviorismista helluntainhenkeä. Lisäksi näkemyksesi kuulostaa järkevältä ja mielenkiintoiselta; mistä tosin tuo ensimmäinen adjektiivi lasketaan usein tulkinnan heikoksi puoleksi :)
Kiitos Julle kehuista :) Olen tosiaan jumiutunut vähän tällaiseksi vastarannan kiiskiksi monessa asiassa, missä tämänhetkinen konsensus on päätynyt ihan toisenlaisiin tuloksiin, olipa sitten kyseessä akateeminen konsensus tai mainitsemasi helluntaihenki... :-/ Siitä sitten seuraa, että reaktiot ovat joskus kovin yksipuolisia. Tosin tuolla akateemisella puolella niitä alkaa hiljakseen tulla vasta 5-10 vuotta myöhemmin, eli tuon nimenomaisen artikkelin kanssa valamiehistö on vielä kokoontuneena hiomaan päätöstään.
HTML-koodiasi ei hyväksytä: Must be at most 4.096 characters. Tällainen vikailmoitus kun yritän saada tekstiäni esikatseluun :/
Valde: Liian paljon tavaraa yhteen kommenttiin ahdettuna? Toisaalta en tuota ihmettele, tässä alkaa olla jo sen verran asiaa, että pieni kommenttikenttä alkaa olla aika riittämätön sen selvittelyyn. Täyspitkän artikkelin tai kirjan paikka :-)
"Kirjoitat, että 'ensinnäkin molemmissa kohdissa puhutaan Jeesuksen tulemuksesta'. Minusta tämä on argumenttisi kannalta sikäli huono peruslähtökohta, että se on juuri se, mikä on tässä keskustelussa asetettu kyseenalaiseksi. (Tätä siis tarkoitin edellisen kommenttini epäilyksellä siitä, että argumenttisi lopputulos on samalla sen alkupiste.)"
Mielestäni Jeesuksen/Ihmisen Pojan/Herran parousia on järkevintä ymmärtää viittauksena samaan tapahtumaan, niin kauan kuin viitteitä toiseen suuntaan ei ole olemassa. Pidän myös aika erikoisena sitä oletusta, että Jeesuksen tulemus viittaisi evankeliumeissa yhteen tapahtumaan ja muualla UT:ssa toiseen. Eikö Jeesus puhunut lainkaan toisesta
tulemuksestaan? Tai miksi muualla UT:ssa Jeesuksen tulemus ei millään tavalla liity Jerusalemin hävitykseen?
"Markus ei puhu mitään siitä, että Jeesus kohtaa uskovat ilmakehässä."
Väite siitä, että valitut kootaan "maan äärestä hamaan taivaan ääreen", näyttäisi kuvaavan juuri sellaista kokoamista, jossa jalat eivät pysy maan kamaralla. Lisäksi kyseisen kielikuvan sovittaminen kristittyjen lähetyssaarnaajien toimintaan olisi vähintäänkin kömpelöä:
(1) Miksi Markus katsoisi, että kristilliset lähetyssaarnaajat lähetettäisiin juuri Jerusalemin hävityksen yhteydessä.
(2) Missä muualla UT:ssa kristillisiä lähetyssaarnaajia nimitettäisiin enkeleiksi?
"Koska Markuksen evankeliumissa opetuslapset kysyvä nimenomaan temppelin hävityksestä ja koska tämä kuvasto näyttelee muutenkin merkittävää osaa kirjassa (vrt. Mark. 14:62), niin en pidä Wrightin teesiä täysin mahdottomana."
Markuksen evankeliumissa opetuslasten kysymys, joka toimii johdantona synoptiseen apokalypsiin kohdistuu Jerusalemin hävitykseen paruusian sijasta. Olen tässä asiassa samaa mieltä kanssasi. On kuitenkin varsin mielenkiintoista tarkastella, miten Matteus modifioi opetuslasten kysymystä:
Mark 13:4 "Milloin se kaikki [Jerusalemin hävitys + siihen liittyvät tapahtumat] tapahtuu? Kerro meille, mikä on merkkinä siitä, että sen toteutuminen on lähellä."
Matt 24:3: "Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?"
Matteus selkeästi ohjaa lukijaa odottamaan, että synoptinen apokalypsi puhuu "maailmanlopusta" ja Jeesuksen tulemisesta siihen liittyen. Toisin sanoen Matteus antaa ymmärtää, että Jeesuksen tulemus liittyy maailmanloppuun. Zero points for preterism!
"Yhtäläisyydeksi jää siis sana "pilvissä" (edes verbiä "tulla"/"mennä" ei löydy molemmista teksteistä)."
Joka tapauksessa sekä Markuksen että Paavalin mukaan (1) Jeesus tulee (2) pilvissä (3) enkeleiden kanssa (4) torven (tai pasuunan) äänen kuuluessa. Voihan sitä aina olettaa, että kirjoittajat viittaisivat eri tapahtumiin, mutta ei siinä mitään järkeä ole.
Vielä yksi tärkeä lisänäkökohta: sekä synoptikot että Paavali kehottavat uskovia odottamaan Jeesuksen tulemusta elämällä pyhää elämää. Matteuksen puhe oikeasta elämästä Ihmisen Pojan tulemuksen edellä vastaa täysin Paavalin kehotuksia siitä, miten uskovan tulee elää Herran tulemuksen edellä ja sitä odottaen. Pitäisikö jälleen ajatella, että Paavali ja Matteus puhuvat täysin eri tapahtuman odottamisesta? xD
Olen tähän asti olettanut, että tulkitset kaikki synoptikkojen kuvaukset Ihmisen Pojan tulemisesta viittauksina Jerusalemin tuhoon. Et ole täsmentänyt lainkaan kantaasi esimerkiksi Ihmisen Pojan tulemisen merkityksestä Matt 25 luvussa. Mikäli kuitenkin ajattelet, että synoptisissa evankeliumeissa Ihmisen Pojan tuleminen viittaa yhdessä kohdassa temppelin hävitykseen ja toisessa kohdassa Jeesuksen lopulliseen tuloon, niin sillä on luonnollisesti seurauksia siihen, miten voin argumentoida näkemystäsi vastaan.
Valdelle, osa 1/3
Argumenttisi logiikasta:
Minusta päättelysi ei muuttunut mihinkään, vaan sieltä paistee edelleen läpi sama kuvio: KOSKA Markus puhuu tempauksesta, JA KOSKA Paavalin puhe tempauksesta on eroista huolimatta Markuksen parafraasi, NIIN Markus puhuu tempauksesta.
Vastaavanlainen tapaus löytyy Ilmestyskirjan tutkimuksesta. VT:ssa on erilaisia "viimeisen taistelun" traditioita, jotka esiintyvät Ilmestyskirjassa kolmessa eri kohdassa (16:14, 19:19, 20:8). Konsensuksen mukaan kyseessä on yksi ja sama taistelu, koskapa kerran kaikki ovat lopunaikaan liittyviä, "viimeisiä" taisteluita ja kaikissa soditaan. Oma näkemykseni (joka kävi osittain ilmi siitä aikaisemmin antamastani artikkeliviitteestä) on, että nämä kolme eri taistelua on virheellisesti nähty yhdeksi ja samaksi taisteluksi, vaikka sekä niiden yksityiskohdat että niiden käyttötarkoitus poikkeavat toisistaan. Tarkemmassa analyysissa voidaan nähdä, että erillisinä tapahtumina tulkittuna ne toimivat paremmin myös VT:n valossa.
Uskovat ilmakehässä:
Tulkitset valittujen kokoamisen yhteydessä käytetyn ilmaisun "neljältä ilmansuunnalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen" tarkoittavat sitä, että "jalat eivät pysy maan kamaralla", eli ikään kuin "tempauksen" parafraasina. Jos tulkintalinjat ovat tällaisia, niin olemme äkkiä vaikeuksissa. Vrt. esim. Sakarja, joka sanoo: "Sillä minä olen hajottanut teidät neljään taivaan tuuleen, sanoo Herra" (2:6). Tuossahan ei maan kamaraa edes ole missään vaiheessa, joten ovatko nämä tempauksen suhteen etulyöntiasemassa, kun ovat valmiiksi ilmassa?
Entä 5 Moos 30:4: "Vaikka sinun karkoitettusi olisivat taivaan äärissä ['taivaan äärestä hamaan taivaan ääreen'], niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin." Onko tässä kenties viittaus jonkinlaiseen protoparuusiaan tai ur-tempaukseen? Vastaavia ilmaisuja löytyy VT:sta enemmänkin. Minusta nämä Jumalan kansan tulevasta kokoamisesta kertovat tekstit voidaan hyvin ymmärtää ilman tempaus-hypoteesia. Eli kyllä Mark 13:27:ssa pitää jonkin verran lukea rivien välistä, että saadaan Jeesus ja kristityt yhdessä pilvelle killumaan.
Valdelle, osa 2/3
Kyselet, miksi ihmeessä UT puhuisi mistään muusta kuin Jeesuksen fyysisen pilvellä laskeutumisen odotuksesta maailmanlopun yhteydessä. Minusta eri dokumenttien oma konteksti on paras indikaattori sen suhteen, mistä on kyse. Juutalainen, uskonnollisten johtajien ja temppelin tuhon ennustanut profeetta puhuu Jerusalemissa juutalaisille seuraajilleen pian lähestyvästä temppelin tuhosta ja siitä, että se osoittaa hänen olleen oikeassa. Pakanoiden keskuuteen lähetetty apostoli puhuu Rooman valtakunnassa elävälle seurakunnalle kuolleiden ylösnousemuksesta ja siitä, että sortajien ja sorrettujen osat tulevat pian kääntymään.
Minusta ei ole mitään outoa siinä, että Paavali ei vietä pitkiä aikoja Jerusalemin hävityksestä puhuen, tai että Jeesus ei selvitä ylösnousemuksen aikajärjestystä, yms., varsinkaan kun hänen kuulijansa eivät vielä ole edes kunnolla hajulla siitä, mitä tulee tapahtumaan. Pelkkä kehotus uskossa ja kuuliaisuudessa vaeltamiseen ei sekään riitä siteeksi, sillä se yhdistää oikeastaan suurinta osaa Raamatun pareneesista.
Lähden siis siitä, että synoptinen konteksti viittaa ensi sijassa Jerusalemin tuhoon, ja yritän ymmärtää tekstiä sen valossa. Jos jokin ei siihen sovi, mietin seuraavaksi, olenko ymmärtänyt käytetyn kuvaston oikein, tai onko mahdollista, että Jeesus puhuu esim. kahdessa perättäisessä jakeessa asioista, jotka ovatkin ajallisesti erillisiä, jos hän ei suoraan sano, että ne tapahtuvat vaikkapa "samana päivänä" (mikä sekään ei tietysti ole ongelmatonta, koska esim. Herran päiviä on Raamatussa useita ja mm. Ilmestyskirjassa se kuvaa mahdollisesti hyvinkin pitkää ajanjaksoa). Jne.
Paavalia lukiessani Jerusalemin tuho ei ole mitenkään keskeinen teema, kun taas vastakkainasettelu Rooman ja keisarin kanssa on tiettyyn pisteeseen asti relevantti. Ja Ilmestyskirjassa Rooma on (mielestäni) se pääopponentti, vaikka on kyllä niitäkin tutkijoita, joiden mielestä Ilmestyskirja kokonaisuutena puhuu lähinnä Jerusalemin tuhosta.
(Ja oma pointtinsahan on se, että eri teksteissä käytetään mm. sekä verbiä "tulla"/"mennä", että substantiivia "parousia", joka tarkoittaa "läsnäoloa", "saapumista" tai "kuninkaallista vierailua". Niputat nämä kaikki "tulemiseksi", vaikka asia ei ole näin yksinkertainen, mutta ei siitä nyt tässä enempää.)
Valdelle, osa 3/3
Kuten huomaat, tämä keskustelu alkaa mennä aika vaivalloiseksi, varsinkin kun se ei etene mihinkään suuntaan, mutta vie yhä enenevässä määrin paukkuja. Siksi tämä jää tällä erää viimeiseksi postauksekseni tässä keskustelussa. Oletan, että käytät mahdollisuutta viimeisen sanan sanomiseen ja se on ok. Ja myönnän (jälleen) senkin, että tämänhetkinen "akateeminen konsensus" on lähempänä sinun näkemystäsi kuin minun näkemystäni. (Tosin akateeminen konsensus voi olla yhtä ideologinen ja väärässä kuin konservatiinen konsensuskin.) Ja jos tulkintani osoittavat vain älyllisen epärehellisyyteni ja kyvyttömyyteni lukea Raamatun selvää sanomaa, so be it :-) Minusta on kuitenkin nautittavampaa painiskella näiden tekstien ja tulkintojen kanssa kuin olettaa kirjoittajien olleen väärässä ja näin välttyä asian syvemmältä pohtimiselta.
Samalla nostan hattua sinulle varmoista näkemyksistäsi. Yritin postauksessani laajentaa näkökulmaa ja haastaa pohtimaan tulkintametodeja ja niiden implikaatioita. Vastasit ainakin osaan haasteistani eri tavalla kuin monet tuntemani raamatuntutkijat, jotka ovat paljon minua perehtyneempiä nimenomaan profeetallisiin teksteihin. Syy tähän voi olla vain joko heitä huomattavasti laajempi tai sitten huomattavasti suppeampi perehtyneisyys tähän aihepiiriin. Minulle jäi myös loppupelissä kuitenkin epäselväksi se, miten voi rakentaa näkemyksen lopunajoista, jos Raamatun tarjontaan ei voi luottaa.
Kelasin vielä läpi kaikki kirjoitukset tästä aiheesta ja yritin selvittää, miten jouduin tähän. Alkuperäinen väitteeni taisi olla, että Jeesuksen paluun odottaminen omana aikana ei mielestäni ole "teologisesti väärin", kuten väitit. Olen edelleen samaa mieltä. Ja toinen pointtini oli se, että kyseenalaistin "tempauksesta" puhumisen synoptisen evankeliumin yhteydessä. Hyvästä yrityksestäsi huolimatta löydän tämän selkeästi edelleen vain Paavalin tekstistä.
Kiitos joka tapauksessa sparrauksesta. Tämä innosti minua paneutumaan joihinkin vanhoihin teksteihin uudella mielenkiinnolla. Kun vielä löytäisi jostain tarvittavan ajan :-)
Saatat olla oikeassa siinä, että ilmaisu "maan äärestä taivaan ääreen" voitaisiin sellaisenaan ymmärtää viittauksena maan päällä tapahtuvaan kokoamiseen. Tässä yhteydessä esitin kuitenkin muitakin syitä sille, miksi enkelien suorittama valittujen kokoaminen on hankala lukea viittauksena AD 70 tapahtumiin. Näitä syitä et käsitellyt.
Et myöskään käsitellyt lainkaan Matteuksen evankeliumin kuvausta kansojen tuomiosta Ihmisen Pojan tulemisen yhteydessä. Miten Ihmisen Pojan tulemus voisi viitata Jerusalemin hävitykseen, jos kaikki kansat jaetaan vuohiin ja lampaisiin Ihmisen Pojan tullessa?
"(Ja oma pointtinsahan on se, että eri teksteissä käytetään mm. sekä verbiä "tulla"/"mennä", että substantiivia "parousia", joka tarkoittaa "läsnäoloa", "saapumista" tai "kuninkaallista vierailua". Niputat nämä kaikki "tulemiseksi", vaikka asia ei ole näin yksinkertainen, mutta ei siitä nyt tässä enempää.)"
Sekä synoptikot että Paavali liittävät sanan "parousia" Ihmisen Pojan/Herran tulemukseen. Kysymys siitä puhuvatko kirjoittajat saapumisesta vai tulemisesta menee nähdäkseni hiustenhalkomisen puolelle: saapuminen ja tuleminen ovat merkityssisällöltään samoja. Pidän edelleen mahdottomana sitä, että (1) Jeesuksen tuleminen (2) pilvissä (3) enkeleiden kanssa (4) pasuunan/torven soidessa voi viitata vain yhteen tapahtumaan. Näin samanlaisella kielellä ei kuvattaisiin kahta täysin toisistaan poikkeavaa tapahtumaa. Toisin sanottuna temppelin hävitystä ei varmastikaan kuvattaisi sellaisella tavalla, joka olisi terminologisesti täysin erottamaton maailman lopussa tapahtuvasta Herran paruusiasta.
Lähden siis siitä, että synoptinen konteksti viittaa ensi sijassa Jerusalemin tuhoon, ja yritän ymmärtää tekstiä sen valossa.
Tämä väite synoptisesta kontekstista ei pidä paikkaansa. Ainakin Luukas ja Matteus viittaavat siihen, että heidän kuvauksena tulevista tapahtumista kattaa myös maailmanlopun (Matt 24:3 ja Luuk 21:9).
Vastasit ainakin osaan haasteistani eri tavalla kuin monet tuntemani raamatuntutkijat, jotka ovat paljon minua perehtyneempiä nimenomaan profeetallisiin teksteihin. Syy tähän voi olla vain joko heitä huomattavasti laajempi tai sitten huomattavasti suppeampi perehtyneisyys tähän aihepiiriin.
Heh :-) Varmaan on selvää, etten ole apokalyptisen kielen asiantuntijana samalla tasolla kanssasi tai tutkijoiden kanssa joihin viittaat. Ehkä myös sinun tapasi vastata tiettyihin esittämiini haasteisiin kertoo siitä, että tietyillä UT:n teologian osa-alueilla sparraus tuli tarpeeseen. Jos intoa riittää, niin suosittelen tutustumista David Wenhamin kirjaan The Rediscovery of Jesus' Eschatological Discourse. Wenham esittää lukuisia muita yhteyksiä synoptisen apokalypsin ja Paavalin kuvaaman Herran tulemisen välille, joita tässä keskustelussa en ole kyennyt muistamaan. Ihmettelen jos joku Wenhamin luettuaan vielä yrittäisi argumentoida, että Paavali ja synoptikot puhuvat eri asioista.
Kirjoitin virheellisesti:
"Pidän edelleen mahdottomana sitä, että (1) Jeesuksen tuleminen (2) pilvissä (3) enkeleiden kanssa (4) pasuunan/torven soidessa voi viitata vain yhteen tapahtumaan."
Korjaus:
"Pidän edelleen mahdottomana sitä, että (1) Jeesuksen tuleminen (2) pilvissä (3) enkeleiden kanssa (4) pasuunan/torven soidessa voisi kuvata kahta eri tapahtumaa."
Lähetä kommentti