Mikä tämä on tämä "sekulaari humanismi"?

Tämä topikki ei ehkä kuulu tänne, mutta täällä ollaan arvioitu määritelmiä ja kritisoitu niiden huoletonta käyttöä ansiokkaasti ennenkin.

Minua kiinnostaa kristittyjen "sekulaarina humanismina" tunnetun ilmiön vastustaminen. Monet kristityt tuntuvat käyttävän "sekulaari humanismi" -termiä jonkinlaisena kattokäsitteenä kaikenlaisille ei-kristillisinä pidetyille ajattelutavoille. Itselleni määritelmän ovat sitä käyttäneet kristityt selittäneet yleensä siten, että sekulaarissa humanismissa ajatuksena on ihmisen pohjimmainen hyvyys, ja että negatiiviset ilmiöt, kuten terrorismi, on vain syy-seuraus-ketjuista johtuvia sosiaalisista ongelmia. Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton IHEU:n määritelmän mukaan

”humanismi on kansanvaltainen eettinen elämänkäsitys, joka väittää, että ihmisillä on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle elämälleen. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä."

Yksi selkeä käyttökonteksti määritelmälle on Israelin ja Palestiinan tilanne. Länsimaiden asettumisesta Israelia vastaan käytetään tätä määritelmää erityisesti silloin, kun länsimaalaiset esim. poliitikot tai muut mediassa vaikuttavat (Teuvo Hakkaraista diplomaattisemmin sanansa asettelevat) ihmisoikeushenkilöt puhuvat ihmisoikeuksien ja etiikan näkökulmista. Myös ei-kristillisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kritiikkiä olen kuullut tällä termillä säestettynä. Lisäksi kuulen määritelmää usein käytettävän eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen yliopistolaitoksen taustalla vaikuttavasta maailmankatsomuksesta.

Ehkä yksi diskurssi lisää, jossa on esiintynyt samantyyppistä syytöstä sekulaarin humanismin ideologiasta, on vuosikymmeniä Yhdysvaltain evankelisten sisäpiirissä jatkunut ja tälläkin blogilla suosikkiaiheena säilynyt inerracy-vääntö Raamatun virheettömyysopista. Tällainen syytös voidaan lukea sisään esimerkiksi Wayne Grudemin kritiikkin inerrancy-määritelmän vastustajia kohtaan: "If we deny inerrancy, we essentially make our own human minds a higher standard of truth than God's word itself" (Systematic Theology, 100).

Joskus vaikuttaa siltä, että termiä "sekulaari humanismi" käytetään vasta-argumenttina yllä lainatussa IHEU:n määritelmässä mainittuihin arvoihin perustuviin argumentteihin. Sekulaarihumanismi-syytös lentää silloin, kun jotain kristittyjä ei-miellyttävää asiaa puolustetaan eettisyydellä, inhimillisyydellä, järkevyydellä tai tieteellisen tutkimuksen tuloksilla. Erityisesti Lähi-idän konfliktin suhteen sh-syytöksen tehokkuus näyttää perustuvan juuri siihen, että Jumalan todellisuudesta piittaamattomat eettisyyttä ja inhimillisyyttä puoltavat argumentit voidaan kumota pohjimmiltaan ateistisen maailmankatsomuksen tuotteina. Toisaalta myös niitä Jumalaan uskovia kristittyjä, kuten teologeja Stephen Sizeriä ja Gary Burgea, jotka ovat julkisesti vastustaneet amerikanevankelista dispensationalistisen eskatologian sävyttämää sionismia, on syytetty sekulaarin humanismin syötin nielaisemisesta.

Kistillisen teologian perinteessä on järjen, eettisyyden ja pyrkimyksen inhimillisyyteen nähty usein heijastavan Jumalan kuvaa ihmisessä, ja ovatpa jotkut nähneet "vapaan tutkimuksenkin" kristillisen maailmankuvan aikaansaamana kehityksenä. Jos sekulaaria humanismia kovin äänenpainoin vastustavat kristityt hyväksyvät yllä lainatun IHEU:n määritelmän (sekulaarista) humanismista, voidaan kysyä, millaista teologista käsitystä ihmisten yleisestä kyvystä eettisyyteen, järkevyyteen ja inhimillisyyteen nämä kristityt edustavat. Mielestäni augustinolais-kalvinilaista: ihmisen normaalit pyrkimykset eettisyyteen, järkevyyteen ja inhimillisyyteen ovat hyvää ja pahaa mittaavan vaa'an negatiivisella puolella aina, kun nämä pyrkimykset ovat vailla referenssiä Jumalaan, ja jääpä Jumalaan uskovakin helposti hyvän ja pahan rajaviivan alle (kuten e.g. Gary ja Stephen).

"Sekulaari humanismi" näyttäisi olevan helppokäyttöinen niputustermi sarjassa "korvausteologia", "fundamentalismi", "homofobia", "karismaattiset liikkeet". Vaikka moni termin käyttäjä sitä tuskin ajattelee, termi sisältää implisiittisesti augustinolais-kalvinilaisen antropologisen käsityksen ihmisen kyvyistä ja ymmärryksestä. Tämän todetessani en tarkoita, että augustinolainen tai kalvinistinen teologia olisi huonoa tai heikosti perusteltua, tai että sekulaari humanismi -syytökset eivät olisi oikeutettuja. Tällainen antropologinen käsitys sisältää kuitenkin omat implikaationsa esimerkiksi sekulaarien kehitysyhteistyöjärjestöjen tai ihmisoikeusjärjestöjen työn hyvyydestä tai vaikkapa kristittyjen ja ei-kristittyjen välisen dialogin mielekkyydestä.