Room. 9:20-23: ”vihan ja laupeuden astiat” (Jason Staples)

Johdanto

Roomalaiskirjettä on monin paikoin hankala tulkita. Tämä pätee erityisesti sen lukuun 9 ja erityisesti sen jakeisiin 20-23. Paavali nimittäin puhuu ”vihan astioista” ja ”laupeuden astioista” ja juuri tämä tekstimassa on toiminut monille ihmisille selvänä osoituksena predestinaatiosta, siitä, että Jumala on jo ennen ihmisten syntymää yksinkertaisesti määrännyt heidät joko pelastukseen tai tuhoon. Lisäksi monet ajattelevat, että Paavalin mukaan Jumala voi tehdä näin…koska Hän on Jumala.

Tämä teksti esittelee toisenlaisen ja paremman tulkinnan näistä jakeista. Kuten tulemme huomaamaan, erityisesti jakeen 22 kohdalla käännöksissä ollaan tehty monia kummallisia valintoja. Sen sijaan, että Paavali puhuisi siitä, miten Jumala mielivaltaisesti valitsisi ihmisiä tuhoon tai kirkkauteen, Paavali painottaa Jumalaa kärsivällisenä savenvalajana, joka reagoi hyvin aktiivisesti ja kärsivällisesti ihmisten tahdonvapauteen ja heidän synteihinsä; jos savi ei halua taipua Hänen hyvien suunnitelmiensa mukaiseksi, Hän pyrkii löytämään muita tapoja käyttää näitä jästipäitä omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Asia saa lisävaloa, kun (a) teksti luetaan tiukemmin Israel-kertomusta vasten ja (b) arvostaen sitä, mitä Vanha testamentti sanoo Jumalasta savenvalajana. 

Olivatko evankeliumit alunperin nimettömiä?

JOHDANTO

Parhaimmat tietolähteet Jeesuksesta ovat Uuden testamentin neljä evankeliumia. Ne on tunnettu läpi historian Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kirjoittamiksi teoksiksi. Uuden testamentin tutkimuksessa on kuitenkin painottunut hyvin vahvasti näkemys, jonka mukaan evankeliumit ovat anonyymejä eli nimettömiä. Sen lisäksi, että evankeliumit itsessään eivät missään nimeä niiden kirjoittajaa, väitteen mukaan evankeliumeihin tulleet otsikot ”Evankeliumi X:n mukaan” on paljon myöhäisempi innovaatio (ja joka ei välttämättä kerro totuutta evankeliumin kirjoittajasta).

Asia on kuitenkin huomattavan paljon monitahoisempi ja siihen liittyy ikävän paljon vääriä käsityksiä. Cambridgen yliopistossa Uuden testamentin ja varhaisen kristinuskon professorina nykyään toimivan Simon Gathercolen artikkeli vuodelta 2018 tuo tähän aiheeseen uudenlaista näkökulmaa. Gathercole pyrkii argumentoimaan kahta väitettä: 

1. Teoksen anonyymisyyttä ei voida määritellä vain toteamalla ”teoksessa ei koskaan mainita sen kirjoittajaa nimeltä”. —> Näin ollen väite, jonka mukaan evankeliumit ovat anonyymejä, koska niissä ei mainita kirjoittajan nimeä, on kestämätön. 
2. Vaikka evankeliumien otsikot olemassaolevissa käsikirjoituksissa saattavatkin olla toissijaisia, tämä ei tarkoita sitä, etteikö teoksen kirjoittajan nimeä voitaisi tietää muilla tavoilla. —> On olemassa ainakin kolme erillistä tapaa, joiden perusteella me tiedämme evankeliumiin alun perin liitetyt nimet.