torstai 20. syyskuuta 2007

Eksegetiikan ja teologian välinen suhde

C Michael Patton problemisoi teologian ja eksegeesin välisen suhteen artikkelissaan Good Exegesis Does Not Always Produce Good Theology. Tämä asia on pohdinnon alainen minullekin, sillä eksegetiikka ilman teologisia ja käytännöllisiä sovelluksia on hyödytöntä seurakuntatyössä. Haluaisin herätellä tässä keskustelun, kuinka eksegeetikko voisi olla myös hyvä teologi ja seurakuntatyöntekijä. Ehdotuksia.

9 kommenttia:

DrMark kirjoitti...

Mielenkiintoinen postaus Pattonilta. Olen samaa mieltä että asia on tärkeä ja keskustelun arvoinen.

Tämän blogin lukijoita saattaa myös kiinnostaa lopussa ollut kommentti Tomorrow I will illustrate this failure further with a more significant problem concerning James’ 'justification by works' and Paul’s justification 'apart from the works of the law' kiinnostanee joitakin tämänkin blogin lukijoita (tiedoksi siis niillekin jotka lopettivat lukemisen kohdatessaan merkkijonon "Chicaco Statement of Biblical Inerranccy" :-).

Matti Kankaanniemi kirjoitti...

Ajankohtainen kiintopiste tämän kysymyksen pyörittämiselle voisi nousta Metroautoareenan kastedebatista. Mikä on eksegeesin ja teologian suhde esim. kasteteologiassa? Tämä on tietysti Suomen kontekstia pitäen sikälikin mielenkiintoinen aihe, että täällä valtiokirkon ja lahkojen erot ovat olleet pitkälti kasteen muotoon, ajankohtaan ja olemukseen liittyviä.

Yksi jonkinlainen ongelma on metodin vaihtaminen siirryttäessä eksegeesistä systemaattiseen teologiaan. Eli vaikkapa kohta Joh 3:5 "...synny vedestä ja hengestä" saatetaan systematiikan viitekehyksessä tulkita Raamaatun sanana eli "näin Jeesus sanoi...". Kuitenkin eksegeettinä tutkija pohtii, voidaanko Johanneksen evankeliumia pitää muuna kuin heijastuksena 90-luvun yhteisön ajatuksista ja teologiasta.

Onko kahden tason hermeneutiikka mahdollista? Eli voiko tutkija/teologi vaihtaa päätä aina sen mukaan, onko hän Ateenassa vai Jerusalemissa? Voidaanko kohtaa pitää ei-historiallisena sepitelmänä 90-luvulta ja kuitenkin auktoriteettisena pohjana kristilliselle dogmatiikalle? Historian Jeesus ei tällaisessa ajattelussa legitimoi dogmin pohjaa, vaan asema kaanonissa. On myös todettava, että kohdan tulkintaan vaikuttaa huomattavan paljon se, onko kyseessä Jeesuksen ja Nikodemuksen keskustelu vuonna 28 jKr. vai tuntemattoman kristityn/yhteisön luoma kertomus, joka heijastaa aikansa sosiologista tilannetta (kukin voi tässä pyöräyttää sitz im leben ruletin vinkumaan ja etsiä sopivan "sitzin").

Mikäli kohdan historiallisuus on edellytys sen dogmaattiselle auktoriteetille, pitää ainakin tietyissä tilanteissa pyrkiä luomaan ei-historialliset ainekset erottava rekonstruktio. Vertailu eri evankeliumien Jeesuksen kaste kuvauksien välillä johtaa tähän kysymykseen. Minkä version pohjalta lähdetään tapausta tulkitsemaan? Jokainen niistä tarjoaa hieman erilaisen ponnahduslaudan dogmaattisille koreografioille.

Mikko Sivonen kirjoitti...

Muistan innostuneeni eksegetiikasta seminaarivuosien alkuvaiheessa kun UT:n professori luennoi tekstin, ei teologisen systeemin auktoriteetin arvovallasta seurakunnan ja yksityisen ihmisen elämässä. Sitten vuotta myöhemmin aloitin systemaattisen teologian kurssit ja muistan vieläkin kun proffa aloitti sanomalla: "Jesus is Lord" on erittäin TEOLOGINEN ei vaan eksegeetttinen lausunto. Siitä lähtien olen joutunut pohdiskelemaan tätä samaa suhdetta jota sinä Esa nyt siis kysyt. Ja täytyy myöntää että alan ymmärtää paremmin ja paremmin teologisia lausuntoja. Yksi perus hermeneutiikan "säännöistähän" on että anna toisten tekstien auttaa sinua ymmärtämään muita tekstejä. Eikö se juuri ole teologian tekemistä? Enkä nää siinä mitään väärää kun huomioidaan progressiivinen Jumalan "revelation" Sanansa kautta. Tottakai teologian vaarana on laittaa "mutkat suoriksi" joka kohdassa. Antakaamme tekstin muokata teologiaamme ja sitten meidän teologiamme kysyvän parempia kysymyksiä tekstistä.

Matti Kankaanniemi kirjoitti...

Yksi eksegetiikan ja teologian osa-alue, jonka parissa olen paininut liittyy eksorkismiin ja demonologiaan yleensä. Kyseessä on ontologisesti ajateltuna varsin hämmentävä ilmiö, eli örminkäisiä ja perkeleitä ihmisten persoonan "sisällä". Modernismin usvassa hiihtelevä tutkija leimaa helposti esim. Vt:n jumalien väliset taistelut epähistoriallisiksi myyteiksi. Toisaalta pastorin kohdatessa sielunhoitotilanteessa levitoivia ja erilaisten poltergeist-ilmiöiden keskellä interaktiivista realityTV-horror-movie:ta eläviä kansalaisia nämä "myyttiset" kohdat alkavat elää uutta elämää.

Tämä aihe on (kasteen tavoin) sikäli mielenkiintoinen, että siitä juontuu konkreettisia toimenpiteitä, toisin kuin vaikkapa jostakin eskatologisesta rakennelmasta.

Esa Hyvönen kirjoitti...

Mikon nostama progressiivisen teologian käsite (yhdessä uskon analogian kanssa) on minusta ainut perusteltavissa oleva teologinen prinsiippi, jonka mukaan teologiaa voidaan johtaa eksegeettisestä tutkimuksesta. Nykymaailmassa myös ns. kanoninen lähestymistapa teologisiin kysymyksiin on yksi silta eksegetiikasta teologiseen/käytännölliseen soveltamiseen.

Julle kirjoitti...

Alkuperäisen kysymyksen toinen osa eli kuinka eksegeesiin uponnut voisi olla parempi seurakuntatyöntekijä lienee yksi vastaus: sovella ja jaa löytösi elämään, jota seurakuntalaiset elävät. Hermeneutiikkaa...

Esa Hyvönen kirjoitti...

Hermeneutiikka on yleispätevä kategoria koko tälle keskustelulle. Tässä muutamia kategorioita, joita olen poiminut eksegeettisen työn sovelluksesta teologiaan/käytäntöön:

1. Uskon analogia

Esim. Tiettyjen kirjoitusten auktoriteetti tietyissä käytännön tilanteissa (en keksi mitään konkreettisempaa) paitsi öljyllä voitelun sairaiden kohdalla.

2. Historiallinen analogia

Esim. Matin paini demonologian kanssa voisi sijoittaa tähän kategoriaan. Sielunhoidollinen haaste herättää meissä eksegeetikon, joka löytää kyseisiä ilmiöitä Raamatusta.

3. Progressiivinen revelaatio (myös kohta 4. soveltuu tähän).

Myöhäisemmät kirjoitukset avaavat aikaisempia.

4. Kanoninen teologia

Esim. oppi tuonpuoleisesta avautuu vain myöhäisimmissä osin kirjoituksia (Ut) tai Ut kertoo, että paratiisin käärme oli Saatana.

Olisiko teillä muita kategorioita?

Julle kirjoitti...

Tuosta öljyllä voitelun merkityksestä omana ja nykyaikana olisi hauska tehdä tarkempaa tutkimusta. Mikä siinä onkaan analogia?

Onko koreagrafiassa salaisuus vai siihen uskomisessa? Onko suurempi todennäköisyys parantua öljyllä voidellen (vrt. onko suurempi todennäköisyys pelastua kasteella käynnin jälkeen)?

Esa Hyvönen kirjoitti...

Jullelle:

Uskon analogia on tietysti hieman kömpelö kategoria, koska kuinka todennat mahdolliset vaikutukset. Mutta moni asia luetaan kristillisen uskon piirissä ns. salattuu Jumalan luonteeseen, jota ei voida lähestyä kuin uskon kautta.

Öljyllä voitelun käytäntö on kuitenkin kristinuskossa niin vakiintunut, että asettamasi kysymys on mielenkiintoinen. Samoin kasteen ja pelastumisen välinen viitekehys on tuttua teologista retoriikkaa kastekysymyksen molemmin puolin.