sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Johanneksen evankeliumia ei kirjoittanut apostoli

Aloitin kotisivullani kirjoitussarjan Johanneksen evankeliumin kirjoittajakysymyksestä. Lähestyn aihetta Safarillakin keskustellun Ben Witheringtonin luennon pohjalta. Pääpaino on siis oikeastaan kysymyksessä olisiko Lasarus oikeasti voinut kirjoittaa Johanneksen evankeliumin. Tulevissa osissa käsittelen erityisesti Johanneksen evankeliumin sisäisiä viitteitä kirjoittajasta. Ensimmäisessä sisältöä käsittelevässä osassa paneuduin Johanneksen evankeliumin sanastoon ja tein päätelmän, että evankeliumia ei todennäköisesti ole kirjoittanut apostoli. Tähän johtopäätökseen tulin seuraavien seikkojen vuoksi. Ensinnäkin Johanneksen evankeliumissa väli apostolien ja muiden opetuslasten välillä minimoidaan. Evankeliumissa esiintyy 30 % kaikista Uuden testamentin opetuslapsi-sanoista. Sen sijaan apostoleihin viitataan omana ryhmänään vain kaksi kertaa 6:67-71 ja 20:24), eikä kummassakaan käytetä apostoli-sanaa. Näistä vain edeltävä on huomionarvoisa. Siinä Jeesus on suututtanut puheillaan suuren joukon opetuslapsiaan, jotka lähtevät pois hänen luotaan. Tämän jälkeen Jeesus kysyy niiltä kahdeltatoista, haluavatko hekin lähteä pois. Samassa yhteydessä viitataan lyhyesti siihen, että Jeesus valitsi ja asetti kaksitoista opetuslasta erityisempään asemaan. Itse asettamista ei evankeliumissa kerrota. Apostolit loistavat muutenkin poissaolollaan. Johannesta, Jaakobia, Bartolomeusta, Matteusta ja Simonia ei mainita evankeliumissa lainkaan nimeltä. Tosin melko yleisesti oletetaan, että Natanael olisi Bartolomeuksen toinen nimi. Sen sijaan synoptikoissa vähemmälle huomiolle jäävät apostolit ovat tässä hieman suuremmassa roolissa. Filippus esiintyy Johanneksella Jeesuksen esittelijänä. Tuomas taas epäilijänä. Kummankin rooli liittyy kiinteästi Johanneksen evankeliumin sanomaan. Filippus esittelee ihmisille Jeesuksen, joka on Jumalan poika ja messias. Tuomas taas esiintyy kertomuksissa, joihin liittyy ylösnousemus. Ensin Lasaruksen henkiinherättämisen yhteydessä juuri Tuomas ilmaisee opetuslasten pessimismin Juudeaan palaamista kohtaan. Myöhemmin Jeesuksen ylösnousemuksen yhteydessä Tuomas saa kokea erityisen ylösnousemusilmestyksen, kun jäi siitä aiemmin paitsi. Kumpikin hahmo liittyy siis kertomuksiin, joiden sanoma tiivistyy evankeliumin lopussa annetussa tarkoituksessa: jotta "uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elmää hänen nimensä tähden." (20:31) Toki Pietarilla on tässäkin evankeliumissa suuri rooli. Tuskin olisikaan mahdollista kirjoittaa Jeesuksen elämästä mainitsematta Pietaria. Mutta evankeliumissa ei ole viitettäkään Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin muodostamasta opetuslasten sisäpiiristä. Evankeliumissa annetaan erityisesti ymmärtää, että sen kirjoittaja on silminnäkijä. Tämä kerrotaan sekä suoraan (21:24) että epäsuorasti (esimerkiksi rakastettu opetuslapsi -kohdat). Tämä tulkitaan ainakin joissakin yhteyksissä niin, että apostoli Johannes on vaatimattomuuttaan (tai korostaakseen Jeesusta itsensä sijaan) halunnut pysyä nimettömänä. Tämä ei kuitenkaan mielestäni ole mielekästä juuri tämän silminnäkijä-painotuksen vuoksi. Erityisesti tämä koskee loppukirjoituksen todistusta. Jos kirjoittaja olisi ollut apostoli, hänen ei olisi tarvinnut turvautua siihen, että muut todistavat hänen sanansa tosiksi. Apostolisen auktoriteetin olisi pitänyt riittää. Joku voi tietenkin sanoa, että loppukirjoituksen todistus on apostolin opetuslasten lisäämä tämän kuoleman jälkeen, mutta se ei muuta tilannetta. Silloinkin olisi ollut helpompaa vedota kirjoittajan apostoliuteen kuin yleiseen vakuutukseen kirjoitetun oikeellisuudesta. Näiden seikkojen pohjalta näyttäisi siis siltä, että kirjoittaja olisi joku Jeesuksen laajempaan opetuslapsijoukkoon kuuluva. Tässä vaiheessa en vielä käsittele kirjan yhtenäisyyttä tai aitoutta. Onhan rakastettu opetuslapsi -hahmoa selitetty niinkin, että se on lukijaa varten luotu samaistumiskohde, joka rinnastuisi esimerkiksi pienoisevankeliumiin, jossa Jumalan sanotaan rakastavan kaikkia. Vaikka samaistumisteoriaa ei hyväksyisikään, siinä voi silti olla totuuden siemen. Evankeliumin kirjoittaja on selvästi halunnut esitellä Jeesuksen seuraajat saman arvoisina. Hän ei esimerkiksi esitä Pietaria Jeesuksen rakkaimpana opetuslapsena, vaikka hän voisi olla monelle ensimmäinen vaihtoehto sellaiseksi. Evankeliumissa Jeesus on kuoleman voittanut Jumalan poika, joka kuitenkin tulee lähelle tavallisia ihmisiä. Siksi myös arvotukset apostolien ja muiden opetuslasten välillä puuttuvat. Tällaisen olisi voinut kirjoittaa joku, joka ei kuulu Jeesuksen opetuslasten sisäpiiriin, mutta on silti kokenut Jeesuksen rakkauden. Tällaisena Johanneksen evankeliumi toimii synoptikkojen antaman kuvan täydentäjänä, jossa apostolien rooli korostuu muiden opetuslasten kustannuksella. Lähipäivinä jatkan seuraavassa kirjoituksessa opetuslapsi-teemasta ja käsittelen hieman evankeliumin alkua, loppua ja keskikohtaa.

6 kommenttia:

Julle kirjoitti...

Itse olisin jopa taipuvainen ajattelemaan, että sisäiset todisteet voivat olla niin monen editorin läpikäymiä, että ulkoiset todisteet (aikalaisnäkemykset/kristillinen perimätieto) olisivat luotettavimpia...

No, tämä on tätä kerettiläisyyttä ja kyynisyyttä uskottavaa myöhempien aikojen pyhien suorittamaa akateemista tutkimusta kohtaan :)

Matti Kankaanniemi kirjoitti...

Haastava kysymys traditionaaliselle ajatukselle Johannes "Zebedessonin" kirjoittajuudesta on maantieteellisesti ajatellen vahva Juudean painotus. Miksi galilealainen Johannes olisi kiinnittänyt niin paljon huomiota seikkailuihin Juudeassa? Myös kirkastusvuorikokemuksen puuttuminen Johanneksen evankeliumista on erikoista ottaen huomioon "Shekinah-teeman" vahvan läsnäolon kyseisessä teoksessa.

Welzu kirjoitti...

Tuota Juuda-painotteisuutta tulen käsittelemään kirjoitussarjani jossakin tulevassa osassa, kuten myös evankeliumin yhtenäisyyttä. Olen kuitenkin jonkin verran miettinyt tuota sisäisten ja ulkoisten todisteiden vastakkainasettelua. Tälle voi olla suhteellisen helppokin löytää ratkaisuja (esimerkiksi rakkaan opetuslapsen identifioiminen Johannekseksi käy kätevästi, jos vertailee luvun 13 ateriaa synoptikkojen pääasiäisateria kuvauksiin).

Toi kirkastusvuorikokemuksen puuttuminen on tosiaan jännä juttu. Itse mietin sitä myös Johanneksen kirjoitustarkoituksen pohjalta. Jos ajatuksena oli osoittaa, että Jeesus on Jumalan poika, niin mikä olisikaan ollut parempi keino tehdä se kuin kertomalla kirkastusvuorikokemus.
Selvästikään kirjoittajalla ei ole ollut ongelmia käyttää muista evankeliumeista tuttua materiaalia, koska ruokkimisihme ja veden päällä kävely kerrotaan (jotka molemmat myös tehostavat kirjan päämäärää). Niinpä kirjoittaja ei joko ole tuntenut kirkastusvuorikertomusta tai sitten ei ole halunnut ottaa sitä mukaan. Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi ja luulen, että se liittyy Sebedeuksen poikien poissaoloon neljännessä evankeliumissa. Ehkä evankeliumin onkin kirjoittanut joku Johannesta ja Jaakobia vihannut opetuslapsi?

Julle (se on Juliel :) kirjoitti...

Merkittävä puute omasta näkökulmastani on myös Öljymäellä käydyn keskustelun puuttuminen (Matt. 24/Mark. 13 ja Luuk. 21).

Perinteinen (kansan ymmärtämä) selitys puutteille on tuo oletettu muita myöhäisempi kirjoitusaika... Ei ole ollut tarvetta jauhaa kaikkea vuosikymmeniä tiedossa ollutta uudelleen.

Toinen perinteinen painotuksia selittävä tekijä on oletettu pakanaympäristö kirjoitushetkellä - Efeso tai lähisaaristo :) Näkyvätkö ympäristön tapahtumat/tarpeet valinnoissa? Ainakin juutalaisen nimistön ja tapojen selityksissä se näkynee.

Mutta mielenkiintoista seurata mitä tuleman pitää!

Anonyymi kirjoitti...

2008 maaliskuun safariteksteissä on mun perustelut Johanneksen puolesta. En enää niin välitä, mutta olis kiva kuulla Walzulta että onko niissä mitään hyvää.

Anonyymi kirjoitti...

Siis Isä Pekka O. M. Leivon kommenteissa 2008 maaliskuussa. Tähän ei saanut laitettua niitä kun tulee liian pitkä.