Mitä tuttu Room. 12:2 voisi merkitä konkreettisesti tänä päivänä?
Roomalaiskirjeen mukaan syntiinlankeemuksen seurauksena Paavali näyttää käsittävän ihmisen mielen ja arvostelukyvyn korruptoituvan ratkaisevasti:
Room. 1:21-22. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi.
Room. 1:28: Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle (tai: katsoneet Jumalan tuntemista arvokkaaksi), on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan (tai: arviointikyvyttömän mielen valtaan), tekemään sellaista mikä ei sovi.
Kahdennessatoista luvussa apostoli palaa aiheeseen, ja kehottaa uskovia uuden elämänsä mukaisesti muuttumaan mielen uudistuksen kautta, jotta arviointikyky parantuisi ja uskova tunnistaisi Jumalan tahdon:
Room. 12:2: Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
Miten voimme käytännössä soveltaa tätä tekstiä? Missä mielessä voidaan sanoa, että uskova osaa arvioida paremmin, mikä on Jumalan tahto? Rajoittuuko tämä koskemaan vain omaa elämää koskevia eettisiä valintoja, vai onko meillä "Jumalan mieli" siinä mielessä, että yleinen kykymme arvioida, mikä on hyvää ja pahaa on parempaa kuin ei-kristittyjen? Meillä on paljon osoitusta siitä, etteivät historian saatossa kristityt (sellaisetkaan, joita voidaan evankelisuuden hengessä "uudestisyntyneinä" pitää) ole olleet eettisesti aina oikealla puolella.
Ja miten "muuttuminen mielen uudistuksen kautta" tapahtuu? Raamatun, rukouksen, seurakuntayhteyden ja neuvoa antavien veljien välitykselläkö? Kun tätä jälleen alan pohtimaan, tulee mieleen evankelisuuden fundamentalistisesti virittynyt laita, jossa ei muuta harjoitetakkaan kuin Raamattua, rukousta ja seurakuntayhteyttä ja kuullaan pelkkiä omien pastoreiden neuvoja eikä kallistetakkaan korvaa ei-kristittyjen mielipiteille. Ajattelemmehan kai, että humaani ja järkevä kristitty kehittyy parempaan arviointikykyyn myös keskustelusuhteessa ei-kristittyihin ja kuuntelemalla kaikkia osapuolia.
Miten siis Room. 12:2 tulisi opettaa? Miten opettaisit, että jos teet A, muutut mielesi uudistuksen kautta, ja siitä seuraa että pystyt päättelemään Jumalan tahdon ja erottelemaan hyvän pahasta asioissa B ja C.
4 kommenttia:
Pieni sepustus, oikeat alkuasetelmat, tiedot "takaavat" oikean lopputuloksen, kuten matematiikassa.
Uskon että kaikki tärkeät seikat ovat alullaan jo paratiisissa, ja loppu huipentuma lopunajoissa (ilmestyskirja ja profeetat) mutta väli tulokset ovat nyt näkyvillä.
Esim. matematiikan opettaja joka tekee kokeen, havaitsee heti jos oppilas on antanut väärän vastauksen, mutta jos opettaja katsoo että onko oppilas ymmärtänyt matematiikan "kaavan" oikein mutta tehnyt laskuvirheen, minkä jälkeen kuitenkin lopputulos on oikea "kaavan" mukaan.
Näin oppilas on huolimaton vaikka ymmärtää "kaavan" eli opetuksen asian.
Nyt Jumala tahto, mikä on Jumalan tahto, kaikille sama ? ei, mutta "pääkaava" on sama. totuus ja se tulee mielestäni tiedon kautta.
Jos katselee Jeesuksen opetusta se on aikalailla tieto pohjaa perustuvaa, kuten periaatteessa koko usko perustuu oikeaa ja luotettavaa tietoon.
Oletus että hyvän ja pahan tiedon puu on hyvä, niin se on oikeaa tietoa, mutta on joukossa myös samasta puusta "pahaa" tietoa mikä ei ole ihmiselle nyt tarpeellista vaan vahingollista.
Puu itsessään ei ole paha eikä tieto = totuus ole paha.
Room 12:2 ja mitä siitä voi saada irti, jos siihen rinnalle ottaa
Room 8:20 Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan,
katoavaisuuden = mitättömyyteen ja turhuuteen.
Ei kait kivet ja puut ole turhuutta, oletus että maailma ja sen meno, hyvä ja "paha", odotus on että ihminen pelastuu.
Miten sitten tulee käytännössä muuttua mielen osalta, ja vieläpä uskovien tai jumalattomien kohdalla.
Tulee tietää mitä Jumala todella sanoo, (väitän että suurelta osin ilosanoma ei ole oikea) kun kaikki saavat oikean totuuden se on ilosanoma joka on todellinen ilo ja riemu, sitä kohden sitten kaikki rientävät.
Mutta jos sanoma on turhuus-sanoma, kuka lähtee liikkeelle Jumalaa etsimään.
Mitä tulisi opettaa Room 12:2 mukaan, Totuutta mikä on meillä esikois-oikeus, "Hengen esikoislahja".
Jos nyt kaikille opetetaan "Mooseksen lakia" joka kivittää jokaisen jopa pienimästä rikkeestä, tai kun Srk:ssa opetetaan vain iankaikkista helvetin tulta, kuka rohkene lähestyä Jumalaa ? :(
Kenen vika, heidän jotka opettavat väärin, tästä tulisi liian pitkä juttu sanoa mikä on väärin, mutta Ilosanoma on muuttunut turhuus-sanomaksi.
Eräs kohta mikä sitten vaikuttaa siihen että opetus on "väärää" on liian nuoret opettajat, sillä eihän lapset jotka maitoa juovat sovi opettajaksi. kuinka heidän mielensä ja "sydän" on oppinut erottamaan hyvän pahasta.
Se on usein valitettavan pitkä ja raskas "tie".
Nuorukaiset ja naiset ovat "heikkoja" opettajia jotka kuulijoiden korvasyyhyyn opettavat.
Nyt on vallalla rahan, vallan, ja oman kunnia tavoittaminen, näin ei Jeesus tai Paavali tehnyt.
Ei Paavalilla ollut teltta tehdasta, vaan usein oli kovinkin nälkäinen.
Totuus, että tämä maailma ja sen meno on turhuutta ja mitätöntä tekee sitten sen mitä varten Jumalan sanaa julistetaan.
Sekä uskovissa että jumalattomissa.
Eihän edes Jeesus puhunut omia sanoja vaan niitä joita sai Isältä, ja teki sen tehtävän mitä varten oli tullut, eli julistamaan ilosanoman kaikille, alkaen juutalaisista ja sitten maan ääriin (Paavali)
Eikö meillä ole sama Jumalan sana kuin Jeesuksella ja Paavalilla.
Eikö meillä ole sama Pyhä Henki kuin Jeesuksella ja Paavalilla.
Missä sitten vika, opetuksessa, ei sanassa tai hengessä.
Me havittelemme itse maailman turhuutta ja sitten pyrimme julistamaan että Jumala tykö kannattaa tulla. Siis meidän teot, ja asenteet, mieli, ajaa pois ihmiset.
Ei Jumalan voimallinen sana tai Jumala itse. Mutta Kuka on arvollinen julistamaan sitä sanaa mitä Jumala haluaa meidän julistavan. Se ei ole helppo ja mukava tehtävä, aluksi ja lopuksi saat "kaikki" uskovat kimppuusi. :(
Mutta jumalattomat tulevat tämän sanoman luokse, jopa tungettelevat sinun huoneesi.
Aihetta pohtiessa kanattaa tutustua Aleksi Kuokkasen väitöskirjaan Constructing Ethical Patterns in Times of Globalization: Hans Küng’s Global Ethic Project and Beyond. Tässä linkki tiivistelmään ja kirjaan: http://www.doria.fi/handle/10024/63299
Jenni
Onpa ihanaa kun joku nostaa kissaa pöydälle. Itse olen peräänkuuluttanut samaa kysymystä suhteessa profetioiden ja opetusten arviointiin. Raamattu käskee arvioimaan kaiken opetuksen sulkematta itseään ulkopuolelle, mutt milläs arvioit Raamatun opetukset? Raamatulla?
Isä Pekka O. M. Leivo
Lars Leevi: Roomalaiskirjeen valossa 12:1 alkaa "taten" (oun) ja liittaa luvut 1-11 perusteeksi luvuille 12-16 (erityisesti 12:1-21). Joten voisi aloittaa mielen uudistuksen vaikka opiskelemalla, muistamalla ja pohdiskelemalla Roomalaiskirjetta ja erottelukyky kaikissa asioissa paranee.
Lähetä kommentti