sunnuntai 19. elokuuta 2012

Ilmestyskirja-palsta: Pienen kirjakäärön arvoitus

Ilmestyskirjan tutkijoiden kesken käydään debattia siitä, onko taivaasta lasketuvan enkelin kädessä oleva pieni kirjakäärö (10:2) sama kuin luvun viisi iso kirjakäärö — ja jos ei ole, niin mistä pienessä käärössä on kysymys. Osa tutkijoista on vakuuttunut sekä kieliopillisten että kontekstuaalisten seikkojen viittaavan kahteen eri kääröön. Viime aikoina enemmistö tuntuu kuitenkin kääntyneen sille kannalle, että kirjakääröjen väliset erot ovat selitettävissä ja kyseessä on joko yksi ja sama käärö tai ainakin kaksi kääröä liittyvät erittäin kiinteästi toisiinsa.

Yksi tunnetuimmista teorioista pienen käärön suhteen on Richard Bauckhamin esittämä ajatus siitä, että käärön sisältö liittyy ilmestykseen siitä roolista, mikä seurakunnan kärsimyksillä ja aktiivisella todistuksella on kansojen kääntymisessä aikojen lopussa. Hänen mukaansa tämä ilmestys alkaa 11:1, esitetään pähkinänkuoressa 11:1-13, laajennetaan myöhemmissä luvuissa ja päättyy lopulta jakeeseen 22:5. Bauckham on laajalti ottaen oikeansuuntaisilla jäljillä, mutta hänen kokonaishypoteesissaan on tiettyjä ongelmia, joten ratkaisua pienen kirjakäärön arvoitukseen on etsittävä muualta.

Toinen lähestymistapa on nähdä iso kirjakäärö Jumalan eskatologisena kokonaissuunnitelmana ja pieni kirjakäärö sen yhtenä osana. Jumalan valtakunta saa pian loisteliaan täyttymyksensä ja se on makea uutinen Johanneksen suussa, mutta sitä odottaessaan Kristuksen ruumis joutuu kokemaan ennennäkemätöntä vainoa ja vastustusta, mikä puolestaan on karvasta kalkkia Johanneksen mahassa (10:9). Käärön sisältö on siis pitkälti yhtenevä sen kanssa, mitä 11:1 eteenpäin seuraa. Tässä yksinkertaisessa tulkinnassa on omat etunsa.

On kuitenkin mahdollista lähestyä aihetta huomattavasti monivivahteisemmin. Sen mukaan iso, sinetöity kirjakäärö viittaa Danielin kirjan 12:4-9 sinetöityyn sanomaan, joka paljastetaan Ilmestyskirjan luvusta 17 eteenpäin, kun taas pienempi, syötävä käärö viittaa profeetta Hesekielin toimeksiantoon, jollaisen myös profeetta Johannes saa. Koska torvet ovat seitsemännen sinetin laajentuma ja vihan maljat puolestaan seitsemännen torven laajentuma, iso kirjakäärö on auki vasta luvun 16 lopussa. Pienen käärön sisältö eli Johanneksen profeetallinen toimeksianto sen sijaan tuntuisi käsittävän lähinnä luvun 11 sekä sitä seuraavan erillisen jakson 12-14, joka yhtyy päätarinaan luvussa 15. Näin isosta kirjakääröstä paljastuu se, mitä Jumalan kansan viimeisen ahdistuksen jälkeen seuraa, kun taas pienen kirjakäärön sanoma keskittyy nimenomaan sitä edeltävään koettelemusten jaksoon.

Oma mielenkiintoinen lisäkysymyksensä on se, miksi Johanneksen tehtävänanto on sijoitettu Ilmestyskirjan narratiivissa nimenomaan lukuun 10. Hesekielin tavoin profeetta saa tehtäväkseen puhua Jumalan kansalle, mutta tuntuisi oudolta sijoittaa tämä kutsu jonnekin profeetan tulevaisuuteen, joksi torvien aika monissa skenaarioissa sijoitetaan. Paljon mielekkäämpää onkin ajatella tämän yksityiskohdan toimivan yhtenä vihjeenä siitä, missä historian vaiheessa profeetta itse eli. Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta alkanut prosessi oli jo pitkällä, ja nyt odotettiin enää viimeisen torven soittoa ja Jumalan lopullista, näkyvää kuninkuutta maan päällä. Tätä samaa vaihetta uskollinen seurakunta elää edelleen, odottaessaan Herraansa pian saapuvaksi.

Ei kommentteja: