Heprealaiskirjeen vastaanottajat
Kysymys Heprealaiskirjeen vastaanottajista jakaa asiaan perehtyneet useaan leiriin. Kirjeen kreikankielinen otsake ”heprealaisille” ei ole tekstikriittisistä syistä autenttinen, eikä saisi hallita meidän ajatuksiamme kirjeen vastaanottajista. Todennäköisesti se lisättiin kirjeeseen kertoakseen myöhäisen kopioitsijan käsityksen joko kirjeen sisällöstä tai sen vastaanottajista.
Jos kirjeen sisältö on osoitettu juutalaiskristityille, on todettava, että kirje toistaa kurinalaisemmin Vanhan testamentin kirjallista sisältöä kuin mikään muu Uuden testamentin kirjoitus. Kirje on hyvää kirjakieltä ja viitteet Vanhaan testamenttiin on johdettu Septuagintasta. Muutoin kirjeen kieli ei ole septuagintamainen, vaan vastaa klassisen kreikan tyyliä.
Koska alkuseurakunnan Raamattu oli Septuaginta ja alkuseurakunnan piiriin tuli nopeasti lukutaitoisia ja koulutettuja pakanoita, on mahdollista, että he omaksuivat nopeasti tiedon kirjallisesti leeviläisestä pappiskoodista Vanhasta testamentista. Jo apostolisista isistä luemme, kuinka nopeasti Pyhän Kirjan kieli muokkasi pakanakristittyjen kieltä ilman, että he olisivat luopuneet hyvästä kreikankielen ilmaisuista. F. F. Bruce toteaakin, että kirjeen sisältö ei heijasta historiallisesti ensimmäisen vuosisadan Jerusalemin temppelin uhrikäytäntöjä, vaan kirjeen sisältö riippuu täysin Vanhan testamentin kirjallisesta tuntemisesta. Sen kirjoittamiseen ei tarvittu matkaa Jerusalemiin ja tutustumista temppelin käytäntöihin ennen vuotta 70 jKr.
Kirjeen kirjoittaja kuvaa vastaanottajien olleen vaarassa ”luopua elävästä Jumalasta” (3:12) ja vaipua takaisin tilaan, joka oli ennen ”uskon perustuksen laskemista ja parannusta kuolleista teoista” (6:1). Jos vastaanottajat olisivat luopuneet Kristuksesta ja palanneet takaisin juutalaisuuteen, he olisivat silti jatkaneet elävän Jumalan palvelemista, juutalaisessa yhteydessä. Lisäksi sanaparia ”kuolleet teot”, joista kirjeen vastaanottajien omatunto puhdistettiin Jeesuksen verellä (9:14) viittaa muussa juutalaisessa kirjallisuudessa pakanoiden tekoihin. Näiden perusteiden nojalla on mahdollista, että kirje osoitettiin niille, jotka olivat luisumassa takaisin pakanuuteen.
Arvioni: Edellä esitetty evidenssi on mielekkäästi tulkittu. Pakanahypoteesi pysyy kasassa. Erityisen tärkeä näkökohta on se, että Heprealaiskirje ei kuvaa toisen juutalaisen valtakunnan temppelikäytänteitä, vaan on kirjallisesti riippuvainen leeviläisestä pappiskoodista, jota ei enää harjoitettu Jerusalemissa. On siis mahdollista, että kirjeen kirjoittaja ja vastaanottajat eivät olleet käyneet koskaan Jerusalemissa.
7 kommenttia:
En ole vuosiin lukenut Heprealaiskirjettä "sillä silmällä", joten en kommentoi ainakaan tässä vaiheessa erityisesti tuota kysymystä. Sen sijaan yleisellä tasolla tulee mieleeni muutama aihepiiriin liittyvä huomio:
Ensinnäkin pitäisin todennäköisenä, että UT:n kirjeiden kirjoittajat pystyivät kommunikoimaan kirjeidensä vastaanottajien kanssa riittävällä tasolla (en siis väitä, että jokainen kirjeen kuulija/lukija olisi nähnyt ja huomioinut kirjeessä kaiken sen, mitä meidän aikamme tutkijat niissä näkevät). Tähän on vaikuttanut toisaalta se mahdollisuus, että kirjeen välittäjä on voinut omalta osaltaan auttaa sen sanoman ymmärtämisessä, koska saattoi tuntea sekä kirjoittajan että vastaanottajat. Toisaalta on mahdollista (ja todennäköistäkin), että varsinkin isompien kaupunkien seurakuntiin on pitemmän päälle liittynyt sekä entisiä juutalaisia että "Jumalaa pelkääviä" pakanoita, jotka ovat tutustuneet pyhiin kirjoituksiin jo ennen kristinuskoon kääntymistään. Se, että tekstin sisällössä oletetaan paljon VT:n ymmärtämistä ei siis mielestäni vielä vaadi, että vastaanottajien tulee olla juutalaisia.
Toinen kirjeiden tulkintaan vaikuttava seikka on se, että pakanakristityistä saatetaan käyttää termejä, jotka viittaavat juutalaisiin ja/tai Israeliin. Tällöin pintavilkaisulla saattaa näyttää, että teksti on kirjoitettu juutalaisille, kun taas lähempi analyysi antaisi ymmärtää, että pakanakristityt ovatkin todennäköisemmin enemmistönä vastaanottajien keskuudessa.
Sekin lienee nähdäkseni vielä oleellinen kysymys, voidaanko vastaanottajien ajatella yleensä/aina/joskus olleen selkeästi yksinomaan jompaan kumpaan ryhmittymään kuuluvia henkilöitä. Tällainen varhaisen kristinuskon selvärajaisiin (ja yleensä toisista mitään tietämättömiin ja hermeneuttisesti suljettuihin) homogeenisiin "yhteisöihin" jakaminen on toki pitkään ollut suosittua akateemisissa piireissä.
kysymys:
tämä ei ehkä ole kovinkaan merkityksellistä tähän aiheeseen liittyen, mutta sellainen kysymys heräsi että olisiko juutalaisuuten palaavan todella ajateltu "jatkavan elävän Jumalan palvelemista"?
Antin esittämä kysymys on hyvä. Se avasi minulle kriittisen näkökulman pakanahypoteesiin.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja käyttää esimerkkinä luopumuksesta israelilaisista erämaassa (Hepr 3). He kääntyivät "elävän Jumalan" tyköä palvelemaan kultaista vasikkaa. Teologia luopumuksesta on rakennettu jakeessa 3:14 ns. ground-clause varaan: "Sillä (gar)me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, jos todellakin pysymme luottamuksessa alusta loppuun saakka". Näin Heprealaiskirjeen kirjoitta tulkitsee erämaatapauksen varoittavana esimerkkinä siitä, että Kristuksen luota pois kääntyminen on yhtä kuin "elävän Jumalan" luota pois kääntyminen. Tällöin pakanahypoteesi voidaan laajentaa myös juutalaiseen/pakana-juutalaiseen yhteisöön.
Tutkimuksen historiassa on joskus väläytetty Alexandria-hypoteesia. Siellähän oli merkittävä juutalainen "siirtokunta" ja näin pohjaa tämänkaltaiselle tuotokselle ja sitz-im-lebenille. Toisaalta juutalaisia oli ilmeisesti 3-10% Rooman valtakunna asukkaista ripoteltuna joka puolelle, joten pelkästään tällä pointilla ei korkealle kiivetä.
Jos nyt kuitenkin Alex-hypoteesillä leikitään, niin mielenkiintoisen lisäpointin aiheeseen tekee Leontopolisissa ollut Onias III:n perustama juutalainen temppeli. (Myös Elefantinen saarella Etelä-Egyptissä oli ilmeisesti jo 500-luvulta asti juutalaisen sotilassiirtokunnan oma temppeli). Olisko yhtenä kiinnekohtana temppelitematiikkaan voinut olla Vt:n lisäksi tämä Leontopoliksen pyhättö?
Ytterst spekulativt, jag medger...
Esitän tässä heprealaiskirjeestä muutaman jakeen, joiden valossa en itse näe pakanavastaanottaja-hypoteesia mielekkäänä.
1:1 "puhui isillemme profeettojen suulla"
2:16 "ottaa suojelukseensa Aabrahamin suvun"
7:4 "Kantaisämme Aabraham"
12:25 "Kun isät Siinailla torjuivat hänet"
Nämä jakeet mielestäni tukevat sitä näkemystä, että sekä kirjoittaja että vastaanottajat mieltävät itsensä Aabrahamin lapsiksi, mihin Jeesuksenkin kohtaamat juutalaiset viittasivat (Joh. 8:33).
Hypoteesi siitä, että koska kirjoittaja käyttää argumentoinnissaan vain VT:n aikuista uhri- ja jumalanpalvelustematiikkaa, eivät vastaanottajat olisi koskaan käyneet Jerusalemissa, on mielestäni arveluttava. Ennemminkin tällainen huomio puhuisi sen puolesta, että kirjoittaja itse vain ei tunne sen aikuisia jumalanpalvelus- ja uhrikäytäntöjä, ja argumentoi siis omaa typeryyttään vanhoilla asioilla juutalaisille vastaanottajille.
Olisiko kirjoittaja itse siis vain oppinut pakana?
Tämä ei ole mielestäni myöskään kovin hyvä johtopäätös, jos ajattelee alussa esittämiäni jakeita. Vaihtoehdoiksi sitten jäisi, että joko kirjoittajana on ollut metsässä VT:n kanssa kasvatettu juutalainen, joka ei tiedä oman uskontonsa nykytilasta hevon herttaista tai että pakanakirjoittaja on vain kirjallisena tehokeinona samaistanut itsensä israelilaiseksi.
Oli kirjoittaja sitten pakana tai juutalaisen alkuperän omaava, on hänen tarkoituksenaan perustella vastaanottajille hyvin seikkaperäisesti se, että Vanha liitto on huonompi verrattuna Uuteen liittoon eikä sisällä mitään, mikä ei olisi parempana Uudessa liitossa.
Vastaanottajiksi sopisi mielestäni joko juutalaisuuteen palaamassa olevat tai juutalaisuuteen kääntymässä olevat pakanakristityt, jotka olivat joutuneet vaikkapa ebioniittien vaikutuksen alaisuuteen. Tähän voisi viitata esim. 13:9, jossa viitataan ruokien merkitykseen.
no miten on, oliko naihin pekan osoittamiin jakeisiin mitaan sanottavaa kellaan pakanahypoteesimiehella?
Kirjahyllyä siivotessani osui käsiini Robert Gordonin Hebrews (SAP Readings -sarja) ja vilkaisin, mitä hänellä oli sanottavana kirjeen vastaanottajista. Hän kävi lävitse argumentteja puolin ja toisin ja taisi muistaakseni päätyä ainakin alustavasti siihen tulokseen, että on vaikea sanoa, olivatko vastaanottajat pääosin pakana- vai juutalaistaustaisia.
Hän myös mainitsi sen (mihin jo itsekin aikaisemmin viittasin), että nuo viittaukset "isiin" yms. (joita Pekkakin esitti) eivät vielä todista mitään, koska muuallakin UT:ssa nähdään pakanakristittyjen kuuluvan Aabrahamin jälkeläisiin yms. Toisin sanoen, seuratessaan juutalaista messiasta he ovat omaksuneet uuden identiteetin osana Jumalan kansaa, jolloin Jumalan kansan historia on heidänkin historiaansa, jne.
Tämä huomio ei kuitenkaan vielä ratkaise kysymystä vastaanottajista suuntaan taikka toiseen. Odottelemme Esalta lisää postauksia!
Lähetä kommentti