torstai 11. joulukuuta 2008
Gordon Feen tulkinta avioerosta ja kihlautumisesta (1. Kor 7:27-28) ja sen kritiikki
Olen työskennellyt useasti Gordon Feen 1. Korinttilaiskirjeen kommentaarin kanssa erityisesti kirjeen seitsämättä lukua. Tälläkin kertaa, kun jakeet 27-28 ovat kyseessä, kyseinen selitysteos johtaa minua kysymään, millä perustein Fee näin tulkitsee. Hänen käännöksensä näistä jakeista kuuluu:
"27 (a) Oletko sidottu naiseen? Älä etsi vapautumista. (b) Oletko vapaa naisesta? Älä etsi vaimoa. 28 Mutta jos menet naimisiin, et tee syntiä; ja jos neitsyt menee naimisiin, hän ei tee syntiä. (Are you bound to a woman? Do not seek to be released. Are you free from a woman? Do not look for a wife. But if you do marry, you have not sinned; and if a virgin marries, she has not sinned.)"
Hänen tulkintansa mukaan 27a on kielto avioerolle, mutta 27b koskee kihlautumista. Tästä seuraa se, että jos mies kihlautuukin ja menee naimisiin (j. 28), hän ei tee syntiä.
Ensimmäinen ongelma Feen tulkinnassa on jakeen 27b pääverbi λελυσαι tempuksen väärinymmärtäminen. Se on tempukseltaan perfekti ja harvinainen Paavalin kirjeissä. Perfektien osalta yleinen sääntö on, että jos kirjoittaja sen valitsee aoriitan tai preesensin sijaan, painotus on menneellä tapahtumalla. Mutta Fee kääntää perfektin reaalipreesensinä. Tempusta vastaava käännös olisi: "Vapauduitko naisesta? "
Toinen ongelma Feen tulkinnassa on jakeen 27b pääverbin λελυσαι tulkinta suhteessa jakeen 27a nominiin λυσις . Hän tulkitsee verbin liittyvän kihlaukseen, vaikka jakeen 27a nominin λυσις hän tulkitsee vapautumisena avioliitosta eli avioerona. Kannatan 27a:n tulkintaa oikeana lukutapana myös 27b:n pääverbin kohdalla. Molemmat liittyvät avioliitosta vapautumiseen eli avioeroon. Tämä on loogista, koska kyseessä on saman sanaperheen nomini- ja verbimuodot.
Olettaisin, että syy Feen tulkintalinjalle on hänen ennakkoasenne seuraava jaetta 28 kohtaan, jossa mainitaan mahdollisuus avioitua niille, jotka ovat "vapautettu" naisesta eli aiemmasta avioliitosta. Fee torjui aikaisemmin kommennetaarissaan uudelleenavioitumisen mahdollisuuden tulkinnallaan jaksossa 1. Kor 7:10-15. On siis luonnolista tällöin ratkaista jakeiden 27-28 tulkinta jakeiden 10-15 ehdoilla. Mutta onko mitään toista tapaa tulkita kahden tekstin välinen suhde kuin Feen esittämä tapa?
David Instone-Brewer tulkitsee 1. Kor 7:10-15 siten, että Paavali pitää roomalaista erilleen muuttamista Kristuksen käskyn vastaisena tapana perustelulle avioerolle. Kyseinen jaeryhmä sisältää nimittäin juutalaisille avioeroteksteille tuntemattoman verbin χωριζω, jonka esiintymistiheys kreikkalais-roomalaisissa papyruslöydöissä on huomattavampi ja näyttää heijastavan roomalaista tapaa avioerolle erilleen muuttamisena. Tällöin ei toteutunut Vanhan testamentin ehto Mooseksen säätämästä avioerokirjasta. Paavali ei voinut hyväksyä tätä Jeesuksen käskyn vastaisesti.
Tämä on totta, sillä Jeesuksen mielestä avioero saattoi tapahtua vain Mooseksen säätämän avioerokirjan myötä (5. Moos 24:1-4 vrt. Matt 19:1-9), jos perusteena oli haureus. Paavali lainasi korinttilaisten tilanteessa toista Vanhan testamentin perustetta avioerolle eli hylkäämistä (2. Moos 21:10-11 vrt. 1 Kor 7:10-15). Molemmat puolsivat siis Vanhan testamentin perusteita (haureus ja hylkääminen) avioeroille erikoistapauksissaan ja Vanhan testamentin tapaa asettaa avioero voimaan. Vasta tämän jälkeen eronnut oli vapaa menemään uudelleen naimisiin (vrt. 1. Kor 7:27-28). Tämän päälle on mielenkiintoista todeta, kuten Feekin asian huomaa, että λελυσαι verbi merkitsee papyrusaineistossa "vapautettu sopimuksesta". Tämä täsmää Vanhan testamentin näkemystä avioliitosta ehdollisena liittosopimuksena, joka alkaa aviovalasta. Avioliitto saattoi tällöin purkautua vain tämän sopimuksen raukeamisena.
Parhain kokonaisesitys tämän suuntaisesta tulkinnasta lienee David Instone-Brewerin käsialaa kirjassa Divorce and Remarriage in the Bible: The Social and Literary Context (Eerdmans 2002). Instone-Brewerin kirjassa on myös mielenkiintoinen havainto siitä, että useat länsimaalaiset lainsäädännöt ovat perineet Vanhan testamentin tavan avioerosta juridisena toimenpiteenä, jota ei roomalaisessa yhteiskunnassa noudatettu ennen kristilisyyden leviämistä. Jos roomalainen tapa olisi voimassa, ihmiset voisivat muuttaa tänäkin päivänä vain erilleen ilman, että toisen osapuolen oikeus yhteiseen omaisuuteen tai lasten taloudellinen asema olisi turvattu. On siis mielenkiintoista kuin 5. Moos 24:1-4 on vaikuttanut läntiseen oikeuslaitokseen näinkin pitkän ajan jälkeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
20 kommenttia:
En ole analysoinut Feen argumentointia, mutta vilkaisin pikapikaa, mitä Thiselton sanoo ko. jakeista. Hänen mukaansa on kysymys siitä, "[h]ow are we to balance the force of λυσις as more likely to mean dissolving the obligation (bethothal) against the force of γυνη as more likely to mean wife than women (marriage)."
Hänen mukaansa leksikograafinen todistusaineisto viittaa λυσις-sanan kohdalla siihen, että kyseessä oli kihlautuminen eikä avioliitto, kun taas γυνη-sanaa käytetään useammin aviovaimosta kuin vapailla markkinoilla olevasta naisesta.
Perikoopin alku kaksi jaetta aikaisemmin esittelee aiheeksi naimattomat naiset, joten se viittaisi kihlaukseen, mutta Thiselton ei tunnu asettuvan selkeästi oikein kummallekaan kannalle, ellei sitten hänen käännöksensä jakeessa 27 kuvasta hänen valintaansa:
"If you have become bound to a woman, do not seek to loose the tie; if the tie has been dissolved, stop seeking to marry."
Moulton ja Miliganin leksikograafinen listaus papyruskääröistä puoltaa λυσις-sanan käyttöä joko aviosopimuksen tai kauppasopimuksen purkuna. Samoin tekevät Craig Keener ja David Instone-Brewer. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin tekstuaaliseen aineistoon sekä Thiselton ja Fee tämän tulkinnan perustavat?
En tiedä Feestä, mutta tässä linkki Thiseltonin keskusteluun aiheesta:
The First Epistle to the Corinthians, p. 576
Thiseltonilla on sama ongelma kuin Feellä. He argumentoivat λυσις-nominin ristiviitteillä toisiin kommentaareihin, mutta ei niihin esiintymiin mitä esimerkiksi Instone-Brewer ja Moulton/Miligan löytävät papyruskääröjen tekstuaalisessa materiaalissa. Onkohan tämä jälleen näitä arvuutteluja sanan merkityksestä, joka on mainittu jossain kommentaarissa 1800-luvulla ja nyt selvinnyt läpi vuosisatojen nykyisiin kommentaareihin. Fee nimittäin viittaa 1933 painettuu teokseen lähteenään.
Jos Fee ja/tai Thiselton ovat väärässä eikä asiasta ole kukaan vielä kirjoittanut, niin siinä on akateemisen artikkelin paikka. Joku "A Note on..." -tyyppinen juttu julkaistaan varmaan alan johtavassa lehdessä helposti, mikäli aihetta on.
M-M:a minulla ei ole käsillä, mutta vilkaisin Davidin tuotoksia nopeasti. Silmiini ei sattunut kohtaa, jossa hän osoittaisi, että Thiseltonin arvio "the force of λυσις as more likely to mean dissolving the obligation (bethothal)" ei pidä paikkaansa. Antaisitko vielä tarkemman pointterin?
Instone-Brewer, David. "1 Corinthians 7 in the light of the Jewish Greek and Aramaic Marriage and Divorce Papyri" Tyndale Bulletin (2001/52): 101-116.
Divorce deed, 72 CE, Masada (AD72 ie DJD.II.19 = P.Mur.19):
"[Date, Place] I H divorce and release of my own free will, today you W who had been my wife before this time. You are free on your part to go and become the wife of any Jewish man that you wish. This is for you a writ of release and a bill of divorce, [illegible portion] And all ruined and damaged [...] to you will be restored and I will pay fourfold.’ And at any time that you ask me, I will replace for you this document, as is proper. [Signature of H]."
Tätä tekstiä David hyödyntää omassa tutkimuksessaan:
"This helps to explain why Paul uses words which are associated with slavery when he speaks about freedom from the marriage bond. He uses (kreik.) enslave (1Cor.7.15), (kreik.) free, especially from slavery (1Cor.7.39; Rom.7.3). It is probably also significant that he uses (kreik.) bind, tie, fetter (1Cor.7:27, 39; Rom.7.2), and (kreik.) loose, release (1Cor.7.27). His unusual use of and (kreik.) dismiss, release (1Cor.7.11-13) may also be related to this theme, because (kreik.) is often used with regard to release from slavery. He also uses the imagery of slavery when he tells couples that their partner rules over their body so they owe each other their conjugal rights (1Cor.7.3-5)."
Valitettavasti en pystynyt tuomaan tähän sitaattiin kreikan sanoja, mutta niiden englannin kieliset vastineet ovat verrattavissa alkuteksteihin.
Ja M-M:llä on pari muuta tekstiä listattu. Liitän nekin tänne kun palaan taas kotitoimistoon.
Kiitos, löysin nyt paikan. Lainaamasi kohta jatkuu:
"What does Paul mean when he uses this variety of language about being ‘bound’ or ‘released’? Most of the time it is clear that he is speaking to those who are married about their marriage bond with their partner (vv.3-5, 11-13, 39). In v.27 it is possible that he is speaking about release from a betrothal contract, and some have argued that he is even speaking about betrothal in v.39. However, in both verses he uses [kr.] which is also used with very similar terminology in Rom.7.2 where he certainly refers to marriage. Even so, many exegetes are uncertain about v.27 and about v.15 (which is the only place in this chapter where he uses [kr.]). Normally one would assume that Paul is speaking in v. 15 and v. 27, as in all these other verses, about release from the marriage bond, but some exegetes are reluctant to do so because this implies that Paul was allowing remarriage."
Eli DBI myöntää, että j. 27 voi myös viitata kihlaukseen, mutta näyttäisi silti torjuvan ajatuksen Room. 7:2 ja 1. Kor. 7:15 perusteella. Fair enough, mutta minusta tämä pikemmin tukee Thiseltonin väitettä (että kyseessä voisi jakeessa 27 olla kihlaus) kuin tyrmää sen leksikograafisin perustein.
Minulla ei ole tuota TynB:n numeroa hyllyssäni (eli en tiedä, mitä alaviitteistä löytyy), mutta voisin kysyä Davidilta suoraan, miten hän näkee Thiseltonin väitteen. Täytyy katsoa, josko ehtisin viikonlopun aikana.
Kihlautuminen mielestäni ei ole ongelmallinen väite, jos
1) 1. Kor 7:27 kokonaisuudessaan viittaisi tähän. Mutta nyt ohessa puhutaan myös avioerosta ja saman sanaperheen sanoilla.
2) Olisi myös suotavaa nähdä papyruksissa tai muussa kirjallisessa materiaalissa viitteitä λυσις-sanan käyttöön kyseisellä tavalla. Olen penkonut sanakirjoja ja niiden viitteitä läpi usean kerran, enkä ole pystynyt eristämään tätä Thiseltonin/Feen väitettä missään todellisissa viitteissä. Vastaan tulee vain näitä ristikkäisviitteitä eri kommentaareihin eikä todelliseen tekstuaaliseen aineistoon.
3) DBI väite on mielestäni "fair enough" argumentointu Paavalin kirjeitä ajatellen kuten viittasit.
Listaan tässä yhteydessä keräämäni antiikinviitteet Λυσις-sanasta avioerona. Nämä viitteet voi tarkistaa kontekstissaan Perseus-projektin tietokannassa.
Liddle-Scott:
Justianus Imperator, Novellea I 40 Prooem, ca. IV A.D.
Instone-Brewer:
Divorce deed, 72 CE, Masada (AD72 ie DJD.II.19 = P.Mur.19)
Moulton-Milligan:
Heidän viiteittään edeltää väite λυσις which in 1 Cor 7:27 is used with reference to the "loosing" of the marriage tie, is common with reference to the "disharge" of bonds or debts" jonka jälkeen seuraa listaus:
BGU 190 IV. 1149 (B.C. 13)
P OXY III. 150 (A.D. 101)
P Ryl II 176 (A.D. 201-11)
P Giss I. 33 (A.D. 222)
Sitten seuraa joukko viitteitä orjien vapautuksesta kuten myös DBI tulkitsi 1. Kor 7:27:n.
BDAG antaa vain avioeroa koskevan määritelmän.
Siksi kysyn edelleen: mistä Thiseltonin ja Feen leksiografinen tieto on peräisin? Miten kolme näinkin magnusleksiografia ohittaa koko mahdollisuuden kihlaukselle? Feen teoksesta en todellakaan löytänyt viitteen kuin yhteen kommentaariin enkä tekstuaaliseen dataan.
Tarkistin vielä Feen kryptisen viitteen, jonka takaa löytyi Moulton-Miligan. Tämä vasta on outoa, koska hänen tulkintansa ei pidä yhtä tämän 1930-vuonna syntynsä saaneen sanakirjan kanssa. Itselläni on vuoden 1976 reprint.
Kiitos tarkemmista tiedoista. En ole noita tutkinut kontekstissa enkä osaa sanoa, miksi Fee ja Thiselton ovat tuossa väärässä (jos ovat). Feen tuntien tosin olisi kuvitellut, että hän olisi ainakin tutkinut kontekstit eikä luottanut toissijaisiin lähteisiin.
Mitä tulee tuohon 1. Kor. 7:27, niin kysymyshän ainakin Thiseltonilla lienee juuri siitä, onko kyseessä avioliitto vai kihlaus, koko jakeessa. Ja tästä samasta jakeesta DBI sanoi, että on tosiaan mahdollista, että j. 27 käsittelee kihlaussitoumusta ja siitä vapautumista. Hän ei ainakaan minusta tuntunut ratkaisevan asiaa papyrus-leksikograafisella argumentilla, vaan viittaamalla noihin muihin Paavalin teksteihin.
Minulla ei sinänsä ole tässä mitään kantaa, ja DBI:n eksegeettinen argumentti voi hyvinkin pitää paikkansa. Ajattelin lähinnä, että mahtaako asia olla niin yksinkertaisesti ratkaistavissa kuin alkuperäinen postaus esitti ja vilkaisu Thiseltoniin viittasi siihen, että ei välttämättä ole.
Toki on aina mahdollista - ja näin usein tapahtuukin - että isokin pamppu tekee virheen. Jos näin todella on ja oma argumentti on pitävämpi, niin siinä on silloin ihan oikeasti sen mainitsemani artikkelin paikka.
Erittäin mielenkiintoinen keskustelu tähän mennessä ollut. Osa argumenteista vaatii aika pähkäilyä kun en teologi ole ja pohjatiedot varmasti vajavaiset. :)
Yksi asia mihin kiinnitin itse huomiota, jota tässä ette ole ainakaan vielä ole käsitelleet, on tuo j. 28 "ja jos neitsyt menee naimisiin". Pitäisikö tuo asiayhteyden vuoksi ymmärtää, että j. 28 ennen tuota oleva on eri asia kuin että jos neitsyt menee naimisiin?
Tällöin siis j. 28 alku tarkoittaisi, että j. 27 läpikäynyt voi mennä naimisiin, ja samoin neitsyt voi mennä naimisiin. Eikö kuitenkin kihlautunut ja kihlauksen (laillisessa järjestyksessä) purkanut ole kuitenkin vielä "neitsyt" vaiko ei?
Tämän vuoksi jos j.27 tulkitaan viittaamaan kihlauksen purkamiseen, niin j. 28 sisältää toistoa eli sama asia sanotaan kahdesti peräkkäin, joka ei kuulostaa järkevältä tulkinnalta.
Toki tässä teen sen oletuksen, jonka DBI omassa yhteenvedossaan eli "Christian marriages also gave equal rights to men and women".
Hassua kyllä, että tuo j. 27 ei ole selvemmin käännetty, että joka on vapautunut vaimosta. Ainakin Novum selkeästi kääntäisi sen niin. Ehkäpä perinteet velvoittavat tässä käännöstyötä. :)
Kiitos DrMark tarkennuksesta. DBI argumentti on perusteltua yksinään Paavalin teksteillä. Mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että DBI rakensi arguementtinsa valaistuneena vastaavanlaisesta rinnakkaisilmiöstä papyruskääröissä.
Ensiksi hän kommentoi, mitä hän löysi Masadasta avioerokääröstä ja sitten Paavali-argumentti alkaa näin: "This helps to explain why Paul uses words which are associated with slavery when he speaks about freedom from the marriage bond."
Tässä kokonaisuudessa on kuitenkin vielä ongelmana nimittäin tämä bethotral-argumentti. Hyväksyisin sen erittäin mielelläni. Mutta sen perusteellista argumentointia en ole mistään löytänyt.
Fee on ymmärtääkseni ensimmäinen, joka on tämän väitteen esittänyt, sillä Thiselton osoittaa riippuvaisuutensa Feestä sivulla 577.
Kuten jo aikaisemmin totesin Feen argumentaatio perustuu Moulton-Miliganin työhön, mutta heitä virheellisesti tulkiten. Edelleen kysyn, miksi leksikograafikot eivät tunne tapausta kihlautumisen purkautuminen sanaperheelle λυω/λυσις, mutta avioerotekstejä antiikin kirjallisten artefaktojen osalta kyseiselle sanaperheelle on osattu eritellä muutama? Olisiko näin, että tämä perustuu kokonaisuudessaan Feen väärään tulkintaan? Silloin Feen vaikutus myös useissa 1980-luvun jälkeen käännetyissä Raamatuissa on myös virheellinen. Tämä olisi todella akateemisen artikkelin paikka.
Syvennyttyäni Thiseltonin kommentaariin 1. Kor 7:24ff. osalta hän listaa johdannossaan tähän osioon erinäkemysten kannattajia, joiden tulkinnallinen jakolinja sijaitsee sanan η/ο παρθενος tulkinnassa.
Elliott/Fee tulkitsee ko. sanan koskevan kihlattuja naisia (neitsyitä). Weiss (+moni muu) näkee termin viittaavan kaikkiin selibaatinmuotoihin.
Kysymys on määräisen artikkelin suvusta tai sen puuttumisesta jakeessa 28. Useat käsikirjoitukset paitsi B F ja G eivät pidä feminiiniä artikkelia sisällään. Jakeen 27 monikollinen genetiiviartikkeli ei auta asian ratkaisussa, koska se on muodoltaan sama niin maskuliinissa ja feminiissä.
Näiltä osin alan ymmärtää Feen argumentaatiota. Yksi määräinen artikkeli tai sen uupuminen. Kallistuisin kuitenkin Weissin linjalle (myös tekstikriittisesti), koska jae 27a käyttää samaa sanaparia avioliitosta kuin jae 39, joka on tulkinnaltaan paljon selvempi kuin jakeet 27-28. Näin 27b ja sen perfektiverbimuoto ovat seuraus a-osiosta.
Weissin argumenttiin -niin kuin se on esitetty Thiseltonin kommentaarissa- Instone-Brewer tuo lisäarvoa. Vastakkaisesti Fee (s. 268) näkee vaikeana sovittaa jakeiden 17-24 otsikot ympärileikkaus ja orjuus Paavalin kokonaisvaltaiseen argumenttiin avioliitosta, seksuaalisuudesta, naimattomuudesta ja avioerosta 7. luvussa.
Instone-Brewerin esitys orjuuskielikuvasta tekee luvun 7 tulkitsemisesta johdomukaisen. Se sopii Paavalin valitsemaan sanastoon ainakin jakeessa 15, jakeissa 27-28 kuin jakeessa 39. Tällöin jakeilla 10-16 on selkeä temaattinen yhteys jakeiden 27-28 sisältöön. Niiden välissä oleva osio ei ole kiertotie, vaan kielikuvan silta samaa sisältöä koskevaan materiaaliin.
Anteeksi Tommi, että en suomentanut
edellisessä kommentissani η/ο παρθενος merkitystä. Se käsittelee kysymystäsi neitsyestä jakeessa 28 tai muulla tavoin selibaatissa elävää miestä/naista. Parempi käännös tälle sanalle olisi Weissin tulkintalinjan mukaan "naimaton" merkitysessä "hän joka elää selibaatissa" (neitsyt, eronnut, leski).
Merkittävä vasta-argumentti Weissin tulkinnalle voisi tosin nousta jakeiden 36-38 sisällöstä, jossa isä on naittamassa neitsyttytärtään. Tässä yhteydessä παρθενος on feminiinissä muodossaan ilmaistu.
Sain vihdoin vastauksen DIB:lle lähettämääni kysymykseen...(On ilmeisesti kovin suosittu heppu, koska viestiäni edeltävä sähköposti oli kuulemma tullut Thiseltonilta :-)
David ei muista aiheen kaikkia yksityiskohtia, mutta toteaa, että "from what I remember, the vocabulary is so varied, it is impossible to make firm conclusoins simply by vocabulary".
Eli tämä näyttäisi puoltavan sellaista tulkintaa DIB:n kirjoittamasta tekstistä, että kysymys ei ratkea leksikograafisella vaan eksegeettisellä argumentilla (mihin nähdäkseni sekä DIB että Thiselton sitten turvautuvat; en ole vieläkään perehtynyt Feen keskusteluun aiheesta).
Se, että näiden herrojen mielestä leksikografia ei aivan riitä, ei tietenkään vielä tarkoita, että asia todella on näin. Pitää myös paikkansa, että Fee on päässyt vaikuttamaan ainakin kahteen Raamatun käännökseen, mahdollisesti useampaankin. Eli tässä Esalle projekti - saat yhdellä heitolla kaadettua useamman akateemisen tutkijakeilan!
Kiitos drMark. Mikäli osaan lukea Feetä oikein, hän perustaa argumenttinsa nimenomaan leksikografiseen tulkintaan.
Tämän keskustelun hedelmänä on se, että 1. Kor 7:27 on erittäin vaikeasti tulkittavissa - ainakin sanaston osalta.
Itse seuraan tässä tapauksessa sitä logiikkaa, että Pli käyttää aviosopimus kieltä jakeen 27a osalta (vrt. Room 7:1,4 ja 1. Kor 7:39) ja sitten jakeessa 28b hän käyttää samaa sanaperhettä. Lisäksi DIB:n argumentti orjien vapauttamisesta verraten avioliiton raukeamiseen on jokseenkin selkeä. Ainut todellinen haaste tulkinnalleni on kuinka tulkita nomini παρθενος asiayhteydessä.
No niin, sain vihdoin vilkaistua, mitä Fee asiasta kirjoittaa (en tosin lukenut keskustelua kuin parin jakeen kohdalta). Täytyy heti sanoa, että olipas vaikeasti kirjoitettu - piti lukea useampaan kertaan, jotta ymmärsin, mitä Fee yrittää sanoa.
Minulle jäi tekstistä mm. tällaisia vaikutelmia:
1) NIV puhuu jakeessa 27a avioerosta, mutta Fee hieman kritisoi tuota.
2) Fee itse ehdottaa kahta mahdollista tulkintavaihtoehtoa, mutta kallistuu lopulta aavistuksen verran sen puolelle, että 27a puhuu kihlauksesta.
3) Sanaston suhteen hän näyttäisi sanovan, että
a) sana λυσις / λυω ei tarkoita avioeroa, vaan sitoumuksesta tai obligaatiosta (tms.) vapautumista, ja että
b) papyruksissa yms. sitä käytetään teknisenä terminä viittaamaan esim. sopimuksesta vapautumiseen.
4) Paavalin outojen sanavalintojen syynä saattaa olla se, että hän yrittää puhua useampaan tilanteeseen samanaikaisesti, eli normaalista poikkeavalla sanavalinnalla yritetään kattaa erilaiset tilanteet, joissa kuulijat ovat.
Selkeän leksikograafisen argumentin spottasin sivun 331 lopusta ja 332 alusta: JOS Paavali käyttää λυ-alkuista terminologiaa samoin kuin papyruksissa (= vapautuminen sopimuksesta), NIIN sitten 27a viittaa kihlautumisen purkautumiseen.
Mikäli ymmärsin Feetä oikein, niin kyllähän tuon argumentin voi asettaa kyseenalaiseksi. Siinä mielessä Thiselton onkin varovaisempi: λυ-perheen terminologia voisi hänen mielestään myös viitata "aviosopimuksen" purkautumiseen siinä missä "kihlaussopimuksen" purkautumiseenkin, vaikka hän jälkimmäisen kannalle asettuukin.
Vietin nyt samalla hetken funtsien tuota 1. Kor. 7:25-29 tekstä (eli pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni pitemmän harkinnan jälkeen :-). Minusta näyttäisi, että tuo katkelma ei välttämättä puhu ainakaan avioerosta mitään. Eri asia sitten on, löytyykö katkelman ulkopuolelta (esim. leksikografiasta tai kirjeen laajemmasta kontekstista) syitä, miksi siihen pitäisi lukea avioero mukaan. (Ja jos leksikografia on jo todettu ongelmalliseksi, niin ilmeisesti ne painavimmat argumentit tulevat sitten jollain tavalla laajemmasta kontekstista tms.)
Tulen vähän myöhään mukaan tämän sopan sekoittamiseen, mutta onko mielestänne merkityksellistä se, että Paavali tekee eron kehotuksensa ja synnin välillä? Eli korostaako hän, että vaikka hän kehottaa olemaan tyytyväinen nykyiseen olotilaasi, olit parisuhteessa tai et, niin tämä kehoitus ei ole siinä mielessä imperatiivinen, että avioituminen olisi syntiä?
Voidaanko olettaa, että jo Paavalin ajalla hänen tekstejään luettiin niin tarkkaan, että hänen piti erikseen mainita, milloin kyse on hyvästä ohjeesta, ei joka tilanteeseen sovellettavasta käskystä? Esimerkkejä löytyy muistaakseni muualtakin Paavalin kirjeistä.
Lähetä kommentti