perjantai 18. syyskuuta 2009
Mies 500 sadan vuoden takaa rakasti Raamattua - Jean Calvin
Toisen sukupolven uskonpuhdistaja Jean Calvinin syntymästä on 500 vuotta. Hän syntyi Ranskassa 1509, mutta eli suurimman osan elämäänsä pakolaisena Genevassa Sveitsissä. Koulutukseltaan hän oli renesanssin periaatteet omannut lakimies. Calvin kirjoitti ensimmäisen kommentaarinsa roomalaisen filosofin Senecan teoksesta De Clementia. Vaikka Calvin ei puhu paljoakaan henkilökohtaisista kokemuksistaan yksi viite kertoo syyn miksi hänestä tuli Raamatun selittäjä. Hän koki kääntymyksen. Milloin, miten ja missä tämä tapahtui jää vastaamatta.
Calvinia ihaillaan ja vihataan. Syy miksi hänestä kirjoitan on osoittaa ihailua siitä esimerkistä, jonka hän jätti Raamatun eksegeettinä. Joka päivä hän teki työtä Raamatun selittämisen eteen ja tuloksena oli kommentaari lähes jokaisesta Raamatun kirjasta. Tämä laaja työskentely eksegeetikkona synnytti hedelmänä myös hänen tunnetuimman teoksen Kristillisen uskon instituutit, joka on esimerkillistä työtä koko Raamattua silmällä pitävästä teologiasta. Hän seisoo kirkkohistoriassa eksegeettisen työskentelyn esikuvana ad fontes takaisin lähteille, joka merkitsee Raamatun selittämistä alkukielien ja historian tuntemisen kautta.
Calvin ei jäänyt eksegeetikon rautalinnaan. Joka päivä hän astui sieltä alas ja piti raamattuluennon, jossa oli vähintään 1000 kuulijaa. Hänen saarnansa olivat täynnä eksegeettistä detailija ja arkielämään kohdistuvaa sovellusta. Ei ihme, että hän saavutti suuren kuulijakunnan. Hänen saarnoistaan voi oppia tänäänkin kuinka voi laatia hyvän saarnan, joka varmasti ravitsee kuulijansa.
Suosittelen Calvinin teoksiin perehtymistä hänen esimerkillisen työskentelynsä tähden - vaikka teologisesti olenkin eri mieltä parista asiasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Ehkä merkittäviin miehiin kuuluu usein annos ristiriitaisuutta. Kun saa paljon aikaan niin tulee joitakin hutejakin, mutta niitä hyvä osumia ihmiset muistelee harvemmin.
Helluntaipiireissä kirkkohistorian merkittävät hahmot tuntuvat kaikki ilmaantuneen vasta Smith Wigglesworthin jälkeen. Onnesta Spurgeonin tuotoksia on sentään saatavilla suomeksikin, mutta ei niin laajasti kuin itse toivoisin.
Vapaiden suuntien kustantamot ja kirjakaupatkin valitettavasti pitävät tätä linjaa yllä, kenties tahtomattaankin; kun ei vanhoista mestareista tiedetä - ei heidän kirjojaan myöskään pyydetä.
Agree, ehotin joskus aikamedian äijälle että kantsisko uudelleenjulkasta joitain C S Lewisin kirjoja, koska monissa muissa maissa, myös ruotsissa, niistä on painettu nykyaikaset versiot. Sanoin tämän niihin aikoihin kun Citymarketeissa myytiin isoista koreista Lewisin elämänkertaa ja eka narnia leffa oli tullu. Mutta jospa he nyt jatkaa helluntaipastoreiden elämänkertojen sarjaa; Antturi, Kuosmanen, kaksi eri Haapalaa, Korhonen, Romu ovat ainakin jo kirjoittaneet, oisko jo Hyvösenkin aika?
Seuraavana kaikkien komiteoiden ja hallitusten veteraaneista vuorossa Haapala, sitten Makkonen ja myöhemmin Pylvänäinen että Tossavainen ;)
Tuo Larsin huomio "suurmiesten" ristiriitaisuudesta oli aika osuva. Erityisesti uskonpuhdistuksen hagiografioissa tuo inhimillinen puoli jää aina välillä varjoon, kun erehtyviä ihmisiä nostetaan liian korkeille jalustoille ja heidän näkemyksistään tehdään uskon mittareita.
Joskus tulee toki vastaan positiivisiakin yllätyksiä. Kuka esimerkiksi mahtaa olla se tunnettu uskonpuhdistaja, joka tässä (ja läpi sen kirjoituksen, josta lainaus on otettu) painottaa kovasti hengellisten harjoitusten ja hyvien tekojen harjoittamisen välttämättömyyttä uskovan elämässä?
Vaikka ihminen sisäisesti sielunsa puolesta onkin kyllin vanhurskas ja hänellä on kaikki, mitä hänellä pitää olla - paitsi että uskon ja yltäkylläisyyden tulee yhä lisääntyä aina siihen saakka, kunnes hän pääsee toiseen elämään -, niin ihminen kuitenkin pysyy tässä ruumiillisessa elämässä niin kauan kuin hän on maan päällä, ja hänen täytyy hallita omaa ruumistaan ja seurustella muiden kanssa. Tässä alkavat sitten teot, tässä ei saada olla joutilaita, tässä täytyy totisesti ruumista hillitä ja harjoittaa, paaston, valvomisen, työn ja kaikenlaisen muun kohtuullisen kurin avulla, niin että se tottelisi sisäistä ihmistä ja uskoa ja tulisi samanmuotoiseksi näiden kanssa eikä estäisi ja vastustaisi niitä, kuten sen tapa on, jos sitä ei hillitä.
Katkelma on kuin suoraan jostain Dallas Willardin (tms.) kirjasta, joka tyypillisesti nostattaa näppylöitä erään suhteellisen suuren kirkkokunnan edustajissa maassamme :-)
Lars Leevi
Jospa ekaks julkaistaisiin päätoimittaja Launosesta elämänkerta ;). Ehkä poika kirjoittaisi sen.
Terv. Hyvönen
Lähetä kommentti