Tämän viikon RV-lehdessä (nro. 8, 24.2.2010) on jälleen Matti Kankaanniemen kirjoitus, jossa luotaillaan Raamatun asemaa ja sen arvovaltaa kristityn elämässä. Lähestymistapa on tällä kertaa sellainen, että toimitukseen tuskin tulee runsaasti tilausten peruutuksia. Toisaalta kirjoituksessa on muutama pointti, jotka toivottavasti antavat ajattelun aihetta myös niille, jotka vain "lukevat Raamattua yksinkertaisesti niin kuin se on kirjoitettu" ja siten kyseenalaistavat kaikkien muiden tulkinnat.
Tämän nettipalstan toimittajana käytän taas tilaisuutta hyväkseni ja esitän yhden kirjoituksen herättämän ajatuksen (muut voivat toki kommentoida ja esittää muita havaintoja ja/tai kysymyksiä artikkeliin liittyen):
Matti jakoi Raamatun tekstit karkeasti kolmeen osaan: opettava, kuvaava ja samastuttava aines. Näiden suhteen hän esitti, että Vuorisaarnan kaltaisen opettavan aineksen perusteella kristityn tulisi ohjata elämäänsä, kun taas esim. Lootin tyttärien raiskausta kuvaava teksti ei ole "Raamatun opetus" eikä siten kelpaa samanlaiseen käyttöön kuin selkeästi didaktiset tekstit.
Tässä on ymmärrettävä ja tarpeellinen huomio, mutta itse ehkä yhdyn niiden raamatuntutkijoiden joukkoon (ks. esim. Chris Wrightin erinomainen Old Testament Ethics for the People of God), joiden mielestä ns. "kuvaava" aines on monelta osin "opettavaa" ja autoritaarista siinä mielessä, että myös sen pohjalta kristityn tulisi ohjata elämäänsä. (Ja haastehan tässä on se, että kaikki piparit eivät ole alimmalla hyllyllä, vaan tekstin kanssa pitää välillä painiskella.)
Matin omassa kirjoituksessa on kohta, joka mielestäni valaisee hyvin tätä problematiikkaa. Hän toteaa, että "Uudessa testamentissa sekä opetetaan että pidetään käytäntönä niin sanottua uskovien kastetta". Joku voisi kuitenkin väittää, että Raamatussa ei suoraan opeteta uskovien kastetta samalla tavalla kuin esim. Vuorisaarnassa annetaan ohjeita. Sen sijaan on aika vaikea väittää, etteikö Ut:n selvänä käytäntönä pidetä ihmisten kastamista vasta uskoontulon jälkeen. Tämä ja monet muut helluntaiherätyksenkin omaksumat asiat ja käytännöt nousevat nähdäkseni nimenomaan Ut:n "kuvaavan" aineksen pohjalta eikä niinkään sen didaktisista osuuksista.
Oman ulottuvuutensa tuo lisäksi se, että varhaisessa kristillisyydessä (ja monissa paikoissa vielä tänäkin päivänä) oppimisen ja opetuslapseuden oleellisena osana oli hengellisen johtajan mallin tai esimerkin seuraaminen. Jeesus ja Paavali opettivat elämällään ja teoillaan, ja niitä kuvaavat tekstit toimivat - ainakin minun mielestäni - opettavana aineksena tänäkin päivänä.
Toki täytyy muistaa, että lyhyessä artikkelissa on mahdollista vain hipaista tiettyjä asioita, jolloin moniulotteiset kysymyksetkin on pakko kätkeä yksinkertaistuksien alle. Matin tavoitteena näyttää olleen tiettyjen ongelmien tuominen päinvaloon, kun taas omat ajatukseni eksyivät ihan muille raiteille. Kaikki tämä kertoo siitä, kuinka haastavaa puuhaa vaikkapa RV-lehden opetusartikkelien kirjoittaminen on - niiden lukemisesta puhumattakaan :-)
29 kommenttia:
Kiitos Matille ansiokkaasta jatko-osasta. Jäin miettimään kirjoittajan motiivia, mitä hän haluaa viestiä, mihin hän haluaa vaikuttaa kirjoituksillaan? Matti, toteat ensimmäisessä osassa "Jostakin syystä Jumala on päättänyt ilmoittaa itsensä särmikkään, ajoittain epätarkan ja haasteellisen kirjakokoelman kautta." Sitten toisessa osassa toteat "Raamatun auktoriteetin perusta on siis Kristus."
Miksi tällainen järjestys? Haluatko provosoida ensimmäisellä osalla, herättää keskustelua, muuttaa jotakin helluntaiherätyksessä, jos niin ketä, mitä? Mikä on kirjoittajan motiivi? Lukija kysyy, jouduitko vetämään toisessa osassa ikään kuin takaisin vai onko toinen osa johdonmukaista jatkoa ensimmäiselle?
Ensimmäisen ja toisen osan yhteenliittäminen jäi minulle hiukan epäselväksi mutta se voi johtua lukijan tulkinnasta ;).
Meneekö päättelysi jotenkin seuraavasti:
osa 1. Raamattu on rosoinen ja ajoittain epätarkka, mutta Jumalan ilmoitus
osa 2. Jumalan ilmoituksen auktoriteetti perustuu Kristukseen.
Oliskohan Matin ajatus seuraava: Kristus ei ole arvokas Raamatun takia, vaan Raamattu Kristuksen takia. Kaikuja Lutherin ajatuksesta "se, mikä ajaa Kristusta on Jumalan sanaa ja tärkeää"? "Kaanon kaanonin sisällä"? Itse näin kirjoituksessa tällaisia kaikuja tosin siitä en ole varma, kuinka moni RV:n lukija teki näin (edes sen edellisen kirjoituksen valossa tulkittuna)
Muutamia kommentteja:
1) Olen saanut huomattavasti enemmän positiivista kuin negatiivista palautetta ensimmäisest artikkelista. Yleensä positiivisen palautteen antajat kertovat sen suoraan ja muut lähestyvät RV:n toimitusta. Samoja juttuja olen opettanut pitkin Suomea jo vuosikaudet ja toistaiseksi on kokouskutsuja tullut enemmän kuin ehdin ottaa. Vaikea siis ottaa mitään kaapista uloshyppääjän roolia.
2) Kirjoitin artikkelit pyynnöstä eli tilauksesta, joten vaikutuspyrkimys on varmaankin samanlainen kuin kaikilla muillakin RV:n kirjoittajilla. Vastaan artikkeleilla esitettyihin kysymyksiin.
3) En "vedä mitään takaisin" kakkososassa, vaan yhdessä toimituksen kanssa oli suunniteltu asia niin, että ensin käsittellään virheettömyysoppia ja sen jälkeen auktoriteetin perustaa.
Sitten vähän hermeneutiikasta:
Olen samaa mieltä DrMarkin kanssa siitä, että deskriptiivisellä aineksella voi olla ja usein on didaktiivinen ulottuvuus (dimensio-sanan käyttö olisi tuonut mukavasti d-kirjaimella alkavia sanoja lauseeseen). Voimmehan käytäntöjen takaa usein onkia tietyt käsitykset ja niihin johtaneen opetuksen. Jakoni artikkelissa oli äärimmäisen karkea ja tarkoitus oli vain kuvata aineksen jakautumista eri osioihin mm. didaktiivisen painonsa perusteella.
Valde on ymmärtänyt näkemykseni oikein eli tietynlainen "kaanon kaanonissa" ajatus kuvannee kokonaisesitystäni.
Tsemppiä Matti!
On hyvä, että uskallat ravistella niitä jotka vannovat "raamatullisuuden" nimeen ja samalla sulkevat itseltään mahdollisuuden olla Raamatullisia.
Näin peräkamarin eksegeetikkona arvostan suuresti sitä, että uskallat sanoittaa sen, joka on kaikkien luettavissa.
Et suinkaan "paljasta mysteereitä" vaan ennen kaikkea vahvistat Jumalan suvereenisuutta olla juuri sitä mitä Hän on. Esimerkkinä se, että pieni ihminen ei hallitsekaan Jumalaa Hänen Sanansa täydellisen käsittämisen kautta.
Juuri se on mahtavaa, että tunnustamme Jumalan suuruuden ja samalla suostumme siihen, että maailmassa on "ei ymmärrettäviä" ja "ei hallittuja" asioita.
Kuitenkaan Jumalan suuruus ei siihen kaadu, eikä varsinkaan Ramatun auktoriteetti ja Jumalan Sanan suvereenisuus.
Peräkamarin eksegeetikko
Onko Raamatussa oleva kirjoitus siitä että eräät sälyttävät kannettavaksemme monenlaisia taakkoja opettava vai kuvaava? Taitaa olla opettava. Jos se on opettava, niin pitäisikö sitä soveltaa esimerkiksi suomalaiseen helluntaiopetuksen perinteeseen nähden liian paljon kyseenalaistuksia ja suoranaisia vaatimuksia lukijoille asettavan teologiskriittisen Raamatun arvovallan pohdiskelun suhteen?
Mistä Matti on kuullut jaotuksen opettava, kuvaava, samastava? Kuka tämän luokituksen on keksinyt? Miksi? Onko tällä keksinnöllä jotenkin suurempi arvo kuin kenen tahansa ihmisen ajatuksilla?
Voidaanko luottaa siihen että Jumala puhuu Sanansa kautta, vai tarvitaanko ehdottomasti muitakin apuvälineitä? Onko Sana vähemmän arvokas jos sitä ei suodateta kriittisen ajattelun menetelmin?
Onko Pyhän Hengen toiminta toivottavaa Sanan lukemisen yhteydessä? Onko Pyhä Henki vieras apuväline eksegeetikolle? Onko oma ja muiden järki tärkein väline Sanan ymmärtämiseen? Onko ihmisen järki ja Pyhä Henki sovitettavissa yhteen? Miksi Sana varoittaa ihmisopetuksista?
Toivon että yllä oleva pohdintani saisi tapahtua Jumalan kunniaksi. Nämä ovat kysymyksiä joita minulla nousee tämän blogialustuksen johdosta.
Ystävällisin terveisin
Jukka Ryhänen
"Onko ihmisen järki ja Pyhä Henki sovitettavissa yhteen?"
Järki tai mieli, joka sijaitsee aivoissa, on osa ihmisen ainutta elintä, joka kykenee koodaamaan kaikenlaisen kommunikoinnin vastaanottajalleen auki. Jos meillä ei olisi järkeä, emme voisi ymmärtää Pyhä Henkeäkään tai ainuttakaan Sanaan, joka Raamatussa. Luku- tai kuuntelutaito- riippuen siitä kuinka Raamattua lähestytään- tarvitsee aina älyn seurakseen.
Tämä vastakkainasettelu järjen ja Pyhän Hengen välillä sotii jo mielestäni Jumalan luomistyötä vastaan ja rienaa itse Jumalaa. Miksi Jumala olisi luonut ihmiselle älyn, jos sitä ei tarvita tai se tekee ihmisestä vähemmän kuin parhaista uskovista? Äly, joka lukee Sanaa tai kuuntelee Pyhän Hengen puhetta, on ihmis-jumalasuhteen keskiössä. Sanakin opettaa meitä arvioimaan mikä on Jumalan tahto (esim. Rm 12:1,2).
JUKKA:
Mistä Matti on kuullut jaotuksen opettava, kuvaava, samastava? Kuka tämän luokituksen on keksinyt? Miksi? Onko tällä keksinnöllä jotenkin suurempi arvo kuin kenen tahansa ihmisen ajatuksilla?
VASTAUS:
Kehitin jaottelun itse silmällä pitäen RV-artikkelin tila- ja syvyysrajoitteita. Se mukailee luonnollisesti hermeneuttisen kirjallisuuden erilaisia jaotteluja eikä sinänsä ole mikään maailmaa mullistava keksintö. Otan erittäin mielelläni palautetta ja kritiikkiä vastaan tätä jakoa koskien, koska tarkoitukseni on rakentaa Fifteen-leirin hermeneutiikkaopetus sen pohjalta.
Muuten katson isä Pekka O.M. Leivon vastanneen erinomaisesti Jukan kysymyksiin ja haaasteisiin enkä näin ollen ala toistaa samoja pointteja.
Onko muuten Matinkin sivuama "öljyllä voitelu" lisättävissä Pekan listaan epäraamatullisista perinnäissäännöistä, samoin kuin "rukousliinat"?
Esimerkiksi vertauksessa laupiaasta samarialaisesta öljy oli ilman mitään hengellistä rituaalia normaali haavan hoito, samoin kuin sairaiden/kuolleiden/kuolevien voitelu öljyllä tuohon aikaan yleensäkin.
Jos öljyä ja rukousrättejä korostetaan sairauden paranemisen yhteydessä, peruspenkinkuluttajan usko saattaa synkronoitua pakanallisesti enemmän "esineisiin" kuin rukoukseen/Jumalan toimintaan?
Näiden suurten hengellisten mysteereiden kyseenalaistaminen saattaisi kyllä heiluttaa seurakunnan vastuunkantajan postia :)
Katsellaan rauhassa noita muita asioita vielä ja palataan niihin mutta Esa taisi olla liikkeellä hieman pikaistuksissaan näin aamutuimaan vain kuinka...
Tuskinpa Esa sinulla on perusteita väittää että tässä olen Jumalaa rienaamassa... Vaikuttaa että veljillä on aika kärjekäs ote keskusteluun. Eikö tarkoitus olekaan että kysymyksiä saa esittää kun vastaus oli taas noin raivoisa?
Järki ja Pyhä Henki. Eivät todellakaan mahdu samaan paikkaan. Pyhä Henki on Jumalan kolmas persoona. Järki on syntiinlangenneen ihmisen sielun osa ja ruokkii yleensä lähinnä lihaa. Jos ihmisessä joku osa on joka kommunikoi Jumalan kanssa niin se on henki. En usko että Jumala puhuu ihmisen järkeen yhtään mitään. Ihmisen henki voi kyllä vastaanotettuaan Jumalalta / Pyhältä Hengeltä jotakin, kaiketi kommunikoida järkeen.
Itse lähden kolmijaosta henki, sielu ja ruumis jossa sielu sisältää järjen, tahdon ja tunteet.
Kieltämättä Raamattua lukiessa on helppo todeta että esimerkiksi Vuorisaarna on opetusta, Aikakirjat historiaa, psalmit ylistystä, rukousta jne.
Miksipä ei jaotella miten vaan. Tuskin nämä jaottelut eli nimilappujen antamiset Raamatun eri osille, kirjoille, luvuille, jakeille, kertomuksille jne. asiaa miksikään muuttavat ja auttavat sen paremmin ymmärtämään. Teologit niitä lähinnä tarvitsevat jotta voivat työllistää itsensä ja jatkaa tieteensä edelleen kehittämistä. Ei siinä siis mitään pahaa mielestäni, mutta miksi taakoittaa esimerkiksi teinejä sinänsä turhilla systematisoinneilla sen sijasta että keskittyy suoraan itse asiaan.
Siis syö mieluummin kuin lajittelee ruokia. Luulisi teidän teologiveljien jo tuohon ikään päässeen enimmän systematiikkaintoilun yli ja ohi. Ei sillä ole mitään merkitystä loppujen lopuksi elämässä.
On muuten jännä että helluntailaisiin on jo saatu tartutettua tauti jossa ihan tuikitavalliset Raamatun lauseet tai uskon ilmaisut nimetään teologiaksi, jos joku vähän kyseenalaistaa teologian merkitystä. Tämä siis siksi että puolustettaisiin teologian merkitystä. Mutta kana on ennen munaa. Raamattu ei siis ole teologiaa, eikä se että ihminen sanoo "minä uskon Jeesukseen" tai vaikka "minä uskon että suun tunnustuksella pelastutaan" jne. lisä detaljeja. Ei, se on uskoa ei teologiaa. Sen sijaan kun ihminen sanoo "pelastus on soteriologiaa" niin hän alkaa ottaa alkeellisia teologin askelia. Siis nimilappu- ja lajitteluleikkiä.
Jos vain sopii, niin väännetään tässä nyt muutama viikko näistä peistä. Jos muita ei ole tulossa mukaan niin kyllä täältä pesee koko Safarille :=)
Jukka,
koska halusit kuulla miten järki on auttanut minun uskoani, voin sanoa että Esa tuossa summasi olennaisen.
Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä rienaamisestakin. Jos ihminen lobotomoidaan "uskomaan ainoastaan", on kyseessä uskoNTO - kansan ooppiumi - ja uskonnollisuus. Muistelen, etteivät Jumala VT:ssä eikä Jeesus UT:ssa mieltyneet tällaiseen toimintaan ollenkaan.
Ja nyt minun järkeni sanoo, ettei tästä kannata kiistellä enempää ja uskon että se johtopäätös miellyttää myös Jumalaa johon uskon. Vilpittömällä kunnioituksella. :)
Hmm... etkös sinä Sirkku nyt puhu Esan suulla etkä omallasi? Mitkä ovat nyt sinun ajatuksiasi, mitkä Esan? Täällä Safarilla kaikki tuntuvat viittaavan innokkaasti toisiinsa ja olevan mielellään heti samaa mieltä keskenään jos joukkoon eksyy joku eri mieltä oleva :) Eikös tuo ole laumasieluisuutta?
Käytit sanaa lobotomia. Aika rajuja ovat ilmauksesi. Uskohan on Jumalan lahja, ja sinä väität että ihminen joka uskoo on "lobotomoitu". En haluaisi puhua tuosta rienaamisesta ollenkaan koska sellainen sana ei kuulu mielestäni uskovien kielenkäyttöön kunkin uskosta puhuttaessa, mutta itse annat ymmärtää että Jumalan kallisarvoinen lahja olisi jotenkin sairas tai tarkoitettu aivottomille ihmisille.
Aikamoista hedelmää "teologia" näyttää synnyttävän. Ei ole keskinäistä rakkautta, vaan jotain ihan muuta.
Jospa pidettäisiin pieni yhteinen rukoushetki kukin tahoillamme täällä koneidemme äärellä ja pyydettäisiin että Jeesus pyyhkisi kaiken turhan kinaamisen halun pois ja saisimme keskittyä Kristukseen ja alistaa oman tahtomme, järkemme ja tunteemme Jumalan tahdon alle.
Kiitos Jeesus että autat kaikkia tätä lukevia ja tänne kirjoittavia pääsemään sovinnolliseen ja hyvään yhteishenkeen ja välttämään Sinua ja toisen uskoa loukkaavia sanoja.
Jeesuksen nimessä, Aamen.
Jukka:
Miten muuten sinä arvioit Jumalan tahdon kuin uudistuneella mielellä? Ja missä Raamattu sanoo, että järki sijaitsee sielussa? Raamattu kyllä opettaa synnin pimentämästä mielestä, mutta samalla Paavalin keskeisin väite ihmisen uudistumisesta on "mielenmuutos". Ja siitä tuskin sinulle tarvitsee kirjoittaa, koska oletan sinun tietävän älykkäänä ihmisenä perusteet Raamatustasi.
Edelleen minua hämmentää vastakkain asettelu Pyhän Hengen ja järjen välillä. Miksi Pyhä Henki on niin rajattu laatikkoon, ettei Hän voisi kaikkivaltiaana Persoonana työskennellä myös teologien elämässä?
Asia, joka mielestäni saastuttaa ihmisen niin järjen, tunteet kuin sydämenkin, on ylpeys - ei järki itse. Taistelisin enemmän ylpeyden syntiä vastaan niin oppineiden kuin oppimattomien parissa kuin asettuisin järjen käyttöä vastaan. Ihmisen mieli on edelleen se alue, johon Jumalakin itse puhuu joko Sanansa tai Pyhän Henkensä kautta. Muuten emme ymmärtäisi Hänen puhettaan ollenkaan.
Lopuksi: en koe keskustelua riitana, vaan tunteita herättävänä keskusteluna. Eikä siinä ole mitään pahaan, jos tunteet kiehuvat, kunhan emme syntiä tee toisiamme vastaan. Jos olen pahoittanut mieltäsi, niin sen olen valmis pyytämään anteeksi. Edelleen kuitenkin pidän näkemyksestäni kiinni.
Jos profetiat pitää koetella Sanalla, niin järkeäkin tarvitaan, jotta voidaan ymmärtää Sanaa. Jos Sanan ymmärtäminen olisi taas ainoastaan Hengestä kiinni (järjen vastakohtana), miksi silloin Hengen antamia profetioita tarvitsisi koetella erikseen Sanalla, jos Sanan ymmärtäminen perustuu ainoastaan Hengen vaikutukseen?
Minua kiinnostaisi kuulla, miksi Jukka kokee ettei häntä kuunnella.
Jenni
P.S. Kirjoitan tähän sanan EKSEGETIIKKA, jotta lyhyt kirjoitus menee sensuurissa läpi. :)
Minä olen teidän kanssa samaa mieltä.
Äiti on koittanut opettaa minulle pikkutytöstä asti, ettei minun ole ihan aina pakko sanoa viimeistä sanaa. Olen argumentoinut usko-järki -ajatukseni niin selkeästi kuin uskon sen olevan tässä kohdassa mahdollista ja rakentavaa. (Paitsi nyt kun kerran kirjoitan voin sanoa olevani paitsi Esan, myös Valden kanssa samaa mieltä.)
Jukka, lahjoitan sinulle nyt kolmannen kerran viimeisen sanan meidän välillämme. Käytä se hyvin.
Äh... suoraan sanottuna ei kiinnostaisi enää jatkaa pätkääkään muiden kuin Matin kanssa. Hän on ainoa joka pystyy puhumaan asiasta eikä aidanseipäästä.
Kaikki missä haiskahtaa liikaa tunteet ja henkilökohtaisuudet eivät kiinnosta. Haluan puhua sellaisista mieluummin nokatusten, sellaisten ihmisten kanssa ketkä ovat mukavia ja jotka koen ystävikseni. Tällainen närkkiminen ihmisten kanssa joita ei tunne, ei ole mistään kotoisin.
Ei oikein jäänyt mitään käteen kun luin näitä kommentteja läpi. Ei ole mitään mihin vastata. Kaikki haiskahtaa jotenkin siltä että ollaan otettu hernettä nenään siihen malliin että ollaan kädet puuskassa ynnä muuta lapsellista. Sori mutta ei riitä kiinnostusta.
Matin kanssa olen puhunut kerran puhelimessa, ja jäi hyvä kuva. Sen lisäksi että mies osaa kirjoittaa. Jullen tunnen pitkältä ajalta ja antaas Julle tulla sieltä nyt jotakin:)
Hyvösestä olen saanut RV:n kirjoitusten osalta aika hyvän kuvan, varsin paljon itse asiassa pidin useista kirjoituksistasi. Joten eipäs nyt loukkaannuta niin helposti. Eläkä suotta pyytele mitään anteeksi, ei ole tarpeen. En ole sillä tavoin loukkaantunut enkä loukkaannu, minulle tämä on vain keskustelua. Ehkä olen työssänikin tottunut siihen että asioista voidaan olla eri mieltä ihan kuinka tiukasti vaan eikä se haittaa muuta yhteyttä oikeastaan ollenkaan. Ne asiat ovat ikään kuin omassa lootassaan ja muu elämä omassaan.
No, täytyy lueskella joskus lisää ja kehitellä sitten vaikka jotain uusia ajatuksia. Ongelma lienee se (tässä kommunikoinnissa) että helluntailiikkeen kuten muidenkin vapaiden suuntien sisällä ollaan omassa pienessä maailmassa jossa vallitsevat monenlaiset kohteliaisuus-, sukulaisuus-, hierarkia- ym. lainalaisuussuhteet jotka määrittävät käyttäytymistä ja odotuksia mitä saa sanoa ja mitä ei, miten saa suhtautua ja miten ei.
Hyvää viikonjatkoa kaikille, palaillaan asiaan jossain vaiheessa.
Siukkista saukkista
Ai niin, se tuosta kuitenkin jäi asiallisena asia-argumenttina mieleen että Esa otti tuon järjen sijaintipaikan esille. Totta on että en mitenkään pysty vetäisemään heti hihasta Raamatun paikkaa tai muuta suoraan Sanasta tulevaa perustelua sille miksi järki sijaitsisi sielussa. Tällaista opetusta on vain niin paljon niin monelta taholta, käsittääkseni ihan maallisenkin sielutieteen taholta, että olen ollut siinä käsityksessä että asia olisi ikään kuin riidaton.
Se miten paljon ja miten Jumala sitten puhuu minnekin, järkeen, henkeen, ruumiin osiin jne. on tietysti lopulta vain Hänen tiedossaan. Itse olen uskonut ja kokenut että juuri "henki" olisi se paikka joka näitä valaistumisia, vahvistumisia ja kirkastumisia kokee. Järki seuraa tavallaan perässä ja myötäilee lie lopulta enemmän tunteita kuin mitään muuta. Tahto tullee sitten viimeisenä ja panee sitä kautta ruumiin liikkeelle. Voihan olla että Jumalan henkeen tuleva puhe välittyy ensin tunteisiin, sieltä järkeen ja sitten lihaksi.. Juu en tosiaankaan tiedä mitä Mooseksen kirjaa tähän nyt soveltaisi :)
Olen joskus muistaakseni jossain nähnyt jotain Raamattuperustelujakin tästä sielun kolmijaosta, kunhan ne osuvat kohdalle niin täytyy palata niihin.
Kiitos Esa hyvästä kysymyksestä.
(Sirkku hyvä, miksi sinä muuten haluat tuollaista inhottavaa tyyliä harrastaa: "lahjoitan sinulle nyt viimeisen sanan" jne. En todellakaan haluaisi käydä tuolla tasolla mitään keskustelua. Etkö voisi vain sanoa mikä on se varsinainen asia. Korostat aina hirveästi tuota puolta että nyt lopetat, nyt annat viimeisen sanan jne. Ei siitä kannata mitään puhua vaan sanoa vain mitä sanoo, niin ei mene sivuun asiasta. Ymmärrän silti että tarkoituksesi on hyvä. Varmaan kommunikaatiotapamme on vain niin erilainen. Kaikkea hyvää sinulle vain, en minä halua mitään viimeistä sanaa sanoa koska aion puhua vielä pitkään... elämää on kuules Sirkku jäljellä vielä aika lailla eikö niin. Viimeiset sanat sanotaan sitten vasta kun henkeä uhataan:)
Näin on Jukka!
Siunausta
Esa
Jukka sanoit: "Ei oikein jäänyt mitään käteen kun luin näitä kommentteja läpi. Ei ole mitään mihin vastata."
Tarkoittaako se sitä, että olet samaa mieltä Isä Pekka Leivon kanssa kaikesta, jota hän vastasi ansiokkaasti alkuperäisiin kysymyksiisi? Sivustaseuraajan näkökulmasta katsottuna et paljon kommentoinut niihin vastauksiin.
Mikä olikaan Pekka se eksegeettinen asiasi?
Sinä haluat monen laisia asioita ja haluaisit muuttaa minua monin tavoin. Miksi?
Eikö minulla ole vapaus olla vastaamatta sellaisiin kommentteihin joiden en katso olevan vastaamisen arvoisia tai jotka vain eivät sytytä tai muuten kiinnosta?
Valitsen keskustelukumppanini vapaasti.
Tällä palstalla hiertää toistuvasti asetelma jossa jotkut vaativat toista käyttäytymään jollakin haluamallaan tavalla, sen sijaan että tyytyisivät puhumaan vain omasta puolestaan.
Tämähän rupeaa pikkuhiljaa muistuttamaan esimerkiksi netmissionin "länkytysfoorumia," jossa ei voi mitään asiaa ilmaista ilman, että joku loikkaa takajaloilleen pysymättä asiassa!
Rohkaisen moderointiin, vaikka joku kokisikin jäävänsä sanatta.
Lähetä kommentti