Morgan, Christopher & Peterson, Robert (toim.),The Glory of God
(Crossway, 2010), 234 sivua.
Chris Morganin ja Robert Peterson toimittama kirja The Glory of God on Theology in community –kirjasarjan toinen osa (ensimmäinen on Suffering and the Goodness of God, 2008), joka tarjoaa sekä selväjärkistä ajattelua ja jumalallista keskustelua perinteisistä teologian aiheista nykyhetkessä että teologiaa jota tulee tehdä uskon yhteisössä ja sitä varten. Kirja pyrkii tekemään akateemista tutkimusta seurakunnalle. Kirja koostuu kahdeksasta eri artikkelista joiden kirjoittajat tulevat eri seurakunnista ja teologisista oppilaitoksista. Nimensä mukaisesti kaikki artikkelit käsittelevät Jumalan kirkkautta eksegeettisestä tutkimuksesta teologisiin ja käytännön seurakunnallisiin sovelluksiin saakka.
1. The Glory of God Present and Past (Stephan J. Nichols)
2. The Glory of God in the Old Testament (Tremper Longman III)
3. The Glory of God in the Synoptic Gospels, Acts, and the General Epistles (Richard Melick)
4. The Glory of God in John’s Gospel and Revelation (Andreas J. Köstenberger)
5. The Glory of God in Paul’s Epistles (Richard B. Gafffin)
6. Toward a Theology of the Glory of God (Christopher W. Morgan)
7. A Pastoral Theology of the Glory of God (Bryan Chapell)
8. A Missional Theology of the Glory of God (J. Nelson Jennings)
Ensimmäinen luku tarjoaa teologista pureskeltavaa Jumalan kirkkauden käsitteestä Charles C. Ryrien, Hans Urs von Balthasarin, John Piperin ja Jonathan Edwardsin ajattelussa. Luvut 2-5 käsittelevät Jumalan kirkkautta eri Raamatun kirjoissa. Ne tarjoavat kirjan eksegeettisen osan, (joka luonnollisesti ei ole kokonaisuudessaan kattava), käsittelemällä termiä "Jumalan kunnia" eri kirjoissa. Luku 6 on hyvä esimerkki eksegeesin systematisoinnista käyttämällä raamattuteologista metodia. Luvut 7 ja 8 keskittyvät "entä sitten?" –kysymykseen.
Kirjan toimittajien tarkoituksen on julkaista teos, joka täyttää tärkeän, mutta usein sivuutetun teeman Raamatun teologiassa. Morgan itse asiassa väittää, että "The Glory of God" on koko Raamatun tärkein teema Jumalan sisäisestä ja ulkoisesta olemuksesta ja läsnäolosta, ihmisen tarkoituksesta, synnin luonteesta, pelastushistoriasta ja eskatologisesta toivosta (s. 153-187). Kirjan lukemisen perusteella lukijan on vaikea väittää tätä vastaan.
Kuten voi olettaa, artikkelit eivät voi paneutua yksityiskohtaisesti jokaiseen tekstin kohtaan, vaan pyrkivät tekemään raamattuteologiaa yksittäisissä kirjoissa "Glory"-teeman ympärillä. Kirjan heikkous, on että se ei kata kaikkea tämänhetkistä akateemista tutkimusta aiheesta. Tarkka lukija huomaakin, että joitakin glory-kohtaisia tutkimuksia ei ole otettu mukaan esitykseen.
Toisaalta kirja on suhteellisuudessa lyhykäisyydessään yllättävän kattava. Se pureutuu Raamatun eri kirjojen käsitykseen Jumalan kirkkaudesta, eikä syyllisty ylisystematisointiin tai yksinkertaistamiseen teknisen termin kautta. Kirja todistaa James Barrin väitteen, että Raamattu käyttää termiä eri lailla eri yhteyksissä. Esimerkiksi, vaikka Jumalan kirkkaus useimmiten onkin saanut teknisen määritelmän Jumalan läsnäolona ja usein jopa synonyyminä hänen Hänen nimelleen, tämä määritelmä ei päde kuitenkaan kaikissa paikoissa. Joskus glory "vain" kertoo kirkkaudesta yleisesti.
Kirja haastaa lukijaa näkemään metsän puilta – ja kuitenkin opiskelemaan ja tutkimaan puita. Eksegeettisessa maailmassa ajatus yhdestä Raamatun tärkeimmästä teemasta on yleensä sivuutettu mahdottomuutena. Tämä kirja kutsuu lukijaa tekemään sen väittämällä että "The Glory of God" on koko Raamatun, ja sen kautta Jumalan ja hänen luomistyönsä tarkoitus.
Kirjaa voi suositella kaikille raamattuteologiasta kiinnostuneille ihmisille, jotka eivät ole innostuneet ainoastaan akateemisesta tutkimuksesta, vaan myös sen pastoraalisista ja missilogisista seurauksista. Lukijan kannattaa myös seurata seuraavia julkaistavia teoksia samassa sarjassa.
4 kommenttia:
Mielenkiintoista. Miten kirkkaus-käsite muuten muuttuu Uudessa testamentissa, ja mikä yhteys sillä on Pyhään Henkeen erityisesti Paavalin opetuksessa? Missä alkukristityt näkivät Jumalan kirkkauden?
Selasin juuri Ryrien "Dispensationalism" -kirjaa, ja minusta oli mielenkiintoista, että Ryrie listasi dispensationalismin luovuttamattoman kolmikannan yhdeksi kohdaksi Jumalan kirkkauden - kaikki pelastushistorian päämäärä on Jumalan kirkkaus. En tiedä miksi tuli sellainen fiilis, että tässä dispensationalismi lainaa reformoidulle teologialle ominaisen käsitteen, jolle se pyrkii selittämään dispensationalistisen systeemin ongelmakohtia siten, että koska Jumalan kirkkaus on kaiken päämäärä, ei dispensationalistisen pelastussuunnitelman eri osien yhteislogiikassa tarvitse olla inhimillisesti katsottuna niin paljon järkeä.
Lars Leeville: olisiko tuossa Glory-kirkkaudessa vaihtoehtoinen käännös dispen hengessä kunnia - eli ei suoranainen VT:n "shekina", vaan voiton ja voimankäytön/näytön osoittama suuruus ja kunnian palautus sille, jolle se kuuluu?
Lars Leevi: Tykkäsin itsekin noista sinun kysymyksistäsi, että päätin kirjoittaa niistä väitöskirjan (joka tosin vielä on kesken). Alustavat kommentit: Pyhä Henki ei ole merkittävin Jumalan kirkkauden ilmentymä Ut:ssa; Kristus, seurakunta, ja eskatologinen toivo näiden lopullisesta yhteydestä sensijaan on.
Tuo Kristus, seurakunta ja eskatologinen toivo yhteisestä läsnäolon kokemisesta (kasvoista kasvoihin näkemisestä) kuulostaa hyvältä.
Onko se kuitenkaan selitys Larsin mainitsemaan dispen kirkkaus korostukseen?
Oma ajatukseni tuosta "kirkkaus=kunnia"-yhteydestä ei lähtenyt vakavasta eksegeettisestä pohdinnasta, vaan ajatuksesta, jonka mukaan eksegeettisesti ei aina niin vakavasti pohtivat disperit korostavat kirkkautta.
Kunnian palautus voisi mielestäni liittyä dispensationalismin muita korostuneempaan taistelumentaliteettiin. Muutkin tulkintanäkökulmat näkevät mustavalkoisuutta ja taistelua ajassa ja tulevaisuudessa, mutta nähdäkseni dispessä tuo taistelu - jopa taistelut - leimaavat tulevaa ihan konkreettisina massiivisina aseselkkauksina, jota Jumalan "VOIMA" lopulta ratkaisee. Muissa tulkinnoissa nuo taistelut ovat luonteeltaan usein enemmän hengellisiä taistelua hyvän ja pahan välillä.
Eli päämääränä olsi kirkkauden=kunnian palautus suvereenisti sille, jolle se kuuluu.
Tämä ei tosin kiveen hakattu, tutkimukseen perustuva näkemykseni, vaan nopea fiilispohjainen reaktioni :)
Lähetä kommentti