RV-lehden (2011/47) mukaan Suomen Helluntaikirkon tulevaisuusfoorumissa hiottiin hiljattain mm. "Israel-teologiaa". Itse en paikalla ollut, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan Esalta tai joltakulta muulta paikalla olleelta, minkälaisia teologis-eksegeettisiä lähestymistapoja tuohon aiheeseen tilaisuudessa otettiin. Jo aiheen otsikko nimittäin herättää kaikenlaisia kysymyksiä esimerkiksi siitä, mikä "Israel" tuossa on kyseessä:
1) Iisakin poika Jaakob
2) Jaakobin jälkeläiset silloin, kun he vielä (todennäköisesti) olivat oma selkeä etninen ryhmänsä
3) Egyptistä lähtenyt ja luvattuun maahan tullut joukko (johon kuului jo lähtiessä myös "sekalaista väkeä" eli muitakin kuin Jaakobin jälkeläisiä ja johon liittyi eri vaiheissa yksittäisiä pakanoita muista kansoista)
4) poliittinen, kahtiajakoon päättynyt kokonaisuus nimeltä Israel
5) 10 heimon muodostama, pakkosiirtolaisuuteen päättynyt poliittinen kokonaisuus nimeltä Israel
6) yksittäinen Herran palvelija Israel eli Jeesus
7) Israel Jeesukseen uskovien juutalaisten ja pakanoiden muodostamana kokonaisuutena
8) Israel "lihan mukaan" eli uskonnoltaan juutalaiset ihmiset
9) jokin muu raamatullinen "Israel" (mikä?)
Koska kyseessä on Israel-teologia, niin oletan että aihe liittyy jollain tavalla johonkin näistä Raamatussa mainituista eri Israeleista eikä niinkään moderniin Israel-nimiseen valtioon, mutta saatan toki olla väärässä. Siinä tapauksessa olisi kiva kuulla, minkälaisilla teologis-eksegeettisillä kytköksillä nyky-Israel on käydyissä keskusteluissa linkitetty Raamatun Israeliin.
9 kommenttia:
Hmmm... Täytyneeköhän tämä hiljaisuus tulkita niin, että Helluntaikirkon teologis-eksegeettisiä lausuntoja muotoilevat teologiset päättäjät ja johtajat eivät lue Eksegeettisen safarin ulvontoja? (Ja jos näin on, niin onko se hyvä vai huono asia...?)
Suomen helluntaikirkon sivuilta löytyy nyt virallinen kannanotto Israel-teologiaan. Kannanotto on yllättävän maltillinen ja toisaalta hieman moniääninen. Harmittavasti siinä ei kuitenkaan määritellä, mistä kaikesta termissä "Israel" voi olla kysymys, vaan tämä koko asian ytimessä oleva kysymys jää epäselväksi. Liekö tarkoitus se, että kukin lukija voi lukea siihen oman merkityksensä?
Erinomaisia kysymyksiä DrMarkilta. Valitettavaa, etteivät esittämäsi kysymykset ole herättäneet keskustelua.
Itse julkilausumasta. Hienoa, että helluntaikirkko pyrkii yhtenäisiin teologisiin linjauksiin perusasioista. Valitettavasti edellä mainittu julkilausuma on sekava ja jättää paljon avoimia kysymyksiä. Oikeutetusti voisi kysyä ottaako se kantaa mihinkään muuhun kun siihen, ettei sillä ole yhteistä kantaa keskeiseen kysymykseen?
Esitän muutamia huomioita julkilausuman vaikeaselkoisuudesta:
”Tarvittaessa nousemme yleistä yhteiskunnallista mielipidettä vastaan ja osoitamme tukemme Israelille silloin, kun huomaamme antisemitismin nostavan päätään.”
Tarkoittaako tämä sitä, että kun antisemitismi nostaa päätään maassa X, Suomen helluntaikirkko osoittaa tukeaan Israelin valtiolle? Tarkoitetaanko tässä juutalaisvaltiota? Eikö tässä olisi riittänyt antisemitismin tuomitseminen kaikissa tilanteissa?
”Näemme kristittyjen asenteissa ja käyttäytymisessä myös epäterveitä piirteitä suhteessa Israeliin”
Mitähän nämä epäterveet asenteet ja käyttäytymiset ovat? Minulle jää epäselväksi. Miksi tällaisia kirjoitetaan jos ei pystytä tai haluta niitä avata?
”Epäeettisiä toimia ei tule hyväksyä ja oikeuttaa kansallisuuden perusteella
myöskään Israelin kohdalla.”
Miten helluntaikirkko määrittää epäeettiset toimet Israelin kohdalla? Haluaako se ottaa kantaa YK:n päätöslauselmien noudattamiseen ja siirtokuntiin? Mitä helluntaikirkko haluaa tässä viestiä?
”Eijuutalaisten uskovien keskuudessa juutalaisen kulttuurin, rituaalien ja traditioiden omaksuminen ja ihannoiminen voivat kuitenkin saada piirteitä, jotka ovat evankeliumin hengen ja Uuden testamentin opetuksen vastaisia.”
Mitähän tässä halutaan viestiä? Koskeeko tämä ruokailua, pukeutumista, juhlapyhien viettoa, jumalanpalvelusta vai mitä? Mikä on Uuden testamentin opetuksen vastaista?
Toivoisin, että Helluntaikirkon teologis-eksegeettisiä lausuntoja muotoilevat teologiset päättäjät ja johtajat kommentoisivat Eksegeettisen safarin ulvontoja tai antaisivat mahdollisuuden kysymyksiin jollain muulla foorumilla?
Kotimaa24:ssa otetaan reippaasti kantaa julkilausumaan, puolesta ja vastaan.
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/8450-helluntaikirkko-sanoutuu-irti-epaterveesta-israel-suhteesta
Ensin pari huomiota:
Helluntaikirkon hallituksen jäsenenä ja tiedottajana olen osallistunut Israel-teologisen kannanoton syntymiseen, mutta en ole varsinaisesti yksi sen kirjoittajista. Helluntaikirkon hallitus on puolestaan käsitellyt dokumenttia useita kertoja, ja palauttanut sen jälleen teologien työstettäväksi, kunnes lopulta löytyi oikea kombinaatio teologien kirjoitusta ja ei-teologien lukukokemusta.
En ole myöskään eksegeetikko, joten tällä safarilla olen turistina, mutta ulvonnassa mukana. Tämä on siis henkilökohtainen kommenttini, viralliset lausunnot tuotetaan toisella tavalla.
Nyt julkaistu asiakirja on nimeltään "Helluntailiikkeen Israel-teologisia näkemyksiä", eli kyseessä ei ole Helluntaikirkon virallinen oppi, vaikka onkin Helluntaikirkon hallituksen hyväksymä dokumentti.
Kommentti kirjoitukseen DrMark 23.11.2011:
Tällä foorumilla jos missä ymmärretään kontekstin merkitys. Israel-teologisen kannanoton ”Israel” hahmottuu kontekstin kautta myös tässä tekstissä, ja merkityksiä on useita. Synonyyminä käytetään ilmaisua ”Jumalan kansa”, joka kuljettaa ajatusta eteenpäin. Vaikka voidaankin viitata usealla eri tavalla määriteltyyn Israeliin, se ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi jotenkin eri Israel.
1) Alkuosassa viitataan Israelin valintaan, kutsumukseen ja liittoon. Kyse oli siis kansasta, joka kutsuttiin Egyptistä.
2) Kansan tottelemattomuus ja pakkosiirtolaisuus viittaavat edellisestä kehittyneeseen kansakuntaan, jolla oli myös poliittinen ulottuvuutensa. Poliittinen Israel ei ollut mitenkään irrallaan edellä mainitusta kutsutusta kansasta, vaan kehittyi siitä, ja näiden välillä on teologinen linkki (esim. 1 Sam 8).
3) Edelleen hyvin vahvan teologisen linkin kautta siirrytään Uuden testamentin Jumalan kansaan, jossa sekä ehdot että etnisyys ovat erilaiset, mutta teologinen ydin Jumalan valittuna kansana säilyy.
4) Dokumentin loppuosassa viitataan mitä ilmeisemmin moderniin Israelin valtioon, huomion kiinnittyessä sen asukkaisiin, joista merkittävä osa pitää sitä kotimaanaan juutalaisen identiteettinsä vuoksi. Juuri tälle ajatukselle kyseltiin teologisia kytköksiä.
Oikeastaan tekee mieli kysyä, miksi ihmeessä Israelia koskeva teologinen teksti ei olisi kytköksissä moderniin Israeliin? Mikä modernissa Israelissa irrottaa sen teologisesta taustasta? VT:ssa kuvatun Israelin kansan vaiheet johtivat sen välillä täysin eroon liiton ehdoista, toorasta, Jahven palvelemisesta, ja kuvausten perusteella Israel oli kuningasajan lopulla vähintäänkin yhtä ”irrallaan” Jumalan suunnitelmasta kuin mitä nykyisestä Israelista voisi ajatella. En kuitenkaan ole nähnyt kenenkään ehdottavan, että teologinen kytkös olisi tuolloin katkennut.
Room 9-11 luvuissa Paavali selvittelee tätä, ja määrittelee Jumalan kansan uudelleen. Ei voi olla huomaamatta, että Paavalilla oli kirjoittaessaan mielessään kaksi ryhmää, ”te” ja ”he”. Vaikka ”te” onkin nyt armon valinnan perusteella Jumalan kansa, ei ”he” ole lakannut olemasta, vaan ”heitä” on kohdannut paatumus. Tämä on johtanut ”heidät” sivuun julistustehtävästään Jumalan kansana, mutta ”heille” on mahdollisuus palata takaisin. Paavali viittaa Israelin kansan historiaan, jossa paatumus oli kohdannut kansaa ennenkin, mutta silti oli olemassa ”jäännös”, joka piti yllä tehtävää Jumalan kansana. Room 11 luvussa ”jäännös” näyttää viittaavaan samaan kuin ”te”, eli Jumalan kansasta se osa, joka ei ole paatumuksessa.
Paavalille tämä paatunut kansa oli hyvin rakas, ja hän välitti tuntojaan myös pakanaseurakunnille. Julistustehtävän kannalta Paavalin ajan uskonnollis-etnis-poliittinen Israel ei ollut enää paikallaan Jumalan kansana, mutta se ei ollut lakannut olemasta. Paavalille Israel oli jakautunut kahteen: Jeesuksen torjuneeseen paatuneeseen Israeliin sekä juutalaisista ja pakanoista muodostuvaan Israeliin, joka tunnustaa Jeesuksen Herrakseen, ja jatkaa julistustehtävää. En näe mitään teologista käännettä Paavalin jälkeen, jossa tuo status olisi muuttunut.
Moderni Israel linkittyy tätä kautta teologiseen taustaansa, se on edelleen paatunut Israel, joka torjuu Jeesuksen ja on monella tavalla ajautunut etäälle siitä, mitä Jumalan kansalta odotetaan. Tämä koskee myös poliittisia ratkaisuja. Israelin historia VT:ssa on täynnä kertomuksia poliittisista johtajista, jotka tekivät vääriä valintoja ja johtivat kansan Jumalan tahdon vastaisin tekoihin. Paatumuksestaan huolimatta Israelin erityinen asema Jumalan silmissä ei kuitenkaan tuolloin muuttunut, eikä ole mitään syytä, miksi nyt olisi näin käynyt.
- Pitkämielisyydessään Jumala odottaa, että ”paatunut Israel” löytää sen pelastuksen, jota sille alun perin tarjottiin, mutta jonka se kansakuntana torjui. Sillä aikaa ”jäännös” eli ”te” jatkaa Jumalan kansan julistustehtävää, ja tekee kaikkensa sen eteen, että myös ”he” pelastuisivat.
Petteri Layman kirjoitti 8. kesäkuuta 2012 9.46
Itse julkilausumasta. Hienoa, että helluntaikirkko pyrkii yhtenäisiin teologisiin linjauksiin perusasioista. Valitettavasti edellä mainittu julkilausuma on sekava ja jättää paljon avoimia kysymyksiä. Oikeutetusti voisi kysyä ottaako se kantaa mihinkään muuhun kun siihen, ettei sillä ole yhteistä kantaa keskeiseen kysymykseen?
Esitän muutamia huomioita julkilausuman vaikeaselkoisuudesta:
”Tarvittaessa nousemme yleistä yhteiskunnallista mielipidettä vastaan ja osoitamme tukemme Israelille silloin, kun huomaamme antisemitismin nostavan päätään.” Tarkoittaako tämä sitä, että kun antisemitismi nostaa päätään maassa X, Suomen helluntaikirkko osoittaa tukeaan Israelin valtiolle? Tarkoitetaanko tässä juutalaisvaltiota? Eikö tässä olisi riittänyt antisemitismin tuomitseminen kaikissa tilanteissa?
EskoM:
- Mitä pelkkä antisemitismin tuomitseminen tarkoittaa? Antisemitismi on juutalaisvastaisuutta, ei mitään yleistä pahuutta. Siinä siis kohdistetaan kielteisiä tekoja juuri juutalaisia ja juutalaisvaltiota vastaan. Aiheellinen kritiikki modernin Israelin tekemisistä on paikallaan, mutta jos lausuntojen tai tekojen taustalla on antisemitismi, on osoitettava tukea sille, johon painostus kohdistuu, eikä vain paheksuttava pahuutta.
- Elämme konkreettisessa maailmassa, ja antisemitismikin saa konkreettiset muotonsa usein Israelin valtion ja sen asukkaiden aiheettomana painostuksena. Ollakseen todellista, myös puolustuksen ja tuen on oltava niin konkreettista kuin se käytännössä on mahdollista.
- Jos antisemitismi nostaa päätään maassa X, se ei ole vain maa X:n sisäinen kysymys, vaan kohdistuu Israeliin ja juutalaisiin. Näin tapahtuu myös maassa Y, kohteena on jälleen Israel. Siksi tuen osoittaminen juuri Israelille on merkityksellistä, eikä vain antisemitismin tuomitseminen maassa X ja Y.
Petteri Layman:
”Näemme kristittyjen asenteissa ja käyttäytymisessä myös epäterveitä piirteitä suhteessa Israeliin” Mitähän nämä epäterveet asenteet ja käyttäytymiset ovat? Minulle jää epäselväksi. Miksi tällaisia kirjoitetaan jos ei pystytä tai haluta niitä avata?
EskoM:
- Julkilausuma on tiivistelmä keskeisistä näkemyksistä, jossa ei voi yksityiskohdittain kaikkea avata. Se ei kerro mitään lausujien kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta, vaan asiakirjan laajuuden rajallisuudesta.
- Epätervettä on vaikkapa ajatus siitä, että juutalaisten erityisasema ulottuisi myös iankaikkiseen pelastukseen eri tavalla kuin pakanoiden pelastus, tai käytännöllisemmin juutalaisten juhlien ja tapojen edellyttäminen kristilliseltä seurakunnalta.
Petteri Layman:
”Epäeettisiä toimia ei tule hyväksyä ja oikeuttaa kansallisuuden perusteella myöskään Israelin kohdalla.” Miten helluntaikirkko määrittää epäeettiset toimet Israelin kohdalla? Haluaako se ottaa kantaa YK:n päätöslauselmien noudattamiseen ja siirtokuntiin? Mitä helluntaikirkko haluaa tässä viestiä?
EskoM:
- Jos toimien taustalla on ahneus, viha, itsekkyys, rasismi, uskonnollinen kiihko jne. ovat toimet epäeettisiä, vaikka niitä tekisikin Israelin valtio tai sen asukkaat. Tämähän on teologinen kannanotto…
Petteri Layman:
”Eijuutalaisten uskovien keskuudessa juutalaisen kulttuurin, rituaalien ja traditioiden omaksuminen ja ihannoiminen voivat kuitenkin saada piirteitä, jotka ovat evankeliumin hengen ja Uuden testamentin opetuksen vastaisia.” Mitähän tässä halutaan viestiä? Koskeeko tämä ruokailua, pukeutumista, juhlapyhien viettoa, jumalanpalvelusta vai mitä? Mikä on Uuden testamentin opetuksen vastaista?
EskoM:
- Juutalaisten uskonnollisten – saati kultuurillisten – tapojen noudattaminen ei ole velvoite kristityille. Ihannointi näyttäytyy joskus lähes tuomitsevalta niitä kohtaan, jotka eivät ole juutalaisista tavoista kiinnostuneita. Asia voi kääntyä myös niin päin, että juutalaisuudesta kiinnostuneiden kristittyjen omatunto tulee sidotuksi, jos itse valitseminaan traditioita ei kykenekään noudattamaan. Esim. nämä ovat Uuden testamentin opetuksen ja evankeliumin hengen vastaisia.
Kiitos Eskolle tämän aiheen kommentoinnista!
Ongelman ytimessä on nähdäkseni se, mikä kuolloinkin on termin "Israel" sisältö, kuinka kaikki nämä Raamatun eri Israelit linkittyvät toisiinsa - ja mikä on näiden suhde tämän päivän valtioon nimeltä Israel. Eksegeetin silmin näyttää siltä, että joissakin piireissä heitetään näiden eri entiteettien välille yhtäsuuruusmerkkejä usein surutta vain siksi, että niillä on kaikilla sama nimi, vaikka sisältö poikkeaisikin toisistaan. Esko esitti joitain näkemyksiä, jotka pyrkivät linkittämään näitä eri konsepteja toisiinsa. Tämä esitys oli maltillisempi kuin monet, mutta ei mielestäni edelleenkään ratkaise kaikkia niitä ongelmia, joita tähän asiaan liittyy.
Nähdäkseni tähän kysymykseen liittyvät keskeisimmät linjat ovat Raamatussa suurin piirtein näin (ja Eskokin lienee näistä samaa mieltä):
1) Jo Abrahamista (tai oikeammin syntiinlankeemuksesta) alkaneen kehityskulun myötä Jumala tekee Siinailla liiton ryhmän kanssa, jonka ytimen muodostavat Jaakobin jälkeläiset mutta jossa mukana on myös marginaalisen pieni ryhmä muita, jotka ovat liittyneet Jaakobin jälkeläisiin palvoakseen samaa Jumalaa.
2) Historian eri vaiheissa tähän ryhmään - jota kutsutaan myös nimellä "Israel" - liittyy lisää pakanoita, jotka kääntyvät palvomaan Israelin Jumalaa. Niinpä esim. Jeesuksen (joka lienee israelilainen par excellence) esivanhemmissa on israelilaisia, jotka olivat alun perin pakanoita. Jumalan kanssa liitossa olevan ryhmän eli Jumalan kansan enemmistö on silti Jaakobin jälkeläisiä, jotka yhteisönä virallisesti palvovat Israelin Jumalaa sen mukaan kuin hän on itsensä kansallensa ilmoittanut.
3) Jeesus muodosti Jumalan lopullisen ilmoituksen itsestään ja hänen kauttaan Jumala myös uudisti liittonsa kansansa kanssa. Edelleen Jumalan omaisuuskansan muodostavat ne, jotka ovat liitossa hänen kanssaan. Tämän kansan ydin pysyi samana, mutta ennen pitkää pakanoiden suhteellinen osuus alkoi kasvaa.
Tänä päivänä tähän aiheeseen liittyy kaksi teologista kysymystä:
- Mitä Paavali ajatteli siitä yhteisöstä, joka torjui Jeesuksen ja jäi näin Jumalan kansan ulkopuolelle palvelemaan toisenlaista jumalaa?
- Miten on Vt:n lupausten suhde nykypäivän valtioon nimeltä Israel?
Esko käsitteli näistä tuota ensimmäistä. Olen Eskon ja Paavalin kanssa samaa mieltä siitä, että Jeesuksen seuraajien tehtävä on julistaa evankeliumia niille, jotka elävät edelleen juutalaisen lain alla ja palvovat juutalaisuuden jumalaa. Paavalin tapaan uskon myös, että tästä ryhmästä pelastuu ihmisiä loppuun asti. (Tämä ei kuitenkaan ole ytimeltään DNA-kysymys, sillä juutalaisuudessa on aina ollut loppupelissä määräävänä tekijänä usko eikä geenit - ja monen tämän päivän juutalaisuvun esivanhemmat ovat olleet juutalaisuuteen kääntyneitä pakanoita.)
Varsinainen ongelma onkin tuossa jälkimmäisessä kysymyksessä. Teologis-eksegeettisesti on kestämätöntä ottaa Vt:sta joku Israelia koskeva lupaus ja siirtää se jollain sumealla logiikalla sellaisenaan koskemaan nykyistä Israelin valtiota. Tämä ei ole pelkästään huonoa hermeneutiikkaa, vaan nähdäkseni se on vaikuttanut myös käytännön tasolla haitallisesti monen kristityn eettiseen harkintakykyyn (puhumattakaan kaikenlaisesta muusta hörhöilystä, jota Suomessakin tämän aiheen tienoilla on havaittavissa).
Näen siis sen, millä tavalla Paavalin huoli lain alla elävistä juutalaista on relevantti vielä tänäkin päivänä, mutta en sitä, kuinka siitä päästäisiin kaikkiin niihin kyseenalaisiin Israel-tulkintoihin ja eettisiin asenteihin, joita erityisesti vanhemman (50+) helluntaiväen parissa edelleen tapaa. Modernissa Israelissa elää paljon samassa asemassa olevia ihmisiä kuin ne joista Paavali oli huolissaan, mutta se ei vielä riitä tekemään ko. valtiosta Jumalan kansaa tai Vt:ssa Jumalan kansalle omistettujen ja osoitettujen lupausta perillistä.
Kiitos Esko! Hienoa, että Helluntaikirkon hallituksen jäsen ja tiedottaja osallistuu keskusteluun. Arvostan kommenttejasi. Haluaisin kuitenkin palata muutamaan ongelmakohtaan.
EskoM:
Antisemitismi on juutalaisvastaisuutta, ei mitään yleistä pahuutta. Siinä siis kohdistetaan kielteisiä tekoja juuri juutalaisia ja juutalaisvaltiota vastaan.
Petteri:
Liität antisemitismiin kielteiset teot juutalaisvaltiota vastaan. Ymmärrän antisemitismin juutalaisvihana yksilöitä tai kansanryhmää kohtaan. Juutalaisvaltion tukeminen on siionismia ja sen vastustaminen antisiionismia. Juutalaisvaltion vastustamisen motiivina voi olla antisemitismi mutta erotan antisemitismin antisiionismista. Myös juutalaiset voivat olla antisiionisteja. Kun kristityt osoittavat tukea juutalaisvaltiolle puhutaan poliittisesta siionismista. Kun nyt Helluntaikirkko osoittaa tukeaan Israelille se voidaan tulkita poliittiseksi siionismiksi. Jos tämä on julkilausuman tarkoitus, niin ok.
EskoM:
Jos toimien taustalla on ahneus, viha, itsekkyys, rasismi, uskonnollinen kiihko jne. ovat toimet epäeettisiä, vaikka niitä tekisikin Israelin valtio tai sen asukkaat.
Petteri:
Esko, et nyt vastaa suoraan kysymykseen mutta vastauksestasi on tulkittavissa, että jos Israel harjoittaa YK:n päätöslauselmien vastaista siirtokuntapolitiikkaa (siis YK:n ja myös Yhdysvaltojen virallisen kannan mukaan tuomittavaa so epäeettistä toimintaa) jonka motiivina on uskonnollinen intohimo ja itsekkyys, niin Suomen Helluntaikirkko ei pidä sitä hyväksyttävänä ja oikeutettuna. Niin, kysymyksessä on teologinen kannanotto mutta nyt Helluntaikirkko sisällyttää siihen Israelin valtion toimien eettisyyden.
Lähetä kommentti