Kommenttipalsta: Esa Hyvösen Foibe-tulkinta

Esa Hyvönen kirjoittaa Ristin Voiton mielipiteet-palstalla (RV 2/2012) seuraavasti: "Paavali käskee Timoteus-kirjeessä, että seurakuntapalvelijan tulee olla yhden vaimon mies (1 Tim. 3:12), mutta vastoin tätä käskyä hän suosittelee Roomalaiskirjeessä (Room. 16:1) Rooman seurakunnalle Kenkrean seurakunnan naispuolista seurakuntapalvelijaa Foibea. Miksi Paavali sitoo Efeson seurakunnan kohdalla sekä vanhimman että seurakuntapalvelijan tehtävän sukupuoleen, mutta Roomassa ja Kenkreassa sama asia näyttäytyy aivan toisessa valossa?"

Helvetin kärsimysten ikuisuus Ilmestyskirjassa

Silloin tällöin huomaa oman eksegeettisen kiinnostuksensa olevan "hieman" etäällä niistä raamattukysymyksistä, jotka oikeasti pohdituttavat riviseurakuntalaista. Hiljattain luulin keskustelevani pelkästä kärsimyksen ongelmasta, mutta keskustelukumppanini varsinainen ongelma olikin ikuisen kärsimyksen ongelma. Tajusin oman eksgeettisen kuten teologisenkin tietämykseni helvetistä olevan lähellä nollaa. Aika järisyttävää, sikäli mikäli about-oikeaoppisina kristittyinä uskomme sen todella olevan jokaista ei-uskovaa yhtä lähellä kuin töölöläisen katon reunalla keikkuvan jääpuikon päiväkävelyään tekevän mummon päätä.

Ilmestyskirja-palsta

Akateemisen raamatuntutkimuksen luonteeseen kuuluu se, että kestää yleensä pitkään, ennen kuin uusiin tutkimustuloksiin, tulkintoihin tai teeseihin reagoidaan. Väitöskirjansa parissa askartelevat opiskelijat luonnollisesti tutustuvat viimeisimpiin aihetta käsitteleviin julkaisuihin, mutta muutoin saattaa helposti kestää 5-10 vuotta, ennen kuin yksikään tutkija tarttuu toisen tutkijan löydöksiin.

Kun sitten ruvetaan puhumaan siitä ajasta, joka kuluu ennen kuin raamatuntutkimuksen hyvät hedelmät päätyvät akateemisista norsunluutorneista tavallisen kirkkokansan käyttöön, ollaankin äkkiä hyvin isoissa luvuissa (huonojen hedelmien levityksestähän yleensä vastaa sekulaari media). Joidenkin asioiden kohdalla tuntuu, että akateemisesta raamatuntutkimuksesta ei johda minkäänlaista polkua ruohonjuuritason raamatunlukuun, kun taas toisissa tapauksissa saattaa kulua useita vuosikymmeniä, ennen kuin kaikkien eksegeettien tietämät asiat päätyvät suuren yleisön tietoisuuteen. Se, että kirkon ja akatemian välillä on suuri eksegeettinen kuilu, ei aina ole kirkon etu.

Kieliasultaan moitteeton ja muutenkin virheetön käännös?

Sivustolla www.kotimaa24.fi on kirjoitus, jossa emeritusprofessori Tapani Harviainen arvioi nykyistä kirkkoraamattua. Hänen mukaansa "kielellisiä moitteita ei ole ilmaantunut" eikä "asiavirheitä ole löytynyt".

Mielenkiintoisia väitteitä, varsinkin kun kieliasu on aikanaan saanut kritiikkiä mm. Kielikellossa, puhumattakaan monista käännösratkaisuista, jotka eri foorumeilla on moneen kertaan asetettu nimenomaan asiasisällöltään kyseenalaiseksi.

Mitä mieltä itse olet, onko Harviainen oikeassa vai ei?

Fil. 3:17 - Paavalin seuraajia vai kanssamatkijoita?

Filippiläiskirjettä lukiessani huomioni kiinnittyi jakeen 3:17 alussa olevaan kehotukseen: συμμιμηται μου γινεσθε, joka on suomennettu "olkaa minun seuraajiani" (-38) tai "noudattakaa minun antamaani esimerkkiä" (-92). Suomennos olisi luonteva, mikäli Paavali olisi sanonut μιμηται μου γινεσθε (ks. 1 Kor. 4:16, 11:1; vrt. Ef. 5:1; 1 Tess. 1:6, 2:14), mutta kaikki leksikot tuntuvat antavan sanalle συμμιμητης merkityksen "fellow imitator; one who joins others as an imitator". Tässä nimenomaisessa kohdassa Paavali siis näyttäisi kehottavan lukijoitaan liittymään hänen rinnalleen (yhdessä muiden kanssa) Messiasta seuraamaan/imitoimaan.

Vai keksiikö joku jonkun selityksen, miksi tuo συμ-alku olisi tässä tapauksessa käännöksen kannalta merkityksetön?

Kuinka ματαιότης (mataioteis) tulisi kääntää Room. 8:20a kohdassa ja mitä merkitystä sillä on?

Paavalin kuvaus luomakunnan (ἡ κτίσις) alistamisesta Roomalaiskirjeen 8. luvussa lienee hänen kommentaarinsa Gen. 3:17-18 tapahtumista. Ei ainoastaan ihminen, mutta myös luomakunta on alistettu (todennäköisesti Jumalan toimesta, vaikka Paavali ei sitä sanokaan selvästi) synnin ja katoavaisuuden/ turhuuden alle.

Viimeisimmät suomenkieliset käännökset kääntävät Room. 8:20a seuraavanlaisesti: • 33/38 käännös: ” sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle” • 92 käännös: ”kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen” • Raamattu Kansalle- käännös: ” ”luomakunta on näet alistettu katoavaisuuden valtaan” • Kreikka (Nestle): τῇ γὰρ ματαιότητι ἡ κτίσις ὑπετάγη (kaikki viisi tarkistamaani englanninkielistä UT:a puhuu ”futility, vain” tai muita turhuuteen liittyviä sanoja käyttäen.)

Paavali, Uuden testamentin ja Septuaginta kirjoittajat (ja ymmärtääkseni myös muut antiikin kreikkalaiset) eivät kuitenkaan missään näytä käyttävän sanaa ymmärryksessä: ”katoava.”