Ilmestyskirja-palsta: Viimeisen pasuunan soidessa

Jumala esitetään Raamatun alkuhetkiltä asti maailman kuninkaana, mutta hänen näkyvä, lopullinen hallintansa jää Vanhan testamentin päättyessä vielä tulevaisuuden toivoksi. Evankeliumeissa otetaan ratkaiseva askel kohti tätä päämäärää, kun lihaksi tullut Jumala kruunataan kuninkaaksi Golgatalla, mutta vieläkään kaikki eivät tunnusta hänet herrauttaan eivätkä alistu hänen hallintansa alle. Tämä ei kuitenkaan ole asioiden lopullinen tila, vaan ennen pitkää Herra tulee ja ottaa näkyvän kuninkuuden maailmassa.

Ilmestyskirja-palsta: Johannes ulosmittaajana

Sitten minulle annettiin mittakeppi, joka oli kuin sauva, ja minulle sanottiin: "Mene mittaamaan Jumalan temppeli ja alttari ja laske ne, jotka siellä rukoilevat. Temppelin ulompaa esipihaa älä kuitenkaan lue mukaan, jätä se mittaamatta, sillä se on annettu vieraiden kansojen haltuun. Ne polkevat pyhää kaupunkia neljänkymmenenkahden kuukauden ajan. (Ilm. 11:1-2)

Yleisesti suositun tulkinnan mukaan tämä Johanneksen suorittama mittaus tarkoittaa sitä, että Jumala varjelee seurakuntaa (joita mitattava pyhäkkö ja sen ulkopuolella olevat palvojat ja alttari symboloivat) hengellisesti, mutta siitä huolimatta seurakunta joutuu kärsimään fyysisesti (jota puolestaan kansojen polkema esipiha symboloi). Nämä kaksi viattoman näköistä jaetta pitävät kuitenkin sisällään muutamia merkittäviä kielellisiä että tulkinnallisia haasteita, jotka asettavat tämän näkemyksen kyseenalaiseksi.

Ilmestyskirja-palsta: Aika on (melkein) lopussa

Vanhan raamatunkäännöksen lukijoita on joskus ihmetyttänyt Ilmestyskirjan 10. luvusta löytyvä kohta, jossa enkeli vannoo Johannekselle, "ettei enää ole oleva aikaa". Tämä hieman epäselvä sanamuoto ei tarkoita sitä, että aika lakkaa olemasta, vaan sitä, että tietty aika on tullut päätökseensä. Uuden kirkkoraamatun käyttämä ilmaus, "aika on lopussa", onkin tässä hieman parempi. Avainkysymys kuitenkin on se, mistä ajasta oikein on kysymys.

Ilmestyskirja-palsta: Pienen kirjakäärön arvoitus

Ilmestyskirjan tutkijoiden kesken käydään debattia siitä, onko taivaasta lasketuvan enkelin kädessä oleva pieni kirjakäärö (10:2) sama kuin luvun viisi iso kirjakäärö — ja jos ei ole, niin mistä pienessä käärössä on kysymys. Osa tutkijoista on vakuuttunut sekä kieliopillisten että kontekstuaalisten seikkojen viittaavan kahteen eri kääröön. Viime aikoina enemmistö tuntuu kuitenkin kääntyneen sille kannalle, että kirjakääröjen väliset erot ovat selitettävissä ja kyseessä on joko yksi ja sama käärö tai ainakin kaksi kääröä liittyvät erittäin kiinteästi toisiinsa.

Kirja-arvio: The Jesus Scandals – Why He Shocked His Comtemporaries (and Still Shocks Today)

Instone-Brewer, David,
The Jesus Scandals: Why He Shocked His Contemporaries (and Still Shocks Today)
(Oxford: Monarch Books, 2012), 191 sivua.

David Instone-Brewer (DIB) on englantilainen pastori ja ensimmäisen vuosisadan juutalaisten traditioiden johtava tutkija. Hän on myös yksi niistä maailmanluokan evankelisista tutkijoista, jotka ymmärtävät - ja osaavat - jakaa työnsä hedelmiä myös akateemisten norsunluutornien ulkopuolella eläville tavallisille ihmisille. The Jesus Scandals on erinomainen esimerkki siitä, mitä teologisen tutkimuksen popularisointi parhaimmillaan voi olla.

Teoksen aiheena ovat skandaalit, joita liittyy Jeesuksen elämään, hänen ystäviinsä ja hänen opetuksiinsa. Vaikka Jeesuksen historiallisuutta ei kukaan vakavasti otettava tiedemies nykypäivänä enää kyseenalaistakaan, moni silti epäilee, että Ut:ssa on paljon alkuseurakunnan sepittämiä, vailla historiallista pohjaa olevia tekstijaksoja. Tästä syystä evankeliumeista löytyvät skandaalit ovat hedelmällinen tutkimuskohde: ne tuskin ovat keksittyjä, sillä ne asettavat Jeesuksen, opetuslapset ja alkuseurakunnan usein hyvin kiusalliseen valoon. Skandaalit siis osaltaan vahvistavat evankeliumien ja niiden sanoman aitoutta.