Kirkko ja homojupakka: Eksegeettiset tosiasiat eivät esillä mediassa

Koska kyseisen aiheen tiimoilta keskustelu ryöpsähtää helposti typeräksi, toivon, että tähän postiin tulevat kommentit pysyvät suurin piirtein kiinni tämän viestin asiassa. Helsingin Sanomat uutisoi sunnuntaina 11.4 otsikolla "Tilanne kirkossa on kauhea" homoseksuaalien asemasta kirkossa. Juttu kertoi seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kirkossa ajavan Yhteys-liikkeen näkökulmasta nykyisestä tilanteesta, jossa kirkko ei piispainkokouksen päätöksellä edelleenkään siunaa homo- ja lesboavioliittoja. HS:n jutun mukaan kirkon johtomiehillä on "kova paine miellyttää niitä, jotka haluavat tulkita Raamattua niin, että se tuomitsisi homouden". Juttu oli yksi lukuisista, jossa peitellään sitä verrattain kohtuullista konsensusta (jos sellaisia ikinä raamatuntutkimuksessa on), mikä raamatuntutkijoiden keskuudessa vallitsee homoseksuaalisuutta käsittelevistä raamatunkohdista (erityisesti mielessäni on UT:n kohdat). Mediassa annetaan usein ymmärtää, että kysymys on Raamatun eksegeettisistä tulkintaeroista, tai joskus jopa siitä, että konservatiivit lukevat "kirjaimellisesti" (ilman "tulkintaa") ja muut "tulkitsevat". Julkisen keskustelun taso on irvikuva siitä hyvästä ja johdonmukaisesta keskustelusta, joka tulee esille esimerkiksi Kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet -piispainkomitean mietinnössä (lataa pdf täältä) ja piispainkomitealle osoitetuissa ammattiteologian selonteoissa. Ei sillä, että journalismi olisi koskaan ollut mikään syllogistiikan sivuaine, mutta kyseisen keskustelun tiimoilta tehdyt jutut saavuttavat usein typeryyden uuden ulottuvuuden. Raamatuntutkimuksen kannalta on mielenkiintoista, että monet Yhteys-liikkeen asiaan sitoutuneista eksegeeteistä näkevät Raamatun suhtautumisen homoseksuaalisuuteen usein puhtaasti negatiivisena. Näinhän esimerkiksi Heikki Räisänen on usein todennut. Mutta yhtä selkeästi hän on todennut, ettei Raamattu tässä asiassa voida seurata, vaan päätös parisuhteiden siunaamisesta tulee tehdä "enemmistön päätöksellä". Lähellä Heikkiä liikkuu esimerkiksi Kari Kuula, jonka artikkeli Raamattu ja homoseksuaalisuus: Tiukka eksegeettinen, hermeneuttinen ja käytännöllinen probleema on erinomainen. Tekstissä Kuula osoittaa, millä eri tavoilla kirkko voi luterilaisen raamattunäkemyksen varassa kiertää Raamatun homoseksuaalisuuskielteisyyden. Hän kuitenkin toteaa, että Paavalin kanta olisi todennäköisen varmasti kielteinen nykyiseenkin homoseksuaaliseen elämäntapaan ja että Jeesuskin olisi juutalaisena epäilemättä sen tuominnut. Homoseksuaalien parisuhteiden siunaamista kannattavat kirkolliset tahot eivät kuitenkaan tuo juurikaan näitä näkökulmia esille julkisuudessa. Sen sijaan usein annetaan ymmärtää, että ammattiraamatunselittäjät olisivat hyvinkin erilaisilla linjoilla siitä, miten Raamattu suhtautuu homoseksuaalisuuteen. Todellisuudessa liberaalit ja konservatiivit lienevät monen kohdan eksegeeseistä hyvin samantyyppisillä linjoilla. Tiet eroavat siinä, miten noita kohtia tulisi soveltaa.