Kieltääkö 2. Kor. 6:14-7:1 avioliiton ei-kristityn kanssa?

2. Kor. 6:14–7:1 ajatusta "älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi" käytetään hyvin usein perusteena sille, miksi kristitty ei voi seurustella tai mennä naimisiin ei-kristityn kanssa. Vaikka kohtaa voidaankin soveltaa raamatullisena viisautena avioliittoon, sitä ei voida kuitenkaan pitää selvänä kieltona ei-kristityn kanssa avioitumiselle, koska on todennäköistä, että Paavali ei tässä (ainakaan ensisijaisesti) ajattele avioliittoja.



Jos esitetään, että kyseessä olisi selvä kielto, pitäisi olettaa, että Paavali tarkoittaa tässä erityisesti avioliittoja tai sellaisten sosiaalisten suhteiden joukkoa, johon avioliitto lasketaan. Ei ole kuitenkaan selvää, että Paavali tässä tarkoittaa avioliittoja. Miksi? Koska 1. Kor. 7:12-13 Paavali kirjoittaa, että kristityn ei pidä erota ei-uskovasta puolisosta:



"Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. 13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään"



Mutta voisiko silti Paavali tarkoittaa, että vaikka kristityn ei tule jättää ei-kristittyä puolisoa, jonka kanssa on JO naimisissa, silti hän esittää, että kristityn ei toisaalta tule mennä naimisiin ei-kristityn kanssa, jos hän nyt on sinkku? Tämän tulkinnan ongelmana on se, että Paavali lainaa 2. Kor. 6:17 seuraavaa Vanhan testamentin kohtaa kehotuksessaan:



"Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä..."



Jos Paavali todella puhuisi näissä jakeissa avioliitosta tai parisuhteesta, joku lukija voisi sen tulkita niin, että hänen tulisi erota ei-kristitystä puolisostaan. Mutta tämä ohjeistus taas olisi ristiriidassa Paavalin aikaisemman opetuksen kanssa (1. Kor 7), jonka mukaan kristitty ei saa erota ei-kristitystä puolisosta. Jos Paavali olisi ajatellut tässä avioliittoja, olisi odotettavaa, ettei hän jättäisi sellaista tulkinnan varaa, että joku todella kristitty todella eroaisi ei-kristitystä puolisostaan.

 Tällainen tarkennus olisi odotettavaa, sillä Paavali tekee niitä varsin usein väärinymmärrysten välttämiseksi.

Siispä ei ole mielestäni kovin todennäköistä, että Paavali "epäuskoisten aisapariksi" ryhtymisen kiellossaan tarkoittaisi avioliittoa tai avioliittoa + muita läheisiä sosiaalisia kumppanuussuhteita (kuten liikeyrityskumppanuutta tms.). 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kohtaa voitaisi soveltaa avioliittoon – voidaan ajatella, että kohdassa on jumalallinen viisaus, josta voidaan ottaa oppia ja välttää "aisapariutumista" ei-kristityn kanssa. Ongelmallisempaa on kuitenkin esittää, että kohta selvästi kieltää avioliiton ei-kristityn kanssa, sillä on hyvin todennäköistä, että Paavali ei kohdassa ajattele avioliittoja.




Pastorina soveltaisin tätä kohtaa näin myös itse. Jos joku kristitty tyttö kysyisi minulta, onko hyvä seurustella ei-kristityn miehen kanssa, varmasti sanoisin että ei ole viisasta – vedoten kyseisen raamatunpaikan ohjeeseen mutta myös käytännön kokemukseeni. En kuitenkaan olisi valmis sanomaan, että tyttö tekisi syntiä, jos menisi naimisiin muslimin kanssa, sillä Raamattu ei eksplisiittisesti kiellä sitä. Samalla kuitenkin alleviivaisin, että Uuden testamentin mukaisessa kristillisessä elämässä ei aina ole kyse vain siitä, mikä on syntiä, vaan siitä, että pyritään elämään viisaasti ja valintoja harkiten niin, että ne tukevat omaa hengellistä elämää ja kristillistä vaellusta. Vaikka ei-uskovan kanssa pariutuminen ei olisi syntiä, ei se oman kristillisen elämän kannalta liene kovin viisasta.

Myöskään alkuseurakunta ei näyttänyt ottavan tätä raamatunkohtaa selvänä kieltona ei-kristittyjen kanssa avioitumisesta. Rodney Starkin mukaan alkukristillisissä seurakunnissakin naisia oli miehiä suurempi joukko, ja monet joutuivat ottamaan pakanamiehen. En usko, että he olisivat tehneet näin, jos seurakunta olisi opettanut, että tällöin nämä tekevät syntiä ja menettävät taivaspaikkansa.

Tässä siis oletan, että teksti on Paavalin käsialaa. Joidenkin tutkijoiden mukaan 2. Kor. 6:14-7:1 ei ole. Joka tapauksessa teksti on kaanonissa tähän kohtaan tungettu, joten sen tulkinnalle kristillisen etiikan ohjeena ei liene muuta mielekästä kontekstia kuin Paavalin teologian konteksti.