Debatti Johanneksen evankeliumista Länsi-Savossa jatkuu

Länsi-Savo on hyvä lehti. Nyt yleisökin on herännyt ja käy keskustelua Johanneksen evankeliumista. Tässä on viimeisin puheenvuoro, joka löytyy täällä.

Israel-dikotomia

Edellinen keskustelu eteni Jullen kehuihin Leivon Israel-mielipiteestä Ristin Voitossa. Kyseisen Ristin Voiton mielipidesisällöt luonnehtivat vallitsevaa post-holocaust Israel-dikotomiaa kristittyjen keskuudessa. Toisaalta löydämme keskuudestamme fanaattisuuteen asti menevän Israel-rakkauden ja toisaalta antisemiittisyys asuu myös tunnustavien kristittyjen keskuudessa. Tämän sekamelskan keskellä pitäisi pystyä rakentamaan tasapainoinen Israel-teologia, jonka varassa arviomme ja suhteemme Israeliin kansana - joko diasporassa tai Palestiinan maavyöhykkeellä - olisi perustettava. Itselläni on aikomus lukea Ronald E. Diprosen "Israel in the Development of Christian Thought", joka on ensimmäinen osa hänen väitöskirjaansa. Tosin tämä aikomus on venähtänyt jo useita vuosia pitkäksi. Mutta jos Eksegeettisellä safarilla syntyisi kunnon tappelu, niin varmaan silloin saisin hyvän motivaation tuon kirjan lukemiseen yhdessä muiden aihetta käsittelevien kirjojen kanssa (n. yksihyllymetri kirjallisuutta, jota olen aiheesta kerännyt).

Eksegeettistä vääntöä Länsi-Savossa

Ensimmäistä kertaa paikallinen Länsi-Savo julkaisi tekemäni vastineen Uuden testamentin tulkintaan ja erityisesti Johanneksen evankeliumiin liittyvissä kysymyksissä koskien Urpo Karjalaisen pääsiäisen ajankirjoitusta täällä. Oma vastineeni löytyy täältä. Lukijakuntaa lehdellä on arviolta 65 000 ja levikki 25 000.

Quirinius Syyrian käskynhaltijana

Löysin netistä seuraavan tiedon Quiriniuksesta täältä: Luke's mention of Quirinius as the governor of Syria during the birth of Jesus has now been proven accurate by an inscription from Antioch. Kerran kyseessä on Uuden testamentin ja Josefuksen antamien tietojen välinen ristiriitaisuus, jos edellinen todiste inskriptiosta on totta, onko kenelläkään tietoa a) milloin ja missä tämä inskriptio on julkaistu ja b) mitä se todistaa (joko Luukkaan eduksi tai Josefuksen eduksi)? Pystyin tarkistamaan tuolla webbisivulla esitetyt muut arkeologiset viitteet vaivatta, joten kyseisen sivun sisältö ei ole ihan tuulesta temmattu (paitsi ehkä osoittamani kohta). Jos tuollainen inskriptio on kerran löydetty ja sillä pystytään osoittamaan ilman vaikeuksia Luukas 2:2:n historiallinen tarkkuus, olisi kivaa tietää siitä enemmän.

Raamattunäkemys ja Raamatun syntytapa

Olen päättänyt työstää tietoisesti omaa raamattunäkemystäni. Aikoinaan ensimmäinen, teologinen lukukokemus aiheesta oli Juhani Kuosmasen Raamatun opetuksia (RV-kirjat 1993), jossa yksi luku määritti tätä aihetta (ss. 16-31). On luonnollista, että operoin näkemystäni suhteessa siihen, mitä olen lukenut ja oppinut. Kuosmasen määritelmä Raamatun syntytavasta, eli siitä kuinka Raamattu on meille annettu, on mielestäni ongelmallinen. Hänen mielestään Raamatun itseilmoitus vaatii, että Raamattu on profeettojen kirjoittama kokonaisuudessaan (1993:18). Jos tämän määritelmä sovelletaan Raamatun eri kirjoihin loogisen systemaattisesti, moni sen teksteistä pitäisi Kuosmasen määritelmän mukaan poistaa sieltä pois. Tätä Kuosmanen ei kuitenkaan käytännössä tee, mutta hänen ajattelunsa ei perustu kaikkeen, mitä Raamattu antaa itsestään ymmärtää (mikäli näin voidaan sanoa). Mitä Raamattuun sisältävä tieto siitä itsestään antaa ymmärtää meille sen syntytavasta? 1) Pyhä teksti on Jumalan suoraa antama joko puhetta kuten Toora Moosekselle tai esine kuten kymmenen käskyn taulut Moosekselle. 2) Pyhä kirja on Jumalan inspiroima vastaanottajien mielissä, kuten profeetat ja osat UT:n kirjeenvaihtoa. 3) Pyhät kirjat perustuvat pyhien ihmisten oivalluksiin ja kokemuksiin Jumalasta, ihmisestä etc. kuten viisauskirjallisuus, osa Psalmeista, ehkä Laulujen laulua, ehkä Job. (Viisauskirjallisuus ja runokirjat eivät missään tavoin täytä Kuosmasen määritelmää). 4) Pyhät kirjat saattavat olla ihmisten keräämiä todisteita Jumalan tai jonkin pyhän toiminnasta historiassa. Tästä todistavat Luukkaan evankeliumi (1:1-4) tai Johanneksen evankeliumin jälkisanat (21:24-25). En tiedä sopivatko Vanhan testamentin historialliset osuudet ja Apostolien teot tähän kategoriaan. Tarkkaan ottaen yksikään evankeliumi ei täytä Kuosmasen määritelmää, vaan ne ovat silmännäkijöiden tai heille läheisten ihmisten keräämiä kokoelmia. 5) Pyhät kirjat saattavat olla mystisen näyn tallentamista kuten osa Hesekieltä, Daniel ja Ilmestyskirja sekä osia Paavalin kirjeistä. Tätä viisikohtaista kategoriasarjaa (osin puutteellinen uskoisin) on myös vaikea sovittaa useimpaan tunnettuihin määritelmiin inspiraatiosta. Toki uskon inspiraatioon, mutta kuinka se määritellään, esillä olevan evidenssin valossa, on vaikeampi juttu. Jotkin osat Raamatun teksteistä ovat suoraa Jumalan puhetta (kuten Toora) ja osasta saa Jumalaa etsiä suurennuslasin kanssa (kuten Laulujen laulu). Toisissa teksteissä jumalallinen ja inhimillinen ovat luovasti rinnakkain. Mutta onko nämä kategoriat oikeutettuja ja kuinka ne vaikuttavat meidän inspiraatioajatteluun?