perjantai 16. lokakuuta 2009
Eerdmans Commentary on the Bible
Raamatuntutkimuksen vakavastiottava mutta samalla hartausmielessä harjoitettu raamatun lukeminen kaipaa tuekseen muutakin kuin (turhan konservatiivisen) NIV:n alaviitekommentaarin. Itsekkään en viitsisi tässä opiskelijan elämäntilanteessa keräillä erillisiä UT:n kommentaareja. Eräs Tampereen helluntaiseurakunnan nuorisopastorikin on ilmaissut vaikeutensa päättää, mikä kommentaarisarja palvelisi saarnaajankin tehtävää ja olisi samalla kuitenkin tutkimuksen huomioon ottava.
Vaikka yleensä "kaikki yksissä kansissa" -kommentaarit tulee kierrettyä kaukaa, lapsi hyppäsi kohdussani huomattuani, että Eerdmans on pyrkinyt julkaisemaan fiksun koko Raamatun kommentaarin, jota amazon.co.uk:sta saisi varsin fiksuun hintaankin ainakin käytettynä!
Mutta onko kellään tästä teoksesta kokemusta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
25 kommenttia:
Jos tavoitteena on "hartausmielessä harjoitettu raamatun lukeminen", niin se asettaa varmaan omat haasteensa. Noin äkkipäätään vilkaistuna tuossa Eerdmansin kommentaarissa tuntui olevan kirjoittajia vähän laidasta laitaan - osaa lukee mielellään (olipa kyse sitten akateemisesta tai "hartaudellisesta" tekstistä) mutta kaikkia ei.
Jos joskus löytyy riittävän hyvä "all-in-one" -kommentaari - tai edes kommentaarisarja selvästi yli muiden - niin hyvä. Siihen asti on pakko tyytyä poimimaan rusinat pullasta eli pitää poimia parhaat kommentaarit eri sarjoista.
Tämä kirjoitus ei vastaa suoraan postaukseen. ;)
Aloitan kertomuksella. Jokunen vuosi sitten luin monografian, joka liittyi erääseen UT:n tekstikohtaan. Valitsin sen lähes sattumanvaraisesti. Vaikka luin sitä tieteellisyyttä silmälläpitäen, sen varsinainen anti osoittautui myös hartaudelliseksi. Se vaikutti niin syvästi, että lyötyäni viimeisen sivun jälkeen kirjan kannet kiinni, jouduin toteuttamaan sen haastavaa sanomaa käytännössä. Ja se kantoi hedelmää. Vasta myöhemmin tajusin kyseisen kirjan sijoittuvan tutkimusalueensa keskiöön, mutta mitä ilmeisimmin siinä johdetut tutkimustulokset olivat kieroja. Mitä tästä pitäisi päätellä? Jumala siunaa niitäkin, jotka lukevat pöllönä ”vääriä kirjoja”?
Aina pragmatismin hengessä suoritetut toiminnot ym. eivät ole antoisia. Luulen sen johtuvan vaillinaisesta lähdekritiikistä, jota täällä on jo pohdittukin. Toisaalta eikös rusinat pullasta -tekniikalla saada aikaiseksi aika yksipuolinen ruokavalio? Aavistan kyllä edellä mainitun heiton varsinaisen ajatuksen, mutta jäin silti miettimään sen yksioikoista toteuttamista. Jos luen aina niitä kirjoja, jotka minua viehättävät, enkö rakenna silloin turhan yksipuolista kuvaa maailmasta/Raamatusta/tutkimusalasta? Ja leimaamisesta puheen ollen, enkö silloin toistuvasti valinnoillani leimaa tai luokittele toiset kirjoittajat kyvyttömiksi tuottamaan mitään ajattelun ja soveltamisen arvoista? Ja jos lempparit joskus kykenevät tekemään huteja, niin eikö inhokit tai mitäänsanomattomat voi puolestaan synnyttää hittejä? Itse olen syyllistynyt valitettavan usein lukemaan lemppareita. Sillä kavennan viitekehystäni ja tapaani katsoa maailmaa.
Lars Leevin pohdinta on kiinnostavaa: miten sovittaa yhteen eksegetiikka ja muu kristillinen elämä (Oletan kysymyksen typistyvän tässä kirjavalintaan tai kommentaarisarjan laatuun). Tässä blogissa paljon parjatulla Räisäsellä on ollut oma näkemyksensä asiasta. Pidän hänen rohkeudestaan, arvostan hänen älyään, luovuuttaan ja kielitaitoaan sekä ihastelen hänen omapäisyyttä, vaikken olekaan hänen ohjelmajulistuksestaan samaa mieltä. Räisäsen kyky polarisoida tai loihtia teorioita on erittäin kiehtovaa. Olisin ehdottomasti Räisäs-fani, jos olisin vain puoliksi uskossa enkä olisi lukenut mitään muuta kuin uskonnonhistoriallisia juttuja eli oletettavia lemppareitani.
Räisäsestä inspiroituneena mietin eräällä ratikkamatkalla, mikä on se ristiriitaisuus-käsitteen sisällöllinen taitekohta/piste tms., jolloin se itsessään (tai tulkinnat siitä) alkaa synnyttää kuolemaa. Eli mikä on hyvää tai huonoa teologiaa? Ja kenen mielestä? Ja miksi?
Kyllä tämä varmaan jotenkin liittyy aiheeseen. Toivon ainakin niin.
Jenni
Jos täytyy tehdä tutkimusta, niin silloin on tietysti ehdotonta, että luetaan laajalti sekä oikealta että vasemmalta. Mutta jos sen sijaan pitää löytää yksi (tai muutama) kommentaari per Raamatun kirja, niin eikö silloin kannata hankkia tarkoituksen kannalta parhaat mahdolliset? (Ja sehän ei välttämättä tarkoita, että niiden kanssa olisi samaa mieltä, eli paras aiheesta kirjoitettu kirja voi olla esim. kattavin.)
So many books, so little time... ja silloin on pakko tehdä valintoja (puhumattakaan so many books, so little money... -ongelmasta).
No comments... Mutta voisko tässä yhteydessä kysyä näkemyksiä Pawsonin "Unlocking the Bible" ym. ko. kirjoittajan tuotannosta?
Marko taisi lopetuksessaan osua asian ytimeen. Tosiasiahan on että tutkijalla ei koskaan ole tarpeeksi kirjoja. Aina kun luulee saaneensa Aleksandrian kirjastonsa täydelliseksi, joutuu hetikohta huomaamaan kokoelmansa olevan silti lähempänä Posion kirjastoauton teologista osiota.
Itse olen kyllä pyöritellyt samaa kysymystä mielessäni, ennenkaikkea seurakuntatyön näkökulmasta käsin. Näin karrikoituna esimerkkinä jos hommaan kasan esim. Bultmanin teoksia, niin epäilemättä ajatuksia ja pohtimisen aihetta niistä kyllä löytyy. Epäilen silti että stereotyyppiseksi valitsemassamme suomalaisessa keskiverto helluntaiseurakunnassa, ne tuskin paljoa auttavat vaikkapa sunnuntaisaarnan valmistelussa. Lars Leevin alunperin käsittelemään hartauselämäänkin lienee tarjolla kosolti parempia teoksia.
Heitänkin kysymyksen johon asiaan tutustuneilta/perehtyneiltä toivoisin kommentointia.
Löytyykö safarin lukijakunnasa henkilöitä, joiden kirjahyllyissä komeilevat nicot, nicnt tai esimerkiksi Word Biblical Commentary. (tuskinpa kaikkia, mutta edes mahdollisimman laajaa kokemusta noista)
Lisäksi tietysti ainakin itse kuulisin mielelläni kokemuksi hyvistä kommentaareista ja miksei kokonaisista sarjoistakin. Hyvien kirjojen hinnat nimittäin tuppaavat olemaan yleensä sitä luokkaa, että ihan tutustumismielessä niitä ei mielellään tilaile
L.L
L.L.:
Kyllähän noita (NICOT, NICNT, NIGTC, WBC) löytyy jonkin verran. Oliko sinulla joku erityinen kysymys niistä?
Kannattaa tutustua myös netistä löytyvään kommentein varustettuun listaan sekä Best Commentaries -saittiin.
Sirkulle:
Pawson saa ainakin minulta plussia seuraavista ominaisuuksista:
- menee rohkeasti omaa tietään (välillä tosin pöpelikköön, mutta silti :-)
- innostaa fanejaan lukemaan Raamattua
- osaa nitoa Raamatun opetuksia ja käytännön sovelluksia/perspektiivejä mielenkiintoisella tavalla yhteen
Vastaavasti miinusta tulee seuraavista:
- eksegeettisissä kyvyissä on ajoittain paljonkin toivomisen varaa (saattaa esim. joskus päästä ihan oikeaan lopputulokseen, mutta väärillä/kestämättömillä argumenteilla)
- tekee välillä ison numeron asiasta, joka on Raamatussa sivuasia tai jota ei esiinny lainkaan (esim. teesi, että olemme kaikki taivaassa 30-vuotiaita)
Tässä taustaa näkemyksilleni: 90-luvun alkupuolella minusta tuli innokas Pawson-fani ja luin kaikki hänen kirjansa. Omien opiskelujen myötä Pawsonin kiilto hieman himmeni silmissäni, mutta mielestäni hän jää silti selkeästi plussan puolelle. Viimeaikaisesta tuotannosta olen lukenut vain Unlocking the Bible-kirjaa sekä sen "Onko Joh. 3:16 evankeliumia?" -opuksen [sigh...].
Kiitos taas Marko hyvistä kommenteista. Ohessa kaksi lisäkysymystä kommentteihisi: Toteat kommentaareista, että osaa lukee mielellään mutta kaikkea ei. Puhutko omista mieltymyksistäsi vai kommentaarien sisällöstä? Toteamus Pawsonin menosta välillä pöpelikköön kaipaa lisäselvennyksen - eikö totta? ;)
L.L. kirjoitti mielenkiintoisen kommentin:
"Itse olen kyllä pyöritellyt samaa kysymystä mielessäni, ennenkaikkea seurakuntatyön näkökulmasta käsin. Näin karrikoituna esimerkkinä jos hommaan kasan esim. Bultmanin teoksia, niin epäilemättä ajatuksia ja pohtimisen aihetta niistä kyllä löytyy. Epäilen silti että stereotyyppiseksi valitsemassamme suomalaisessa keskiverto helluntaiseurakunnassa, ne tuskin paljoa auttavat vaikkapa sunnuntaisaarnan valmistelussa. Lars Leevin alunperin käsittelemään hartauselämäänkin lienee tarjolla kosolti parempia teoksia."
Mielestäni oikotietä hengellisyyteen tai valmiiseen saarnaan ei ole. Paraskin mahdollinen kommentaari ei ole lopputulos joko hengellisen elämän rakennukseksi tai saarnan materiaaliksi. Ihminen joutuu aina näkemään vaivaa ja tekemään työtä. Hengelliseksi kasvuksi tieto ei riitä. Se pitää suodattaa ja soveltaa oma tilanne huomioiden. Tieto itsessään ei riitä saarnaksi. Se pitää osata kohdentaa itse kukin yleisön tarpeen mukaan.
Toistan teesini, että all-in-one kommentaarit tai mikä tahansa tietoteos tai hengellisen elämän klassikko ei johda automaattiset haluttuun lopputulokseen. Kommentaari parhaimmillaan voi informoida tai hengellisen elämän klassikkokirja inspiroida. Saarnan tai hengellisen kokemuksen pitäisi sisältää molempia elementtejä informaatiota ja inspiraatiota (jälkimmäistä termiä en nyt käytä sen bibliologisessa mielessä). Harvoin kirjoitetussa tekstissä nämä elementit ovat mielekkäästi yhdistettävissä.
DrMark/Sirkku:
Itse olen kyllästynyt Pawsoniin jo pelkästään hänen tavastaan tulkita Raamattua. Se on sivistyneen mielivaltaista.
Omasta hyllystäni löytyy minua kiinnostavimmista Raamatun kirjoista Nicotit, Nicntit ja Wordit, sekä Greekit ym.
Itse uskon niiden riittävän, sillä suuria uusia, merkittäviä ja mullistavia paljastuksia, jotka muuttaisivat täysin jo kautta maailmanajan kautta esitettyjä tulkintamahdollisuuksia, ei todennäköisesti tipahtele ennen tuhatvuotista valtakuntaa ja sen tuomaa tietoa ;)
Nicit ovat helppolukuisia, Greekistä voi tarkistaa seikkaperäisemmin ja laajemmin ja Wordista vääntää munaskuita myöten teknistä lähinnä itselleen tiedoksi, sillä varsinkin viime mainitusta suurelle (sille kuuluisalle riviseurakuntalaiselle) yleisölle tieto täytyy sisäistyksen jälkeen muokata sen tarpeita vastaavaksi.
Esimerkki: Talvipäivillä 2011 julkaistavassa uudessa kirjassani olen käyttänyt lähteinä em. Greekiä ja Wordia, mutta sitä ei varmaan kukaan tämänkään blogin lukijoista tunnista tai huomaa kuin lähdeviitteistä ;)
Esa:
Varsin kova kommentti Pawsonin tulkintatavasta. Akateemiseen tutkimukseen sopii rakentava keskustelu. Mitä tarkoitat mielivaltaisella? Epäoikeudenmukaista, omavaltaista, puolueellista, väärää, epämääräistä, määrittämätöntä, sattumanvaraista, satunnaista, umpimähkäistä, vaihtelevaa vai jotain muuta? Kommenttisi kaipaa esimerkkiä em. tulkinnasta.
Petteri:
"Raamatuntulkinta on sivistyneen mielivaltaista" on vain vaihtoehtoinen ilmaisu lauseelle "eksegeettisissä kyvyissä on ajoittain paljonkin toivomisen varaa" :-)
Siksi korostinkin Pawsonin kohdalla enemmänkin hänen kykyään innostaa ihmisiä tutkimaan Raamattua, en niinkään hänen omia tulkintojaan siitä (jotka siis johtopäätöksiltään ovat minusta joskus ihan ok, mutta eivät välttämättä aina).
Tässä muutamia esimerkkejä asioista, joista kaikki eivät suinkaan ole samaa mieltä Pawsonin kanssa:
- kaste
- avioero ja uudelleennaiminen
- lopunajat
- Israel
- johtajuus
- kalvinismi
Näistä kaikki eivät toki ole yhtä merkittäviä Suomessa. Esim. kalvinismilla on vielä niin pieni jalansija täällä, että harva hätkähtää Pawsonin arminiolaisuudesta.
DrMark listasi asioita, joista Pawsonin kanssa ollaan eri mieltä. Olisi kiva kuulla Safarilaisten omia kommentteja, missä etenkin Pawson menee metsään tai osuu oikeaan. Onko esim. DrMarkin mainitsema Pawsonin arminiolaisuus - tai etenkin se, miten Pawson sitä Raamatulla perustelee - sellainen asia, mistä tulisikin hätkähtää?
DrMark:
vastaat Esalle esitettyyn kysymykseen mutta et vastaa sinulle esitettyyn kysymykseen. Toteat omana mielipiteenäsi, että Pawson menee pöpelikköön. Kysyin lisäselvennystä, missä? Toteat, etteivät hänen tulkintojensa johtopäätöksensä ole välttämättä ok, mitkä johtopäätökset sinun mielestäsi? Et voi näissä väitteissäsi mennä "kaikkien" selän taakse.
Ison kirjan päättötyöhöni "Jumalan kuritus" (Hepr. 12:4-11) tsekkasin myös (kotona käydessäni isän lukunurkkauksesta löytämästäni ;) Pawsonista mitä hän sanoi asiasta. Pawson tulkitsi ko. jakson ja erityisesti jakeen 12:10 viittaavan siihen, että Jumalan kurituksen kautta uskova pyhittyy maanpäällisessä elämässään. Vaikka vastustinkin tätä tulkintaa päättötyössäni, Pawson ei todellakaan ole yksin tulkintansa kanssa. Kenties hän on oikeassa :)
Ja sanomani piti vielä, että näen kommentaarit tms. kirjallisuuden toisinaan itselleni parempana väylänä hengellisen innoituksen kokemuksiin kuin monet perushartauskirjat. Esimerkiksi Tom Holmenin Jeesus oli yksinkertaisesti siunaava!
Petterille:
Sirkku kysyi "näkemyksiä" Pawsonin tuotannosta ja vastasin kertomalla oman näkemykseni eli henk.koht. mielipiteeni, joka on muodostunut 15+ vuoden aikana. En ole pitkään aikaan lueskellut Pawsonia mitenkään aktiivisesti enkä seuraa hänen puheitaan missään, joten tarkempaa analyysia on vaikea antaa. Lisäksi osa Pawson-kirjastostani on lainassa, joten vaikka minulla olisi aikaakin - jota ei valitettavasti ylimääräistä juuri ole - en pystyisi käymään uudelleen läpi hänen kaikkea tuotantoaan ja etsimään sinulle yksittäisiä esimerkkejä. Osittain siksi heitin liudan aiheita, joiden tiedän aiheuttaneen reaktioita puolin ja toisin, eli tilastollisesti uskaltaisin sanoa, että aika monen mielestä Pawson on jossain asiassa melko väärässä :-)
Mutta jos jotain pitäisi väkisin ravistaa hihasta, niin mieleen tulevat ainakin nämä:
1) Pawsonin mielestä sekä luterilaiset että helluntailaiset (ja muut samankaltaisen kastenäkemyksen omaavat) ovat väärässä, mutta muistaakseni olin sitä mieltä, että pikemminkin hän oli väärässä.
2) Mielikuvani mukaan Pawson kertoi (muistini voi tosin pettää) vuosi, pari takaperin, että jos halutaan tavoitella raamatullista seurakuntamallia, niin se tarkoittaa sitä, että seurakunta koostuu n. 10-15 perheestä. Minä en ole varma, että tämä näkemys on kovin vahvalla pohjalla.
3) Pawsonin(kin) mielestä olen pahimman luokan korvausteologi, mutta mielestäni hän on siinä pahasti väärässä :-) En myöskään laskisi paljon sen varaan, että Jeesus suorittaa juutalaisten käännyttämisen paluunsa jälkeen, vaan panostaisin heidän evankeliointiinsa jo nyt.
Nämä siis täysin lonkalta ja lähteisiin turvautumatta. Tarkempaa analyysia voin tarjota sitten, kun luen seuraavan kerran jonkun Pawsonin kirjan.
Petteri:
Yksi esimerkki riittäköön esimerkiksi Pawsonin sivistyneestä mielivallasta.
Pawson toteaa, että Raamatussa on viisi liittoa.
Oikein.
Pawson kuitenkin väittää, että vain Mooseksen liitto on täytetty messiaan liitossa ja muut Vt:n liitot hänen mielestään jatkuvat vielä tulevaisuudessa.
Havaintojeni mukaan Pawson tarvitsee näitä liittoja teologiassaan puolustaakseen näkemystään Israelista, Jumalan kahdesta kansasta yms. Toisin sanoen hän ei tarvitse Mooseksen liittoa omaan näkemykseensä lopunajoista, ja siksi se on täytetty. Mutta koska Pawson tarvitsee muita liittoja tulkinnassaan ne saavat jatkua.
Eikö tämä ole sivistynyttä mielivaltaa? Hän tunnistaa viisi liittoa, mutta hän päättää ilman perusteita mitkä jatkuvat ja mitkä eivät.
Esa:
kiitos perusteluista väitteellesi. Minusta kommenttisi kaipasi selvennystä. Ottamatta kantaa esittämääsi liittokysymykseen tai hänen teologiansa perusteluihin, nyt meillä on perustelut väitteellesi - ei ainoastaan moniselitteistä yksittäistä heittoa laajasta julkistustoiminnasta.
Anonyymille: En tosin ole yksityiskohtaisesti tutustunut Pawsonin argumentointiin armeniolaisuudesta, mutta kyllä hän jossakin kääntää hieman mutkia suoriksi. Katson jos voin löytää konkreettisen esimerkin piakkoin...
Minä puolestani vielä lyhyesti kerron taustat Pawson-kysymykselleni. En näet ole lukenut hänen kirjojaan itse, mutta tuttavapiirissäni alkaa nyt olla niin monta hänen "seuraajaansa" ja heillä kaikilla on yksi mielenkiintoinen yhteinen nimittäjä, että olen väkisinkin hänen vaikutushistoriaansa seurattuani kiinnostunut itse vaikuttajasta. Tuo yhteinen nimittäjä on - hyperbolaa käyttääkseni ja lukija tämän huomioikoon - herkkänahkaisuus tai lievä fundamentalistisuus Pawsonin puolesta. Ihan eri paikoissa ja tilanteissa tapaamilleni ihmisille tulee jopa samanlainen skeptinen pilkahdus silmäkulmaan jos minun puheistani on pääteltävissä, etten ihan heti sulata kaikkia heidän siteeraamiaan teesejä. Yksi hyvä vanha ystäväni puki tuon aistimani pilkahduksen sanoiksi asti: "Pawsonin opetuksia on pyritty vaientamaan seurakunnissa". Eli, Pawson on purkanut Raamatun auki oikein ja ne, jotka eivät hyväksy ainakaan kaikkea, ovat pahiksia, jotka koittavat vaientaa häntä. Tällainen yhteinen nimittäjä on mielestäni mielenkiintoinen ja sitä olen observoinut ja pohdiskellut. Tämä keskustelu on ollut avuksi.
Vielä sanottakoon, että Pawson todella on saanut mainitsemani tuttavani lukemaan Raamattua (kuten Dr.Mark sanoi)! Mahtavaa! Mutta jos opiskeluinnostuksen mukana tulee sellaisia tulkintoja, jotka menevät pahasti ristiin Evankeliumin kokonaissanoman kanssa, ollaan vaaravyöhykkeellä siivilöidä se hyttynen mutta nielaista nikottelematta kameli.
Ja jos Pawson todella on antanut ymmärtää, että jos seurakunnat torjuvat hänen opetuksensa ovat ne väärässä ja hän yksin oikeassa, ottaa hän aikamoisia valtuuksia väittäessään Pyhän Hengen toimivan nyt vain itsensä - ei muiden - Neuvojana. Koska näinhän hän silloin itseasiassa väittää.
IMHO.
Naisen asema, Israel, kaste, liberaalihelluntaiteologit ja nyt myös David Pawson. Hyvä, että tulee lisää keskustelua herättäviä aiheita!
Kaipaan kommentteja Pawsonin uudelleenavioitumis-näkökulmasta ja sen perusteista. Ymmärtääkseni hänen linjansa soveltamisella on pelottavia seurauksia. Kertokaa jos tiedätte asiasta.
J.L.
Onpa mahtavaa, että täällä voi vielä pitää salakokouksia teemalla "en ole koskaan kuullut Pawsonin opetusta ja olen silti ihan hyvä uskova". Ainut, mitä olen Pawsonin opetuksesta kuullut on, että hänen kastenäkemyksensä tulisi lähelle omaani, mihin totesin, että hyvä jos kaveri on siis jossakin asiassa oikeassa.
Noihin kommentaareihin jos mennään, niin itse etsisin riittävän vanhoja kommentaareja (pre 1900-luku), koska niissä yhteiskunta on ollut monella tapaa puritaanisempi ja silloin asioista puhutaan vähemmän puolustuskannalta ja niissä on enemmän voimaa. Wordia käytin Isossa Kirjassa ja se tuntui hankkimisen arvoiselta. Jotkut suosittelivat Expositerya joka sisälsi paljon sovellusta. Kaikista nykyisistä kuitenkin tuntuu puuttuvan oikea asenne tutkimuskohdetta kohtaan, mikä vanhemmissa hallitsee kaikkea tekstiä. Love it.
Itse olen myös saanut kovat opetukset siitä, kun studybible vimmassani hylkäsin Pyhän Hengen opetukseen turvautumisen. Eli vaikka tämä on varmasti kaikille selvää, niin rukoile sitä ymmärrystä tekstin äärellä ja turvaa Pyhän Hengen opetukseen ihan oikeasti (älä jätä ihan hyväksi ideaksi). Tämä ei nyt sitten sulje pois kaiken matskun käyttöä tutkimisessa ja kirjoittamisessa. Mutta että lähtökohta olisi oikea.
Olemme juuri muuttamassa paritalosta kerrostaloasuntoon ja olen rajannut omat kirjani 160 cm hyllyä (poistanut kirjaa monta hyllymetriä). On mielenkiintoista katsoa kirjoja ja ajatella, että noilla kirjoilla määrittelen sen, mikä on mielestäni oleellista ja säilyttämisen arvoista.
Itselleni kommentaareina toimivat nykyään henkilökohtaisessa raamattuhartaudessa Orthodox studybible, NLT versio Life Aplication studybiblesta ja kohta pitkään harkitsemani Dake studybible, joka ansaitsee tulla omistetuksi pelkästään sen takia, että sellainen kuin se on on olemassa.
Kaikkea tietenkin kontrolloi äärimmäisen huippuunsa viritetty ja kriittinen ja analyyttinen mieleni, joka pyrkii hahmottamaan ennakkoluulottomasti totuuden löytyypä se mistä tahansa. Jos siis viimeistä sanaa etsit niin ottakaapa rohkeasti yhteyttä.
Lähetä kommentti