Heprealaiskirje kuvaa Jeesusta enkeleita suurempana. Teema oli ajankohtainen ensimmäisellä vuosisadalla, mutta yhä tänään enkelit kiinnostavat monia ihmisiä ja kirjeen opetus on uudella tavalla ajankohtainen.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Hepr.1.html#o1
Juutalaiset arvostivat ensimmäisellä vuosisadalla suuresti enkeleitä. Toisaalta ajatus siitä, että ihminen voisi olla Jumala tuntui vieraalta. Siksi juutalaisuuteen kallellaan olevilla kristityillä saattoi olla kiusaus pitää Jeesusta enkeleihin verrattavana, ihmistä suurempana, mutta Jumalaa vähäisempänä.
Heprealaiskirjeen kirjoittaja osoittaa kuitenkin, että Jeesus on parempi, κρείττων, kuin enkelit. Myös nykyisin ihmiset kaipaavat kosketusta yliluonnolliseen ja enkeleitä vilisee puheissa, televisiossa ja kirjoissa. (1) Myös tänään on hyvä ohjata etsijät Herran Jeesuksen turvallisiin hoiviin.
Silmäys Heprealaiskirjeen luvun 1 jakeisiin 1-14
1: ἐν τοῖς προφήταις "profeettojen suulla/kautta" voidaan kääntää myös "profeetoissa". Viitataan joko profeettojen välityksellä puhuttuun sanaan tai siihen, että Jumala oli läsnä profeetoissa Henkensä kautta. Jumala puhui näkyjen, enkeli-ilmestysten, profetioiden ja tapahtumien kautta. (2) Sana profeetat viittaa koko Vanhaan testamenttiin, ei vain profeettakirjoihin. Kirjeessä on nähtävissä käsitys ilmoituksen jatkuvuudesta. Vanha testamentti oli aitoa ilmoitusta, vaikka Mooseksen laki ja temppelikultti olivatkin väliaikaisia. Ilmoitus Kristuksessa on lopullinen.
2: "Näinä viimeisinä aikoina" voidaan kääntää myös "näiden päivien lopulla". Kyse on enemmän eskatologisesta lopun ajasta kuin kronologisesta. (3) Viimeiset päivät voivat viitata siihen, että Messiaan aika on nykyisen/vanhan ajan loppu, kuten juutalaiset oppineet ajattelivat. Guthrie pitää todennäköisenä, että viimeiset päivät viittaavat uuteen aikakauteen (Hepr. 9:26). (4) Sen on avannut Jeesuksen ristinkuolema, ylösnousemus ja taivaaseenastuminen. (5)
Kun kirjoittaja puhuu Jeesuksesta kaiken perillisenä, hän on kiinnostunut nykyhetkestä todellisuutena, ei siitä, milloin Jumala asetti Jeesuksen perilliseksi, vaikka Jeesus on kyllä ollut aina perillinen. Heprealaisessa kulttuurissa poika oli perillinen, etenkin ainut poika.
"Maailmat" on käännetty sanasta τοὺς αἰῶνας aikakaudet tai ajat. Sanalla ei viitata niinkään platonilais-filonilaisiin pohdintoihin tai gnostilaisiin aiooneihin, vaan siihen, että Jumala on luonut materian, ajan ja avaruuden, koko todellisuuden. Taustana ajatukselle Pojasta luomisen välikappaleena on mahdollisesti personifioitu Jumalan viisaus (Sanalaskut 8:27-31).
3: Sanaa χαρακτὴρ käytettiin kuvasta tai kaiverruksesta kolikossa. Poika kuvastaa Jumalaa, kuten sinettikuva sinettiä. Poika on toisaalta Jumala ja toisaalta erillään Isästä. Sana ὑπόστασις voidaan kääntää sanoilla "olemus", "substanssi", "jokin, mikä tekee jonkin siksi, mitä se on".
Poika joko säteilee tai heijastaa Jumalan kirkkautta. Kirkkoisät kannattivat edellistä käsitystä, nykyisin osa eksegeeteistä on jälkimmäisen kannalla. (6) Kannatan henkilökohtaisesti edellistä. Kristus loisti Jumalan kirkkautta kirkastusvuorella (Matteus 17:1-8), Damaskoksen tiellä (Apt. 9:1-19) ja Patmoksen saarella (Ilm. 1:9-20). Poika säteilee Jumalan kirkkautta, kuten auringon säde auringon kirkkautta. Puhdistaminen on puhtaaksitekemistä. Se ei ole vain anteeksiantamusta. Taustalla on Vanhan testamentin uhrit ja erityisesti jom kippur. Puhdistus synneistä oli ylipapin tehtävä. (7)
Jumalan oikealle puolelle istuutuminen viittaa Psalmiin 110, joka on hyvin tärkeä psalmi kirjoittajalle. Muinaisessa idässä perijä sai osallistua hallintaan kuninkaan kanssa. Oikea puoli oli kunniapaikka. Istuutuminen viittaa tehtävän loppuunsuorittamiseen. Sana φέρω voidaan kääntää "kantaa", ylläpitää", "ohjata", "hallita". Kohdan perusteella voi torjua deistisen ajatuksen siitä, että Luoja ei puutu enää luomakuntansa asioihin saatuaan sen valmiiksi.
Jumalan pojiksi kutsuttiin Vanhassa testamentissa Jumalan kansaa, kuninkaita ja enkeleitä. Heprealaiskirjeen kirjoittajalle sana Poika ilmaisee läheisyyttä ja ykseyttä suhteessa Isään, mutta myös Kristuksen ihmisyyttä ja ykseyttä suhteessa "veljiin", joiden ihmisyyden Poika jakaa. (8)
4: Enkeleitä kutsutaan Jumalan pojiksi Vanhassa testamentissa (Job 1:6; 2:1; 38:7), koska Jumala on luonut heidät. Enkeleillä on Raamatussa oma roolinsa Jumalan palvelijoina ihmisten keskellä. Enkelit suojelevat (Psalmi 91:11), johdattavat (1. Moos. 19:17), rohkaisevat (Tuom. 6:12), vapauttavat (Apt. 12:7), antavat ymmärrystä (Matteus 2:19-20), vahvistavat (Luukas 22:43), nuhtelevat (4. Moos. 22:32) ja rankaisevat (Apt. 12:23). Jeesus on luomaton Poika. Hän on ollut olemassa ikuisesti. (9)
5: Jakeessa on lainaus Psalmista 2:7 ja 2. Sam. 7:14. Daavid aikoi rakentaa huoneen, οἶκος, eli temppelin Herralle. Herra lupasi rakentaa huoneen, οἶκος, eli dynastian Daavidille. Jumala kutsuu Daavidin jälkeläistä pojakseen. Tässä viitataan Salomoon, joka rakensi Jerusalemin temppelin. Jumala lupasi vahvistaa Daavidin valtaistuimen ikuisiksi ajoiksi. On kaksi tapaa, miten tämä lupaus voisi toteutua. Joko tulee aina uusi daavidilainen kuningas edellisen kuoltua, tai tulee yksi daavidilainen kuningas, joka elää ikuisesti. (10)
Psalmi 2 puhuu daavidilaisesta kuninkaasta. Hänestä tuli Jumalan poika valtaistuimelle nousun yhteydessä. Psalmissa puhutaan pakanakansoista kuninkaan perintönä ja kuninkaan maan ääriin ulottuvasta vallasta. Psalmin 2 on useiden nykyeksegeettien mukaan daavidilaisen dynastian valtaannousu-seremonian liturgia. Psalmi heijastelee sota-ajan tilannetta. Enkelit eivät ole Jumalan poikia daavidilaisen kuninkuuden näkökulmasta. Psalmi 2 puhuu Herran voidellusta eli Messiaasta.
Jeesus on varhaiskristillisessä ajattelussa daavidilainen kuningas, joka rakentaa Salomonkin temppeliä mahtavamman temppelin, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua. Jeesus oli Uuden testamentin kirjoittajien mielestä kuningas jo syntyessään (Matteus 1:2) ja kärsiessään (Joh. 18:37; 19:19). Toisaalta Jeesus on asetettu valtaan ylösnousemuksessa (Room. 1:4). Jeesuksen valta ulottuu kaikkialle (Matteus 28:18) ja kansat ovat hänen perintönsä.
6: Ps. 89:28 käyttää Daavidista nimitystä esikoinen. Heprealaiskirjeessä Poika on esikoinen, πρωτότοκος, koska hän on ollut ennen luomakuntaa ja luomakunta on hänen perintönsä.
7: Tuuli ja tuli viittaavat Guthrien mukaan ennemminkin voimakkaisiin luonnonvoimiin, kuin siihen, että enkelit ovat aineettomia. (11)
8-9: Psalmi 45:6-7 alkuperäinen konteksti on ollut jonkun Israelin kuninkaan hääjuhla. Psalmia pidettiin messiaanisena. Kuningasta voitiin puhutella jumalana, koska hän oli Jumalan edustaja. "Jumalasi valtaistuin" on toinen mahdollinen käännös jakeen alun sanoista. Pojan voiteleminen viittaa juhlan iloiseen luonteeseen. Kumppanit voivat viitata toisiin kuninkaisiin tai juhlijoihin.
10-12: Jakeissa lainataan psalmia 102:25-27, vaikka siellä ei varsinaisesti viitata Poikaan.
13: Enkeleitä ei kuvata istumassa, vaan seisomassa Jumalan valtaistuimen edessä. Poika istuu Jumalan valtaistuimella.
14: Sana "saavat periä", κληρονομέω, voidaan kääntää myös "vastaanottaa ilman ansiota".
Lähteet
Allen, D. L.
2010 Hebrews, New American Commentary.
Nashville, TN: B & H Publishing Group.
Carson, D. A.
How The Book of Hebrews Makes Use of Old Testament Passages - Psalm 2:7 and 2 Samuel 7:14 in Hebrews 1 – mp3-puhe, kirjoittajan hallussa.
Guthrie, D.
1983 Hebrews: An Introduction and Commentary, Tyndale New Testament Commentary.
Downers Grove, IL: InterVarsity Press.
Hagner, D. A.
2011 Hebrews, New International Biblical Commentary.
Grand Rapids: Baker.
Louw, J. P., & Nida, E. A.
1996 Greek-English lexicon of the New Testament: based on semantic domains.
New York: United Bible Societies.
Morris, L.
1981 The Expositor’s Bible Commentary: Hebrews through Revelation.
Grand Rapids, MI: Zondervan Publishing House.
Nestle, E., Nestle, E., Aland, B., Aland, K., Karavidopoulos, J., Martini, C. M., & Metzger, B. M. 1993 The Greek New Testament (27th ed.).
Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft.
Pyhä Raamattu.
1992 Suomen evankelisluterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos.
Stedman, R. C.
1992 Hebrews, IVP New Testament Commentary.
Downers Grove, IL: InterVarsity Press.
Swete, H. B.
1909 The Old Testament in Greek: According to the Septuagint.
Cambridge, UK: Cambridge University Press.
Viitteet
1) Carson, mp3-puhe.
2) Morris, 1981.
3) Hagner, 2011.
4) Guthrie, 1983.
5) Hagner, 2011.
6) Allen, 2010.
7) Hagnee, 2011.
8) Allen, 2010.
9) Stedman, 1992.
10) Carson, mp3-puhe.
11) Guthrie, 1983.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti