Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tarkastella Tiituskirjeen valossa hieman sitä, mitä seurakunnan vanhimmilta odotettiin alkuseurakunnan aikana.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Tit.1.html#o2
Tiituskirjeen luvun 1 jakeiden 5-9 selitystä lyhyesti:
5: Paavali kävi luultavasti Kreetalla vapauduttuaan vankeudesta Apostolien tekojen kerronnan päättymisen jälkeen. Guthrie ajattelee, että jos Paavali ei käynyt Kreetalla Apostolien tekojen 28 jälkeen, Tiituskirje ei ole aitoperäinen. On toki myös mahdollista ettei verbi ἀπέλιπόν merkitse sitä, että apostoli olisi ollut Kreetalla ensimmäisen vankeuden jälkeen. (1) Sana ἀπέλιπόν ja tekstivariantin sana κατέλιπον ovat Feen mukaan synonyymejä. Molemmat verbit puhuvat sen puolesta, että Paavali oli ollut Kreetalla. (2) Vierailu oli ollut todennäköisesti lyhyehkö, sillä asiat olivat jääneet varsin keskeneräisiksi.
Fee näkee, että kirje oli tarkoitettu julkiseksi. Paavali oli todennäköisesti puhunut jo aiemmin Tiitukselle vanhimpien valitsemisesta. (3) Vaikka osa tutkijoista näkee, että Tiituskirje viittaa myöhempiin seurakunnallisiin rakenteisiin, Guthrien mielestä kirje ei heijastele kirkollisen organisaation kehitystä jälkiapostolisena aikana. (4) Paavali nähtävästi asetti vanhimpia perustamiinsa seurakuntiin myös aiemmilla lähetysmatkoillaan (Apostolien teot 14:23).
Paavali jätti Tiituksen saattamaan päätökseen seurakunnan johtajien nimittämisen, joiden tehtäviin kuului olennaisesti seurakunnan opettaminen ja harhaoppien kumoaminen. Nimittämiseen saattoi osallistua muitakin seurakunnan jäseniä.
Emme tiedä tarkalleen siitä prosessista, minkä kaitsijoiksi pyrkivät kävivät läpi, mutta vaadittavien ominaisuuksien luetteleminen näyttäisi viittavan siihen, että heidät arvioitiin ennen tehtävään hyväksymistä. (5) Vaadittavia ominaisuuksia tuli osoittaa jo ennen tehtävään valitsemista. Tehtävään asettamiseen kuului kätten päällepaneminen (1. Tim. 4:14; 5:22).
Fee pitää todennäköisenä sitä, että sanat πρεσβύτερος, vanhin, ja ἐπίσκοπος, kaitsija, eivät viittaa täysin samoihin tehtäviin. (6) Sen sijaan Guthrien mukaan ne ovat synonyymejä. (7) Stott kirjoittaa, että vasta toisella vuosisadalla nimikkeiden välille tehtiin merkitysero. (8) Joka tapauksessa näyttää siltä, että varhaisina aikoina seurakunnissa oli useampia johtajia kuin yksi (Apostolien teot 11:30). Sana vanhin viitanne kypsyyteen ja arvokkuuteen ja sana kaitsija Jumalan lauman paimentamiseen. (9)
6: Seurakunnan kaitsijan tuli olla moitteeton, ἀνέγκλητος, siten, että hän on uskollinen aviopuolisolleen, jos hän on naimisissa, ja että jos hänellä on lapsia, hänen lapsensa ovat luotettavia, eivätkä tottelemattomia. Sanalla ei viitata synnittömyyteen, muuten kukaan ei voisi toimia seurakunnan johtajana. (10) Seurakunnan johtaminen on julkista toimintaa ja johtajien julkinen maine oli siksi tärkeä asia. Johtajilta odotettiinkin korkeaa moraalia kaikilla elämän osa-alueilla.
Ilmaisu yhden vaimon mies, μιᾶς γυναικὸς ἀνήρ, viittaa Stottin mukaan siihen, ettei moniavioisuutta tai avioeron jälkeistä uudelleenavioitumista sallittu vanhimmaksi pyrkivältä. Esteenä ei kuitenkaan olisi ollut puolison kuoleman jälkeinen avioituminen tai naimattomuus. (11) Mielestäni kyse on kuitenkin ehkä enemmän uskollisuudesta parisuhteessa tai pidättyväisyydestä, jos on kyse naimattomasta henkilöstä. Avioero ei ole välttämättä molempien syy ja vaikka olisi, toiset ihmiset eivät näytä kykenevän elämään yksin kovin hyvin. Joka tapauksessa kristinuskoon kuuluu oleellisesti armo ja uudelleen aloittamisen mahdollisuus, käsittääkseni myös seurakunnan johtajille.
Guthrie uskoo, että viittaus uskoviin/uskollisiin lapsiin tarkoittaa, että vanhimman perheen odotettiin olevan kristitty perhe. (12) Kyseessä ei ilmeisesti ole aikuiset lapset, vaan yhä vanhempiensa auktoriteetin alla olevat lapset. Mielestäni Paavali viittaa ilmauksella τέκνα ἔχων πιστά kuitenkin lasten tottelevaisuuteen, ei heidän uskoonsa. Usko ei synny nähdäkseni vanhempien vaikutuksen, vaan Pyhän Hengen työn sekä ihmisen henkilökohtaisen armoon suostumisen myötä, eikä yksikään vanhempi voi taata, että hänen lapsensa omaksuu kristillisen vakaumuksen. Kontekstin sanat ἀσωτία, joka viittaa käytökseen, joka on piittaamaton toiminnan seurauksista, ja ἀνυπότακτος, joka tarkoittaa kapinallista tottelemattomuutta, puoltavat mielestäni tätä tulkintaa.
Esimerkillinen käytös ja hyvät teot sekä se, että ulkopuoliset ajattelevat seurakunnasta myönteisesti, olivat nähtävästi tärkeitä asioita Paavalille. Ne edesauttoivat evankeliumin leviämisessä. Perhe-elämä kertoo ihmisen luonteesta ja johtamisen kyvyistä. Kaitsija on ensisijaisesti Jumalan, θεοῦ (possessiivigenetiivi), eikä seurakunnan taloudenhoitaja, οἰκονόμος. Taloudenhoitajalla oli suuri vastuu, hänen tehtäviinsä kuului mm. talon väen ravitsemisesta huolehtiminen. Sekä kaitsija, että seurakunta kuuluvat Jumalalle.
On mielenkiintoista, että jaejaksoissa 1. Tim. 3:1-7 ja Tiit. 1:6-9 on toisaalta yhtäläisyyksiä ja toisaalta eroja. Tiituskirjeessä ei mainita, etteikö kaitsija saisi olla äskenkääntynyt. Seurakunta nähtävästi koostui vastauskoontulleista. Varhaisina aikoina seurakunnan rakenteet vaikuttavat olleen joustavia ja johtajilta odotettavia ominaisuuksia sovellettiiin myös tilannekohtaisesti. (14)
7: Seurakunnan vastuunkantajien luonteen merkitys korostui tilanteessa, jossa seurakunta oli hyvin epävakaa. Kaitsijalta vaadittaviin ominaisuuksiin kuului, ettei hän ollut itsepäinen, αὐθάδης, tai helposti ärsyyntyvä, ὀργίλος. Hyvään tiimityöhön kuuluu kyky yhteistyöhön ja johtajan on kyettävä ottamaan vastaan neuvoja ja kritiikkiä, eikä hän saa olla kärsimätön haastavienkaan ihmisten suhteen. Voimakkaat tunteet eivät käsittääkseni olleet kiellettyjä, vaan lähinnä impulsiivinen reagoiminen, joka vaikeutti ongelmien ratkaisemista yhteisöissä. (15)
Sana μέθυσος tarkoittaa toistuvaa liiallista alkoholin käyttöä. Viiniä sai toki juoda, mutta kohtuudella. Johtajan tuli johtaa Kristuksen tavoin esimerkillä eikä voimankäytöllä. Hän ei saanut olla väkivaltainen πλήκτης. Juopottelu ja väkivaltaisuus osoittavat, ettei ihminen hallitse käyttäytymistään. On selvää, ettei tällainen henkilö ei ole sopiva johtamaan muita. On toki totta, että myös sanoilla voi satuttaa toisia.
Kaitsija ei saanut myöskään olla taloudellista voittoa tavoitteleva, αἰσχροκερδής, toimessaan seurakunnassa. Ihmisten hyväksikäyttö ja ahneus ovat kiellettyjä asioita. Rehellisyys raha-asioissa ja anteliaisuus puhuvat sen puolesta, että ihmisen arvot ovat kunnossa ja tällaiselle henkilölle voi uskoa valtaa yhteisössä.
8: Sana ἀλλὰ, "sen sijaan", osoittaa päinvastaisia ominaisuuksia, kuin edellisessä jakeessa on mainittu. Kaitsijan kodin tuli olla avoin niin seurakunnan jäsenille kuin vieraille, mikä kertoi aidosta omistautumisesta toisten hyvinvoinnille. Varhaisessa seurakunnassa kristityt saattoivat joutua jättämään kotinsa ja työnsä. Myös varallisuudesta oli antiikissa usein puutetta yhteiskunnallisten rakenteiden ollessa hyvin toisenlaisia kuin nykyaikana länsimaissa. (16)
Kaitsijan tuli rakastaa hyvää, φιλάγαθος, sana voi viitata niin ihmisiin kuin asioihin, ja olla harkintakykyinen, σώφρων, sekä oikeudenmukainen, δίκαιος, ja myös pyhä, ὅσιος, sanalla viitataan aitoon Jumala-suhteeseen. Lisäksi sana ἐγκρατής viittaa kykyyn hillitä itsensä. (17) Hengen hedelmän tuli olla ainakin kypsymässä, elämän suunnan tuli olla oikea.
9: Kaitsijan tuli sitoutua apostoliseen uskoon. Hänen tuli olla opettaja ja apologeetta. Selvät vakaumukset, joihin vanhin sitoutui, myös vastustuksen keskellä, olivat tarpeen. Hänen tuli kyetä lohduttamaan ja rakentamaan toisia, sekä konfrontoimaan vakuuttavasti harhaopettajia. Tarkoitus oli palauttaa vastustaja oikeaan oppiin (Tiitus 1:13), joten nähtävästi oli kyse seurakunnan sisällä olevasta ongelmasta. (18) Sana oppi, διδαχή, viittaa kirjoituksille ja apostoliselle julistukselle uskolliseen kristilliseen opetukseen.
Lähteet
Dever, Mark
Beginnings: The Message of Titus.
Mp3- puhe, kirjoittajan hallussa.
Fee, Gordon D.
2011 1 and 2 Timothy, Titus,
Understanding the Bible Commentary Series.
Grand Rapids, Michigan: Baker.
Guthrie, Donald
1990 Pastoral Epistles: An Introduction and Commentary,
The Tyndale New Testament Commentaries, Volume 14.
Downers Grove, Illinois: InterVarsity Press.
Hiebert, D. E.
1981 Titus, teoksessa The Expositor’s Bible Commentary (toim.),
Ephesians through Philemon Volume 11.
Grand Rapids, MI: Zondervan Publishing House.
Louw, J. P., & Nida, E. A.
1996 Greek-English lexicon of the New Testament: based on semantic domains.
New York: United Bible Societies.
Nestle, E., Nestle, E., Aland, B., Aland, K., Karavidopoulos, J., Martini, C. M., & Metzger, B. M. 1993 The Greek New Testament (27th ed.). Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft.
Pyhä Raamattu.1992 Suomen evankelisluterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos.
Stott, John R. W. 1996 Guard the truth: the message of 1 Timothy & Titus,
The Bible Speaks Today.
Downers Grove, Illinois: InterVarsity Press.
Thomas D. Lea & Hayne P. Griffin, Jr.1992 1, 2 Timothy, Titus,
The New American Commentary Volume 34.
Nashville: Broadman & Holman Publishers.
Towner, Philip
1994 1–2 Timothy & Titus, The IVP New Testament Commentary Series Volume 14.
Downers Grove, Illinois: InterVarsity Press.
Viitteet
1) Guthrie 1990, 204.
2) Fee 2011, 176.
3) Fee 2011, 172.
4) Guthrie 1990, 204-205.
5) Towner 1994.
6) Fee 2011, 174.
7) Guthrie 1990, 205.
8) Stott 1996, 174.
9) Hiebert 1981, 430.
10) Dever, mp3-puhe.
11) Stott 1996, 175.
12) Guthrie 1990, 205.
13) Louw & Nida 1996.
14) Griffin 1992, 277.
15) Griffin 1992, 283.
16) Towner, 1994.
17) Louw & Nida 1996.
18) Griffin 1992, 287.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti