Kirja-arvio: The Glory of God

Morgan, Christopher & Peterson, Robert (toim.),
The Glory of God
(Crossway, 2010), 234 sivua.

Chris Morganin ja Robert Peterson toimittama kirja The Glory of God on Theology in community –kirjasarjan toinen osa (ensimmäinen on Suffering and the Goodness of God, 2008), joka tarjoaa sekä selväjärkistä ajattelua ja jumalallista keskustelua perinteisistä teologian aiheista nykyhetkessä että teologiaa jota tulee tehdä uskon yhteisössä ja sitä varten. Kirja pyrkii tekemään akateemista tutkimusta seurakunnalle. Kirja koostuu kahdeksasta eri artikkelista joiden kirjoittajat tulevat eri seurakunnista ja teologisista oppilaitoksista. Nimensä mukaisesti kaikki artikkelit käsittelevät Jumalan kirkkautta eksegeettisestä tutkimuksesta teologisiin ja käytännön seurakunnallisiin sovelluksiin saakka.

1. The Glory of God Present and Past (Stephan J. Nichols)
2. The Glory of God in the Old Testament (Tremper Longman III)
3. The Glory of God in the Synoptic Gospels, Acts, and the General Epistles (Richard Melick)
4. The Glory of God in John’s Gospel and Revelation (Andreas J. Köstenberger)
5. The Glory of God in Paul’s Epistles (Richard B. Gafffin)
6. Toward a Theology of the Glory of God (Christopher W. Morgan)
7. A Pastoral Theology of the Glory of God (Bryan Chapell)
8. A Missional Theology of the Glory of God (J. Nelson Jennings)

Kommenttipalsta: Kukaan ei jää mullan alle

Viimeisimmässä RV-lehdessä (47, 24.11.2010) on Lari Launosen artikkeli, joka käsittelee Aadamin jälkeläisten osaksi tulevaa kuolemaa sekä Kristuksen seuraajien osaksi tulevaa ylösnousemuksen toivoa. Kirjoitus nojaa Aadam-Kristus -vastakkainasettelun osalta (luonnollisesti) pitkälti Roomalaiskirjeen viidenteen lukuun, ja muiltakin kohdin lähinnä Paavalin kirjoituksiin.

Kommenttipalsta: Kristillinen näkemys avioeron perusteista

RV-lehden numerossa 46 (17.11.2010) on Esa Hyvösen opetuskirjoitus "Kristillinen näkemys avioerojen perusteista: Tapauskohtaista arviointia Raamatun hengessä". Artikkelissa luodataan eri näkemyksiä avioerosta: VT:n laki (sallittu tietyissä olosuhteissa), Jeesuksen kanta (vain uskottomuus kelpaa syyksi) ja Paavalin mielipide (jos uskosta osaton puoli haluaa avioeron, antaa hänen tehdä niin). Lopuksi Hyvönen esittää, että Raamatun opetusta voidaan nykypäivänä soveltaa niin, että annetaan "Raamatun hengen valaiseman järjen" päättää, milloin on sallittua ottaa puolisostaan ero. Esimerkiksi uskottomuus on edelleen helppo tapaus, mutta päihderiippuvuus tai kommunikaatio-ongelmat vaativat jo enemmän pohtimista.

Room. 12:2: Miten Jumalan tahdon tuntemisen arviointikyky paranee?

Mitä tuttu Room. 12:2 voisi merkitä konkreettisesti tänä päivänä?

Roomalaiskirjeen mukaan syntiinlankeemuksen seurauksena Paavali näyttää käsittävän ihmisen mielen ja arvostelukyvyn korruptoituvan ratkaisevasti:

Room. 1:21-22. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi.

Room. 1:28: Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle (tai: katsoneet Jumalan tuntemista arvokkaaksi), on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan (tai: arviointikyvyttömän mielen valtaan), tekemään sellaista mikä ei sovi.

Johanneksen evankeliumia ei kirjoittanut apostoli

Aloitin kotisivullani kirjoitussarjan Johanneksen evankeliumin kirjoittajakysymyksestä. Lähestyn aihetta Safarillakin keskustellun Ben Witheringtonin luennon pohjalta. Pääpaino on siis oikeastaan kysymyksessä olisiko Lasarus oikeasti voinut kirjoittaa Johanneksen evankeliumin. Tulevissa osissa käsittelen erityisesti Johanneksen evankeliumin sisäisiä viitteitä kirjoittajasta. Ensimmäisessä sisältöä käsittelevässä osassa paneuduin Johanneksen evankeliumin sanastoon ja tein päätelmän, että evankeliumia ei todennäköisesti ole kirjoittanut apostoli.