perjantai 27. kesäkuuta 2025

Room. 9:20-23: ”vihan ja laupeuden astiat” (Jason Staples)

Johdanto


Roomalaiskirjettä on monin paikoin hankala tulkita. Tämä pätee erityisesti sen lukuun 9 ja erityisesti sen jakeisiin 20-23. Paavali nimittäin puhuu ”vihan astioista” ja ”laupeuden astioista” ja juuri tämä tekstimassa on toiminut monille ihmisille selvänä osoituksena predestinaatiosta, siitä, että Jumala on jo ennen ihmisten syntymää yksinkertaisesti määrännyt heidät joko pelastukseen tai tuhoon. Lisäksi monet ajattelevat, että Paavalin mukaan Jumala voi tehdä näin…koska Hän on Jumala.

Tämä teksti esittelee toisenlaisen ja paremman tulkinnan näistä jakeista. Kuten tulemme huomaamaan, erityisesti jakeen 22 kohdalla käännöksissä ollaan tehty monia kummallisia valintoja. Sen sijaan, että Paavali puhuisi siitä, miten Jumala mielivaltaisesti valitsisi ihmisiä tuhoon tai kirkkauteen, Paavali painottaa Jumalaa kärsivällisenä savenvalajana, joka reagoi hyvin aktiivisesti ja kärsivällisesti ihmisten tahdonvapauteen ja heidän synteihinsä; jos savi ei halua taipua Hänen hyvien suunnitelmiensa mukaiseksi, Hän pyrkii löytämään muita tapoja käyttää näitä jästipäitä omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Asia saa lisävaloa, kun (a) teksti luetaan tiukemmin Israel-kertomusta vasten ja (b) arvostaen sitä, mitä Vanha testamentti sanoo Jumalasta savenvalajana. 

torstai 23. tammikuuta 2025

Olivatko evankeliumit alunperin nimettömiä?

JOHDANTO


Parhaimmat tietolähteet Jeesuksesta ovat Uuden testamentin neljä evankeliumia. Ne on tunnettu läpi historian Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kirjoittamiksi teoksiksi. Uuden testamentin tutkimuksessa on kuitenkin painottunut hyvin vahvasti näkemys, jonka mukaan evankeliumit ovat anonyymejä eli nimettömiä. Sen lisäksi, että evankeliumit itsessään eivät missään nimeä niiden kirjoittajaa, väitteen mukaan evankeliumeihin tulleet otsikot ”Evankeliumi X:n mukaan” on paljon myöhäisempi innovaatio (ja joka ei välttämättä kerro totuutta evankeliumin kirjoittajasta).

Asia on kuitenkin huomattavan paljon monitahoisempi ja siihen liittyy ikävän paljon vääriä käsityksiä. Cambridgen yliopistossa Uuden testamentin ja varhaisen kristinuskon professorina nykyään toimivan Simon Gathercolen artikkeli vuodelta 2018 tuo tähän aiheeseen uudenlaista näkökulmaa. Gathercole pyrkii argumentoimaan kahta väitettä: 

  1. Teoksen anonyymisyyttä ei voida määritellä vain toteamalla ”teoksessa ei koskaan mainita sen kirjoittajaa nimeltä”. —> Näin ollen väite, jonka mukaan evankeliumit ovat anonyymejä, koska niissä ei mainita kirjoittajan nimeä, on kestämätön. 
  2. Vaikka evankeliumien otsikot olemassaolevissa käsikirjoituksissa saattavatkin olla toissijaisia, tämä ei tarkoita sitä, etteikö teoksen kirjoittajan nimeä voitaisi tietää muilla tavoilla. —> On olemassa ainakin kolme erillistä tapaa, joiden perusteella me tiedämme evankeliumiin alun perin liitetyt nimet. 

tiistai 26. marraskuuta 2024

Kirja-arvio: On the Resurrection: Refutations


Gary R. Habermas, On the Resurrection: Refutations, volume 2 (B&H Academic, 2024), 882 sivua.

Johdanto

Alusta saakka Jeesuksen ristinkuolemalle, tyhjälle haudalle ja ylösnousemusilmestyksille on esitetty vaihtoehtoisia teorioita. Pelkästään evankeliumeja lukemalla käy ilmi, miten jotkut epäilivät Jeesuksen ruumiin tulleen varastetuksi (Matt. 27:62-66) tai puutarhuri oli siirtänyt ruumin haudasta jonnekin muualle (Joh. 20:13-16). Pilatus taas ihmetteli, miten Jeesus saattoi kuolla ristille niin nopeasti ja hän halusi tarkistuttaa Jeesuksen kuoleman sadanpäämiehen kautta (Mark. 15:43-45). Opetuslapset luulivat naisten puhuvan hölynpölyä, kun he väittivät Jeesuksen haudan löytyneen tyhjänä (Luuk. 24:11) ja kun he itse näkivät Jeesuksen ensimmäisen kerran, he luulivat häntä aaveeksi (Luuk. 24:36-40). Vuosisatojen kuluessa Jeesuksen ylösnousemukselle onkin haettu ties kuinka monta vaihtoehtoista tulkintaa.

sunnuntai 27. lokakuuta 2024

Arvio sarjasta "Korvausteologian vaikutukset kristinuskon historiassa" 3/3

Tämä on tekstisarjani kolmas osa, ensimmäinen osa löytyy täältä ja toinen osa täältä


JAKSO 4: KORVAUSTEOLOGIAN KESKEISIMMÄT OPIT 


4.1 Hesekiel 37 


Tässä jaksossa sukelletaan lyhyesti mm. Hesekielin kirjan klassiseen lukuun 37, josta Närhi toteaa, ettei mitään tällaista ole koskaan tapahtunut historiassa. Hesekielin kuvaamaa pakkosiirtolaisuuden päättymistä ei siis ole vielä tapahtunut. Hesekielin näyssä kuvattu ”hauta”, josta kansa nousee, on Närhen mukaan ”holokaustin hauta”. Näin ollen Närhen mukaan luvun lupaukset toteutuvat nähtävästi vasta 1900-2000-luvulla. Hänen mukaansa ”Hesekielin järjestys on realisoitunut meidän silmiemme edessä, lopullinen suuri Hengen vuodatus on vielä edessä”. Olen joskus näyttänytkin tätä jaksoa oppilailleni Hesekielin kirjaa käsiteltäessä, jotta he ovat saaneet kokemuksen siitä, miten eri tavalla tekstiä seurakunnissamme luetaan. Olen sitten pyytänyt heitä lukemaan luvun sisällön tarkasti ja katsomaan, toimiiko tällainen logiikka vai ei. En ole vielä keksinyt, miten Hesekielin lukua voisi lukea mitenkään muuten kuin olettamalla, että ennen kuin Daavid-kuningas voi nousta esiin ja ennen kuin Jumala voi tehdä kansansa kanssa uuden liiton, pakkosiirtolaisuuden täytyy ensin päättyä. Erityisen oudoksi asian tekee se, että jaksossa 6 Närhi painottaa aika vahvasti sitä, että meidän pitäisi ottaa tosi vakavasti profeettojen kuvaama asioiden tapahtumajärjestys. Jokainen voi (a) jakson 4 katsomalla ja (b) Hesekielin luvun 37 lukemalla melko helposti huomata, että Närhi ei tässä seuraa omaa neuvoaan, vaan rikkoon Hesekielin antaman tapahtumajärjestyksen. On olemassa parempi tapa lukea tätä lukua ja olen esitellyt sitä tarkemmin (Saarela 2022b). 

Arvio sarjasta "Korvausteologian vaikutukset kristinuskon historiassa" 2/3

Tämä on tekstisarjani toinen osa, sen ensimmäinen osa löytyy täältä.

JAKSO 2: KORVAUSTEOLOGIAN SYNTYTAUSTA JA VAIKUTUKSET 


2.1 Hieman pilkunviilausta 


Tämän jakson alussa tiivistellään vielä korvaustelogia-sanaa, jonka aikana Närhi toteaa, miten Jumala ei ole hyljännyt Israelia ja juutalaisia, asia, josta Paavali, Justinos ja Saarelakin olisivat samaa mieltä, kuten otsikoissa 1.1 ja 1.2 yritin osoittaa.  

Entä mikä on korvausteologian syntyprosessi? Se voidaan Närhen mukaan sijoittaa apostolien kuoleman jälkeiseen aikaan, kun suurin osa seurakuntalaisista alkoi olla pakanavoittoista kansaa. Syntyi oppi, jonka mukaan  

Juutalaiset ovat hyljättyjä ja he ovat tappaneet Messiaan ja ovat uppiniskaisia ja seurakunta on korvannut heidät. 

Vaikka tämä voikin ehkä kuulostaa hieman pilkun viilaamiselta, niin en voi olla muistuttamatta siitä, että tässä Närhen listassa puolet ovat sellaisia asioita, joista Uuden testamentin kirjoittajatkin kirjoittavat: 

Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti. (Paavali, 1. Tess. 2:14-16)
Mutta Israelista hän [Jesaja] sanoo: ”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden”. (Paavali, Room. 10:21 = Jes. 65:2)
Minä tiedän, miten sinua [Smyrnan seurakuntaa] herjaavat nuo, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole – Saatanan synagogaa he ovat! (Johannes, Ilm. 2:9)