Aika on nyt: Opas Ilmestyskirjan lukemiseen

Jauhiainen, Marko,
Aika on nyt: Opas Ilmestyskirjan lukemiseen
(Tampere: Itätuuli-Kustannus, 2016), 258 sivua.

Ilmestyskirjan taustoja, teemoja ja tärkeää sanomaa käsittelevä kirja on vihdoinkin ilmestynyt. Se ei toistele monista muista suomenkielisistä kirjoista ennestään tuttuja tulkintoja, vaan poikkeaa sekä sisällöltään että lähestymistavaltaan useimmista aikaisemmin ilmestyneistä teoksista. Pieniä maistiaisia kirjan sisällöstä on vuosien varrella tarjoiltu myös Eksegeettisen safarin Ilmestyskirja-palstalla, mutta suurin osa on luonnollisesti ennen julkaisematonta materiaalia.

Tässä ote kirjan sisällysluettelosta:

Alkusanat xi
Johdanto 1
1. Ilmestyskirjan taustaa 7
2. Kuinka lukea… Raamattua 43
3. Kuinka lukea… Ilmestyskirjaa 79
4. Valittuja paloja 101
5. Sanoma(a) tälle päivälle 171
Loppusanat 231
Sanasto 233
Kirjallisuutta 239
Kiitokset 243

Nainen Raamatussa

Raamattua on usein sanottu hyvin patriarkaaliseksi kirjakokoelmaksi. Meidän on syytä tunnustaa, että Raamattu on kirjoitettu miesvaltaisissa kulttuureissa ja heijastelee enemmän tai vähemmän omaa aikaansa. Kuitenkin jo luomiskertomus kuvaa miestä ja naista yhdessä hallitsemassa luomakuntaa. Vasta syntiinlankeemuskertomuksessa nähdään sukupuolten väliset jännitteet ja niihin liittyvä väärä vallankäyttö.

Kirja-arvio: The Question of Canon – Challenging the Status Quo in the New Testament Debate

Kruger, Michael. J.,
The Question of Canon. Challenging the Status Quo in the New Testament Debate
(Nottingham: Inter-Varsity Press, 2013), 256 sivua

Uuden testamentin (UT) kaanonista, sen sisällöstä ja historiallisesta kehityksestä on olemassa paljon johdanto-kirjoja. Tämä kirja ei kuitenkaan ole yksi niistä. Kuten kirjan alaotsikko kertoo, kirjan pääteesi on haastaa tutkimuskentän konsensus eli enemmistönäkemys. 

Kirjan kirjoittaja Michael Kruger on julkaissut kourallisen kirjoja ja hän on perehtynyt erityisesti Uuden testamentin kaanon-kysymyksiin ja varhaiskristillisuyyteen. (Hänen kotisivut löytyy täältä.)

Kruger toteaa, että ”sen sijaan, että kysyttäisiin ’mitä kirjoja’, me haluamme kysyä miksi ylipäätään pitäisi olla kirjoja [UT:n kaanonissa]. Miksi on ylipäätään olemassa Uuden testamentin kaanon?” (s. 204.) Juuri kysymys kaanonin olemassaolosta ylipäätään on kirjan tähtäimessä.

Uuden testamentin tekstivälitys 2. vuosisadalla

Larry Hurtado on tunnettu Uuden testamentin tutkija, joka on perehtynyt erityisesti varhaisten kristittyjen oppirakennelmien muodostumiseen sekä Uuden testamentin käsikirjoituksiin. Hänen blogiinsa, joka sisältää paljon mielenkiintoisia asioista, voi tutusta täällä. Yritän tässä kirjoituksessa jakaa Hurtadon ajatuksia Uuden testamentin tekstiprosessista 2. vuosisadalla. Artikkeliin, joka toimii tämän tekstin pohjarunkona, pääsee käsiksi alla olevasta linkistä. (Jos aihe tuntuu liian vieraalta, siihen voi tutustua introductionmaisesti täällä.)

Johdanto

Toinen vuosisata on kaikkein tärkein ajanjakso Uuden testamentin (UT) käsikirjoitusten kopioimisen ja levittämisen kannalta. Tässä vaiheessa nimittäin jo syntyneitä tekstejä alettiin kierrättää ja punnita. Eri teoksia koottiin yhteen, kuten neljää evankeliumia ja Paavalin kirjeitä. Tekstit levisivät melko nopealla tahdilla ympäri Rooman valtakuntaa ja samalla niiden arvovaltaan jouduttiin ottaa kantaa. UT:n eri teoksien käsikirjoituksia kopioitiin paljon. 

Ikävä kyllä joudumme todeta, että data, joka meillä tästä ajanjaksosta on saatavilla, on käänteinen asian tärkeyteen nähden: tekstimassaa on todella vähän. Näin ollen joudumme melko vähäisten tekstien perusteella päätellä miten asiat oikeastaan kulkeutuivat eteenpäin. 

Paavali, Arabia ja Elia (Gal. 1:17)

Galatalaiskirjeen kahdessa ensimmäisessä luvussa Paavali korostaa usealla pointilla sitä, että hän on apostolina riippumaton, eikä Jerusalemin kolmikkoapostoleiden alainen, kuten hänen vastustajansa väittävät. Yksi Paavalin argumenteista kohdistuu hänen omaan kääntymykseensä, joka tapahtui täysin ihmisistä riippumattomasti. Tässä yhteydessä hän kirjoittaa:

En heti lähtenyt Jerusalemiin tapaamaan niitä, joista oli tullut apostoleja jo ennen minua. Sen sijaan menin Arabiaan ja palasin sieltä takaisin Damaskokseen. (1:17)

Tutkijat eivät ole osanneet antaa varmoja vastauksia kysymykseen, miksi Paavali meni Arabiaan ja mitä hän siellä teki. Itse asiassaa kaikki eivät ole edes varmoja siitä mitä maantieteellistä paikkaa Paavali Arabialla tarkoittaa. Tuon ajan Arabiaan nimittäin kuului osa nykyisestä Saudi-Arabiasta, Jordaniasta ja Etelä-Syyriasta.  N. T. Wrightin artikkeli ”Paul, Arabia, and Elijah (Galatians 1:17)” antaa kysymykseen oivallisia ja hyvin perusteltuja vastauksia.

Kirja-arvio: Evangelical Leadership – Challenges and Opportunities

Paul, Ian,
Evangelical Leadership: Challenges and Opportunities
(Cambridge: Grove Books, 2016), 28 sivua.

Ian Paul on englantilainen pastori-teologi, joka kirjoittaa ja puhuu ahkerasti erityisesti erilaisista seurakuntaelämää koskettavista ajankohtaisista teemoista. Hänen bloginsa Psephizo on erittäin suosittu ja uusia kirjoituksia ilmestyy lähes päivittäin. Suomalaisille Paul on mielenkiintoinen seurattava siksi, että hän käsittelee usein – joskaan ei läheskään aina – anglikaanikirkkoon liittyviä kysymyksiä. Ne puolestaan ovat hyvin läheistä sukua niille kysymyksille, joiden parissa Suomen luterilainen kirkko askartelee. Yksi esimerkki tästä on juuri julkaistu Evangelical Leadership. Se kuuluu Grove Booksin kirja(s)sarjaan, jonka tarkoituksena on tarjota selkeitä ja tiiviitä esityksiä erilaisista kristilliseen elämään ja palvelutyöhön liittyvistä aiheista.

Paavalin homolausuman konteksti Room. 1:18-2:1

Ville Mäkipelto julkaisi videoblogin, joka käsittelee Raamatun kuvauksia homoseksuaalisuudesta. (Videoblogin voi katsoa Youtubesta.)

Vlogi kirvoitti Villen FB-seinälle värikkään keskustelun. Lupasin palata Villen argumentteihin täällä Eksegeettisellä safarilla. Kirjoitukseni kohteena on Paavalin homolausumaa ympäröivä jakso 1:18-32. Sikäli kuin ymmärrän, niin Villen tulkinnan mukaan jakeissa 1:18-32 kuvataan rajatttua pakanaryhmää, joka harrastaa homoseksuaalisuutta kultillisessa yhteydessä. Näin Paavalin homoseksuaalisuuden kritiikki ei ole yleispätevää, koska hän kritisoi epäjumalanpalveluksen yhteydessä tapahtuvaa homoseksuaalisuutta, ei homoseksuaalisuutta sellaisenaan.

Kirja-arvio: Koetelkaa kaikki – Suuntaviittoja aikamme hengellisten ilmiöiden arviointiin

Launonen, Leevi, ja Rautio, Elina (toim.),
Koetelkaa kaikki: Suuntaviittoja aikamme hengellisten ilmiöiden arviointiin
(Aikamedia 2016), 394 sivua.

Kristinuskon pitkä (ja ajoittain surullinen) historia osoittaa, että toisten kristittyjen opetuksen ja toiminnan arviointi on vaativa laji. Sen harjoittajan olisi hyvä olla teologisesti pätevä, hyvin perehtynyt arviointinsa kohteeseen, liikkeellä rehellisellä otteella ja myös kykenevä tunnistamaan oman katsantokantansa subjektiivisuus. Rakkaudellinen ja kunnioittava suhtautuminen arvostelun kohteena oleviin sisariin ja veljiin ei sekään tekisi pahaa.

Koetelkaa kaikki on ottanut tämän vaativan haasteen vastaan ja käsittelee lähes kaksikymmentähenkisen, yhteiskristillisen asiantuntijajoukon voimin joitakin aikamme hengellisiä virtauksia, tavoitteenaan lukijan hengellinen varustaminen ja uskon terveyden vaaliminen.

Onko Matteus 28:19 väärennös?

Johdanto

Matteuksen evankeliumin jae 28:19 kuuluu kaikissa suomenkielisissä käännöksissä suurin piirtein näin:

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Olen viime aikoina törmännyt muutamiin väitteisiin, joiden mukaan tämä jae on myöhempi väärennös. Suomenkielellä löysin netistä muutaman sivun (Suomi 24:n lisäksi), jossa asia on esillä. Mielenkiintoni heräsi kuitenkin siitä syystä, että törmäsin tähän väitteeseen henkilökohtaisesti viime kuukausien aikana kahdesti. (Sisäpiiri)tietojeni mukaan asia on ollut akateemisemmalla tasolla esillä varsinkin 1900-luvun alussa joidenkin kirjoittajien käsissä (mm. Kirsopp Laken). Suomi 24 ei siis ole ensimmäinen paikka, jossa asiaa on käsitelty; siitä alettiin puhua tietääkseni jo vuonna 1670.