Kirja-arvio: Why Are There Differences in the Gospels?

Licona, Michael R. Why Are There Differences in the Gospels? What Can We Learn from Ancient Biography (Oxford University Press, 2017), 308 sivua.

Evankeliumitutkimukseen ja Jeesuksen ylösnousemukseen erikoistunut Uuden testamentin tutkija Michael Licona (s. 1961) julkaisi vuonna 2017 erityisen tärkeän kirjan. Loputtomasti keskustelua ja vääntöjä aiheuttanutta kysymystä evankeliumeista löytyvistä eroavuuksista lähestytään kerrankin erilaisesta ja raikkaasta tulokulmasta. Kirjan perusteesi voidaan tiivistää lyhyesti sanottuna näin: (a) kanoniset evankeliumit ovat genreltään eli kirjallisuuslajiltaan tyypillisiä kreikkalais-roomalaisia elämäkertoja ja (b) niistä löytyvät eroavuudet ovat samankaltaisia kuin ne eroavuudet, joita me voimme löytää muista tuon ajan kreikkalais-roomalaisista elämäkerroista ja (c) tämä käy erityisen selvästi ilmi, kun vertaamme evankeliumeja Plutarkhoksen kirjoittamiin elämäkertoihin. Loppupäätelmäksi osoittautuu, että (d) evankeliumien kirjoittajat kohtelevat lähteitään huomattavasti konservatiivisemmin kuin muut aikalaiskirjoittajat.

Kiersikö Tessalonikassa Paavalin nimiin väärennetty kirje?

Johdanto

Paavalin kirjeissä on useita hankalia jaejaksoja, joiden tulkinnassa ajaudumme enemmän tai vähemmän spekulaation maailmaan. Yksi hankala jaejakso löytyy 2. Tessalonikalaiskirjeen luvun 2 alusta (2:1-2). Suurin osa tutkijoista ja olemassaolevista käännöksistä tulkitsevat Paavalin sanat siten, että Tessalonikassa oli liikkeellä Paavalin nimiin väärennetty kirje. Kirjeen sisältö sai aikaan väärän käsityksen, jonka mukaan ”Herran päivä on jo saapunut”. Tämän tekstin tarkoitus on osoittaa, että tällainen tulkinta on virheellinen ja todellisuudessa Paavali viittaa aiempaan kirjeeseensä ja siihen, miten sitä on tulkittu väärin.

Katsomme ensin sitä, miten jakeet on käännetty monissa käännöksissä. Avaan sen jälkeen lyhyesti meneillään olevan tilanteen, jonka jälkeen analysoin tarkemmin jakeiden 2:1-2 sisältöä.

Apostolien teot & Paavali

Johdanto

Tässä tekstissä tehdään lyhyt syväsukellus Apostolien tekojen historialliseen luonteeseen. Koska aihe itsessään on massiivisen suuri, olen rajannut analyysini melko kapea-alaiseksi, nimittäin siihen, miten hyvin Luukkaan kerronta Paavalista ja hänen matkoistaan käy yhteen Paavalin omien kirjeiden kanssa. Jos voidaan osoittaa, että Luukkaan kerronta sopii huonosti siihen, mitä me tiedämme asioista Paavalin omasta näkökulmasta, Apostolien tekojen historiallisuus menettää merkitystään. Jos puolestaan voidaan osoittaa, että Apostolien tekojen kerronta sopii hyvin yhteen sen kanssa, miten Paavali kuvaa asioita kirjeissään, silloin Apostolien tekojen historiallinen arvo kasvaa. Ennen kuin siirryn tähän kysymykseen, haluan sanoa muutaman sanan Apostolien tekojen historiallisesta luotettavuudesta yleisesti ottaen. Tekstini päälähteenä toimii tunnetun Uuden testamentin tutkija Craig Keenerin massiivinen kommentaarisarja Apostolien teoista, joka ansaitsee tulla mainituksi (ja mainostetuksi) myös tällä sivustolla. 

V. Philips Long vs. Lester Grabbe: Vanhan testamentin tekstien tarkkuus suhteessa antiikin Lähi-idän teksteihin

Johdanto
Heinäkuussa vuonna 1996 joukko Vanhan testamentin tutkijoita kokoontui konferenssiin Irlannin Dubliniin pohtimaan Vanhan testamentin Israelin historiaan liittyvää tutkimuksellista metodologiaa. Seuraavana vuonna ilmestyi kirja Can a ’History of Israel’ Be Written?, jossa oli koottuna seminaarissa esitetyt aihetta koskevat artikkelit. Teoksen editoijana toimi Lester L. Grabbe, joka oli tähän liittyen tehnyt pikaisen tutkimuksen tietyistä Kuninkaiden kirjoihin talletetuista tapahtumista ja verrannut niitä muihin antiikin Lähi-idän teksteihin (tästedes lyhenteenä ALT). Grabben analyysin mukaan (a) Kuninkaiden kirjojen yleiskerronta Israelin ja Juudan kuninkaista on 800-luvun eKr. puolivälistä eteenpäin kohtuullisen tarkkaa (eng. reasonably accurate), mutta (b) tietyissä yksityiskohdissa kerronta on harhaanjohtavaa, virheellistä ja joskus jopa keksittyä (s. 26).

Jeesus & Israelin liittokirous: Hepr. 9:15-22

Johdanto

Minä en ole ainoa, joka on yrittänyt ymmärtää Heprealaiskirjeen jakeita 9:15-22. Jaejaksoon liittyy yllättävän hankalia kysymyksiä, ja mikä ehkä pahinta, tällä hetkellä mikään suomenkielinen käännös ei tee oikeutta sille mitä kirjoittaja pyrkii sanomaan. Tässä tekstissä pyrin esittelemään lyhyesti näkemyksen, joka näyttäisi olevan tämän hetken paras tulkinta tästä jaejaksosta.

Tekstini perustuu siis uusimpaan tutkimustietoon ja olen nojannut lähinnä kahteen lähteeseen. Scott W. Hahn kirjoitti vuonna 2004 artikkelin ”A Broken Covevant and the Curse of Death: A Study of Hebrews 9:15-22” The Catholic Biblical Quarterly -nimiseen julkaisuun. (Suomeksi artikkeli kantaa nimeä ”Rikottu liitto ja kuoleman kirous: Tutkimus Heprealaiskirjeen jakeista 9:15-22”.) Hahnin päätelmät on omaksunut ainakin Gareth Lee Cockerill, joka on vuonna 2012 kirjoittanut Heprealaiskirjeen kommentaarin punakantiseen The New International Commentary on the New Testament -sarjaan. (Teos korvasi aiemman F. F. Brucen kirjoittaman kommentaarin.) Miten tekstiä siis tulisi lukea?

Luomakunnan kohtalo Heprealaiskirjeessä

JOHDANTO

Aiemmassa postauksessani - arvoisa lukijani - kirjoitin kaikesta siitä, miten Ryan Juza perusteli kirjassaan The New Testament and the Future of the Cosmos näkemystä, jonka mukaan Uuden testamentin kirjoittajat ovat varsin yksimielisiä tämän luomakunnan kohtalosta. Tätä maailmaa ei suinkaan tuhota, vaan se tullaan uudistamaan. Tämän ja tulevan maailman välillä on sekä jatkuvuus että epäjatkuvuus, juuri samalla tavalla kuin Jeesuksen ylösnousemusruumiissa on jatkuvuus (se on sama) ja epäjatkuvuus (se on muuttunut). 

Tässä tekstissä haluan kuitenkin sukeltaa hieman syvemmin Heprealaiskirjeen sisältöön, koska sen teksti ei nopeasti luettuna näytä sopivan tähän suureen kehykseen. Onko tilanne siis se, että Heprealaiskirjeen ja muiden kirjoittajien välillä vallitsee ristiriita tässä asiassa? Vai tulisiko meidän sittenkin lukea Heprealaiskirjettä hitusen tarkemmin..? Juzan analyysin mukaan Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei poikkea muiden kirjoittajien näkemyksestä, vaan hänkin edustaa katsontakantaa, jonka mukaan tämä luomakunta tullaan uudistamaan. Hyppäämme nyt itse kirjeeseen.