Mikä tämä on tämä "sekulaari humanismi"?

Tämä topikki ei ehkä kuulu tänne, mutta täällä ollaan arvioitu määritelmiä ja kritisoitu niiden huoletonta käyttöä ansiokkaasti ennenkin.

Minua kiinnostaa kristittyjen "sekulaarina humanismina" tunnetun ilmiön vastustaminen. Monet kristityt tuntuvat käyttävän "sekulaari humanismi" -termiä jonkinlaisena kattokäsitteenä kaikenlaisille ei-kristillisinä pidetyille ajattelutavoille. Itselleni määritelmän ovat sitä käyttäneet kristityt selittäneet yleensä siten, että sekulaarissa humanismissa ajatuksena on ihmisen pohjimmainen hyvyys, ja että negatiiviset ilmiöt, kuten terrorismi, on vain syy-seuraus-ketjuista johtuvia sosiaalisista ongelmia. Kansainvälisen humanistisen ja eettisen liiton IHEU:n määritelmän mukaan

Jeesus, ensimmäinen menestysteologi

Jeesuksen parantamismetodeista esseetä vääntäessäni on syytä käyttää hyödykseen tämän sivuston alkuperäistä julkilausuttua tarkoitusperää.

Jeesuksen parantamisia tutkiessa minulle käy selväksi, että asioita kuten parantuminen, puhdistuminen ja pelastuminen ei pidä erottaa hänen toiminnassaan. Jeesuksen toiminta on holistista, se koskettaa elämiskykyjen vajaavaisuuden poistamista, sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemistä ja vapauttamista takaisin yhteisön jäseneksi, sekä itsensä kautta oikeaan Jumala-suhteeseen saattamista. Niin monet kuin koskettivat häntä, pelastuivat (Mark. 6:56).

Tallentaako Ilmestyskirja kirjallisen luomuksen vai uskonnollisen kokemuksen?

Viimeiset viikot olen ahkeroinut ymmärtääkseni edes jotakin Ilmestyskirjasta. Ymmärryksessäni on syntynyt perustavaa laatua oleva haaste: tallentaako Ilmestyskirja kirjoittajan kirjallisen luomuksen (apokalyptiikka) vai uskonnollisen kokemuksen (profetia tms.)? Toisaalta mahdollisuus kirjallisuuslajin ja uskonnollisen kokemuksen sekoittumiseenkin on avoin vaihtoehto. Joka tapauksessa tämän ennakkoasetelman ratkaiseminen vaikuttaa lähestymistapaani kuinka lukea Ilmestyskirjaa.

Mitenkä meidän pitäisi määritellä raamatullinen tasa-arvo?

Teologisessa keskustelussa useasti sivuamme aiheita, jossa debatti jumiutuu vastakkaisen puolen syyttelyksi - joko liberaaliksi tai fundamentalistiksi. Erityisesti tämä linjavetokysymys koskee tasa-arvoisuutta. Toisaalta Raamattu ei erottele ihmisiä, mutta toisaalta se edustaa patriarkaalista kulttuuria. Esimerkiksi Efesolaiskirjeen jakso 4:17-6:9 käsittelee ohjeita uuteen elämään ja sen sisällä oleva jakso 5:12-6:9 sisältää niin sanotun kotitalouskoodiston, jonka vastakkaisparit ovat:

1) vaimo ja aviomiehet (5:12-5:33).
2) lapset ja vanhemmat (6:1-6:4).
3) orjat ja isännät (6:5-6:6).

Kirja-arvio: Lopunajat

Laato, Antti,
Lopunajat
(Perussanoma 2010), 168 sivua.

Lopunajat on yhdeksäs teos Tätä on kristinusko -kirjasarjassa, jossa aikaisemmin on ilmestynyt mm. Matti Kankaanniemen Uusi testamentti. Kirjassaan Antti Laato käsittelee kristittyjä tyypillisesti kiinnostavia aiheita, joiden joukossa on mm. Antikristus, pedon merkki, uskovien "tempaus", tuhatvuotinen valtakunta ja Harmageddon. Kuten Vanhan testamentin eksegetiikan ja judaistiikan professorilta voi odottaakin, kirjassa ei pyöritä pelkästään uusitestamentillisten teemojen parissa vaan oman käsittelynsä saavat myös tärkeimmät Vt:n eskatologiset visiot.