Herodes Suuri ja hänen dynastiansa aikansa kontekstissa

JOHDANTO

Herodes Suuren nimi nousee välttämättä esille kaikille, jotka haluavat perehtyä joulun sanomaan tarkemmin. Herodes muistetaan käytännössä Matteuksen evankeliumissa mainitusta Beetlehemin lastensurmasta eli kuninkaana, joka ei kestänyt pienintäkään kilpailua valtaistuimeensa liittyen. Harvempi on kuitenkin ehtinyt tai halunnut sijoittaa Herodeksen elämää ja uraa osaksi tuon ajan monimutkaista poliittista maailmaa, jossa osansa näyttelivät niin roomalaiset kuin hasmonealaiset. Lisäksi Uusi testamentti puhuu Herodeksesta todella vähän verrattuna juutalaiseen historioitsija Josefukseen, joka esittelee hänen uraansa satoja sivuja pitkällä analyysilla. 

Tämä teksti on kirjoitettu tuomaan laajempaa valoa Herodes Suuren aikaiseen maailmaan ja niihin tilanteisiin, joiden keskeltä hän ponnisti itsensä juutalaisten kuninkaaksi. Tekstin loppuosassa puolestaan keskitytään Herodeksen kuoleman jälkeiseen tilanteeseen ja vallanjakoon, sekä muihin Herodeksen dynastiaan liittyviin henkilöihin, jotka esiintyvät Uuden testamentin sivuilla. Näin ollen tämä teksti on kirjoitettu eräänlaiseksi oppaaksi ja historiallisten yksityiskohtien avaajaksi kaikille niille, jotka haluavat tietää lisää 1. vuosisadan eKr. ja jKr. tilanteista erityisesti Herodes Suuren nousuun ja perintöön liittyen. Tekstin lomaan on upotettu karttoja ja sukukaavioita, jotta monimutkainen voisi muuttua yksinkertaisemmaksi.

Kirja-arvio: Body, Soul & Life Everlasting – Biblical Anthropology and the Monism-Dualism Debate

Cooper, John W. Body, Soul & Life Everlasting: Biblical Anthropology and the Monism-Dualism Debate (Grand Rapids: Eerdmans, 1989/2000), 241 sivua.

Kysymys kuolemanjälkeisestä elämästä ja ihmisyydestä kulkevat käsi kädessä, koska näkemys siitä mitä, kuoleman jälkeen tapahtuu, riippuu siitä, mikä on ihminen. Tämä on aihe, johon meidän kaikkien tulisi hankkia jonkinlainen vastaus elämämme aikana. Mitä tapahtuu kun kuolen? 

Keskustelussa on syntynyt teknisiä termejä tiivistämään erilaisia näkökantoja. Ovatko dualistit (latinan sanasta ’duo’ = ’kaksi’) oikeassa väittäessään, että ihmisessä on erillinen osa, kutsutaan sitä sitten sieluksi tai hengeksi, joka selviää tietoisena ruumiin lahotessa? Vai ovatko monistit (kreikan sanasta ’monos’ = ’yksi’) oikeassa väittäessään, että ihminen on todellisuudessa yksi kokonaisuus, joka yksinkertaisesti lakkaa olemasta ruumiin kuolemassa? Ei ole mitään outoa siinä, että monilla ei-kristityillä on jälkimmäinen kanta asiaan, mutta tällaista näkemystä on esitetty jopa monien raamatuntutkijoiden suusta. Itse asiassa monismi on saanut valtavasti jalansijaa raamattututkimuksessa viimeisten vuosikymmenien aikana. Vaikka kristitty uskookin ruumiin ylösnousemukseen, mitä tapahtuu ”minulle” sen jälkeen kun kuolen? Aihe on toki laaja ja sitä voidaan lähestyä eri tieteenalojen kuten teologian, filosofian tai tieteen näkökulmasta. Tässä tekstissä esitellään aiheeseen liittyvä kirja, jossa pääpaino on Raamatun tekstien analysoinnissa.

Gordon D. Fee in Memoriam

Gordon Fee (1934-2022) oli yhdysvaltalais-kanadalainen raamatuntutkija ja tekstikriitikko, joka kirjojensa, artikkeleidensa, luentojensa ja persoonansa kautta on vaikuttanut merkittävästi laajaan joukkoon ihmisiä ympäri maailmaa. Näiden lisäksi Fee oli yli 30 vuotta mukana maailman luetuimman modernin raamatunkäännöksen eli NIV:n käännöskomiteassa. Lähes puoli miljardia ihmistä on siis lukenut tekstiä, jonka sanamuodoissa ja tulkinnoissa näkyy hänen kädenjälkensä.

Kirja-arvio: Jeesus Kristus - Jumala ihmisenä

Salmela, Heikki (toim.),
Jeesus Kristus - Jumala ihmisenä
(Helsinki: Aikamedia, 2022), 341 sivua.

Jeesus Kristus – Jumala ihmisenä on kolmas osa Aikamedian kustantamasta kymmenosaisesta kirjasarjasta, jonka tavoitteena on "sanoittaa helluntaiteologiaa ja vahvistaa seurakunnallista opetusta". Sarjassa ovat jo aiemmin ilmestyneet Raamattu – Jumalan pyhä Sana ja Jumala – kaikkivaltias Isä. 

Jokainen sarjan kirja koostuu useammasta artikkelista, joiden kirjoittajina on helluntailiikkeeseen kuuluvia teologeja, pastoreita tai muita tunnettuja vastuunkantajia. Artikkelit on pyritty kirjoittamaan siten, että tavalliset seurakuntalaisetkin voisivat sarjan kirjoja lukea ja niistä hyötyä.

Pyhä Henki Raamatussa

1. Vanha testamentti

Heprean sanalla rûaḥ voidaan viitata liikkuvan ilman lisäksi ihmisten, eläinten, yliluonnollisten henkien sekä Jumalan ominaisuuksiin. Sana voidaan kääntää "tuuli", "henkäys", "katoavainen", "asenne", "luonne", "henki".

Kirja-arvio: The New Testament and the Future of the Cosmos

Juza, Ryan P. The New Testament and the Future of the Cosmos (Eugene: Pickwick Publications, 2020), 356 sivua.

Ryan P. Juzan uunituoreessa kirjassa The New Testament and the Future of the Cosmos (Uusi testamentti ja kosmoksen tulevaisuus) keskitytään äärimmäisen mielenkiintoiseen aiheeseen: meidän kosmoksemme tulevaisuuteen Jumalan suunnitelmissa. Mikä tulee olemaan maapallomme tulevaisuus ja mikä tulee toimimaan Jumalan kansan lopullisena sijoituspaikkana? 

Juzan reipas 350-sivuinen kirja on hieman editoitu versio hänen vuoden 2017 väitöskirjastaan, jonka hän teki Tr. David Bauerin alaisuudessa Asburyn teologisessa seminaarissa, jossa hän opettaa osa-aikaisena professorina induktiivista raamatuntutkimusta. Juza kertoo (maililla) valinneensa tämän aiheen kolmesta syystä: häntä kiehtoo Jumalan luoma maailma, eikä aiheesta ole saatavilla kovinkaan monia teologisia tutkielmia, ja niissä joita on kirjoitettu, on hänen mukaansa korjaamisen varaa. Häntä kiinnostaa suuresti myös suuret raamattuteologiset linjat ja se millä tavalla eri kirjoittajat käsittelevät samoja aiheita.  

Tässä aiheessa erilaisten tulkintojen ytimessä on erimielisyys siitä, miten vahvasti Ut:n kirjoittajat painottavat nykyisen ja tulevan maailman välistä jatkuvuutta ja epäjatkuvuutta. Vaikka tavallinen kansa onkin tottunut puhumaan ”maan päällä elämisestä ja taivaaseen menemisestä”, tutkimuksessa pelikentällä vaihtoehtojen maailma on paljon tätä moninaisempi. Tutkimuksessa on annettu ainakin kuusi erilaista vastausta siihen kysymykseen, mikä tulee olemaan tämän nykyisen maailman kohtalo:

Kirja-arvio: Knowing Jesus through the Old Testament

Wright, Christopher J. H. Knowing Jesus through the Old Testament. 2nd edition (Downers Grove: IVP, 2014), 288 sivua.

Christopher Wright on tunnettu Vanhan testamentin tutkija, joka on julkaissut mm. erinomaisia kommentaareja Jeremian ja Hesekielin kirjoista. Hänet tunnetaan yleisesti (ainakin minun piireissäni) nimenomaan ”Old Testament Wrightina” erotuksena ”New Testament Wrightista” eli Tompasta. Mielenkiintoista kyllä, sukunimen lisäksi miehet jakavat myös hyvin samantapaisen teologisen ymmärryksen Raamatun tekstien tulkinnasta, koska Wright myöntää Jeesusta käsittelevässä kirjassaan (s. 10) seuranneensa tarkoituksella erityisesti N. T. Wrightin tuotantoa.

"Taivas" Uudessa testamentissa

Johdanto

Suomen Helluntaikirkon uskon pääkohdissa todetaan hyvin selvästi, että helluntailaiset eivät laita toivoaan ”taivaaseen pääsemiseen”, vaan uuteen luomakuntaan. Helluntaikirkon sivuilla todetaan aiheeseen liittyen mm. näin: ”Suomen helluntailiike on perinteisesti edustanut uskoa konkreettiseen uuteen taivaaseen ja maahan, jossa vanhurskaat saavat ikuisen osan ylösnousemusruumiissa” ja ”Elämä uudessa taivaassa ja maassa on oleva täynnä iloa ja merkitsee vapautta kaikesta synnistä, kärsimyksestä, sairaudesta ja surusta.”

Olen kuitenkin jo pidemmän aikaa pohtinut syytä siihen, että miksi tämä virallinen oppi ei juurikaan näy konkreettisesti käytännön tason seurakuntaelämässä. On toki niin, että olen istunut ensimmäiset vuosikymmeneni Baptistiseurakuntien kokouksissa, mutta luulen, että kokemusta on tullut jo melko paljon myös Helluntailiikkeen kokouksista, enkä ole oikeastaan huomannut näiden välillä juurikaan eroavuuksia. Olen vuosien aikana tehnyt sen huomion, että oikeastaan juuri kukaan ei koskaan painota uskovien tulevaisuutta kuvatessa ”uutta taivasta ja uutta maata” tai ”ruumiin ylösnousemusta”. Sen sijaan puheissa vilahtelee toivo ”taivaaseen menemisestä”, ”kerran taivaassa” ja ”sielun pelastumisesta”. Se, mistä tämä opin ja käytännön elämän radikaali eroavuus johtuu, on tietenkin hyvä ja oikeutettu kysymys, ja sitä voi jokainen miettiä itsekseen.

Ristillä Jumalan kiroamana!

Jeesuksen ylösnousemusta käsittelevässä kirjallisuudessa ammutaan urakalla argumentteja ja vasta-argumentteja kaikesta mahdollisesta. Yksi kiistan kohteena oleva asia koskee opetuslasten kokemia ylösnousemusilmestyksiä. Mitä he oikeastaan näkivät ja miksi? Yksi tavallinen huomio tähän liittyen on ollut se, että tuntuu järjettömältä olettaa opetuslasten ”nähneen” Jeesusta ylösnousseena, koska juutalainen ajatusmaailma ei olisi antanut tällaiseen näkemykseen ns. rakennuspalikoita. Kuten N. T. Wright on painottanut, ylösnousemus oli asia, joka tapahtuisi (a) historian lopussa (b) kaikille vanhurskaille. Nyt Uuden testamentin kirjoittajat sen sijaan väittävät, että ylösnousemus on tapahtunut (a) yhdelle yksilölle, Messiaalle (b) kesken historian. [1] Näin ollen esimerkiksi tunnettu ylösnousemus-tutkija William Lane Craigin vastaus hallusinaatio-hypoteesiin on tämä: jos opetuslapset olisivat jostain syystä hallusinoineet Jeesuksen, ”he olisivat nähneet hänet taivaassa tai Abrahamin helmassa, missä vanhurskaiden vainajien sielujen uskottiin odottavan lopullista ylösnousemusta.” [2] Uskon, että Craigin väitteellä on suuri painoarvo, koska kukaan ei odottanut Jeesuksen nousevan kuolleista. Mutta näyttää siltä, että Craig on yhdessä asiassa väärässä ja asia on hallusinaatio-hypoteesin kannattajille entistäkin vaikeampi. Mistä on kysymys?

Oliko Justinos Marttyyri korvausteologi?

”Korvausteologiaa”

Alkuvuodesta vuonna 2021 Ristin Voitossa ilmestyi kolme tekstiä korvausteologiasta kristikunnan historiassa. [1] Kirjoittajana oli Niilo Närhi, joka on pitänyt aihetta esillä myös UskoTv:llä. Aihe on tietysti toiminut jo pitkään legendaarisena taistelukenttänä myös vapaissa suunnissa. Päätin tarttua yhteen henkilöön, jota Närhi syyttää tekstissään korvausteologiksi. Kyseessä on varhaiskirkon merkittävä teologi Justinos Marttyyri (k. 165 jKr.) Ensimmäisessä tekstissään (Ristin Voitto 14.1.2021, s. 10) Närhi tiivistää Justinoksen näkemyksen seuraavasti:

Jumalan liitto Israelin kanssa ei ole enää voimassa, ja seurakunta on korvannut juutalaiset.

Justinos oli siis korvausteologi.