Kirjaesittely: Matti Kankaanniemi, Historian Jeesus ja salaliittoteoriat

Matti Kankaanniemi, Historian Jeesus ja salaliittoteoriat (Warelia, 2026), 399 sivua. 

Matti Kankaanniemi on tunnetusti Suomessa historian Jeesus -tutkimuksen ykkösnimiä. Hänen uusin opuksensa Historian Jeesus ja salaliittoteoriat käsittelee Jeesus-tutkimuksen marginaali-ilmiötä, Jeesus-denialismia eli näkemystä, jonka mukaan Jeesusta ei ollut koskaan oikeasti olemassa. Vaikka merkittävä määrä tutkijoita pitää näkemystä liian spekulativiisena, joka ei ansaitse sen kummempaa ja vakavastiotettavampaa kommentointia, Kankaanniemi haluaa antaa teorian kannattajille mahdollisuuden nousta kehään ja ottamaan muutaman erän täyskontaktimatsia. (Lukijan on muuten syytä tottua urheilu- ja kamppailulajitermistöön kirjaan tarttuessaan.) Kuten Kankaanniemi kirjan päätössanoissa toteaa, projektin pääasiallinen tarkoitus on pyrkiä ymmärtämään Jeesus-denialistien logiikkaa sisältä käsin ja haastaa se (s. 363). 

Kirjaesittely: Simon Gathercole, The Gospel and the Gospels

Simon Gathercole, The Gospel and the Gospels: Christian Proclamation and Early Jesus Books (Eerdmans, 2022), 576 sivua. 

Johdanto

Miksi Uudessa testamentissa on juuri Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen nimissä olevat evankeliumit, vaikka varhaisina vuosisatoina oli liikkeellä muitakin evankeliumeja? Millä kriteereillä juuri nämä teokset päätyivät Uuteen testamenttiin? Ja onko kanonisten evankeliumien teologia lopulta niin erilaista kuin muissa ei-kanonisissa evankeliumeissa? Entä näkyykö uuden testamentin teoksissa laajasti jokin yhtenäinen teologinen painotus? Vastaus kaikkiin näihin kysymyksiin riippuu siitä, keneltä kysyy. 

Yksi vastaus tulee Simon Gathercolen kohtuu uudesta kirjasta The Gospel and the Gospels: Christian Proclamation and Early Jesus Books. Gathercole on brittiläinen Uuden testamentin tutkija, joka toimii Uuden testamentin ja varhaiskristillisyyden professorina Cambridgen yliopistossa. Hän julkaissut valtavan määrän akateemista tutkimusta niin kanonisiin evankeliumeihin kuin ei-kanonisiin evankeliumeihin liittyen. (Yhtä hänen artikkeliaan esiteltiin tällä sivustolla aiemmin.) Omasta hyllystäni löytyvät mm. Gathercolen teokset The Apocryphal Gospels (Penguin Classics, 2021) ja 700-sivuinen The Gospel of Thomas: Introduction and Commentary (Brill, 2014). Tämä uusi opus on tärkeää jatkoa tälle tutkimukselle. 

Kirjaesittely: The Final Triumph of God - Jesus, the Eyewitnesses, and the Resurrection of the Body in 1 Corinthians 15

James P. Ware, The Final Triumph of God: Jesus, the Eyewitnesses, and the Resurrection of the Body in 1 Corinthians 15 (Eerdmans, 2025) 458 sivua.

Johdanto

Yhdessä Jeesuksen ristinkuoleman kanssa ruumiin ylösnousemus on koko Uuden testamentin sanoman kovinta ydintä. Evankeliumeissa Jeesuksen ylösnousemus on selvästi ruumiillinen tapahtuma, koska hauta löytyy tyhjänä ja ja Jeesus ilmestyy seuraajilleen samassa ristiinnaulitussa joskin uudistetussa kropassa. Aiheen kattavin käsittely löytyy kuitenkin Paavalilta, 1. Korinttilaiskirjeen luvusta 15. Mutta mitä pakanoiden apostoli aiheesta opettaa?

Kirjaesittely: The Gentle Answer to the Muslim Accusation of Biblical Falsification

Gordon Nickel, The Gentle Answer to the Muslim Accusation of Biblical Falsification (Bruton Gate, 2015), 493 sivua.

Tällä sivustolla ollaan jo parinkymmenen vuoden ajan käsitelty monipuolisesti raamattututkimuksen hedelmiä. Yksi aihe, josta ei kuitenkaan ole käytännössä lainkaan postauksia, on kristinuskon ja islamin tai Raamatun ja Koraanin välinen suhde. Kuten jokainen näihin aiheisiin perehtynyt varsin nopeasti huomaa, erittäin monet raamatuntutkimuksen kannalta tärkeät aiheet kuten vaikkapa tekstikritiikki, evankeliumien historiallinen luotettavuus tai kristologia ovat islamin ja kristinuskon välisessä dialogissa usein massiivisen köydenvedon kohteena. Toisin sanoen tyypillisen muslimikritiikin mukaan Raamatun teksti on turmeltunut, kun taas Koraani on säilynyt läpi historian täydellisesti (=tekstikritiikki), Uuden testamentin evankeliumeihin ei voi luottaa (=tekstien historiallinen luotettavuus) ja todellinen Jeesus-kuva löytyy Koraanista, ei Uudesta testamentista (=kristologia). Ikävä kyllä monet raamatuntutkijat eivät ole lainkaan perillä niistä väitteistä, joita muslimit yleensä Raamatusta heittelevät, kun taas muslimit ovat usein hyvin heikosti perillä uusimman tekstikriittisen työn tuloksista, liittyen sekä Raamattuun että Koraaniin. 

Room. 9:20-23: ”vihan ja laupeuden astiat” (Jason Staples)

Johdanto

Roomalaiskirjettä on monin paikoin hankala tulkita. Tämä pätee erityisesti sen lukuun 9 ja erityisesti sen jakeisiin 20-23. Paavali nimittäin puhuu ”vihan astioista” ja ”laupeuden astioista” ja juuri tämä tekstimassa on toiminut monille ihmisille selvänä osoituksena predestinaatiosta, siitä, että Jumala on jo ennen ihmisten syntymää yksinkertaisesti määrännyt heidät joko pelastukseen tai tuhoon. Lisäksi monet ajattelevat, että Paavalin mukaan Jumala voi tehdä näin…koska Hän on Jumala.

Tämä teksti esittelee toisenlaisen ja paremman tulkinnan näistä jakeista. Kuten tulemme huomaamaan, erityisesti jakeen 22 kohdalla käännöksissä ollaan tehty monia kummallisia valintoja. Sen sijaan, että Paavali puhuisi siitä, miten Jumala mielivaltaisesti valitsisi ihmisiä tuhoon tai kirkkauteen, Paavali painottaa Jumalaa kärsivällisenä savenvalajana, joka reagoi hyvin aktiivisesti ja kärsivällisesti ihmisten tahdonvapauteen ja heidän synteihinsä; jos savi ei halua taipua Hänen hyvien suunnitelmiensa mukaiseksi, Hän pyrkii löytämään muita tapoja käyttää näitä jästipäitä omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Asia saa lisävaloa, kun (a) teksti luetaan tiukemmin Israel-kertomusta vasten ja (b) arvostaen sitä, mitä Vanha testamentti sanoo Jumalasta savenvalajana. 

Olivatko evankeliumit alunperin nimettömiä?

JOHDANTO

Parhaimmat tietolähteet Jeesuksesta ovat Uuden testamentin neljä evankeliumia. Ne on tunnettu läpi historian Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kirjoittamiksi teoksiksi. Uuden testamentin tutkimuksessa on kuitenkin painottunut hyvin vahvasti näkemys, jonka mukaan evankeliumit ovat anonyymejä eli nimettömiä. Sen lisäksi, että evankeliumit itsessään eivät missään nimeä niiden kirjoittajaa, väitteen mukaan evankeliumeihin tulleet otsikot ”Evankeliumi X:n mukaan” on paljon myöhäisempi innovaatio (ja joka ei välttämättä kerro totuutta evankeliumin kirjoittajasta).

Asia on kuitenkin huomattavan paljon monitahoisempi ja siihen liittyy ikävän paljon vääriä käsityksiä. Cambridgen yliopistossa Uuden testamentin ja varhaisen kristinuskon professorina nykyään toimivan Simon Gathercolen artikkeli vuodelta 2018 tuo tähän aiheeseen uudenlaista näkökulmaa. Gathercole pyrkii argumentoimaan kahta väitettä: 

1. Teoksen anonyymisyyttä ei voida määritellä vain toteamalla ”teoksessa ei koskaan mainita sen kirjoittajaa nimeltä”. —> Näin ollen väite, jonka mukaan evankeliumit ovat anonyymejä, koska niissä ei mainita kirjoittajan nimeä, on kestämätön. 
2. Vaikka evankeliumien otsikot olemassaolevissa käsikirjoituksissa saattavatkin olla toissijaisia, tämä ei tarkoita sitä, etteikö teoksen kirjoittajan nimeä voitaisi tietää muilla tavoilla. —> On olemassa ainakin kolme erillistä tapaa, joiden perusteella me tiedämme evankeliumiin alun perin liitetyt nimet. 

Kirja-arvio: On the Resurrection: Refutations

Gary R. Habermas, On the Resurrection: Refutations, volume 2 (B&H Academic, 2024), 882 sivua.

Johdanto

Alusta saakka Jeesuksen ristinkuolemalle, tyhjälle haudalle ja ylösnousemusilmestyksille on esitetty vaihtoehtoisia teorioita. Pelkästään evankeliumeja lukemalla käy ilmi, miten jotkut epäilivät Jeesuksen ruumiin tulleen varastetuksi (Matt. 27:62-66) tai puutarhuri oli siirtänyt ruumin haudasta jonnekin muualle (Joh. 20:13-16). Pilatus taas ihmetteli, miten Jeesus saattoi kuolla ristille niin nopeasti ja hän halusi tarkistuttaa Jeesuksen kuoleman sadanpäämiehen kautta (Mark. 15:43-45). Opetuslapset luulivat naisten puhuvan hölynpölyä, kun he väittivät Jeesuksen haudan löytyneen tyhjänä (Luuk. 24:11) ja kun he itse näkivät Jeesuksen ensimmäisen kerran, he luulivat häntä aaveeksi (Luuk. 24:36-40). Vuosisatojen kuluessa Jeesuksen ylösnousemukselle onkin haettu ties kuinka monta vaihtoehtoista tulkintaa.

Arvio sarjasta "Korvausteologian vaikutukset kristinuskon historiassa" 3/3

Tämä on tekstisarjani kolmas osa, ensimmäinen osa löytyy täältä ja toinen osa täältä. 

JAKSO 4: KORVAUSTEOLOGIAN KESKEISIMMÄT OPIT 

4.1 Hesekiel 37 

Tässä jaksossa sukelletaan lyhyesti mm. Hesekielin kirjan klassiseen lukuun 37, josta Närhi toteaa, ettei mitään tällaista ole koskaan tapahtunut historiassa. Hesekielin kuvaamaa pakkosiirtolaisuuden päättymistä ei siis ole vielä tapahtunut. Hesekielin näyssä kuvattu ”hauta”, josta kansa nousee, on Närhen mukaan ”holokaustin hauta”. Näin ollen Närhen mukaan luvun lupaukset toteutuvat nähtävästi vasta 1900-2000-luvulla. Hänen mukaansa ”Hesekielin järjestys on realisoitunut meidän silmiemme edessä, lopullinen suuri Hengen vuodatus on vielä edessä”. Olen joskus näyttänytkin tätä jaksoa oppilailleni Hesekielin kirjaa käsiteltäessä, jotta he ovat saaneet kokemuksen siitä, miten eri tavalla tekstiä seurakunnissamme luetaan. Olen sitten pyytänyt heitä lukemaan luvun sisällön tarkasti ja katsomaan, toimiiko tällainen logiikka vai ei. En ole vielä keksinyt, miten Hesekielin lukua voisi lukea mitenkään muuten kuin olettamalla, että ennen kuin Daavid-kuningas voi nousta esiin ja ennen kuin Jumala voi tehdä kansansa kanssa uuden liiton, pakkosiirtolaisuuden täytyy ensin päättyä. Erityisen oudoksi asian tekee se, että jaksossa 6 Närhi painottaa aika vahvasti sitä, että meidän pitäisi ottaa tosi vakavasti profeettojen kuvaama asioiden tapahtumajärjestys. Jokainen voi (a) jakson 4 katsomalla ja (b) Hesekielin luvun 37 lukemalla melko helposti huomata, että Närhi ei tässä seuraa omaa neuvoaan, vaan rikkoon Hesekielin antaman tapahtumajärjestyksen. On olemassa parempi tapa lukea tätä lukua ja olen esitellyt sitä tarkemmin (Saarela 2022b). 

Arvio sarjasta "Korvausteologian vaikutukset kristinuskon historiassa" 2/3

Tämä on tekstisarjani toinen osa, sen ensimmäinen osa löytyy täältä.

JAKSO 2: KORVAUSTEOLOGIAN SYNTYTAUSTA JA VAIKUTUKSET 

2.1 Hieman pilkunviilausta 

Tämän jakson alussa tiivistellään vielä korvaustelogia-sanaa, jonka aikana Närhi toteaa, miten Jumala ei ole hyljännyt Israelia ja juutalaisia, asia, josta Paavali, Justinos ja Saarelakin olisivat samaa mieltä, kuten otsikoissa 1.1 ja 1.2 yritin osoittaa.  

Entä mikä on korvausteologian syntyprosessi? Se voidaan Närhen mukaan sijoittaa apostolien kuoleman jälkeiseen aikaan, kun suurin osa seurakuntalaisista alkoi olla pakanavoittoista kansaa. Syntyi oppi, jonka mukaan  

Juutalaiset ovat hyljättyjä ja he ovat tappaneet Messiaan ja ovat uppiniskaisia ja seurakunta on korvannut heidät. 

Vaikka tämä voikin ehkä kuulostaa hieman pilkun viilaamiselta, niin en voi olla muistuttamatta siitä, että tässä Närhen listassa puolet ovat sellaisia asioita, joista Uuden testamentin kirjoittajatkin kirjoittavat: 

Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta, jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia, kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti. (Paavali, 1. Tess. 2:14-16)

Mutta Israelista hän [Jesaja] sanoo: ”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden”. (Paavali, Room. 10:21 = Jes. 65:2)

Minä tiedän, miten sinua [Smyrnan seurakuntaa] herjaavat nuo, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole – Saatanan synagogaa he ovat! (Johannes, Ilm. 2:9) 

Arvio sarjasta "Korvausteologian vaikutukset kristinuskon historiassa" 1/3

JOHDANTO

Avainmedia tuotti vuonna 2021 kuusiosaisen opetussarjan ”Korvausteologian vaikutukset historiassa”. Kyseessä on haastattelumuodossa toteutettu opetussarja, jossa Marko Selkomaa toimii isäntänä ja Niilo Närhi opettajana. Sarja löytyy ainakin tällä hetkellä myös YouTubesta ja se pyörii myös TV7:lla. Katsoja viedään Raamatun ja Israel-teeman äärelle hyvin dispensationalistis-painotteisen matkaoppaan avustuksella. Suurimman kritiikin kohteena ovat ”korvausteologit”, jonka vuoksi sarja kantaa juuri kyseistä nimeä.

Vaikka sarja on kuvattu jo vuonna 2021, sen sisältö sopii melko hyvin erityisesti tällä hetkellä helluntailiikkeessä vellovaan keskusteluun. Keväällä 2024 pidettiin nimittäin Isossa kirjassa teologinen symposiumi, jossa oli aiheena lopunajat ja Israel. Keskustelu kävi pitkäsanaisena ja paikka paikoin melko kuumana tapahtuman Facebook-sivuilla. Lisäksi Ristin Voitto nosti aiheen esille aivan hiljattain, koska numerossa 37/2024 Israel-teemalle varattiin miltei puolet lehden sisällöstä. Lehden lähestymiskulma oli melko tuore, koska toimitus oli päättänyt esitellä kaksi erilaista teologista koulukuntaa — dispensationalismin ja liittoteologian — jotka sitten vastasivat samoihin kysymyksiin aiheeseen liittyen. Ristin Voitto onnistui Närhen sarjaa paremmin varsinkin siinä, että tämä jatkuvana lyömäkirveenä käytetty korvausteologi-sana oli jätetty tyystin pois, kuten asiaan totta kai kuuluu (ja tästä pian lisää).

Tämä teksti on minun ”vastaukseni” tämän sarjan sisältöön. Katsoin läpi kaikki jaksot, jonka aikana tein koneelleni pikaisia muistiinpanoja, jotka sitten editoin hieman suuremmaksi pullaksi lyhyen ajan kanssa. Pääasiallinen tarkoitukseni on (a) haastaa, (b) selventää ja (c) esittää mielestäni parempia tulkintoja, koska sarjassa on mielestäni hyvin paljon epäselvää ja paikka paikoin jopa puhujan omia ristiriitaisuuksia. Aihe tulee totta kai herättämään keskustelua aina parousiaan saakka (joka on kreikan kielen termi Jeesuksen paluun hetkelle), mutta ainakin sarjan katsoja voi nyt pohtia esitettyjä väitteitä toisesta, vaihtoehtoisesta näkökulmasta käsin. Olen jakanut tekstini kolmeen osaan, linkki seuraavaan osaan löytyy kunkin tekstin lopusta. 

Roomalaiskirjeen luvut 9-11 (N. T. Wright)

Tässä pitkähkössä tekstissä keskitytään Roomalaiskirjeen lukujen 9-11 sisältöön. Erityistä huomiota tekstin analyysissä tullaan antamaan jakeille 11:25-27, joihin Israel-keskusteluissa monesti viitataan ikään kuin "ratkaisevana todisteena kaikesta". Teksti noudattelee tunnetun raamatuntutkija N. T. Wrightin analyysiä ja se perustuu erityisesti hänen vuoden 2013 teoksen Paul and the Faithfulness of God lukuun 11. Teos on 4-osa Wrightin Cristian Origins and the Question of God -sarjaa, jonka kirjoitusprojekti käynnistyi jo 1990-luvun alussa. Muista (myös Wrightin) lähteistä mainitaan erikseen.

Wrightin Paavalin teologiaa käsittelevällä kirjalla (SPCK/Fortress, 2013) on pituutta reilu 1600 sivua.

Lyhyesti sanottuna Wright haastaa sellaisen näkemyksen, jonka mukaan Paavali kuvaisi jakeissa 11:25-27 lopunajallista ja yhtäkkistä juutalaisten massakääntymistä Kristuksen takaisinpaluun hetkellä. Sen sijaan hänen painotuksensa on siinä, miten juutalainen voi koska tahansa kääntyä Kristuksen puoleen ja olennaisena osana tässä toimii kateus, jonka saa aikaan Paavalin nykyinen toiminta pakanoiden keskuudessa. Termillä "koko Israel" Paavali tarkoittaa kaikkia Jeesukseen uskovia juutalaisia ja pakanoita, ja tämä joukko pelastuu tietyllä tavalla, jota Paavali näissä luvuissa pitkästi kuvaa. Olennaisessa roolissa tässä kaikessa on Paavalin uudelleenmääritelmä Jumalan kansasta: Israel on uudelleenmääritelty Messiaan ympärille. 

Kirja-arvio: Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä

Saarela, Janne,
Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä
(Keuruu: Aikamedia, 2024), 282 sivua.

Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä on Janne Saarelan esikoiskirja. Mutta kuka on Janne Saarela ja miksi hänen kirjansa kannattaisi lukea? Teoksen takakannessa kerrotaan hänen olevan Seinäjoen helluntaiseurakunnassa ja helluntailiikkeen IK-opistolla työskentelevä teologi ja raamatunopettaja. Tämä on hienoa, mutta ei välttämättä sellaisenaan vielä vahva suositus kirjaan tarttumiseksi. Todetaanpa siis tätä tekstiä lukevaa satunnaista matkailijaa varten se, minkä Eksegeettisen safarin kanssa pitempään matkaa tehneet ovat jo havainneet:

Mitä tulee raamatuntutkimukseen tai sen pohjalta nousevaan apologiaan, Janne Saarela on ikään kuin teologisesti turboahdettu ChatGPT-4 yhdistettynä Google Kääntäjään – varsin kova paketti siis.

Evankeliumien luotettavuus — uusia argumentteja

ARGUMENTTI LIITTYEN NIMIIN

Keskustelu kanonisista evankeliumeista on klassinen taisteluareena kahden eri koulukunnan, konservatiivisten ja skeptikoiden, välillä. Haluan tässä postauksessa tuoda esiin yhden viimeaikaisen argumentin, jonka tarkoitus on vahvistaa näkemystä, jonka mukaan evankeliumien kirjoittajat todella tiesivät asiansa, koska heidän kerrontansa lepää silminnäkijöiden kertomusten varassa ja meidän tulisi lähtökohtaisesti suhtautua heidän teoksiinsa luottavaisesti, ei skeptisesti. Kyseinen argumentti liittyy erityisesti evankeliumeissa (ja Apostolien teoissa) esiintyviin nimiin. En kuitenkaan ole tietoinen siitä, että tämä keskustelu olisi juurikaan ajautunut tarjolle suomen kielellä, joten tarkoitukseni on paikata tätä aukkoa. Englanninkielisessä maailmassa aihetta ovat erityisesti pitäneet esillä Richard Bauckham klassikkokirjassaan Jesus and the Eyewitnesses (2006), ja sitä on sittemmin tuonut esiin tutkimuskeskus Tyndale Housen johtaja Peter Williams, jonka menevä luento aiheesta on katsottavissa YouTubesta, joskin hän tuo argumenttia esiin myös hänen pikkulillin paksuisessa kirjassaan Can We Trust the Gospels? (2018). Vaikka pääasiallinen tarkoitus on esitellä spesifisti nimiin liittyvää tutkimusta, annan tekstin edetessä myös muita aiheen kannalta esitettyjä argumentteja, koska ne liittyvät erityisesti myös nimiin.

Kirja-arvio: Why Are There Differences in the Gospels?

Licona, Michael R. Why Are There Differences in the Gospels? What Can We Learn from Ancient Biography (Oxford University Press, 2017), 308 sivua.

Evankeliumitutkimukseen ja Jeesuksen ylösnousemukseen erikoistunut Uuden testamentin tutkija Michael Licona (s. 1961) julkaisi vuonna 2017 erityisen tärkeän kirjan. Loputtomasti keskustelua ja vääntöjä aiheuttanutta kysymystä evankeliumeista löytyvistä eroavuuksista lähestytään kerrankin erilaisesta ja raikkaasta tulokulmasta. Kirjan perusteesi voidaan tiivistää lyhyesti sanottuna näin: (a) kanoniset evankeliumit ovat genreltään eli kirjallisuuslajiltaan tyypillisiä kreikkalais-roomalaisia elämäkertoja ja (b) niistä löytyvät eroavuudet ovat samankaltaisia kuin ne eroavuudet, joita me voimme löytää muista tuon ajan kreikkalais-roomalaisista elämäkerroista ja (c) tämä käy erityisen selvästi ilmi, kun vertaamme evankeliumeja Plutarkhoksen kirjoittamiin elämäkertoihin. Loppupäätelmäksi osoittautuu, että (d) evankeliumien kirjoittajat kohtelevat lähteitään huomattavasti konservatiivisemmin kuin muut aikalaiskirjoittajat.

Kiersikö Tessalonikassa Paavalin nimiin väärennetty kirje?

Johdanto

Paavalin kirjeissä on useita hankalia jaejaksoja, joiden tulkinnassa ajaudumme enemmän tai vähemmän spekulaation maailmaan. Yksi hankala jaejakso löytyy 2. Tessalonikalaiskirjeen luvun 2 alusta (2:1-2). Suurin osa tutkijoista ja olemassaolevista käännöksistä tulkitsevat Paavalin sanat siten, että Tessalonikassa oli liikkeellä Paavalin nimiin väärennetty kirje. Kirjeen sisältö sai aikaan väärän käsityksen, jonka mukaan ”Herran päivä on jo saapunut”. Tämän tekstin tarkoitus on osoittaa, että tällainen tulkinta on virheellinen ja todellisuudessa Paavali viittaa aiempaan kirjeeseensä ja siihen, miten sitä on tulkittu väärin.

Katsomme ensin sitä, miten jakeet on käännetty monissa käännöksissä. Avaan sen jälkeen lyhyesti meneillään olevan tilanteen, jonka jälkeen analysoin tarkemmin jakeiden 2:1-2 sisältöä.

Apostolien teot & Paavali

Johdanto

Tässä tekstissä tehdään lyhyt syväsukellus Apostolien tekojen historialliseen luonteeseen. Koska aihe itsessään on massiivisen suuri, olen rajannut analyysini melko kapea-alaiseksi, nimittäin siihen, miten hyvin Luukkaan kerronta Paavalista ja hänen matkoistaan käy yhteen Paavalin omien kirjeiden kanssa. Jos voidaan osoittaa, että Luukkaan kerronta sopii huonosti siihen, mitä me tiedämme asioista Paavalin omasta näkökulmasta, Apostolien tekojen historiallisuus menettää merkitystään. Jos puolestaan voidaan osoittaa, että Apostolien tekojen kerronta sopii hyvin yhteen sen kanssa, miten Paavali kuvaa asioita kirjeissään, silloin Apostolien tekojen historiallinen arvo kasvaa. Ennen kuin siirryn tähän kysymykseen, haluan sanoa muutaman sanan Apostolien tekojen historiallisesta luotettavuudesta yleisesti ottaen. Tekstini päälähteenä toimii tunnetun Uuden testamentin tutkija Craig Keenerin massiivinen kommentaarisarja Apostolien teoista, joka ansaitsee tulla mainituksi (ja mainostetuksi) myös tällä sivustolla. 

V. Philips Long vs. Lester Grabbe: Vanhan testamentin tekstien tarkkuus suhteessa antiikin Lähi-idän teksteihin

Johdanto
Heinäkuussa vuonna 1996 joukko Vanhan testamentin tutkijoita kokoontui konferenssiin Irlannin Dubliniin pohtimaan Vanhan testamentin Israelin historiaan liittyvää tutkimuksellista metodologiaa. Seuraavana vuonna ilmestyi kirja Can a ’History of Israel’ Be Written?, jossa oli koottuna seminaarissa esitetyt aihetta koskevat artikkelit. Teoksen editoijana toimi Lester L. Grabbe, joka oli tähän liittyen tehnyt pikaisen tutkimuksen tietyistä Kuninkaiden kirjoihin talletetuista tapahtumista ja verrannut niitä muihin antiikin Lähi-idän teksteihin (tästedes lyhenteenä ALT). Grabben analyysin mukaan (a) Kuninkaiden kirjojen yleiskerronta Israelin ja Juudan kuninkaista on 800-luvun eKr. puolivälistä eteenpäin kohtuullisen tarkkaa (eng. reasonably accurate), mutta (b) tietyissä yksityiskohdissa kerronta on harhaanjohtavaa, virheellistä ja joskus jopa keksittyä (s. 26).

Jeesus & Israelin liittokirous: Hepr. 9:15-22

Johdanto

Minä en ole ainoa, joka on yrittänyt ymmärtää Heprealaiskirjeen jakeita 9:15-22. Jaejaksoon liittyy yllättävän hankalia kysymyksiä, ja mikä ehkä pahinta, tällä hetkellä mikään suomenkielinen käännös ei tee oikeutta sille mitä kirjoittaja pyrkii sanomaan. Tässä tekstissä pyrin esittelemään lyhyesti näkemyksen, joka näyttäisi olevan tämän hetken paras tulkinta tästä jaejaksosta.

Tekstini perustuu siis uusimpaan tutkimustietoon ja olen nojannut lähinnä kahteen lähteeseen. Scott W. Hahn kirjoitti vuonna 2004 artikkelin ”A Broken Covevant and the Curse of Death: A Study of Hebrews 9:15-22” The Catholic Biblical Quarterly -nimiseen julkaisuun. (Suomeksi artikkeli kantaa nimeä ”Rikottu liitto ja kuoleman kirous: Tutkimus Heprealaiskirjeen jakeista 9:15-22”.) Hahnin päätelmät on omaksunut ainakin Gareth Lee Cockerill, joka on vuonna 2012 kirjoittanut Heprealaiskirjeen kommentaarin punakantiseen The New International Commentary on the New Testament -sarjaan. (Teos korvasi aiemman F. F. Brucen kirjoittaman kommentaarin.) Miten tekstiä siis tulisi lukea?

Luomakunnan kohtalo Heprealaiskirjeessä

JOHDANTO

Aiemmassa postauksessani - arvoisa lukijani - kirjoitin kaikesta siitä, miten Ryan Juza perusteli kirjassaan The New Testament and the Future of the Cosmos näkemystä, jonka mukaan Uuden testamentin kirjoittajat ovat varsin yksimielisiä tämän luomakunnan kohtalosta. Tätä maailmaa ei suinkaan tuhota, vaan se tullaan uudistamaan. Tämän ja tulevan maailman välillä on sekä jatkuvuus että epäjatkuvuus, juuri samalla tavalla kuin Jeesuksen ylösnousemusruumiissa on jatkuvuus (se on sama) ja epäjatkuvuus (se on muuttunut). 

Tässä tekstissä haluan kuitenkin sukeltaa hieman syvemmin Heprealaiskirjeen sisältöön, koska sen teksti ei nopeasti luettuna näytä sopivan tähän suureen kehykseen. Onko tilanne siis se, että Heprealaiskirjeen ja muiden kirjoittajien välillä vallitsee ristiriita tässä asiassa? Vai tulisiko meidän sittenkin lukea Heprealaiskirjettä hitusen tarkemmin..? Juzan analyysin mukaan Heprealaiskirjeen kirjoittaja ei poikkea muiden kirjoittajien näkemyksestä, vaan hänkin edustaa katsontakantaa, jonka mukaan tämä luomakunta tullaan uudistamaan. Hyppäämme nyt itse kirjeeseen.

Herodes Suuri ja hänen dynastiansa aikansa kontekstissa

JOHDANTO

Herodes Suuren [1] nimi nousee välttämättä esille kaikille, jotka haluavat perehtyä joulun sanomaan tarkemmin. Herodes muistetaan käytännössä Matteuksen evankeliumissa mainitusta Beetlehemin lastensurmasta eli kuninkaana, joka ei kestänyt pienintäkään kilpailua valtaistuimeensa liittyen. Harvempi on kuitenkin ehtinyt tai halunnut sijoittaa Herodeksen elämää ja uraa osaksi tuon ajan monimutkaista poliittista maailmaa, jossa osansa näyttelivät niin roomalaiset kuin hasmonealaiset. Lisäksi Uusi testamentti puhuu Herodeksesta todella vähän verrattuna juutalaiseen historioitsija Josefukseen, joka esittelee hänen uraansa satoja sivuja pitkällä analyysilla. 

Tämä teksti on kirjoitettu tuomaan laajempaa valoa Herodes Suuren aikaiseen maailmaan ja niihin tilanteisiin, joiden keskeltä hän ponnisti itsensä juutalaisten kuninkaaksi. Tekstin loppuosassa puolestaan keskitytään Herodeksen kuoleman jälkeiseen tilanteeseen ja vallanjakoon, sekä muihin Herodeksen dynastiaan liittyviin henkilöihin, jotka esiintyvät Uuden testamentin sivuilla. Näin ollen tämä teksti on kirjoitettu eräänlaiseksi oppaaksi ja historiallisten yksityiskohtien avaajaksi kaikille niille, jotka haluavat tietää lisää 1. vuosisadan eKr. ja jKr. tilanteista erityisesti Herodes Suuren nousuun ja perintöön liittyen. Tekstin lomaan on upotettu karttoja ja sukukaavioita, jotta monimutkainen voisi muuttua yksinkertaisemmaksi.